torstai 29. joulukuuta 2011

Lisääntyneen kriittisyyden vuosi

Vuosi 2011 alkaa olla muutamaa päivää vaille valmis. Sen takia täytyy taas muistella, että mitä vuoden aikana on tapahtunut politiikan ja talouden suhteen.

Itselleni luonnollisesti päällimmäisenä vuodesta jäi mieleen huhtikuun puolessa välissä pidetyt eduskuntavaalit.Alkuvuosi meni itsellänikin pitkälti kampanjoidessa toreilla ja vaalikoneita täyttäessä. Vaalithan olivat tappio kaikille muille kaikki Perussuomalaisille. Samaan aikaan Kokoomus nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja Jyrki Kataisesta tuli pääministeri. Samaan aikaan mikään eduskunnan ulkopuoleinen puole ei eduskuntaan päässyt ja SKP:n kannatuskin lähes puolittui.

Touko- kesäkuussa käytiin pitkät ja tuskalliset hallitusneuvottelut. Lopputulos oli se, että vaalien voittajapuolueen Perussuomalaisten jäädessä hallitukseen oli Kokoomuksen ja SDP:n muodostettava pienten puolueiden kanssa six-pack hallitus. Tähän hallitukseen valitettavasti myös Vasemmistoliitto lähti mukaan joskin hyvin erimielisenä. Heinäkuun alussa hallituksen luottamusäänestyksen jälkeen kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. Mediassa heidät miellettiin "änkyröiksi". Näemmä siis änkyrä tarkoittaa nykykielessä ihmistä joka pitää kiinni mielipiteistään myös vaalien jälkeen. Tämän takia olen nykyään ylpeä kuullessani olevani "änkyräkommunisti".

Toinen vuodesta mieleen jäänyt asia olivat eri kansanliikkeet ympäri maailmaa. Suurimpina kevään liikehdinnät Lähi-Idän arabikeväässä ja syksymmällä ympäri maailmaa ihmisiä liikkeelle saanut Occupy-liike. Tunisiasta lähtenyt arabikevät kaatoi useita diktatuurisia hallintoja. Eikä liikehdintä näytä vieläkään loppuneen. Samoin Occupy-liike jatkaa yhä eri kaupungeissa. 15.10 järjestetyssä kansainvälisessä toimintapäivässä Suomessakin eri kaupungeissa oli monia ihmisiä kadulla kertomassa omia mielipiteitään siitä, mikä nykyjärjestelmässä on pielessä. Helsngissä heitä oli arvioiden mukaan jopa 500. Euroopan suurissa kaupungeissa jopa satojatuhansia. Suomessa Helsingissä ja Turussa toriliikkeet jatkavat yhä telttamielenosoituksiaan.

Vielä yksi mieleen jäänyt asia vuodesta oli viime vuoden tapaan Euroopassa rehottava talouskriisi. Keväällä Portugalin lainoja jouduttiin takaamaan muiden EU-maiden toimesta. Loppukesästä Kreikalle jouduttiin lainamaan lisää rahaa johon Suomi Jutta Urpilaisen johdolla sai vakuudet omalle lainaerälleen. Suomen uusi hallitus oli tästä rinta rottingilla vaikka muiden EU-maiden johtajat naureskelivatkin tiedotustilaisuudessa Suomen vaatimuksille. Loppuvuodesta Italia joutui niin pahaan taloudelliseen ahdinkoon, että lopulta nyt ex-pääministeri Silvio Berlusconi joutui eroamaan virastaa. Uuden hallituksen joholla Italian parlamentti päätti suurista leikkauksista moneksi vuodeksi eteenpäin. Syksyn aikana myös Suomessa eduskunta on päättänyt suurista leikkauksista taantuman varalle.

Itse miellän tämän vuoden jonkinlaisena kansalaisten asioihin heräämisen ja kritiikin lisääntymisen vuotena ympäri maailmaa. Parhaina esimerkkinä edellämainitut arabikevät ja ympäri maailmaa levinnyt Occupy-liike eli tyytymättömien liike. Perussuomalaisten vaalivoittoakin voi pitää esimerkkinä tyytymättömyyden lisääntymisestä. Vaikka tässä tapauksessa tyytymättömyys ohjautuikin väärään suuntaan oli se kuitenkin selvä singaali edellisen hallituksen politiikkaa, etenkin EU- ja talouspolitiikkaa, vastaan. Vaalien alla mieliala tuntui muutenkin olevan melkolailla nykypolitiikkaa vastustava. Jollain tavalla osa normaaleistakin kaduntallaajista, jotka eivät sinänsä politiikkaa seuraa, ovat havahtuneet siihen,että hommassa on jotain pielessä kun hallitus esittää leikkauslistojaan mutta samalla takaa miljardien eurojen edestä takuita EU:n kriisissä oleville maille.

Mitä sitten ensi vuosi tuo tullessaan? Ainakin heti alkuvuodesta presidentinvaalit joiden suhteen kirjoittelen luultavasti ihan omaa blogitekstiä heti vuodenvaihteen jälkeen. Myös kunnallisvaalit järjestetään lokakuun lopulla. Muutenkin tuntuu, että ainakin Euroopan taloustilanne kohtaa kriisin huippunsa vielä ensi vuoden aikana. Suurista maista Italia ja Espanjan lainojen korot ovat jo pitkään olleet nousussa. Jos nämä maat ajautuvat kriisiin on talous todellakin pulassa. Toivottavasti myös tänä vuonna käyntiin lähtenyt Occupy-liike saa jatkoa ensi vuoden aikana ja laajenee yhä enemmän. Vastustetaan ja taistellaan kapitalismia siis myös ensi vuonna. Hyvää ja toivottavasti parempaa uuttavuotta!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Mikä Venäjässä oikein pelottaa?

Jäänyt taas syksyn aikana blogin päivittäminen vähälle. Näin itsenäsyyspäivänä on kuitenkin jo lähes perinteen vuoksi kirjoitettava suomalaiseen identiteettiin ja itsenäisyyteen liittyvistä asioista. Ja mikä olisikaan parempi aihe kuin viime päivinä paljon mediassa esillä ollut rakas/vihattu itäinen naapurimme Venäjä.

Mikäs siinä Venäjässä siis suomalaisia oikein pelottaa? Monille se edelleen tuntuu olevan se, että Venäjä vielä joku päivä hyökkää aseelisesti Suomen maaperälle. Venäjä kuulemma on tätä ennenkin tehnyt jonka takia se tietenkin tekee sitä jatkossakin. Tutkitaampa hetki ihan historiaa. Kuinka monta kerta Suomi on sotinut valtion kanssa jonka nimi on ollut Venäjä? Vastaus on: ei kertaakaan. Toki Venäjä ei ole aina ollut saman niminen jonka takia tälläinen tulkinta on pilkunviilausta. Kuinka monta kertaa siis Suomi on sotinut Venäjän tai samalla alueella toimineen valtion kanssa. Vastaus tähän: kaksi kertaa eli Talvi- ja Jatkosodissa Neuvostoliittoa vastaan. Ja historiallinen fakta vain on se, ettei idästä olla Suomeen hyökätty kuin näissä sodissa. Nyt moni tietenkin miettii, että onhan Venäjä monen sadan vuoden aikana hyökännyt monesti Suomeen eri sodissa. Ei vain kertakaikkisesti ole. Näissä sodissa entinen Venäjä soti Ruotsia vastaan. Suomi itsenäistyi vasta 6 joulukuuta vuonna 1917 jolloin on mahdotonta, että Suomi olisi sotinut minkään valtion kanssa ennen kyseistä päivää. Tämä vain on historiaa joka suurelta osalta jää unohduksiin.

Toinen on Venäjän deomkratia tai se, ettei siellä mitään demokratiaa ole. Sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Tämän johdosta Suomen media on taas päässyt kertomaan siitä kuinka Venäjä on epädemokraatiinen diktatuuri joka kasvattaa vuosi vuodelta sotilasmenojaan. Outoa kyllä, suomalainen media kyllä kertoi kuinka Etyj on arvostellut Venäjän vaaleihin liittyen duuman ulkopuoleisten puolueiden sulkemista vaalien ulkopuolelle. Media ei kuitenkaan keväällä kertonut yhdessäkään valtalehdessä tai televisiokanavalla kuinka Etyj arvosteli eduskuntavaaleihin liittyen erilaista kohtelua eduskuntapuolueiden ja eduskunnan ulkopuoleisten puolueiden välillä mediassa. Itseäni myös ihmetyttää kuink hyvin Venäjän valtapuolueen vaalivilppi oikein onnistui kun sen kannatus laski viime vaalien 2/3 osan enemmistöstä vain yli puolen määräenemmistöön. Tätä voi pitää melkoisen vaalitappiona.

Itseäni mietityttää aina, että mitä syytä Venäjällä edes olisi hyökätä Suomeen olipa se kuinka epädemokraattinen tahansa? Tai toisin sanottuna, mitä Suomessa on mitä Venäjä haluaisi? Minkään luonnonvarojen takia Venäjä ei Suomeen tule hyökkäämään. Ja diplomaattisissa suhteissa Suomella ei Venäjän kanssa ole ongelmia. Mutta niin kyllähän Neuvostoliitto silloin 72 vuotta sitten hyökkäsi ilman mitään syytä. Totta mutta kyseessä tosiaankin oli Neuvostoliitto jonka johdossa oli vallanhimoinen ja ehkä jopa jollain tavalla mielenvikainen Stalin. Itse en siis murehtisi asiasta ainakaan ennen kuin Putin ei ole tapattanut miljoonia ihmisiä siperian vankileireillä. Venäjä pelkoon ei siis ole syynä mitään muuta kuin vanhat traumat joista olisi ihan oikeasti joskus kiva päästä eroon.

Niin ja loppuun on pakko huomauttaa ettei kukaan vain keksi stalinisti leimaa alkaa antamaan niin en ole Venäjä myönteinen olen monilta osin Venäjä vastainen. Venäjällä on ongelmia demokratian kanssa ja se on joiltain osin "sotahullu valtio". Niitä vain valitettasti löytyy myös lännen suuntaan katsoessa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vasemmistoliittolaista politiikkaa

Tässä täysin fiktiivinen mutta valitettavan todenmukainen haastattelu. Haastateltavana on Vasemmistoliittolainen kansanedustaja.

Kysymys 1: Kuinka Vasemmistoliitto voi olla Kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa?

- No hallitusohjelmaan saatiin ajettua tärkeitä tavoitteita kuten 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.

Kysymys 2: Hallitus noudattaa oikeistolaisinta politiikkaa Suomessa moneen vuoteen. Miten siis perustelette sen, että Vasemmistoliitto on tässä hallituksessa.

- Kuten jo sanoin hallitusohjelmaan on Vasemmistoliiton ansiosta kirjattu 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.

Kysymys 3: Vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät viikolla Euroopan rahoitusvakausvälineen käyttöönottamisen puolesta, vaikka ryhmän edustajat vastustivat tätä vielä viime vaalikaudella ja ennen vaaleja. Miten takki on näin kääntynyt?

- Tilanne on nyt uusi kun olemme mukana tässä hallituksessa joka muuten korottaa työttömyyspäivärahaa 100 eurolla.

Kysymys 4: Valtion ensi vuoden budjetti leikkaa monta sataa miljoonaa kuntien valtionosuuksista, joka laittaa pienemmät kunnat tiukoille. Näin ollen ihmisten peruspalvelut heikkenevät. Samalla kuitenkin asemäärärahoja ja yritystukia nostetaan. Vasemmistoliitto on ennen vastustanut tällaista politiikkaa nyt se tukee sitä olemalla hallituksessa, miksi?

- Edelleenkin hallitusohjelmassa luvataan 100 euron korotus työttömyyspäivä rahaan.

Kysymys 5: Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin keväällä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä koska he vastustivat hallituksen politiikkaa. Omasta mielestään he ajavat samaa linjaa mitä muu Vasemmistoliitto ajoi ennen vaaleja. Oletteko samaa mieltä?

- Vasemmistoliiton linja on nyt sama kuin Kokoomuksen ja muun hallituksen. Lisäksi 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan voidaan pitää historiallisena.

Viimeinen kysymys 6: Kun olette hehkuttaneet koko ajan 100 euron työttömyyspäivärahan korotuksesta kai tiedätte, että se suurimmalle osalle työttömistä on käytännössä vain 30 euron korotus jolla ei jo muutenkin ahtaalla olevien elämä pahemmin parane. Onko siis perusteltua, että Vasemmistoliitto perustelee hallituksessa oloaan ainostaan tällä asialla?

- Kyllä se on perusteltua. 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan on historiallinen.

lauantai 6. elokuuta 2011

Luonnon järjestys

Teitä on varmaan joskus varoitettu millään tavoin häiritsemättä emokarhua. Sitä täytyy vältellä mutta jos sen pesän lähelle sattuu eksymään on oltava aivan hiljaa ja lähteä nopeasti pois paikalta samaan suuntaan mistä on tullutkin. Jos emokarhu hiemankin ärsyyntyy on helvetti päässyt valloilleen.

Monet varmaan luulivat, että kertoisin teille jotain ohjeita syksyisessä sienimetsässä käyttäytymiseen. Itse en kyllä ole yhtään kyseisestä asiasta kiinnostunut. Alussa esittämäni esimerkki kertoo myös hyvin paljon nykyisestä taloustilanteesta.

Viime päivinä pörssikurssit ovat tulleet vauhdilla alas ympäri Eurooppaa. Syynä ovat olleet eri Euroopan maiden luottoluokitusten lasku ja Yhdysvaltojen vakava velkaantuminen. Pörssikurssien kohoamisen toivotaan tapahtuman nopeasti jotta Euroopan talous ei syöksy syvään taantumaan.

Sopii kysyä mitä ihmettä tässä kaikessa on edes järkeä? Huonoja työllisyyslukuja tai muuten valtion kuralla olevaa taloutta ei voi yleisesti huudella. Tai jos huudellaan laskee se pörssikursseja pörsseissä ja kriisivaltioiden luottoluokitukset laskevat. Ja tämä taas laskee pörssikursseja lisää. Ratkaisut ovat siis joko hyssytellä koko tilannetta ja välttää markkinoiden panikointia tai jos tilanne menee liian pahaksi on Euroopan unionin rahoitettava kriisimaita. Nykyään väliaikaista kriisirahastoa on mahdollisuuus käyttää myös pankkien pääomittamiseen. Eli tavallisten veronmaksajien rahoja siirretään suoraan monikansallisille pankeille.

Olisikohan Marxikaan osannut ennustaa näin pahaa tilannetta suurkapitalismissa. Nykyään hallitseva luokka ei ole ainoastaan pääoman alainen kuten Marx ennusti vaan se käytännössä joutuu rahoittamaan markkinoita. Pikkuhiljaa siis tulisi pohtia miten me vaihdamme tämän järjestelmän. Pelastaminen on jo nähty hyödyttömäksi. Kriisi leviää vain valitosta valtioon. Moni väittää kommunistien olevan idealisteja. Nykyinen taloustilanne osoittaa, että me emme ole mitään muuta kuin realisteja.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Hallitus huijaa kansaa

Hallitus syntyi viime viikon lopussa ja sen myötä hallitusohjelma seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Viikonlopun hauduttelun jälkeen voisin hieman käydä läpi mitä itselleni on asian tiimoilta tullut mieleen.

Julkisuudessa oikeisto on haukkunut hallituksen vasemmistolaiseksi,vasemmisto oikeistolaiseksi, Keskustan ja Perussuomalaisten mielestä taas kyseessä on sekasotku josta ei saa selvää. Suurin osa hallituspuolueista on tyytyväisiä hallitusohjelmaa. Vasemmistoliitto kuitenkin on selvästi hajaantunut asian tiimoilta. Hallitukseen menemistä puoluevaltuustossa kannatti 40 ja vastusti 23. Vastustajia eduskuntaryhmässä on 3 yhteensä 14 edustajasta.

Ohjelma on hyvin kaksijakoinen. Toisaalta SDP:lle ja Vasemmistoliitolle on tehty selviä myönnytyksiä perusturvan ja työttömyystukien osalta. Toisaalta taas kunnilta leikataan valtion osuuksia ja erilaisia välillisiä veroja kuten makeisien, alkoholin ja polttoaineenveroja nostetaan.Samalla luodaan myös uusi valmiste vero.

Työttömyyspäiväraha siis nousee 100 eurolla ja toimeentulotuki 6 prosenttia eli 25 euroa. Tietenkin nämä korotukset ovat hyviä ja tarpeellisiä. Kuitenkaan pelkän toimeentulotuen varassa elävä ihminen ei paljon 25 eurolla juhli. Myös työttömyyspäiväraha on laahannut jo pitkään perässä toimeentulotuen tavoin joten nämä korotukset eivät vielä nosta niitä riittävälle tasolle. Lisäksi välilliset verot, inflaatio ja ruoanhinnan nousu pitävät huolen siitä, että kohta tuet ovat taas liian pieniä hintoihin nähden ja tie käy tukien varassa elävillä jälleen kohti leipäjonoja. Myös opintotuki aiotaan sitoa indeksiin vaalikauden lopulla. Siihen mennessä se ehtii kuitenkin laskea lisää ja mahdollisesti hallitusohjelmaa uudelleen tarkastellessa tiukassa taloustilanteessa se jätetään tekemättä säästöjen aikaan saamiseksi.

Pieni ja keskituloisten asemaa aiotaan ohjelmassa helpottaa progression pienentämisen kohdentamisella pienempi tuloisiin. Tämä ei kuitenkaan paljon auta kun kunnilta aiotaan leikata monta sataa miljoona euroa valtion apurahoja. Tämä tarkoittaa joko peruspalveluiden huonontumista tai kunnallisveron nousua. Likainen työ leikkaamisesta jätetään siis kuntien vastuulle. Luultavasti tämän ansiosta pienemmät kunnat joutuvat tekemään kuntaliitoksia. Tämä taas heikentää palveluita ja keskittää päätöksentekoa entisestään.

Niin ja mitenkäs oli sen rikkaiden kurituksen laita? Pääomaveroa aiotaan ohjelmassa nostaa ja tehdä siitä progressiivinen. Tämän kuullessani olin aluksi ihmeissäni, että ovatko vasemmistopuolueet oikeasti saaneet pääomaveron progression läpi neuvotteluissa. Tämä huima progressio tarkoittaa kuitenkin sitä, että pääomaveroista maksetaan 30 prosentin veroa eli sitä nostetaan kahdella prosentilla. Lisäksi yli 50 000 euron pääomatuloista joutuu maksamaan tätä "progressiota" eli 32 prosentin veroa.

Vasemmistoliitto on muiden hallituspuolueiden tapaan hehkuttanut kuinka tämä on suurin käden ojennus huono-osaisille pitkään aikaan. Siis 25 euron korotus toimeentulo tukeen ja opintotuen sitominen indeksiin syksyllä 2014. Pohjalta on tietenkin hyvä ponnistaa ylöspäin. Mutta kuten esitin hupenevat nämä korotukset hyvin nopeasti pois kun eri välilliset verot nousevat ja palveluita joutuu leikkurin alle 2,5 miljardin vuosittaisten säästöjen takia.

Ihmettelen itsekkin suuresti sitä miksi Vasemmistoliitto lähti tällaiseen hallitukseen mukaan. Hallitus ei selvästikkään ole pienen ihmisen puolella. Vasemmistoliitto käänsi myös takkinsa Euroopan vakaussopimuksia kohtaan. Ne ollaan hallitusohjelmassa hyväksymässä. Tämä oli kuitenkin Vasemmistoliitolle yksi heidän kynnyskysymyksistään hallitukseen menolle. Muut Euroopan vasemmistopuolueet vastustavat vakausmekanismia ehdottomasti.Saa nähdä missä tilanteessa Vasemmistoliiton kannatus on seuraavien vaalien aikaan. Juuri kun puolue on saanut karistettua Lipposen hallitusten taakat harteiltaan.

Oma suhtautumiseni Vasemmistoliittoa kohtaan on myös muuttunut tämän myötä. Vielä vaalien jälkeen hehkutin täällä blogissanikin Vasemmistoliiton ja SKP:n yhteistyön syventämistä ja mahdollista puolueiden yhdistämistä. Nyt tämä asia kyllä näyttää olevan kaukana tulevaisuudessa. On vaikeaa kuvitella kommunistista puoluetta ja vasemmistolaista Kokoomuksen kanssa veljeilevää puoletta toimivan yhteistyössä ainakin korkealla tasolla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi edelleen jatkaa ruohonjuuritason yhteistyötä.

Mutta lopuksi täytyy todeta, että nyt jos koskaan Suomi ja Eurooppa tarvitsee aitoa vaihtoehtoa. Eli aitoa vasemmistolaista yhteistyötä.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Risuparta hippi kommunisti neiti

Siviilipalvelus alkaa olla pikkuhiljaa kääntymässä loppupuolelle. Sen kunniaksi taas hieman asiaa siviilipalveluksesta tai oikeastaan mielipiteistä sitä kohtaan.

Aina linkittäessäni jotain siviilipalvelukseen liittyvää, arvostellessani armeijaa yms. tulee aina sama litania vastaukseksi: olen sivari, hippi, homo, neiti ja nössö enkä näiden takia voi tietää yhtään mitään armeijasta jonka takia on täysin oikeutettua, että siviilipalvelus kestää kaksi kertaa pidempään kuin lyhin armeijan palvelus.

Itseäni aina ihmetyttää, että miten se on "nössöyttä" omien aatteidensa takia kieltäytyä asepalveluksesta? Etenkin kun se vaatii erilailla henkistä kestävyyttä kuin armeija. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole sellaista simputtamista yms. mitä armeijassa on. Kuitenkin voin 10 kuukauden kokemuksella sanoa, että enemmän kuraa saavat niskaan siviilipalvelusmiehet kuin varusmiehet. Lisäksi automaattinen 12 kuukauden palvelus rehellisesti sanottuna ottaa välillä päähän. Etenkin kun armeijassa osa kävijöistä pääsee 6 kuukaudella. Tulevaisuudessa ehkä jopa 4 kuukaudella asevelvollisuustyöryhmän esityksen mukaisesti.

Ongelma on, ettei tämä asenne siviilipalvelusmiehiä kohtaan ole vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä vaan aivan yleinen käytäntö yhteiskunnassa. Siviilipalvelusmiehenä tai etenkin totaalikieltäytyjänä olet jollain tavalla ns. toisen luokan kansalainen. Esimerkiksi virallisesti työhönottoon ei pitäisi vaikuttaa se, onko hakija käynyt aseellisen palveluksen vai siviilipalveluksen. Kuitenkin aseistakieltäytyjäliitto saa usein yhteydenottoja työhönottoon liittyvään syrjintään liittyen. Eikä valtio näytä tähän pahemmin puuttuvan.

Myös mediassa asenne on selkeästi aseellista palvelusta suosiva. Hyvänä esimerkkinä MTV3:lla pyörivä dokumenttisarja "Kasarmi" joka seuraa Vekaranjärvellä palvelevia varusmiehiä. Harvemmin siviilipalveluksesta tai totaalikieltäytymisestä edes uutisoidaan minkäänlaisista dokumenteista puhumattakaan.

Ongelma juontuu jo edellisissäkin blogiteksteissäni tuomissa asioissa eli sodan ihannoinnissa ja ehkä välillä liiankin pitkälle menevässä isänmaallisuus asenteessa. Tämän takia myös siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen nähdään epäisänmaallisena toimintana. Ja sehän ei nyky-Suomessa käy. Vaikka kyse onkin sellaisista universaaleista arvoista kuin rauha ja toisten kunnioittaminen. Tätä olisi hyvä tuoda esille esimerkiksi osittain omasta aloitteestani syntyneessä adressissa (http://www.adressit.com/aseistakieltaytyjien_lippujuhlan_paiva) jossa vaaditaan perustellusti myös aseistakieltäytyjille omaa liputuspäivää. Sodanmuistelemispäiviä, armeijan liputuspäiviä yms. kuitenkin löytyy kalenterissa. Eli edes yksi päivä vuodessa joka pyhitettäisiin rauhan arvoille. Ei kai tämä ole edes Suomessa liikaa pyydetty?

tiistai 24. toukokuuta 2011

Hommafoorumin käyttöohjeet

Viime aikoina olen pyörinyt ehkä liikaakin maahanmuuttokriitikoiden Hommafoorumilla. Sen takia ajattelin luoda käyttöohjeet niitä varten jotka aikovat joskus foorumille liittyä ja mahdollisesti aloittaa keskustelemaan.

Sääntö 1

Tämä on jopa kaikista säännöistä tärkein. Hommaforumille kirjoittaessaan on muistettava aina ylistää sitä kuinka eri maahanmuuttovastaiset Perussuomalaisten edustajat (suurimpana tietysti Halla-Aho) puhuu aina asiaa ja hänen tukemisensa foorumilla pysyäkseen on elin ehto. Tarvittaessa myös Teuvo Hakkaraisen kommentit ovat hyviä ja keskustelua herättäviä.

Jos joku foorumilla sattuu mollaamaan tai kyseenalaistamaan Halla-Ahon ja muiden edustajien tekstejä ja kommentteja on hänet leimattava joko kukkahattutätiksi tai maahanmuutto myönteiseksi hihhuliksi. Nämä leimat siis myöt saat jos erehdyt maahamuuttokriittisten edustajien kommentteja arvostelemaan.


Sääntö 2


Ensimmäisen säännön opittuaan on hyvä siirtyä sääntöön kaksi. Eli Hommaforumilla kukoistavaan mediakritiikkiin. Samat periaatteet pätevät kuin kohdassa yksi eli kaikenlainen maahanmuttokriittisyyden arvosteleminen ja maahanmuuton tukeminen tarkoittaa automaattisesti kukkahattutät-leimaa otsaan.

Tärkeä osa mediakritiikkiä ovat myös maahanmuuttajiin kohdistuvien viharikoksiin liittyvä uutisointi. Jos tällaista havaitaan on syytä leimata koko Suomen oikeusjärjestelmä täynnä kukkahattutätejä oleviksi hörhöiksi. Hyvä on myös muistuttaa joka ikinen kerta siitä, kuinka maahanmuuttajat eivät Suomessa muuta ehdikkään tehdä kuin raiskata, hakata viattomia ja ryöstää kauppoja. Suotavaa tietenkin on, että kokemus on joko omakohtainen tai ainakin kaverilta kuullut. Tämä tuo argumentille lisää painoarvoa.

Sääntö 3


Salonkikelpoisessa maahanmuuttokriittisyys keskustelussa on suotavaa käyttää erilaisia asiaan liittyviä sivistyneitä termejä kuten "mamu", "kulttuurinrikastaja", "kantasuomalainen","punaviherlogiikka" ja jo edellemainittu "kukkahattutäti" . Nämä ja muut termit tuovat esiin keskustelijan todellisen tiedon maahanmuuttoon liittyvissä asioissa.

Sääntö 4

Vielä erikseen on mainittava Islamiin liittyvän keskustelun keskeinen piirre. Jokaiseen argumenttiin on hyvä tunkea joko lauseita suoraan koraanista, tai muistutella siitä, kuinka muslimimiehet hakkaavat vaimojaan paljon enemmän kuin esimerkiksi kantasuomalaiset. Tietysti myös terrorismiuhka on hyvä tuoda esille silloin tällöin.

Näillä edellämainituilla säännöillä pääset ainakin hyvin vauhtiin Hommafoorumin keskustelussa ja sinustakin tulee osa valveutunutta sivistyneistöä joka vastustaa maahanmuuttoa tilanteessa kuin tilanteessa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Maahanmuuttokriittinen Suomi

Itseäni alkaa jo hirvittää tämä nykyinen maahanmuuttokeskustelun taso ja aivan avoin maahanmuuttokriittisyys joka on milloin nettikirjoittelua ja pahimmillaan myös rasistisia väkivaltarikoksia. Tällä kertaa en käytä aikaa kertomaan mikä näiden maahanmuuttokriitikoiden argumentit ovat pielessä, vaan siitä, miten tämä ilmenee yhteiskunnassa.

Selkeimpänä ilmentymänä tietenkin on Perussuomalaisten suuri vaalivoitto. Pitkälti voitto oli maahanmuuttokriittisyyden ansiota. Eduskunnassa on tällä hetkellä monta avoimesti maahanmuuttovastaista edustajaa. Heistä "kuuluisimpina" Helsingissä toiseksi eniten ääniä saanut Jussi Halla-Aho ja Keski-Suomen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, joka on ollut viime viikkoina mediassa "neekeriukko"-kommettiensa ansiosta.

Jussi Halla-Ahosta on tähän mennessä leivottu jo eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohta. Siis valiokunnan jokaa nimen omaan päättää esimerkiksi maahanmuuttoa koskevista asioista. Melkoisen pelottava yhdistelmä kun tietää Halla-Ahon taustan olevan nimen omaan avoimessa maahanmuuttokriittisyydessä jolla hän keräsi yli 14 000 ääntä Helsingin vaalipiirissä. Sama henkilö joka muutama vuosi sitten oli syytettynä uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan nettikirjoitustensa ansiosta. Kovimmissa spekuloinneissa hänestä on veikattu jopa sisä- tai maahanmuuttoministeriä.

Halla-Ahosta puhuttaessa ei voi tietenkään unohtaa Hommafoorumia suomalaisen maahanmuuttokriittisyyden mekkaa. Välillä tulee liiankin paljon seurailtua kyseistä palstaa ja kauhisteltua keskustelun tasoa. Hyvänä esimerkkinä muutama päivä sitten palstalla ollut keskustelu uutisessa jossa kerrottiin maahanmuuttajataustaisen bussikuskin pahoinpitelystä jossa poliisin mukaan taustalla oli rasistinen motiivi. Hommafoorumin käyttäjien mukaan uutisointi oli törkeää kantasuomalaisten mustamaalaamista, ja kuulemmma aina vain tällaiset uutiset nostetaan esiin.

Yleensä nykyinen keskustelukin maahanmuutosta on mennyt täysin metsään. Tai oikeastaan mitään keskustelua ei ole edes mahdollisuutta pitää yllä. Kaikki maahanmuuttokriittisyyden kritisointi on aina rasistiksi mustamaalaamista ja avoimen keskustelun tukahduttamista. Mitä ihmeen avointa keskustelua se oikein on, jos pakolaisten maahanmuuttoa tukemisesta saa otsaansa heti "kukkahattutäti"-leiman ja ei tee muuta kuin paapoo maahamuuttajia kantasuomalaisten kustannuksella.

Ehdottomasti pelottavin huomio viime aikaisista uutisista on ollut uuden kansallissosialistisen puolueen perustamisesta Suomeen. Tämä on kiellettyä jo Pariisin rauhansopimuksen perusteella jossa Suomesta kiellettiin fasististen järjestöjen perustaminen. Tähän mennessä Patentti- ja rekisterihallitus ei kuitenkaan ole löytäny puolueen ohjelmasta fasistisia viittauksia. Tiedä sitten miten siellä on puolueohjelmaa luettu. Itselläni ensimmäisenä silmille hyppäsi toteamukset arealaisen rodun puhtauden säilyttämisestä ja Suomeen vuoden 1970-vuoden jälkeen muuttanaiden ihmisten välitön häätäminen. Toivottavasti järjestö ei kuitenkaan pääse puoluereksiteriin.

Viime aikaisten uutisten ansiosta on ruvennut jo miettimään, että uskaltaako täällä Suomessaenää edes kohta siviilipalvelusta käyvänä pasifistia ja kommunismia kannattavana SKP:n jäsenenä oleskella. Eli isänmaallisten ihmisten silmissä pahimpana maanpetturina. Toivon kuitenkin, että Suomessa kyseinen aatesuunta ei saa enempää kannatusta. Tai sitten monet saavat jo alkaa varailla lentoja muualle Eurooppaan. Sentään maastamuuttoa ei olla kieltämässä. Sentään erilaisia vastamielenosoituksia ja muuta maahanmuuttokriittisyyden vastustamista on mukavasti nähtävissä. Jatketaan siis maahamuuttokriittisyyden kriittisyyttä eteenpäin!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vasemmistolaista yhteistyötä

Vappu eli työläisten ja opiskelijoiden juhla on alkanut. Sen kunniaksi on hyvä hieman pohtia vasemmiston tulevaisuutta Suomessa.

SKP:lle eduskuntavaalit olivat kieltämättä todellinen mahalasku. Vaikka työtä tehtiin hiki hatussa, ei kannatuksen tippuminen 0,5 prosentista 0,3:een kerro, että kampanja olisi ollut täysin onnistunut. Syitä varmaan löytyy monia joista puolueen sisällä on keskusteltu ja tullaan keskustelemaan. Omasta mielestäni yhtenä suurimmista syistä oli nettinäkyvyyden puute. Monet muut puolueet olivat oikeasti panostaneet ehdokkaiden nettinäkyvyyteen. SKP:ssä taas asia oli pitkälti ehdokkaiden oman aktiivisuuden varass. Tähän on hyvä kannustaa tulevissa vaaleissa. Tietenkään toreilla näkymistä unohtamatta. Nuoret kuitenkin etsivät ehdokkaansa suurimmaksi osaksi netissä jolloin nettinäkyvyys on tärkeä osa kampanjointia.

Vaalien jälkeen on ollut myös paljon keskustelua siitä, että pitäiskö vasemmiston tehdä yhteistyötä vai ei ja jos niin miten. Selvästi ajatus on tällä hetkellä, että vasemmiston tulisi ryhtyä oikeasti yhteistyöhön. Mutta siis miten?

Yksi SKP:läisistä aktiiveista lähtenyt idea on ollut, että SKDL perustettaisiin uudelleen eri puolueiden yhteistyöjärjestöksi ja vasemmiston yhteiseksi ns. "vaalipuolueeksi". Vasemmistoliittolaisten mielestä tämä olisi turhaa sillä vasemmistoliitto on jo yhteinen vasemmistopuolue. Ongelma vain on se, ettei Vasemmistoliittoon pysty kuulumaaan kokonaisia puoleita vaan pelkkiä henkilöjäseniä.

Itse en pidemmällä tähtäimellä vastusta sitä, että SKP:n jäsenet liittyisivät Vasemmistoliittoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että SKP:n täytyisi automaattisesti pienempänä puolueena hyväksyä Vasemmistoliiton puolueohjelma ja tavoitteet. Mahdollista yhdistymistä suunnitellessa tulisi puolueiden johdon istuttava neuvottelemaan siitä, mitkä ovat yhteisiä tavoitteita josta uutta puolueohjelmaa lähdetään suunnittelemaan. Tällöin ohjelma vastaisi koko jäsenistön tavoitteita eikä vain nykyisten Vasemmistoliiton jäsenten.

Mutta fakta vain on se, ettei nykyinen meno voi jatkua. Meidän on alettava kehittämään vasemmiston yhteistyötä. Muita vaihtoehtoja vain ei ole jos haluamme saada Suomeen aidosti vahvan ja ihmisten asioita ajavan vasemmiston. Ensimmäinen askel on vanhojen sotakirveiden hautaaminen. Ei aina jaksettaisi muistella 90-luvun alun erimielisyyksiä. Politiikkaa täytyy kuitenkin tehdä katse kohti tulevaisuutta eikä menneisyyttä. Sen jälkeen meidän on alettava kehittää yhteistyötämme alhaalta ylöspäin eli paikallis tasolta valtakunnalliselle. Tällä tavoin vasemmisto saa myös uskottavuutta tavallisen kansan silmissä. Näillä ajatuksilla tähän vappuun ja kohti tulevia taisteluja!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kohti tulevaa

Nyt ovat vaalit ja vaalikampanja ohi. Ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta iloinen omasta saavutuksesta vaaleissa, mutta toisaalta todella pettynyt vaalitulokseen.

Ensimmäiseksi tietenkin haluan kiittää kaikkia niitä 78 ihmistä jotka minua ovat vaaleissa äänestäneet.Ja tietenkin kaikkia muita tukijoukkoja jotka ovat olleet mukana telttatapahtumissa yms. toiminnassa auttamassa. Äänimäärä kieltämättä ylitti alkuperäiset odotukset. Ääniä on tippunut ympäri Uuttamaata mikä kertoo siitä, että luultavasti suurin osa äänestäjistä valitsi minut ehdokkaakseen vaalikoneiden ja tämän blogin perusteella. Blogin kävijämäärät ovat olleet huimassa nousussa helmikuussa lähtien. Maaliskuussa lukijoita oli lähes 500, tänään on mennyt jo 500 lukijan raja rikki huhtikuulle. Suosituin teksti on ollut ehdottomasti "Miksi sanoa EI Perussuomalaisille" jota on viimeisen vuorokauden aikana luettu lähes 160 keraa!

Mutta vaalitulos oli tietenkin pettymys. Kokoomus nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja Perussuomalaiset saivat suuren vaalivoiton tai "jytkyn" kuten media sitä kutsuu. Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki muut eduskuntapuolueet menettivät kannatustaan. Sentään SDP nousi heti Kokoomuksen perään toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ja Vasemmistoliitto menetti vähemmän paikkoja kuin pahimmat gallupluvut näyttivät. Vasemmisto sai siis ainakin pienen torjuntavoiton.

Näillä näkymin hallituksen ovat muodostamassa Kokoomus, Perussuomalaiset ja SDP. Eli sama osakkeenomistajien etuja ajava talouspolitiikka jatkunee myös tällä vaalikaudella. Joissan yhteyksissä on myös väläytelty Jussi Halla-Aholle maahanmuuttoministerin salkkua. Itseäni kieltämättä ajatuskin puistattaa. Suomesta on siis mahdollisesti tulossa hyvin sulkeutunut ja maahanmuuttovastainen yhteiskunta.

Hallituksen muodostamisessa on kieltämättä myös ongelmia ainakin Perussuomalaisten osalta. Monet asiantuntijat miettivät mistä Soini saa riittävän kokeneita ihmisiä ministeripaikoille. Luultavasti osa ministereitä on täysin ensikertalaisia joka taas ei lupaa hyvää hallituksen politiikan kannalta.

Toisaalta, jos Perussuomalaiset hallitukseen pääsevät ja (mitä valitettavasti pelkään) hyväksyvät myös Euroopan unionin vakauspaketit, eli pettävät vaalilupauksensa kuten Suomen tapoihin on viime vuosina kuulunut. Perussuomalaisten epäonnistuessa hallituksessa luultavasti myös kansa hylkää protestipuolueensa seuraavissa vaaleissa. Siinä vaiheessa tarvitaan todellisia vaihtoehtoja. Toivottavasti silloin kansa tietää paremmin kuin näissä vaaleissa.

Mutta mitä todelliselle vaihtoehdolle eli SKP:lle kävi näissä vaaleissa. Puolueen kannatus laski 0,6 prosentista 0,3:een. Voisi siis sanoa pahaksi vaalitappioksi. Vaalityötä tehneenä ja sitä nähneenä voin kertoa, ettei kansanedustajan paikka jäänyt kiinni työnteosta. Kaikki ehdokkaat tekivät viimeiset viikot vaalityötä sen minkä ehtivät. Itsekkin käytin siihen melko suuren osan vapaa-ajastani. Sitä meidän ei siis ainakaan tarvitse hävetä!

Tällä kertaa Perussuomalaiset olivat kansalle protesti nykymenoa vastaan. Jos Perussuomalaiset eivät täytä lupauksiaan, etsivät äänestäjät uutta parempaa vaihtoehtoa seuraavissa vaaleissa. Ja silloin on vasemmiston aika nousta. Sitä ennen meidän tulee vasemmiston kesken aloittaa yhteistyö. Aivan sama mistä puolueesta aloite tulee. Meidän ei tarvitse aina luetella mitä Vasemmistoliitossa ja SKP:ssä on eroa. Meidän on keskityttävä siihen mitä me ajamme kaikki yhdessä. Muita vaihtoehtoja vain ei ole jos emme halua hävitä vaaleja toistensa perään. Taistelu siis jatkuu ihmisen ja paremman maailman puolesta!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Muista äänestää

Muistutan vielä päivää enne vaaleja blogin lukioita, että jos äänestät Uudellamaalla niin hyvä numero lappuun kirjoitettavaksi on 127. Uudellamaalla ehdokkaat siis numerolla 122-148. Kenkää rahaeliitille! Ihmisen puolesta!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Miksi äänestää SKP:tä?

Viimeinen kampanjaviikko on lähtenyt käyntiin. On siis loppukirin aika. Viikon aikana tiedossa kadulla feissaamista ja aktiivista lehtien luukutusta.

Gallupeissa Perussuomalaiset on nelinkertaistanut kannatuksensa viime eduskuntavaaleista. Se on osoitus siitä, että kansa on todellakin protestimieliala. Valitettavasti se vain kanavoituu väärään puolueesen kuten osoitin jokin aika sitten tekemässäni blogitekstissä Miksi sanoa EI Perussuomalaisille (josta on muuten parissa kuukaudessa tullut selvästi luetuin blogitekstini koko blogin kahden ja puolen vuoden historian aikana.)

Muutenkaan suurimmat puolueet eivät ole edelleenkään esittäneet mitään konkreettisia lupauksia mitä he ensi vaalikaudella tulevat tekemään. Kokoomus hehkuttaa "paremminvointivaltiotaan", SDP haluaa saada työelämän asiat kuntoon, Keskustan vaalislogan taas on mitään sanomaton "Asiaa". Mihinkään näistä sloganeista ei liity lupausta muutoksesta tai uudesta alusta politiikassa. Toisin kuin SKP:n vaalisloganissa "Kenkää rahaeliitille" joka selvästi on lupaus muutoksesta ja rahan vallan vastustamisesta.

Muutenkin SKP:llä on konkreettiset kaikkien ehdokkaiden hyväksyvät vaaliteemat. SKP sanoo ehdottoman EI:n rahan vallan lisääntymiselle politiikassa. Politiikan on lähdettävä ihmisestä eikä rahapolitiikasta. Siksi SKP sanoo EI myös leikkauksille vähäosaisilta ja vastustaa pankkien tukemista Eu:n kriisirahastojen kautta. SKP vastustaa myös Suomen ja Naton yhteistyötä ja vaatii Afganistanissa palvelevien sotilaiden kotiuttamista.

SKP:n konkreettisina ehdotuksina seuraavalle vaalikaudelle talouspolitiikan parantamiseksi on suurimpien tuloluokkien verotusten kiristämistä. Lisäksi pääomaverotuksesta ja kunnallisverosta tulee tehdä progressiivisia. Tärkein SKP:n vaatimus on ehdottomasti 900 euron perusturvan takaaminen jokaiselle jolla ei ole muuten mahdollista hankkia elantoaan mm. opiskelijoille ja työttömille. Tästä kirjoitin jo jokin aika sitten oman blogitekstinsä. Lisää konkreettisia ehdotuksia voi lukea SKP:n Meillä keittää vihkosesta.

Mutta lyhyesti miksi siis äänestää SKP:tä? Siksi. että SKP on todellinen vaihtoehto nykypolitiikkalle. SKP:n ehdokkaat eivät varmasti ole rahalla ostettavia pyrkyreitä. SKP:n ehdokkaat ajavat varmasti eduskunnassa sen kansan asiaa joka heidät sinne valitsee. Eduskuntapolitiikan ei täydy olla pelkkää työtä josta saa palkkaa. Se on työtä josta on kerran neljässä vuodessa vastuussa tekemisistään päättäjille eli kansalle. Tällä kertaa kansan muisti ei saa olla vain neljää vuotta. Äänestetään todellinen kansan etujen ajaja eduskuntaan - SKP! (Ja Uudenmaanpiiri numero 127!)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Onko perusasiat unohdettu politiikassa?

Näin vaalien alla tulisi politiikassa keskittyä siihen kuinka perusasioita kuten julkisia palvelujen hoitoa ja valtion tukia tullaan edistämään tai muuttamaan seuraavan vaalikauden aikana. Tällä hetkellä vaalikeskustelu kuitenkin pyörii muiden asioiden kuten maahanmuuton ja kulttuuripolitiikan ympärillä. Suuriosa puolueista ei ole esittänyt ehdotuksia esittämiini perusasiohin. Keskusteluun tarvitaan konkreettisia vaihtoehtoja eri puolueilta.

Opiskelijoiden tukia on nostettava

Nykyään opiskelijat joutuvat joko työskentelemään opintojensa ohessa tai ottamaan lainaa toimeentulonsa turvaamiseksi. Tähän ongelmaan on ratkaisu, nimittäin SKP:n esitys 900 euron perusturvasta jokaiselle joka ei voi muilla tavoin hankkia elantoaan esimerkiksi työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille. Samaan esitykseen sisältyy myös vaatimus 1500 euron minimipalkasta. Tämä poistaisi pätkätyö ongelman joka vaivaa erityisesti nuoria.

EI julkisten palvelujen leikkaukselle


Toisin kuin suuret puolueet SKP ei kannata julkisten palveluiden leikkaamista. Valtion tuloja on lisättävä korottamalla korkeimman tuloluokan verotusta ja tekemällä kunnallis- ja pääomaveroista progressiivisia. On myös sanottava ehdoton EI kuntapalvelujen yksityistämiselle ja kuntien pakkoliitoksille.

EI Natolle ja yleiselle asevelvollisuudelle

Tämän hetkisessä hallituksessa ulko- ja valtiovarainministerien paikalla istuvat avoimesti Suomen Naton jäseneksi haluavat henkilöt. Luultavasti nykyisen hallituspohjan jatkaessa Suomi siirtyy entistä enemmän kohti Natoa. Suomalaisten on sanottava Natolle EI nyt ja tulevaisuudessa. Myös Afganistanissa toimivat rauhanturvaajat on vedettävä pois operaatiosta välittömästi. Afganistanissa Suomalaiset sotilaat eivät ole enää rauhanturvaajia vaan sodan osapuoli. Suomen on toimittava rauhan puolesta eri maailmanlaajuisten järjestöjen kuten YK:n kautta.

Yleinen asevelvollisuus ei ole enää nykypäivänä tarpeellista.
Siviilipalvelusvelvollisten asema asevelvollisiin nähden on epäoikeudenmukainen siviilipalveluksen pidemmän palvelusajan vuoksi. Kaiken lisäksi totaalikieltäytyjen vankilatuomiot ovat vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia joihin myös Suomi on sitoutunut.

Tämän takia Suomessa tulisi siirtyä vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen. Kuitenkin 60-70 prosenttia ikäluokasta tutkimusten mukaan suorittaisi asevelvollisuuden vaikka se ei olisikaan pakollinen.

Haastan nyt jokaisen Mäntsäläläisen, kansanedustaja ehdokkaita tavatessaan, kysymään, kuinka he ja heidän puolueensa vastaavat jokaisa suomalaisa koskeviin aidosti tärkeisiin vaaliteemoihin. Ei pelkkää puhetta vaan myös lukuja ja käytännön tavoitteita! Te olette äänestäjiä ja teillä on myös oikeus tietää mitä ehdokkaat oikeasti haluavat ajaa. Muutos on saatava aikaan ja äänestettävä eduskuntaan henkilöitä jotka ova oikeasti ajavat tavallisen kansan asiaa. Sanoisa tekoihin! Ihmisen puolesta!

Tuukka Koirikivi
Suomen Kommunistinen puolue

(julkaistu Mäntsälän Uutisissa 17.3.2011)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Ihmisten hyvinvointia ei saa kilpailuttaa!

Ajattelin kirjoittaa usein esille nousevasta vaaliteemasta eli julkisesta terveydenhuollosta ja sen kilpailuttamisesta.

Nykyään kilpailuttaminen näyttää olevan jo lähes maan tapa. Säästö syistä kunnat kilpailuttavat palveluitaan.Välillä jopa seurauksistakin välittämättä. Suurista puolueista etenkin Kokoomus ajaa innokkaasti terveydenhuoltopalveluiden ostamista yksityiseltä puolelta. Monilla työpaikoilla etenkin tämä on jo arkipäivää, vaikka kyse olisi kunnan omasta työntekijästä. Myös suurin osa lääkäreistä hakeutuu yksityiselle puolelle suurempien palkkojen toivossa. Samalla myös heikentäen julkisen puolen tasoa henkilöstö pulan takia.

Valitettavana esimerkkinä on Hyvinkää. Siellä kaupunki on kilpailuttanut terveydenhuollon päivystyspalvelut yksityiselle terveydenhuoltoalan yritykselle.Lääkäreitä on usein paikalla vain yksi ja tämän takia jonot venyvät moneen tuntiin. Pahin kuulemani tapaus on ollut, että potilas on mennyt aamulla päivystykseen ja hoitaja on todennut jonon olevan 20 tunnin pituinen ja pyytänyt potilasta tulemaan huomenna uudestaan. Uudenmaan Kommunistiset nuoret ovat tekemässä asiasta adressikampanjaa saadakseen aikaiseksi kunta-aloitteen jossa vaaditaan jonotusaikojen selvää lyhentämistä ja päivystyspalvelun palauttamista kunnan itsensä järjestettäväksi.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä kumpi asetetaann etusijalle: ihmisten hyvinvointi vai maksimaalinen voitto. Yritykset jotka hoitavat valtion ja kuntien kilpailuttamia terveyspalveluja toimivat pohjimmiltaan niinkuin yritykset yleensäkkin eli voiton maksimointi on tärkeintä. Tämän takia myös esimerkkini mukaisessa tilanteessa Hyvinkäällä ei ole nähty tarpeelliseksi pitää päivittäin kahta päivystävää lääkäriä paikalla jonojen lyhentämiseksi koska tällöin voitto ei olisi maksimaalinen. Talous ja osakkeenomistajien voitot ovat siis tärkeämpiä kuin ihmisten hyvinvointi. Vaikka se outoa onkin, niin yksityisille terveydenhoitoyritysten toiminta on sitä kannattavampaa mitä sairaampia ihmiset ovat. Jos ihmiset olisivat terveitä, ei näillä yrityksillä olisi markkinoita. Tämän takia julkiset palvelut ovat parempi vaihtoehto niin tasapuolisuuden kannalta kuin myös sen kannalta, ettei rahan himo aja hyvinvoinnin edelle. Terveys ennenkaikkea!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Oikeudenmukaisempaa verotusta

Ajattelin tällä kertaa ottaa käsittelyyn verotuksen ja sen, miten sitä tulisi seuraavalla vaalikaudella muuttaa.

Suurten puolueiden linja on melko samaa. Verotusta tulee nostaa. Toiset nostaisivat palkkaverotusta toiset taas kulutuksen verotusta eli arvonlisäveroa. Suurinpana arvonlisäverotuksen korotusten puolustajana on ollut Kokoomus. Sen mielestä kulutuksen verotus on oikeudenmukaisempaa koska se vaikuttaa enemmän suurituloisiin kuin pienillä valtion tuilla eläviin.

En tiedä millä kaavalla Jyrki Katainen tällaisen tuloksen saa. Esimerkiksi jos vertaillaan valtion tuella elävää ihmistä joka saa 500 euroa kuukaudessa ja suomalaista keskituloista joka tienaa noin 2000 euroa kuussa verojen jälkeen. 500 eurolla elävä luultavasti käyttää tai käyttäisi 400 euroa kuukaudessa pelkkiin ruokiin. Keskituloinen 2000 euroa tienaava käyttää luultavasti samat 400 euroa ruokaan. Näin ollen 500 euroa tienaava käyttää 80 prosenttia tuloistaa ruokiin ja keskituloinen 2000 euroa tienaava käyttää ruokiin 20 prosenttia. Jos ruoan arvonlisävero nousisi 2 prosentilla tuntuu se enemmän pienituloisemman lompakossa kuin keskituloisen jolla on varaa käyttää myös muuhun kuin ruokaan. Ja tämän pystyn laskemaan itse pitkäm matematiikan A:lla.

Asia mistä suuret puolueet ovat samaa mieltä on se, että pääomaverotusta on nostettava. Tämä siis tarkoittaa sitä, että nykyinen 28 prosentin vero nostetaan 30 prosenttiin. Eli säilytetään tämä vero tasaverona kuten ennenkin. Kuitenkin edelleen huomattavasti alhaisemmalla tasolla verrattuna palkka verotukseen.

SKP:n tavoitteena on nostaa seuraavalla vaalikaudella kiristää suurenpien tuloluokkien verotusta. Nykyään Suomessa kuitenkin progressio loppuu n. 6000 euron kuukausittaisten bruttotulojen jälkeen. Pääomaverotuksesta on tehtävä myös progressiivinen ja pääomatuloista on maksettava myös kunnallisveroa samoin kuin palkkaverosta. Verotetaan siis niitä joilla on varaa maksaa, eikä oteta lisää niiltä joilla muutenkin on jo tiukkaa. Oikeudenmukaisempaa verotuksen puolesta! Äänestä SKP:tä!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Rahan valtaa vastaan!

Vaalit ne vain lähestyvät päivä päivältä. Sen takia ajattelin tällä kertaa kirjoittaa suuresti vaaleihin liittyvästä asiasta eli ehdokkaiden ja puolueiden rahoituksesta.

Lähdetään liikkeelle omasta vaalirahoituksestani tällä hetkellä. Ulkopuoleista rahoitusta on tullut tällä hetkellä pyöreät 0 euroa. Ja luultavasti tätä enempää rahoitusta ei ole tulossakaan. Voi siis sanoa, että teen kampanjaa nollabudjetilla. Erinäköiseen tienvarsimainontaan ei todellakaan ole rahaa. TV-mainonnasta puhumattakaan. Ainoat kulut joita kampanjastani tulevat on piirin painattamat ehdokasjulisteet ja flaijerit. Niidenkin levittäminen on talkootyötä.

Itselläni on siis hieman eri tilanne kuin eduskuntapuolueiden ehdokkailla. Monet saavat suuriakin tukisummia puolueelta esimerkiksi vaalivankkureihin joilla kiertää vaalipiiriä.Tietenkin näissä autoissa löytyy myös suuret mainokset kyljestä. Itselläni "vaalivankkurina" toimivat joko VR:n paikallisliikenne tai vanhemmilta lainassa oleva auto.Jokut ehdokkaat ottavat myös monien tuhansien pankkilainoja vain vaalikampanjaa varten.

Tärkeimmät ehdokkaat tietenkin saavat myös tukia eri järjestöiltä tai yrityksiltä. Tietenkin jos tuki jää alle 2000 euron ei sitä tarvitse edes ilmoittaa. Oma lukunsa ovat ammattijärjestöt joista toiset antavat tukia, toiset eivät ja jotkut tukevat eri jäseniä eri summilla. Joissain tapauksissa tukea jaetaan pelkille eduskuntapuolueiden ehdokkaille.

Itse siis teen kampanjaa nollabudjetilla. Suurimmat kampanjakulut varmaan nousevat ainakin kymmeniintuhansiin euroihin ehkä jopa sataantuhanteen euroon. Sitten vielä oletetaan, että kaikki ehdokkaat lähtevät liikkeelle samalta viivalta. Näin ei todellakaan ole. Valitettavasti nykyään rahalla saa paljon enemmän näkyvyyttä ja sitä kautta enemmän ääniä vaaleissa. Viime eduskuntavaalien pienin budjetti jolla pääsi edustajaksi oli noin 16 000 euroa.

Kaiken lisäksi puoluerahoitus järjestelmä on hyvin epädemokraattinen. Nykyäänhän valtion rahoitusta saavat vain eduskuntapuolueet. Eduskunnan ulkopuoleiset puolueet jäävät siis rahoituksesta täysin paitsi. Etenkin näin vaalien aikaan epätasaisuus tässä asiassa korostuu, kun eduskuntapuolueilla on varaa suuriin mediakampanjoihin ja useisiin palkattuihin vaalityöntekijöihin. Esimerkiksi meillä SKP:ssä kampanja hoituu pitkälti vapaaehtoistyönä ihmisten omalla vapaa-ajalla. Joku kerran totesikin, että Kokoomuksen ja SDP:n kaltaiset suurten rahojen puolueet kaatuisivat hyvin nopeasti, jos heidän pitäisi tehdä hommia samoilla tuilla SKP:n kanssa.

Oikeastaan oman kampanjani tarkoituksena , sen lisäksi, että haluan ajaa minulle tärkeitä asioita, on osoittaa, ettei politiikan tekemiseen tai eduskuntavaalikampanjaan tarvita välttämättä suurta puoluetta ja monen tuhannen euron kampanjabudjettia. Tärkeintä ei pitäisi olla se, kuinka hienolta kampanjointi näyttää, vaan se, mitä asioita ehdokas ajaa. Itse koen myös pienellä kampanjabudjetillani olevan paljon enemmän tavallisen kansan edustaja kuin pankkilainoilla ehdokkuttaan tukevat eduskuntapuolueiden edustajat. Tämä on hyvä myös jokaisen muistaa äänestäessää, eli äänestääkkö rahan vai kansan valtaa eduskuntaan.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mistä näitä mietintöjä oikein tulee?

Sitä tuli odotettua siitä asti, kun asevelvollisuus työhryhmä esitti mietintönsä. Nimittäin siviilipalvelus työryhmän samanlaista mietintöä. Esitettäisiinkö vihdoinkin siviilipalveluksen lyhentämistä tai poistamista kokonaan yms. Ja mikä olikaan sitten lopputulos? Se oli täysi aivopieru.

Työryhmän logiikan mukaan sivareita ei nähtävästi rankaista vielä riittävästi nykyisellä pidemmällä palveluksella armeijaan verrattuna. Ei, työryhmä keksi esittää, että sivarit tekevät nykyään liian lepsusti töitä. Työryhmän mietinnön mukaan olisi tärkeää, että valtio osoittaisi siviilipalvelusvelvolliselle palveluspaikan. Suomeksi sanottuna siis määräisi. Työtehtävät olisivat erilaisia palo- pelastus ja vartiointitehtäviä. Tämä olisi valtion kannalta hyödyllisempää.

Siis kuinka tällaista edes voi pitkän mietinnön jälkeen esittää? Ylipäätään kun siviilipalvelusvelvolliset jo nykyään ohjautuvat melko pitkälti tämänkaltaisiin paikkoihin esimerkiksi sairaaloihin tai poliisilaitoksille. Itsekkin sairaalan keittiössä työskentelevänä pidän omaa työtehtävääni valtion kannalta hyödyllisenä.

Ongelma on myös siinä, ettei esimerkiksi sairaalatyöt sovi kaikille ihmisille. Kun sivarit saavat valita omat palveluspaikkansa, on se luultavasti kannustavampaa kuin valtion määräämä paikka joka ei itselle sovellu. Jo nykyään palveluspaikaksi määritellään yleishyödyllinen järjestö tai laitos.

Outoa on myös ylipäätään puhua siitä, että siviilipalvelusvelvollisuuden on oltava valtion kannalta hyödyllistä. Samaan aikaan valtio tuhlaa miljardin vuodessa siihen, että 20-30 vuotiaat miehet pääsevät leikkimään sotaa. En tietenkään sano, etteikö armeijassa oppisi joitain tärkeitäkin taitoa. Mutta miten ihmeessä asevelvollinen on yhteiskunnan kannalta yhtään sen hyödyllisempi kuin esimerkiksi rauhanjärjestön webmasterina toimivat siviilipalvelusvelvollinen?

Työhryhmän esityksestä olisin itse odottanut enemmän kannanottoa siihen, onko siviilipalveluksen pidempi kesto epäoikeudenmukaista tai siihen, onko kyseinen järjestelmä edes tarpeellinen? Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että ylipäätään koko asevelvollisuus järjestelmän pakollisuuden voisi poistaa ja tehdä siitä vapaaehtoinen. Tämä toisi valtiolle säästöjä ja poistaisi epäoikeudenmukaisuuden siviilipalveluksen ja asepalveluksen väliltä.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Perusturvan puolesta!

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL kertoi tänään uutisen. Tai luultavasti asia ei ollut uutinen ainakaan opiskelijoile, työttömille ja eläkeläisille. THL:n selvityksen mukaan nykyiset perustulot, eli esimerkiksi opintoraha ja toimeentulotuki, eivät riitä edes kohtuulliseen minimikulutukseen. Selkeämmin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset valtion tuet ovat aivan liian pieniä nykyiseen hintatasoon verrattuna.

Tähän on johtanut hallituksen nykypolitiikka. Hallitus on omasta mielestään kaventanut tuloeroja ja nostanut heikko-osaisimpien elintasoa eniten sitten 90-luvun laman. THL:n selvityksestä voi päätellä, ettei sekään paljoa ole. Opintotuen sitominen indeksiin on halltuksen mielestä ainakin liian kallista. Leikatakkin pitäisi kuulemma seuraavalla vaalikaudella. Valitettavasti leikkauskohteena taitaisivat olla nämä perustulot jos nykyhallituspohja pääsee jatkamaan. Eivätkä tietenkään miljardin puolustusmenot. Puolustuksemme on turvattu. Miksi ihmeessä puolustetaan tällaista lisääntyvää pahoinvointia?

Onneksi ratkaisu on olemassa. Nimittäin SKP:n ajama perusturva-aloite jota tietenkin itsekkin ehdokkaana kannatan. SKP siis vaatii perusturvan jokaiselle jolla ei ole muuten mahdollisuutta hankkia elantoaan eli esimerkiksi opiskelijat, työttömät, eläkeläiset yms. Perusturvan taso olisi 900 euroa. Tämä on linjassa THL:n selvityksen kanssa jonka mukaan asumiskustannusten jälkeen yksin elävällä ihmisellä muihin menoihin pitäisi jäädä vielä noin 600 euroa.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Helsingissä asuva opiskelija. Opintoraha on nykyään 300 euroa. Sen päälle voi saada vielä 200 euroa asumistukea. Yhteensä tulot kuukaudessa ovat siis noin 500 euroa. Helsingissä vuokraan menee yleensä soluasunnossakin vähintään 200-300 euroa. Tämän jälkeen opiskelijalle siis jää muihin menoihin noin 200-300 euroa. Tämä on vain puolet THL:n esittämästä 600 eurosta. Eli 900 euron perusturva vastaisi näin THL:n esitystä.

Tämä 900 euron perusturva siis kuuluisi kaikille jotka eivät ole palkkatyössä. Tulo olisi myös veroton. Perusturva-aloitteeseen liittyen SKP esittää myös,että 1100 euroa tulisi olla verottoman tulon raja. Jotta ihmisiä kuitenkin kannustettaisiin töihin ehdottaa SKP 1500 euroa minimipalkaksi. Tämä olisi myös vastaus erityisesti nuoria koskevaan pätkätyöläisyyteen. 1500 euron minimpalkka kannustaisi siis työnantajia työllistämään työntekijänsä vakituisiin työsuhteisiin.

Tämän takia siis kannattaa äänestää eduskuntavaaliessa Suomen kansan puolustajaa - SKP:tä!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Protestin aika on nyt!

Pianotutkinto on takanapäin. Sen takia on syytä panostaa nyt kunnolla vaalikampanjaan. Ja mikäpä on parempi idea kuin kirjoittaa blogitekstiä lauantai-illan ratoksi.

Viime viikkoina Lähi-Idässä on osoitettu mieltä ja vaadittu demokratiaa. Kaikki sai alkunsa Tunisiasta jossa kansa kyllästyi entisen presidenttinsä Ben Alin korruptoituneiseen hallitukseen. Pitkien mielenosoitusten jälkeen presidentti pakeni maasta. Tästä näyttää lähteneen liikkeelle todellinen protestien ja mielenosoituksien kierre ympäri Arabimaailmaa. Ehkä tähän mennessä suurimpana voittona Egypti jossa kahden viikon ja miljoonien ihmisten mielenosoitusten jälkeen USA:n tukema korruptoitunut presidentti Hassei Mubarak erosi tehtävästään jota oli viimeiset 30 vuotta pitänyt hallussaan. Protestit ovat laajenneet nyt mm. Libyaan, Algeriaan ja Jordaniaan. Arabimaailmassa siis todellakin kuohuu. Usa:n presidentti Barak Obama on nostanut tilanteen jo samaan kastiin Berliinin muurin murtumisen kanssa.

Arabimaailmassa on siis suuri muutos käynnissä. Kansa on kyllästynyt korruptioon ja vaatii itselleen oikeuksia. Mitä tapahtuu Suomessa? Vaalit ovat tulossa, mutta kukaan ei nosta mediaan oikeasti tärkeitä kysymyksiä ihmisten toimeentulosta, lakko-oikeuksista yms. Vaalit yritetään vain saada pyörimään Perussuomalaisille tärkeiden kysymysten ympärillä. Tämä ei oikeasti johda Suomea mihinkään kuten parin viikon takaisessa blogitekstissäni osoitin.

Missä siis on suomalaisten protestimieliala? Hallitus ja työnantajat ovat pissineet meitä linssiin monta vuotta. Milloin yritetään rajoittaa lakko-oikeutta. Milloin taas rahoitetaan Kreikkalaisia ja Irlantilaisia suurpankkeja sadoilla miljoonilla euroilla perustellen tätä sillä, että tilanne huonontaisi suomalaisten palkansaajien asemaa. Sitten kun opiskelijat vaativat opintorahan korotuksia ei hallitukselta löydykkään enää niitä satojamiljoonia vaan Suomi on hirmuisessa velkakierteessä ja kaikesta on ehdottomasti leikattava. Siis H****TTI VIEKÖÖN SANON MINÄ! Eivätkö suomalaiset muka tosiaankaan huomaa tätä vai ovatko suomalaiset muka oikeasti niin tyhmiä, että äänestävät edelleen Keskustaa ja Kokoomusta samaan tahtiin.

Pahimpia tapauksia ovat tietenkin ne jotka eivät aijo edes äänestää vaaleissa. Valitettavasti jokainen antamaton ääni on ääni porvarille pitää paikkaansa. Hölmöintä mitä voi tehdä on ajatella, ettei yhdellä äänellä saa mitään aikaiseksi. Totta se varmaankin on. Mutta yhdestä äänestä tulee muiden äänten kanssa monta ääntä. Pahinta mitä demokratian huonontamiseksi voi tehdä, on jättää äänestämättä.

Tämän takia jokaisen tulee äänestää seuraavissa vaaleissa. Tämä on meidän protestimme suuromistajille ja korruptoituneelle porvarihallitukselle! Demokratiassa meidän ei välttämättä tarvitse mennä kaduille Egyptin ja Tunisian tapaan. Me voimme vaatia demokratiaa ja oikeksiamme tulevissa vaaleissa. Tämän takia haluan vedota jokaiseen suomalaiseen äänioikeuttettuun: ÄÄNESTÄ! ÄLÄ MURENNA DEMOKRATIAA JA VEDÄ MATTOA OMIEN JALKOJESI ALTA! PROTESTIN AIKA ON NYT!!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Eduskuntavaaliehdokkaan vala

Tänään ainakin Karjalan prikaatissa varusmiehet vannoivat sotilavalansa.

Tästä innostuneena esitän nyt eduskuntavaaliehdokas valani tai kommunistin valani.

Vala on muunnos alkuperäisestä sotilasvalasta. Sieltä sitten saa katsella mitä eroa tässä on: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasvala



Minä Tuukka Koirikivi lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta,
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen kansalaisten hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa puolustaa kansalaisten koskemattomuutta, oikeuksia ja demokratiaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä jotain näistä vastaan, aion ehdottomasti toimia tällaisia toimia vastaan.

Kansaa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella äänestäjiäni ja ajaa asioita joiden perusteella kansa on minut virkaani äänestänyt. Tahdon myös tovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin velvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Miksi sanoa EI Perussuomalaisille?

Vaalit lähestyvät. Ja omat kiireeni sitä myöten lisääntyvät. Mutta nyt on aika tehdä pitkään aikomani blogiteksti Perussuomalaisista ja heidän aatteestaan tai oikeastaan siitä, ettei heillä oikesti mitään aatetta olekkaan.

Tällä hetkellä Perussuomalaiset porskuttavat vaaligalluppien kärkipaikoilla. Samaan aikaan vasemmisto ei näytä nousevan mihinkään. Positiivista on sentään se, että Kokoomuksen ja Keskustan gallupluvut ovat alkaneet laskea. Kansa on siis tyytymätön nykymenoon ja haluaa siihen muutosta. Mutta tämä muutoshenki ajautuu aivan väärään suuntaa nimittäin Perussuomalaisille. Mutta miksi Perussuomalaisia siis ei tulisi äänestää kevään eduskuntavaaleissa?

Mietitäämpä ensin Perussuomalaisten aatteen päälinjaa eli maahanmuuttokriittisyyttä. Perussuomalaiset haluavat rajoittaa niin pakolaisten ottamista kuin työperäistä maahanmuuttoa. Heidän mielestään pakolaisten kotouttamiseen käytetään liikaa rahaa ja se on epäonnistunutta. Epäonnistunut kotouttaminen itseasiassa johtuu nimen omaan siitä, että siihen käytetään liian vähän rahaa. Turvapaikanhakijoille tarkoitettuja keskuksia lopetetaan ja maahanmuuttajien tuet ovat liian pieniä. Vaikka maahanmuuttajien tukia nostettaisiin ja pakolaisia muuten tuettaisiin, ei se vielä ajaisi Suomea konkurssiin. Tämä väestönryhmä on kuitenkin sen verran pieni osa suomalaisista.

Jos ulkomaalainen sitten sattuukin saamaan töitä, on tämä Perussuomalaisten mielestä pois suomalaisten itsensä töistä pois. Tämän vuoksi Perussuomalaiset haluavat rajoittaa myös työperäistä maahanmuuttoa. Tässäkin suhteessa persut ovat väärässä. Totta on, että monet alat ovat työlistettyjä ulkomaalaisella työvoimalla esimerkiksi rakennusala. Perussuomalaisilta kuitenkin on jäänyt huomioimatta, miksi ulkomaalaiset saavat töitä näillä aloilla. Syy on se, että ulkomaalaiset työntekijät tekevät töitä paljon alle minimipalkkauksen. Pahimmillaan tienaten vain euron tunnissa. Ja samaan aikaan työntekijät eivät tiedä mitään työehtosopimuksista ja tekevät töitä ilman ylityökorvauksia. Onko vika siis ulkomaalta tulleissa työntekijöissä itsestään? Ei vaan vastuuttomista yritykissä jotka polkevat heidän työoikeuksiaan ja pääsevät näin itse halvemmalla. Ongelmaa ei siis ratkaise se, että maahanmuuttoa rajoitetaan, vaan se, että työnantajia valvotaan tehokkaamin ja markkinoilta kitketään pois tällaiset väärinkäytökset ja annetaan ulkomaisten työntekijöiden tehdä töitä samoilla työehtosopimuksilla ja palkkauksella kuin suomalaistenkin. Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikka siis on puhumista aidanseipäästä eikä itse aidasta jota täytyisi korjata.

Mutta mitä on Perussuomalaisten talouspolitiikka? Ei niin yhtikäs mitään. Perussuomalaisten talouspoliittiset ajatukset koostuvat kolmesta asiasta: kehitysavun poistaminen budjetista, pakolaisille kuuluvien avustusten pienentäminen ja Ruotsin kielen poistaminen opetusohjelmasta. Kuinka paljon nämä toisivat säästöjä? Ainoastaan noin yhden prosentin Suomen bruttokansantuotteesta. Hallitusvastuuta ajatellen tämä on hyvin pelottava ajatus. Suomen vuosittaisia budjetteja valmistaisi puolue jolla ei ole pienintäkään hajua verotukseen ja työvoimapolitiikkaan liittyvistä linjauksista. Timo Soini on itsekkin erään lehden haastattelussa todennut, ettei Perussuomalaisilla ole talouspoliittisia ajatuksi. Kun Soinilta jokin aika sitten kysyttiin mitä Perussuomalaiset olisivat valmiita leikkamaan valtion budjetissa, oli Soinille ainoa ehto, ettei puolustusbudjettia pienennettäisi.

Perussuomalaisten tai oikeastaan Soinin puolustuspoliittiset ajatukset ovat muutenkin erikoisia. Perussuomalaiset vastustavat ainakin joiltain osin Suomen oma määäräysvallan kaventamista. Soinin mukaan kuitenkin Suomen olisi oman turvallisuutensa kannalta tärkeää liittyä Natoon. Mitä Natoon liittyminen sitten on, jos ei Suomen määräysvallan siirtämistä muualle?

Eli siis miksi Perussuomalaisia ei pitäisi äänestää eduskuntavaaleissa? Koska se ei oikeasti muuuttaisi asioita parempaan suuntaan. Luultavasti vaikka Perussuomalaiset vaalit voittaisivatkin, olisi heidän hallituskumppaninsa Kokoomus tai Keskusta. Eli nykyinen talouspolitiikka ei muuttuisi yhtään paremmaksi. Talouspolitiikka kuitenkin on asia, jonka kansalaiset haluavat muuttaa. Tämän takia on syytää äänestää vasemmistopuolueita. Ihan vain sitä syystä, jotta nykymenoon saadaan oikeasti muutosta aikaiseksi!