perjantai 14. joulukuuta 2012

Kasvissyönnistä

Olen ollut nyt hieman yli puoli vuotta kasvissyöjä. Tarkemmin sanottuna lakto-ovovegeratisti eli ruokavaliostani ovat poisuneet punainen liha, kala ja kana. Maidon käyttökin on siirtynyt enemmän kasvisperäisten maitojen kuten soijamaidon käyttöön. Moni on toki epäillyt,että aloitin kasvissyönnin pelkästään kihlattuni painostuksesta. Tosiasiassa hän oli kyllä hyvä kannustin mutta syyt olivat muualla. Olin usemman vuoden jo pohtinut kasvissyöntiin siirtymistä mutta pidin sitä vaikeana ja monimutkaisena mitä se ei puolen vuoden kokemuksella kylläkään ole.

Kasvispitoisen ruoan syömiseen on monia perusteita. Yksi itselleni tärkeimmistä on ympäristökysymykset. Lihan korvaaminen esimerkiksi soijalla, pavuilla tai herneillä ovat teko kestävämmän ympäristön puolesta. Vaikka toki aina kuulenkin perusteluja siitä, kuinka soijantuotanto on ympäristöä saastuttavaa ja sen kuljettaminen Euroopan markkinoille rahtilaivoilla synnyttää kasvihuonepäästöjä. Fakta on kuitenkin se, että soijantuotanto kauko-Idässä ja sen tuonti Suomeen ovat yhteensä paljon vähemmän saastuttavaa kuin kotimainen lihantuotanto. Ja sitten meillä on toki myös Suomessa kasvavia tuotteita kuten pavut. Pavuista saa myös todellista lähiruokaa kasvattamalla niitä omalla parvekkeellaan tai kasvimaalla kesäaikaan.

Toinen puoli asiassa ovat toki eettiset syyt. Tehotuotettu liha ei ole moraalisesti mielestäni oikein. Miksi jonkin eläinlajin elämäntehtävänä täytyy olla vain se, että kun se vain on riittävän suuri teurastettavaksi niin se päätyy Atrian rekkaan? Esimerkiksi broileriksi tulevan kanan elinaika on vain noin 5 viikkoa jonka jälkeen se on riittävän suuri teurastamoon vietäväksi. Miten me ihmiset voimme hyväksyä tällaisen. En pidä lihantuotantoa sinänsä vääränä. Ihminen on sekasyöjä. Mutta niin kauan kuin Suomessakin eläinten nykyinen kohtelu jatkuu en minä aio lihaan koskea.

Kyseessä ei ole mikään moraalisaarna siitä kuinka liha on epäeettistä ja kuvottavaa. Haluan vain omalla kasvissyönnilläni ja mielipiteideni jakamisella kohdistaa huomion siihen, että nykyinen lihantuotantomäärä on aivan järjetön ja teuraseläinten elinolot huonot. Ympäristön kannalta meidän tulisi pystyä enemmän painottamaan kasvispitoisen ruoan syöntiä. Vietä sinäkin esimerkiksi joskus lihaton päivä tai viikko ja syö jouluna muutakin kuin kinkkua. Teet samalla teon kestävämmän ympäristön puolesta.


torstai 29. marraskuuta 2012

Maksullista tietoa

Eilen meinasi kieltämättä mennä soijamakkara väärään kurkkuun kun kuulin kouluruokapöydässä melkoisen järkyttävän tiedon: Helsingin sanomat tekee verkkopalvelustaan maksullisen .http://yle.fi/uutiset/helsingin_sanomien_uudistus_herattaa_verkkolehtimarkkinat/6383539 Ilmaisia artikkeleita saa tästä lähtien lukea vain viisi kappaletta viikossa. Laajempi katseju maksaa 9,90 euroa kuussa.

Kyse on toki myös aika ilkeästä tempusta Hesarille kaikkia käyttäjiään kohtaan. Mutta lähtökohtaisesti ajatus uutisista joiden lukeminen on maksullista kuulostaa nykyisessä "tietoyhteiskunnassa" järjettömältä ajatukselta. Siis käytännössä tieto maksaa, eli käänteisesti: ei rahaa, ei tietoa.

Itselleni ajatus on ainakin täysin absurdi. Toki jollain tasolla se on uusi vaihe nykyisessä talousjärjestelmässämme. On luonnollista, että jos kaikki halutaan yksityistää ja tehdä palveluista maksullisia ovat uutiset ja tieto ylipäätään myös yksi osa tätä kehitystä. Helsingin sanomat osoittaa maksullisen verkkopalvelun luomisella mielipiteensä sen suhteen, ettei heidän mielestään köyhillä ole oikeutta tai tarvetta lukea päivittäisiä uutisia ja saada tietoa maailman tapahtumista.


Vanha sanontahan kertoo, että tieto on valtaa. Jos tieto on maksullista tarkoittaa se sitä, että tietoa saa vain rahalla jolloin raha on valtaa... ei kun hetkinen niinhän se taitaakin jo nykyään olla.

Tämän jälkeen on kyllä turha ihmetellä, miksi Suomessa toimii verorahoilla maksettu Yleisradio jonka uutiset ovat yhtälailla kaikkien saatavilla maksuttomasti. Ilman tietoa on vaikea toimia. Hesarin taktiikalla köyhät ja vähävaraiset saadaan varmasti olemaan vielä varmemmin hiljaa omista ongelmistaan. Ja kapitalismin voittokulku sen kuin jatkuu.


maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuntavaalien jälkipuinti

Vaalit taas olivat ja menivät. Aloitetaan omasta tuloksesta. Ääniä Kuopiossa kertyi 10 kappaletta. Kiitos toki joikaiselle tukensa antaneelle. Kuitenkin verrattuna Uudellamaalla käytyyn eduskuntavaalikampanjaan ja sen tuomaan 79 ääneen viime vuoden keväänä on tulos aivan järkyttävä pettymys. Äänimäärä on niin alhainen ettei sitä oikein mitenkään pysty jossittelemaan paremmaksi. Syytä on vain katsoa vessan peiliin ja miettiä mitä teki tai tarkemmin mitä olisi pitänyt tehdä.

Jotenkin tuntuu jo liian tutulta todeta vaalien jälkeen, että Kokoomus oli näidenkin vaalien suurin puolue. Jos otetaan presidentinvaalit lukuun niin jo viidettä kertaa peräkkäin. SDP kiri taas toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Keskusta oli kolmantena säilyttäen kuitenkin monilla paikkakunnilla paikkaenemmistöjään. Perussuomalaiset saivat tällä kerta vain  puoljytkyn kuitenkin kaksinkertaistaen kannatuksensa viime kuntavaaleista. Eduskunnan pienemmät puolueet pitivät melkolailla kannatuksensa ennallaan.

Kuopion valtuuston voimasuhteet pysyvät melko ennallaan  Kokoomus ja Keskusta jatkavat suurimpina puolueina. Perussuomalaiset kasvattivat myös Kuopiossa paikkamääräänsä. SKP oli pienpuoleista suurin 0,4 prosentin kannatuksellaan. Kuopion äänestysaktiiivisuus oli jopa järkyttävän alhainen: vain 52,3 prosenttia äänioikeutetuista vaivautui uurnille.

SKP:n kannatus pysyi koko maassa melko samana kuin viime kuntavaaleissa. Valtuustopaikkojen määrä pysyi ennallaan eli 10:ssä paikassa. Valtakunnallinen kannatus oli 0,4 prosenttia. Ehkä jonkinlainen torjuntavoitto vanhojen valtuutettujen pitäessä paikkansa Kuitenkin odotus oli paikkojen ja kannatuksen noususta. Se jäi tällä kertaa valitettavasti tekemättä

Eduskuntavaalien jälkeen toivoin, että Suomen kansa vielä joskus oppii ja ymmärtää ketä äänestää. Neljän puolueen kärki valtakunnallisesti on valitettavasti osoitus sitä, että ei ymmärrä. Eduskuntavaaleissa protesti hallitusta kohtaan kohdistui Perussuomalaisille. Nyt ihmiset valtakunnallisesti vain jättivät kertakaikkisesti äänestämättä. Äänestysprosentti jäi valtakunnalisesti ainostaan 58,2:en. Valitettavasti äänestämättä ovat jättäneet todennäköisesti ne jotka eivät vain enää jaksa uskoa muutokseen

Kihlattuni kommentti vaalituloksia katsellessamme kertoi varmaankin hyvin monen tuntemukset: "mitä järkeä siellä Suomussalmellakaan on äänestää kun ei se mihinkään kuitenkaan vaikuta". Tämä vain on fakta. Suurissa kaupungeissa tuntuu, ettei saa ääntään kuuluviin, pienet paikkakunnat taas jyrätään kiinni suurkuntiin joko vapaaehtoisesti tai pakolla jolloin valtuuston kokoonpanolla ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Suomesta on tullut kansanvallan irvikuva. Eipä tässä voi oikein muuta tehdä kuin laskea pään painuksiin ja jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Asioita parannettavaksi Kuopiossa

Ajattelin viimeisen viikon kunniaksi koota hieman piempiä kehityskohteita kaupunginvaltuustossa vaaliteemojeni ulkopuolelta. Varsinaisista vaaliteemoistahan löytyvät jo valmiksi pidemmät tekstit. Tähän kuitenkin yhtä tärkeitä asioita hieman lyhyemmin.

Hyvät ja elinvoimaiset kirjastopalvelut tulee Kuopiossa säilyttää. Ja niiden tulee olla maksuttomia. Tämä ei valitettavasti nykyiselläänkään toimi: varaukset ja kaukolainat toimipaikasta toiseen ovat maksullisia. Kirjaston tulee olla täysin maksuton kunnan ylläpitämä sivistyspavelu.

Kunnan vuokra-asuntojen vuokratasoa tulee laskea. Erityisesti Kuopion Opiskelija-asunto Oy:n tulee alenta vuokriaan tasolle joka on opiskelijan tulojen mukainen. Nykyinen hintataso pakottaa opiskelijat usein ottamaan lainaa tai käymään töissä opiskelujen ohella.

Kuopion tulee tehdä kunnallisverosta progressiivinen. Myös yritysveroja tulee nostaa. Tämä lisää kunnan verotuloja, tekee verotuksesta oikeudenmukaisempaa ja vähentää leikkaustarvetta.

Kulttuurin ja palveluiden puolesta leikkauksia vastaan! Muista Kuopiossa numero 280!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Miksi äänestää juuri minua?

Ennakkoäänestäminen alkaa huomenna. Siksi on siis hyvä kertoa tässä vaiheessa niin ennakkoäänestäjille kuin niille jotka jättävät äänestämisen puolentoista viikon päähän varsinaiseen vaalipäivään, että miksi juuri minua ja muita SKP:n ehdokkaita muissa kaupungeissa kannattaa äänestää oman kuntansa ja kaupunkinsa valtuustoon.

Syy äänestämiseen on yksinkertainen: SKP on puolue joka on aidosti sitoutunut ajamaan tavallisen kansan ääntä valtuustoissa. SKP sanoo puolueena ehdottoman EI:n kuntaliitoksille ja palveluiden yksityistämiselle kaikkialla Suomessa. Kansan edut bisneksen edun edelle. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tekoja lähipalveluiden puolesta!

Allekirjoitan kaikki edellämaitsemani periaatteet. Mutta miksi äänestää nuori opiskelija Kuopion kaupunginvaltuustoon? Nimenomaan siksi, että olen nuori kuopiolainen opiskelija. Varmasti kokeneempia vaihtoehtoja listoilta löytyy, mutta ajavatko pitkäaikaiset ja kaupunkilaisista etääntyneet päättäjät oikeasti tavallisen kuopiolaisen opiskelijan asiaa paremmin kuin minä, joka oikeasti olen opiskelijana toista vuotta kaupungissa ja tiedän mitä palveluja tulisi säilyttää ja parantaa erityisesti opiskelijoita ajatellen?

Lähipalveluiden säilyttäminen toki koskee kaikkia kuntalaisia. Nuorten kannalta tärkeitä asioita ovat kuitenkin Kuopiossa etenkin opiskelijapalveluiden parantaminen ja ilmainen joukkoliikenne. Lisäksi asuntojen hinnat ovat Kuopiossakin melko korkealla tasolla opiskelijan tuloihin nähden. Näihin asioihin on saatava parannuksia!

Äänestä siis minua numerolla 280 nuorten äänitorveksi Kuopion kaupunginvaltuustoon. Kulttuurin ja palvelujen puolesta leikkauksia vastaan!



sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kuopiolaista liikkumista

Urheilun harrastamismahdollisuudet ja ulko- ja sisäliikuntapaikat tuntuvat nousseen jonkinlaiseksi vaaliteemaksi Kuopiossa. Täytyy siis itsekkin niistä hieman kirjoittaa.

Yleisesti Kuopio on hyvä kaupunki aktiivisen liikkujan kannalta. Itse jonkin verran lenkkeilyä harrastavana ihmisenä olen iloinen Kuopiolaisista lenkkeilyalueista. Useista paikoista ympäri kaupunkia löytyy lenkkipolkuja jopa monien kymmenien kilomerien verran. Myös Kuopiolaista latuverkostoa kehutaan usein hyvin hoidetuksi ja laajaksi. Asiat ovat omasta mielestäni monia muita suuria kaupunkeja paremmalla tolalla.

Kuopiolaisten rakkaille urheilulajeille eli jalkapallolle ja jääkiekolle löytyy myös paljon harrastusmahdollisuuksia. Jalkapallokenttiä löytyy ympäri kaupunkia. Suurin osa kentistä soveltuu myös muuhun kuin pelkästään jalkapallon pelaamiseen. Jäähallejakin löytyy kaksin kappalein.

Sisäliikuntapaikat kuitenkin tuppaavat olemaan kiven alla. Olen itse yrittänyt hankkia konservatorion oppilaskunnan käyttöön viikottaista sisäliikuntavuoroa tähän mennessä kuitenkin tuloksetta. Salit tuntuvat olevan melko täyteen varattuja etenkin keskustan alueella.

En tiedä onko oma tuntemukseni harhaa mutta tuntuu, että usein niin ulko- kuin sisäliikuntapaikkojenkin varauksissa ohi sählyporukoista ajavat seurojen junioritoiminta. Kaikki kunnia toki Kuopiolaiselle urheilukasvatukselle (vaikka se ei jääkiekossa näytäkkään tuottavan tulosta) mutta tilaa olisi kuitenkin kaupungin puolesta varattava myös ihan tavallisten pulliaisten käyttöön. Esimerkiksi jäähalleissa ja muissa ulkokaukaloissa olisi hyvä säilyttää myös tavallisia yleisövuoroja jotta kaikki pääsevät harrastamaan lempilajejaan eivät vain suurten seurojen juniorit.

Useissa vaalikoineissa on Kuopiota koskien kysytty, että pitäisikö kaupungin rakennuttaa uusi iso sisäliikuntahalli. Itse olen sitä mieltä, että tässä taloustilaneessa ei. Urheilun ja liikkumisen tukemista ei pidä toki lakkautaa. Mutta sinä vaiheessa kun puntarissa ovat joko terveyspalveluiden ylläpitö tai se, että jätetään uuden liikuntasalin rakennuttaminen tuonnemmaksi, ajavat omalla arvoasteikollani terveyspalvelut edelle.Liikkumiseen tulee panostaa muilla tavoin. Kannustamalla nuoria liikkumaan oma-aloitteisesti. Itse en liikunnan harrastamiseen tarvitse muuta kuin sen, että pistän lenkkarit jalkaan ja takin niskaan ja lähden lenkille. Se ei välttämättä vaadi uusia suuria halleja. Vaikka urheilu toki tärkeää ja mukavaa ajanvietettä onkin. Ei kuitenkaan kustanneta sitä lähipalveluita lakkautamalla!

torstai 4. lokakuuta 2012

Maksuttoman terveydenhuollon puolesta!

Hyvinvointivaltion määritelmään kuuluu, että valtio takaa kansalaisilleen hyvät ja ilmaiset terveydenhuoltopalvelut. Valitettavasti tällä perusteella voidaan todeta, ettei Suomi ole hyvinvointivaltio. Kouluterveydenhuoltoa lukuunottamatta suomalainen terveydenhuolto käytännössä maksaa.

Valitettavasti Kuopiokaan ei ole tämän suhteen poikkeus. Omalääkärimaksut on jokaisen Kuopiolaisen täysikäisen terveyspalveluiden käyttäjän maksettava ensimmäisiltä kolmelta käynti kerralta vuoden aikana. Maksut siis ovat enimillään 41,80 euroa vuodessa. Summa ei ehkä kuulosta suurelta mutta jopa itselläni miettiessä pienellä opiskelijabudjetilla elämistä ei ihan helposti tule hakeuduttua omalääkäripalveluiden äärelle sen tehdessä 13,80 euron loven lompakkoon per käyntikerta. Etenkin kun Kuopiossakaan jonot lääkäripalveluihin eivät ole lyhyet. Ja täytyy vain toivota, että jos itsensä telookin niin ei tekisi sitä yöaikaan. KYS:sin yhteispäivystyksessä käynti näet köyhdyttää kukkaroa lähes kaksinkertaisen määrän eli 27,50 euroa käyntikerralta.

Yksi silkka vitsi "ilmaisten" terveyspalveluiden suhteen ovat Suomessa hammaslääkäripavelut. Ympäri Suomea akuutteja tapauksia lukuunottamatta kunnalliseen hammaslääkäriin pääsy saatta ilman akuuttia päivystystarvetta venähtää puolesta vuodesta vuoteen. Lisäksi palvelu on kokokaan kuntalaisen itsensä maksettavana.

Toki kohtuuttomien kulujen estämiseksi palvelumaksukatto on 636 eurossa vuodessa. Toki maksukattoon ei huomioida "esimerkiksi hammashoidon, sairaankuljetuksen ja erikoismaksuluokan lisämaksuja, lääkärintodistusmaksuja, yksityislääkärin lähetteellä tehtävien laboratorio- ja röntgentutkimusten maksuja eikä tulosidonnaisia maksuja." (lähde: Kuopon kaupungin terveyssivut). Noin 5000 euron vuosituloilla täytyy siis vain toivota, että pysyy terveenä.

Palvelumaksujen lisäksi terveydenhuollon ongelmana on sen ulkoistaminen ja yksityistäminen. Hyvänä esimerkkinä jo eduskuntaaalien aikaan tekemäni teksti siitä mitä yksityistäminen pahimmillaan saa aikaan kuntalaisten kannalta: http://tuukkak.blogspot.fi/2011/03/ihmisten-hyvinvointia-ei-saa.html. Yksityiseltä puolelta palveuiden ostaminen tuo hyvin harvoin säästöjä kunnan budjettiin. Lisäksi se eriavoistaa ihmisiä palveluiden saatavuuden suhteen. "Rahalla saa ja hevosella pääsee" tuppaa olemaan tilannetta hyvin kuvaava sananlasku.

Mitä siis Kuopiossa tulisi tehdä? Säilyttää kaikki terveyspalvelut kaupungin itsensä tuottamana. Lisäksi poistaa kaikki terveydenhuollon palvelumaksut kaikilta asiakasryhmiltä ja näin tehdä terveyudenhuollosta aidosti kunnan tuottama ilmainen hyvinvointipalvelu. Tämä tekisi ihmisistä myös tasavertaiset palveluiden saatavuuden suhteen. Pidetään siis laadukkaat ja ilmaiset terveydenhuolon palvelut kunnan omana toimintana. Kulttuurin ja lähipalveluiden puolesta leikkauksia vastaan!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Lähidemokratia - mitä ja miksi?

Yksi näiden vaalien kuumista puheenaiheista tuntuu olevan niin sanottu lähidemokratiakysymys. Mitä se siis minun mielestäni on ja mihin sitä tarvittaisiin.

Omasta mielestäni esimerkiksi erilaiset kaupunginosavaltuuustot olisivat askel kohti lähidemokratiaa. Etenkin suuurissa kaupungeissa valtuutetut ovat etääntyneet liikaa arkipäiväisistä asioista. Laajoja alueita ei kukaan valtuutettu pysty hallitsemaan.Tämän takia pienemmät paikkalliset päätöksentekoelimet parantaisivat huomattavasti tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia.

Ja parhaana puolena tässä asiassa olisi se, että se aktivoisi ihmisiä mukaan päätöksentekoon. Tosiasia on se, että ihmiset ottavat osaa päätöksentekoon sitä enemmän mitä lähemmäksi päätettävät asiat tulevat. Kun kyse olisi esimerkiksi omasta kotitiestä ja päätös sen ylläpidosta tehtäisiin kaupunkiosavaltuustossa olisi se luultavasti monelle motivaattori lähteä mukaan kokoukseen esittämään omia enäkemyksiään asia suhteen.

Toki kaupunginosavaltuustot eivät olisi ainoa tapa parantaa kunnallista päätöksentekoa. Toinen tapa parantaa sitä olisi järjestää eri asioista useammin valtuustoa sitovia kuntalaisäänestyksiä. Tämä toki on mahdollista jo nykyisen kuntalain puitteissa. Kuntalaisten omalla aktiivisuudella voidaan saada esitys aikaan kun sen allekirjoittaa prosentti kunnan äänestysikäisistä asukkaista. Tähän olisi kuitenkin hyvä saada aktiivisuutta myös valtuustojen tasolla. Jos kyseessä olisi iso kuntalaisia koskeva asi, tulisi asiasta järjestättävä kansanäänestys.

Valitettavasti hallituksen ajamat kuntauudistukset vievät lähidemokratian nimenomaan toiseen suuntaan. Esimerkiksi jos Espoo ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin, kaventaisi se huomattavasti kansalaisten demokratiaa kunnanvaltuutettujen suhteen pienentyessä huomattavasti asukasmäärään nähden. Kuntaliitos voi olla haitallinen myös ilman suuria asukasmääriä. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa kuntien koot olisivat kuntalaisten kannalta aivan liian suuria demokratian kannalta kun yksi valtuusto päättäisi ihmisten asioista jotka asuvat monen sadan kilometrin säteellä kunnan keskuksesta.

Tämän takia kehitys on nimen omaan vietävä toiseen suuntaan, kohti lähidemokratiaa - todellista demokratiaa!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kulttuurin alasajoa

Suomalainen kulttuuri on retuperällä. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomesta löytyisi hyviä ja asiaansa osaavia taiteilijoita tai muusikoita. Ongelma on siinä, että valtio ja kunnat eivät enää panosta riittävästi taidealojen kehittämiseen vaan ne jäävät jalkoihin niin koulutuksen kuin rahallisten avustustenkin suhteen.

Hyvänä esimerkkinä toimii oma alani eli musiikki. Olen toisen vuoden musiikin ammattiopiskelija. Eli teoriassa olen ammattimuusikko koulusta valmistuessani. Käytännössä tämä tarkoittaa työttömyyskortistoa tai jatko-opiskeluja, sillä vaikka konservatoriosta valmistuvat muusikot ovat ammattilaisia ei kyseisellä koulutuksella työnsaannin suhteen tee mitään,vaan jatko-opinnot korkeammalla asteella ovat automaatio.

Lähitulevaisuudessa ammattikorkeakoulun opiskelupaikat ovat myös kiven alla. Aloituspaikkoja ollaan tulevina vuosina vähentämässä ympäri Suomea. Jossain kaupungeissa kuten esimerkiksi Joensuussa perinteikäs musiikkilinja ollaan lakkauttamassa korkeakouluasteelta kokonaan. Toisaalta siksi, että suurinosa korkeammaltakin asteelta valmistumista eivät työllisty oman alansa työtehtäviin, toisaalta taas, koska kunnat ja sitä kautta ammattikorkeakoulut tarvitsevat säästökohteita jolloin kulttuurialat ovat ensimmäisenä menossa leikkurin alle.

Yhtenä osana kulttuurin rappeutumista ovat myös harrastuspaikkojen vähyys. Esimerkiksi tanssi- ja teatterialoja rivaavat usein ongelma mistä saada tiloja harjoittelulle. Eikä asiaa helpota yhtään se,että jo nykyisiä toimivia tiloja lakkautetaan. Hyvänä esimerkkinä kotikaupungissani Kuopiossa sijaitseva Työkulma tuttavallisemmin ”Rupla”. Talossa on toimivat tilat esimerkiksi tanssin harrastamiseen. Muita samanlaisia paikkoja ei Kuopiosta löydy yhtä hyvällä sijainnilla keskustan kupeessa. Talo on kuitenkin Lemminkäisen omistuksessa ja kiinteistö on purku-uhan alla nykyisissä kaavoitussuunnitelmissa. Asiaa perustellaan suurimmaksi osaksi esteettisillä syistä. Toki 70-luvulla rakennettu betoni ei ole kauneinta osaa Kuopiota, mutta pitääkö ulkonäön takia tuhota toimivat tilat taiteen harrastamiseen? Kannattavampaa olisi remontoida talo ja pelastaa näin kulttuuritoiminta Kuopiossa. Valitettavasti kuitenkin liian monesti raha ratkaisee näissä asioissa. 
 
Suuri ongelma kulttuurialan suhteen on se, ettei se käytännössä elätä ketään. Suurin osa taiteiljoista joutuu tekemään taidetta harrastuksena eikä saa toimintaansa avustuksia. Opettajan paikkoja toki löytyy niin musiikin, tanssin kuin kuvataiteenkin puolelta. Kyseiset alat ovat kuitenkin ensimmäisiä lakkautuskohteita kun kuntapäättäjät rupeavat pohtimaan mistä säästetään kun valtionavustukset pienenevät ensi vuonna ja peruspalvelut pitäisi ylläpitää. Tämä on huutava vääryys Suomalaisen kulttuurin kannalta. Kulttuuri on säilyttämisen arvoista ja kannattavaa kaikissa muodoissa niin hyvinvoinnin kuin kulttuurin itsensäkkin kannalta. Kulttuuri on liian tärkeä asia tuhottavaksi. Sen takia meidän täytyy vastustaa kunnallista ja valtiollista kulttuurin alasajoa.

Julkaistu .Kom 3/2012-lehdessä http://www.komnl.fi/?id=69
http://www.komnl.fi/?id=69)

tiistai 11. syyskuuta 2012

Avoin kirje evankelisluterilaiselle kirkolle

Viimein sen sain tehtyä. Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta hieman yli viikko sitten. Tänään huolestunut seurakunta lähetti minulle kirjeen jossa pyysi kertomaan eroamiseen johtaneista syistä. Kerron sen siis niin kirkolle kuin kaikille blogin lukijoilleni.

Kuten moni blogiani seurannut ihminen saattaa jo arvata ei syyni ole millään tavoin uskoon itseensä liittyvä. Kirkosta eroaminen ei minusta ole ateistia tehnyt. Uskoni siis säilyy samanlaisena kuin ennenkin. Syyt uskooni ovat henkilökohtaiset joita en tässä tekstissä ala sen enempää avaamaan.

Kirkosta eroaminen oli minun tapauksessani pitkä prosessi. Olen jo muutaman vuoden asiaa pohtinut. Etenkin ns. "homokeskustelu" sai minut miettimään mitä minunlaiseni kristitty nykyisessä kirkossa oikein tekee. Lopulllinen päätökseni muodostui kevään ja kesän mittaan. Syynä pohjimmiltaan on se, ettei minulla muutenkaan ole tapana kuulua järjestöihin joiden arvoja tai aatemaailmaa en hyväksy, miksi siis kirkko olisi tässä tapauksessa poikkeus?

Pitkälti kyse on siis kirkon suhtautumisesta homoavioliittoon ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin joita itse kannatan. Toki ymmärrän, että kirkon piirissä kyse on vähemmistöstä joka vastustaa homoseksuaalisuutta. Tämä vähemmistö on kuitenkin valitettavan äänekäs ja vaikutusvaltainen. Olen toki kuullut kommentteja, joiden mukaan kirkko ei koskaan muutukkaan jos me liberaalimmat kristityt siitä eroamme.

Itse olen kuitenkin tällä hetkellä ristiriidassa kirkon arvomaailman kanssa. Ja kuten jo mainitsin, en tällöin voi kokea olevani sen jäsen. Pidän toki mahdollisena,että kun kirkko uudistuu (minkä se toivottavasti joskus tekee) ja hyväksyy homoparien vihkimisen, voi liittyä takaisin kirkon jäseneksi. Asia ei kuitenkaan tee itselleni suurta moraalista kysymystä. Uskoni ei muutu koska en koe, että kukaan muu uskoani voisi määritellä kuin minä itse.

torstai 6. syyskuuta 2012

Mikä ihmeen "korkeakulttuuri"?

Viime kuukausina ja viikkoina mediassa on pyörinyt kohu kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen jättäytymisestä pois 100-vuotta tänä vuonna täyttäneiltä Savonlinnan oopperajuhlilta. Oopperaväki syyttää Arhinmäkeä vääriin asioihin keskittymisest Arhinmäen puolustajat taas pitävät tekoa oikeutettuna ja tekona underground-kulttuureja kohtaan.

Itse toki kannatan kaikenlaisen kulttuurin tukemista ja huomioimista tasapuoleisesti. Kuitenkin Arhinmäen tai etenkin Arhinmäen kannattajien asenne on mielestäni täysin törkeää ja oopperaväen kommenteista on tehty härksejä olkinukke-argumentteja. On ymmärrettävää, ettei kiireinen kulttuuri- ja urheiluministeri ehdi joka paikkaan. Ja toki Arhinmäen poisjääntiä oopperajuhlilta perusteltiin ministerin kesälomalla. Syy on toki ymmärretävää, mutta epäilen, etteivät kesälomat olisi Arhinmäkeä estäneet jos jalkapalloväki olisi pyytänyt ministeriä seuraamaan aitiopaikalta Suomen Em-karsintaottelua jalkapallosta. Tämä huomattiin jo viime syksynä kun ministerimme valitsi Suomen koripallo-ottelun ohi uuden musiikkitalon avajaisten.

Kyse on siis vain ja ainoastaan arvovalinnoista. Ja valinnoillaan ministerimme selvästi osoittaa kuinka välinpitämätön hän on "korkeakulttuureja" kohtaan. Käytän sanan "korkeakulttuuri" yhteydessä lainausmerkkejä koska itse en edes käsitä,että miten nämä "kulttuuriväen" suosimat taidemuodot oiken erottuvat muusta taiteesta? Itse en joka päivä klassista musiikkia kuuntelevana ja sitä opiskelevana konservatorion toisella asteella Kuopiossa pidä itseäni millään tavalla "kultturellina" ihmisenä. Klassinen musiikki on taidetta ja kulttuuria siinä missä populaari- ja underground-kulttuuritkin. Ja kulttuuriministerinä Arhinmäen tulisi huomioida KAIKKIA kulttuurimuotoja. Siis muitakin kuin jalkapallo.


maanantai 27. elokuuta 2012

Toimivan joukkoliikenteen puolesta!

Yksi kaupunkien tärkeä tehtävä on joukkoliikenteen organisointi. Usein se on tärkeä liikkumismuoto vähävaraisille, opiskelijoille ja vanhuksille tai ylipäätään niille joilla ei omaa autoa ole käytössä ja välimatkat ovat pitkiä.

Valittettavasti omasta kotikaupungistani Kuopiosta ei voi tämän asian suhteen olla liiemmin ylpeä. Itselleni asiasta on tullut käytäntöä kun muutin Särkiniemeen noin 4 kilometrin päähän keskustasta. Hankin itselleni viime viikolla 20 matkan kortti pahempien syysmyrskyjen ja paukkupakkasten varalta. Kuopion paikallisliikennettä hoitava Koiviston Auto-yhtymään kuuluva Kuopion liikenne pitää huolen siitä, ettei julkisten käyttäminen opiskelijahinnallakaan ole päivittäistä huvia. Itseni hankkima 20 matkan kortti maksaa sekin jo 25 euroa opiskelijalle. Niin sanottu 30 päivän näyttölippu eli kuukausikortti maksaa opiskelijallekkin 45 euroa muille 59 euroa kuussa. Opiskelijatukien määrä pitää huole sitä, että vielä tällä etäisyydellä ottaa sadekelilläkin allensa mielummin pyörän kuin paikallisliikenteen bussi.Etenkin kun kertalipun hinta on 3,20 euroa.

Tässä kieltämättä tuntee Kuopiolaisena opiskelijana Helsinkiläiset etuoikeutetuiksi. Helsingissä opiskelija reissaa rajattomasti kuussa puolella hinnalla Kuopiolaiseen verratuna.Huomaten myös sen,että Helsingissä bussien vuorovälit ovat lyhyempiä ja hintaan sisältyy toki myös mahdollisuus ottaa metro, juna tai raitiovaunu kulkuvälineeksi.

Miksi Kuopiossa paikallisliikenne sitten on niin kallista esimerkiksi juuri Helsinkiin verrattuna? Siksi,että Kuopio on yksityistänyt ja monopolisoinut liikenteensä Kuopion liikenteelle joka päättää hinnoista. Helsingissä hinnat pysyvät alempana ja palvelut parempina koska siellä liikennettä hoitava HSL-yhtymä on julkisen päätöksenteon alaisuudessa ja palvelee näin paljon paremmin käyttötarkoitustaan. Kuopiossa hinnat eivät pahemmin yksityisautoilusta luopumiseen kannusta.

Viime viikolla Helsingin sanomat kertoi jutussaan kuinka eteläisessä rajanaapurissamme Virossa ollaan pääkaupunkiin puuhamassa ilmaista joukkoliikennettä (http://www.hs.fi/ulkomaat/Tallinna+puuhaa+joukkoliikenteest%C3%A4+maksutonta/a1305594628364). Jutussa Tallinnan apulaiskaupunginjohtaja Taavi Aas arvioi kaupungin menettävän lipputuloja noin 12 miljoonan euron verran. Pyrkimyksenä Tallinnassa on julkisen liikenteen käyttöön kannustaminen. Miksi tämä ei onnistuisi myös meillä Suomessa esimerkiksi Kuopiossa? Se toki vaatisi ensin kaupungin liikenteen yksityistämisen lakkauttamista. Tässä olisi kannatettava vaihtoehto ajettavaksi seuraavaksi kaudeksi kaupunginvaltuustoon. Toimivan ja ilmaisen joukkoliikenteen puolesta!


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Ideologista alasajoa

Vaikka näin keskellä kesää olemmekin, alkavat lokakuun lopussa olevat kuntavaalit lähestyä kovaa vauhtia. Itse lupauduin keväällä Kuopioon Suomen Kommunistisen puolueen ehdokkaaksi. Tämän vuoksi on hyvä jo hieman tarkastella tärkeitä ja puhuttavia teemoja kuntavaaleissa.


Talven ja kevään mittaan paljon julkista keskustelua herättänyt asia oli hallituksen kaavailema kuntaliitos. Hallituksen suunnitelmissa on supistaa Suomen kuntakarttaa pahimmillaan jopa 336:sta kunnasta vain 70:een eli käytännössä nykyisten isojen kaupunkikeskusten ympärille. Hallitus on perustellut esitystä byrokratian vähentämisellä kunnista ja palveluiden tehokkaammalla tuottamisella. Varmasti palveluiden tuottaminen olisi näin "tehokkaampaa". Eettisyys on hallitukselle toki toissijainen asia. Pahimmillaan liitokset saattavat aiheuttaa läpimitoiltaan monen sadan kilometrin kokoisia kuntia joiden alueella palvelujen saatavuus varmasti vaikeutuu ja valuu suuriin keskuksiin kauas haja-asutusalueista.

Valitettavaa on, että joissain osin Suomea tämä on jo nykyään arkipäivää. Hyvänä esimerkkinä Suomussalmi. Kunta on vielä suhteellisen suuri kunta asukasluvultaan (noin 8000 asukasta) mutta on pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista joka tekee palvelujen saannista syrjäseudulla haastavaa. Käytännössä kunnassa on vielä oma terveyskeskus, josta toki normaalia pahemmat tapaukset lähetetään suoraan Kajaaniin. Koulut ovat siirtyneet melko pitkälti kokonaan keskustaan joka aiheuttaa arkipäivänä kunnan reuna-alueila 100 kilometrin taksikyydin kouluun. Tälläkin hetkellä kunta hakee kolmea psykologia kunnalle töihin.

Valitettavasti ei ole ainoa esimerkki Suomessa. Tämä on kuienkin aivan tietoista politiikkaa. Piemennistä kunnista väki valuu suurempiin keskuksiin jolloin pienet kunnat tyhjenevät tyhjenemistään. Tätä kautta myös palvelut heikkenevät koska kunnan verovarat hupenevat ja palveluja on täten leikattava. Tämä johtaa oravanpyörään jossa pienillä kunnilla ei ole varaa tuottaa omia palveluitaan ja ne joutuvat ostamaan yhä enemmän palveluita muilta kunnilta tai yksityiseltä puolelta. Tilannetta ei varmasti helpota se, että hallitus leikkaa yli 600 miljoonalla kuntien valtionosuuksia mitkä ovat pienille kunnille henkireikä palvelujen ylläpidon suhteen. Tämä johtaa kuntaliitoksiin ja jos ei johda liittää hallitus kunnat yhteen pakkokeinoin.

Tilanteelle pystyttäisiin tekemään paljon jos haluttaisiin. Ensimmäisenä tietenkin ei hallituksen harjoittamaa ideologista leikkauspolitiikkaa jota se pystyy perustelemaan velkojen leikkaamisella. Suomi ei kuitenkaan ole läheskään velkakriisin partaalla jonka takia meidän ei pitäisi leikata. Tai jos leikataan niin viimeisenä pitäisi leikata kunnilta. Nämä rahat kuitenkin ovat nyt ensimmäisenä budjettileikkureissa menossa. Syksyn kuntavaalit näyttävät jatkuuko sama politiikka. Jos Kokoomus voittaa vaalit siirtyy hallituspolitiikka pitkälti myös kuntatasolle missä sitä on vielä tähän mennessä saatu jarrutettua. Tätä siis estämään kohti kuntavaaleja. Ja eduskuntavaalikampanjan sloganini sanoin: "Ihmisen puolesta!"

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Pelottava laitavasemmisto

Pitkästä aikaa uutta blogitekstiä. Edellinen onkin tammikuun lopulta. Koulu ja muut kiireet ovat vieneet kevään mittaan aikaa jonka takia blogi on jäänyt jalkoihin. Politiikan seuraaminen ei toki ole vähentynyt.

Viime viikot ovat olleet Euroopan laajuisesti jännittävää aikaa. Ranskassa järjestettiin presidentin vaalit viime sunnuntaina joissa istuva presidentti Nicolas Sarkozy hävisi sosialistiehdokas Francois Hollandelle. Samaan aikaan Kreikan parlamenttivaaleissa vasemmistoblokki otti selvän vaalivoiton hallituksessa istuvista konservatiivi ja sosialistipuolueista. Hyvään suuntaan ollaan siis yleisesti Euroopassa menossa. Kummatkin vaalitulokset olivat kansan selvä mielipide tukipaketteja ja leikkauspolitiikkaa vastaan.

En kuitenkaan aio käsitellä sinänsä vaalituloksia vaan kommentteja joita Suomessa vaalituloksista on esitetty. Sauli Niinistö kommentoi Kreikan vaalitulosta ja vasemmiston voittoa eilen Helsingin Sanomille toteamalla, että "luottamus perinteisiin demokratioihin alkaa horjua." (http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Kreikan+vaaleista+Luottamus+horjuu/a1305561581965?ref=fb-share) Jonkin takia asiasta ei ole syntynyt mediassa minkäänlaista julkista arvostelua tai keskustelua. Siihen olisi omasta mielestäni hyvinkin paljon syytä. Ymmärrettävää toki, että Niinistö oikeiston kannattajana ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta sen esittäminen "demokratian horjumisena" on melkoisen erikoinen kommentti. Kuitenkin Niinistökin valittiin presidentiksi suorilla kansanvaaleilla. Demokratiassa kuitenkin kansalla on oikeus päättää kuka parlamentissa milloinkin istuu, ja tätä täytyy kunnioittaa poliittisesta kannasta riippumatta, etenkin jos sattuu olemaan istuva presidentti.

Toisen ehkä jopa järkyttävämmän möläytyksen teki tänään Eurooppaministeri Alexander Stubb joka totesi YLE:n sivuilla, että hänen mielestään "äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa. He ovat populisteja, he eivät hae ratkaisuja. He kritisoivat, ovat negatiivisia, ovat pessimistisiä maailman kehityksestä." (http://yle.fi/uutiset/stubb_euroopan_aarioikeisto_ja_aarivasemmisto_nurkkakuntaisia/6088391)
Ei luultavasti ole ensimmäinen kerta maailman tai Suomenkaan historiassa kun joku tällaisen jaottelun tekee. Tällä kertaa sen vain teki korkeasti arvostettu kouluja käynyt ministeri. Kyseisen uutisen ainoa hyvä puoli oli se, että sain vihdoinkin inspiraation blogitekstin kirjoittamiseen... No leikki leikkinä.

Voin äärivasemmistoon kuuluvana, sen toimintaa tuntevana ihmisenä kuitenkin todeta ministeri Stubbille ja niille jotka pitävät hänen kommenttiaan pätevänä,että enempää metsässä hän ei pahemmin voisi olla. Nykytilanteen suhteen Stubb on toki sinänsä oikeassa, että tukipakettien suhteen äärioikeisto ja vasemmisto ovat samoilla linjoilla. Tosin eri syistä mikä jää Stubbilta huomiotta. Äärioikeisto vastustaa tukipaketteja kansalaisten rahojen viemisenä Kreikalle ja sen kansalle, vasemmisto taas siksi,että tukipaketit menevät suurkansallisille pankeille ja huonontavat kreikkalaisten ihmisten oloja. Yleensäkkin esimerkiksi Suomessa vaikka joissain asioissa huomaa olevansa samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa on siinä kuitenkin selvä ero: Perussuomalaiset ovat populisteja, he menevät sen mukaan mistä kansa pitää ja mikä kuulostaa hyvältä, Vasemmisto taas tekee analyysiä niin eri asioista kuin jatkuvasti myös omasta toiminnastaan jolloin sen toimintaa ei voi pitää populistisena. Ihan sanakirjan mukaankin asioiden kritisointi ja populismi eivät ole samoja asioita. Vasemmistolla on kritiikkinsä aina tarkasti mietitty ja keskusteltu ja mahdollisesti tutkittukin taustansa.

Sinänsä Niinistön ja Stubbin kommentit osoittavat sen, että vasemmiston kannatus on selvästikkin nousussa. Ja oikeistolle toki vanhaan tapaan sen merkitystä vähätellään ja pidetään epädemokraattisena toimintana. Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun tällaista tapahtuu. Pelottavaa on kieltämättä se, ettei Suomen mediakentt tätä kyseenalaista tai nosta asiaa jalustalle. Kyseiset kommentit ovat vähintään yhtä räikeitä politiikassa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestikohutkin joita saadaan paisuteltua viikko kausia. Ehkä kommentteja voi kuitenkin optimistina pitää merkkinä sitä,että vasemmisto alkaa Euroopan laajuisesti jo oikeasti olemaan uhka jota tätyy demonisoida. On hyvä kun vasemmisto pelottaa valtaa pitäviä silloin mennään aina oikeaan suuntaan: kohti vasemmiston tapaa ajatella, ehkä jopa askel kohti kommunismia.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kohti toista kierrosta

Ensimmäinen kierros presidentinvaaleissa pidettiin eilen. Tulos oli melko odotettu ja galluppien mukainen.Kokoomuksen Sauli Niinistö voitti selvällä erolla. Toiseksi tuli reilun prosentin marginaalilla Vihreiden Pekka Haavisto joka näin ollen on Niinistöä vastassa toisella kierroksella. Kolmanneksi tuli oma ehdokkaani Paavo Väyrynen. Odotetusti vasemmistopuolueet Paavo Lipposen johdolla tekivät täydellisen mahalaskun. Lipposen kannatus oli 6,7 prosenttia ja Paavo Arhinmäen 5,5. Historiallisen huono tulos siis vasemmistolle. Mikä positiivista myös Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kannatus jäi alle 10 prosentin. Sari Essayahn äänisaalis oli 2,4 prosenttia ja Eva Biaudet'n 2,7 prosenttia.

Tulosta voi osin pitää katastrofaalisena. Natovastainen kansa äänesti toiselle kierrokselle ehdokkaat joista kumpikaan ei ole Natovastainen. Omat kriteerini ulkopolitiikan suhteen siis täytyy heittää nyt romukoppaan ja tutkailla kumpi Niinistöstä ja Haavistosta olisi parempi presidentti.

Itselläni ei kyllä mennyt oikeastaan sekunttiakaan toisen kierroksen äänestyspäätöksen luomiseen. Vaihtoehto on ehdottomasti Pekka Haavisto. Kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin on Haavisto lähimpänä omaa arvopolitiikkaani. Lisäksi vaikka Haavisto onkin jollain tasolla Natomyönteinen pistän häneen kuitenkin enemmän luottoa sen suhteen, ettei Suomi hänen kaudellaan hae Natojäsenyyttä. Lisäksi hän vaikuttaa politiikassaan ehkä piirun verran vasemmistolaisemmalta kuin Niinistö. Eikä Suomen ensimmäine homoseksuaalipresidenttikään ole huono vaihtoehto. Ennemminkin plussaa arvojohtajuuden kannalta.

Teille jotka vielä pohditte ketä äänestää toisella kierroksella vai äänestääkkö ollenkaan kerron tärkeimmän argumentin Haaviston puolesta: hän on Vihreä eikä Kokoomuslainen. Jos ei siis äänestä Haaviston puolesta niin on hyvä äänestää Haavistoa ainakin sen perusteella,että oma ääni on Niinistöä vastaan. Kuten eilen totesin facebook tilapäivityksessäni vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Mielummin Vihreä natottaja kuin Kokoomuslainen natottaja". Kaikki siis joukolla ruksaamaan äänestyslipukkeeseen numeroa 2 jotta Niinistö ei nouse presidentiksi!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Presidenttiä etsimässä

Ensi viikon sunnuntaina ne sitten ovat eli jo syksystä asti odotetut presidentinvaalit. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna. Sen takia nyt hieman tekstiä siitä, ketä vaaleissa oikein tulisi äänestää.

Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.

Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.

Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.

Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.