maanantai 20. huhtikuuta 2015

Ihmisen puolesta!

Voi hyvää päivää Suomen kansa. Vaalien voittajaksi tuli odotetusti galluppien perusteella Keskusta, mutta kakkoseksi kiilasi jytkyllään Soini johtama Perussuomalaiset.

Kun katsoo vaalitulosta, suurimpina kärsijöinä oli nimenomaan vasemmisto. SDP tippui historiallisen alas kannatuksessaan ja on vasta eduskunnan neljänneksi suurin puolue. Vasemmistoliitto menetti kaksi edustajapaikkaansa vaaleissa ollen vasta Vihreiden jälkeen kuudenneksi suurin.

Kokoomus otti pienoisen torjuntavoiton ja kärsi hallituspolitiikasta vähemmän kuin SDP. Vihreän kannattajat olivat jälleen löytäneet tiensä uurnille ja puolue sai 15 kansanedustajaa, muutaman myös uusista vaalipiireistä.

Lopputulos vaaleista oli siis se, että hallituspuolueet, Vihreitä lukuunottamatta, saivat kansalta palautteen menneestä neljästä vuodesta. Kritiikki kuitenkin kaatui jälleen Perussuomalaisten voitoksi. Myös enemmän kuin yksi neljästä näki vaalit vaihtoehdottomana ja jätti kokonaan äänestämättä.

Olen usempaan kertaan vaalien alla esittänyt kysymyksen, että mitä eroa muka Stubbilla ja Sipilällä on. Jos Keskustan ja Sipilän linjaa katsoo, niin helpotusta nykyiseen konsensuspolitiikkaan ei ole tulossa. Todennäköiseltä hallitusvaihtoehdota näyttäisi tällä hetkellä kolmen suuren eli Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen muodostama hallitus. Tiedossa siis tulevat neljä vuotta on porvaripolitiikkaa maahanmuuttokriitisyydellä höystettynä. Pelottavaa, myönnetään.

SKP jäi puolueena toisissa vaaleissa peräkkäin 0,3 prosentin kannatukseen ja viime eduskuntavaaleihin verrattuna pudotusta tuli 1600 äänen verran. Henkilökohtainen äänisaalis oli 60 ääntä joka oli yhden äänen enemmän kuin mitä kevään eurovaaleissa Oulun vaalipiirin alueelta. Minulle tulos on siedettävä huomioiden viimeisinä viikkoina vaaleihin panostamani ajan. Positiivia asioita vaaleissa olivat myös muutamat hyvin sujuneet vaalipaneelit, ajoittainen läpipääsy myös suurempiin paikallislehtiin kuten Kalevaan ja blogin kävijämäärä, joka on jo tänään (20. päivä) lähellä kuukausittaista kävijäennätystä. Juttujani on siis selvästi luettu, äänimäärään se ei valitettavasti tällä kertaa konkretisoitunut.

Pienenä valonpilkahduksena voi pitää Vasemmistoliiton uusien kansanedustajien Li Anderssonin ja Hanna Sarkkisen läpipääsyä eduskuntaan. Erityisesti Hannan tunnen paikallisesti hyvin, ja toivon kummankin pitävän oman linjansa politiikassaan myös valtakunnan tasolla. Lisäksi Vasenryhmän Markus Mustajärvi uusi paikkansa eduskunnasta Lapin vaalipiirissä.

SKP:ssä on toki käyty ja käydään analyysia vaalituloksesta. Itselleni en kuitenkaan poliittisessa toiminnassani katso yksinomaan äänimääriä ja niiden nousua tai laskua. Parlamentaarinen vaikuttaminen on yksi osa politiikkaa mutta ei minulle kuitenkaan se tärkein. Kunnanvaltuustoissa usemmassa kaupungissa SKP:llä on jo edustajiaan. Lisäksi kansalaisliikkeissä jäsenillämme on suurta roolia, ja ne ovat se paikka, jossa aidosti asioihin voidaan vaikuttaa. Politiikan ja sen suunnan tulisi alhaalta ylöspäin ja ruohonjuuritaso meillä on monia eduskuntapuolueita parmmin hallussa.

Poliittinen kamppailu ei todellakaan jää tähän, eikä vaalitulos lannista mieltä. Tulevalla vaalikaudella tarvitaan yhä vasemmistolaista, aitoa vaihtoehtoa joka SKP:llä on puolueena ja paikallisesti tarjolla. Toiminta jatkuu jatkossakin - ihmisen puolesta!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vastakkainasettelun puolesta

"Vastakkainasettelun aika on ohi". Näin on useampi valtakunnan poliitikko viime vuosina todennut. Vaalikampanjan aikana olenkin kuullut useita kommentteja liittyen nimenomaan vastakkainasetteluun, ja siihen miksi minä väitän sen olevan yhä voimissaan.

Totta toki on, että vastakkainasettelu ei ole nykypäivänä selkeästi havaittavissa. Ihmisten yhteiskunnallinen asema ei enää jakaudu niin selkeästi kuin vielä sata vuotta sitten, kun toiset olivat selvästi työntekijöitä ja toiset kartanonherroja tai tehtaan patruunoita. Nykyään työssäkäyvät omistavat omakotitalon (lainarahalla tosin) ja osa pienyrittäjistä elää hyvin ahtaalla tulojen vähyyden vuoksi.

Politiikkakaan ei ole enää yksiselitteistä: Kokoomus puhuu itsestään työväenpuolueena ja SDP on hajaantunut vasemmisto ja oikeistosiipeen. Näin vaalien aikana lähes kaikki eduskuntapuolueet näyttävät kilpailevan siitä, kuka leikkaa vähiten ja mistä. Leikkaamisesta ja palveluiden yksityistämistarpeista on kuitenkin laaja konsensus nykyisen eduskunnan keskuudessa. Loppumetreillä kaatunutta Sote-uudistustakin ajoivat kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta yhteistyössä.

Kun mietitään sodan jälkeisen Suomen politiikka, niin nimenomaa vastakkainasettelulla politiikassa on Suomeen saatu mm. yleiset työehtosopimukset, työaikalait ja lapsilisä. Viime vuosikymmenten konsensuspolitiikka taas on murentanut sosiaaliturvajärjestelmäämme ja leikannut kuntien valtionosuuksia.

Aina kun joku toteaa, että ei voi ottaa kantaa vasemmisto-oikeisto-akselilla, antaa hän päätäntävallan oikeistolle. Kun miettii viime vuosien vaaleja, on vasemmiston kannatus laskenut samaa vauhtia kuin äänestysaktiivisuus.

Niin kauan kuin ihmiset ovat puolueettomia, tulee oikeisto voittamaan vaalit ja leikkaukset jatkuvat. Viikon päässä käytävissä vaaleissa on aika luoda vastakkainasettelua ja asetettava ihmisen hyvinvointi tärkeämmäksi asiaksi kuin valtiontalouden leikkauset. Sodan ja rauhankysymyksissä Suomen on otettava paikkansa rauhan puolella.

Vastakkainasettelu ei ole menneisyyttä, vaan sitä tarvitaan tässä ja nyt! Ihmisen puolesta!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Ympäristö ennen taloutta

Viime viikkojen vaalikeskustelusta ja sen keskiöstä tuntuu uupuneen yksi aihe ylitse muiden nimittäin ympäristö ja ilmastonmuutoksen ehkäisy.

Viime vuosina on pidetty useita isoja ilmastokokouksia, joissa on asetettu myös erilaisia päästötavoitteita. Euroopan unioni , Suomi mukaan luettuna, sitoutui Kööpenhaminan ilmastosopimuksessa vuonna 2009 vähentämään päästöjään 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tuo vuosihan siis tulee vastaan viiden vuoden päästä. Tavoitteeseen pääsy siis vaatii suuria panostuksia tulevalla eduskuntakaudella.

Onneksi näitä panostuksia pitäisi olla luvassa. YLE:n uutiset kertoi viikonloppuna, että vaalikoneeseen vastanneista eduskuntavaalipuolueiden ehdokkaista 58 prosenttia pitää ilmastonmuutoksen ehkäisyä tärkeämpänä asiana kuin teollinen kilpailukyky. Kärkipäässä kysymyksessä luonnollisesti Vihreät ja Vasemmistoliitto. Kriittisintä äänensävy oli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten keskuudessa.

Minulle poliittisessa päätöksenteossa ympäristön ajatteleminen on itsestään selvyys ilman erilaisia ilmastosopimuksiakin. Maailman resurssit ovat rajalliset ja niitä käytetään nykyisellään liikaa luonnon kestokyvyn kannalta. Ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ehtyminen tulee olemaan tulevaisuudessa aito ongelma, jos pyrimme jatkamaan loputtomiin kasvuun tähtävää talouspolitiikaamme.

Ympäristömme vaatii muutosta myös talousjärjestelmäämme. Resurssien riittävyyttä on ajateltava yhä enemmän, eikä rajaton kasvu saa olla politiikan ykkösprioriteetti luonnonvarojen kustannuksella. Ympräistö ennen taloutta!