Vaikka näin keskellä kesää olemmekin, alkavat lokakuun lopussa olevat kuntavaalit lähestyä kovaa vauhtia. Itse lupauduin keväällä Kuopioon Suomen Kommunistisen puolueen ehdokkaaksi. Tämän vuoksi on hyvä jo hieman tarkastella tärkeitä ja puhuttavia teemoja kuntavaaleissa.
Talven ja kevään mittaan paljon julkista keskustelua herättänyt asia oli hallituksen kaavailema kuntaliitos. Hallituksen suunnitelmissa on supistaa Suomen kuntakarttaa pahimmillaan jopa 336:sta kunnasta vain 70:een eli käytännössä nykyisten isojen kaupunkikeskusten ympärille. Hallitus on perustellut esitystä byrokratian vähentämisellä kunnista ja palveluiden tehokkaammalla tuottamisella. Varmasti palveluiden tuottaminen olisi näin "tehokkaampaa". Eettisyys on hallitukselle toki toissijainen asia. Pahimmillaan liitokset saattavat aiheuttaa läpimitoiltaan monen sadan kilometrin kokoisia kuntia joiden alueella palvelujen saatavuus varmasti vaikeutuu ja valuu suuriin keskuksiin kauas haja-asutusalueista.
Valitettavaa on, että joissain osin Suomea tämä on jo nykyään arkipäivää. Hyvänä esimerkkinä Suomussalmi. Kunta on vielä suhteellisen suuri kunta asukasluvultaan (noin 8000 asukasta) mutta on pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista joka tekee palvelujen saannista syrjäseudulla haastavaa. Käytännössä kunnassa on vielä oma terveyskeskus, josta toki normaalia pahemmat tapaukset lähetetään suoraan Kajaaniin. Koulut ovat siirtyneet melko pitkälti kokonaan keskustaan joka aiheuttaa arkipäivänä kunnan reuna-alueila 100 kilometrin taksikyydin kouluun. Tälläkin hetkellä kunta hakee kolmea psykologia kunnalle töihin.
Valitettavasti ei ole ainoa esimerkki Suomessa. Tämä on kuienkin aivan tietoista politiikkaa. Piemennistä kunnista väki valuu suurempiin keskuksiin jolloin pienet kunnat tyhjenevät tyhjenemistään. Tätä kautta myös palvelut heikkenevät koska kunnan verovarat hupenevat ja palveluja on täten leikattava. Tämä johtaa oravanpyörään jossa pienillä kunnilla ei ole varaa tuottaa omia palveluitaan ja ne joutuvat ostamaan yhä enemmän palveluita muilta kunnilta tai yksityiseltä puolelta. Tilannetta ei varmasti helpota se, että hallitus leikkaa yli 600 miljoonalla kuntien valtionosuuksia mitkä ovat pienille kunnille henkireikä palvelujen ylläpidon suhteen. Tämä johtaa kuntaliitoksiin ja jos ei johda liittää hallitus kunnat yhteen pakkokeinoin.
Tilanteelle pystyttäisiin tekemään paljon jos haluttaisiin. Ensimmäisenä tietenkin ei hallituksen harjoittamaa ideologista leikkauspolitiikkaa jota se pystyy perustelemaan velkojen leikkaamisella. Suomi ei kuitenkaan ole läheskään velkakriisin partaalla jonka takia meidän ei pitäisi leikata. Tai jos leikataan niin viimeisenä pitäisi leikata kunnilta. Nämä rahat kuitenkin ovat nyt ensimmäisenä budjettileikkureissa menossa. Syksyn kuntavaalit näyttävät jatkuuko sama politiikka. Jos Kokoomus voittaa vaalit siirtyy hallituspolitiikka pitkälti myös kuntatasolle missä sitä on vielä tähän mennessä saatu jarrutettua. Tätä siis estämään kohti kuntavaaleja. Ja eduskuntavaalikampanjan sloganini sanoin: "Ihmisen puolesta!"
perjantai 29. kesäkuuta 2012
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Pelottava laitavasemmisto
Pitkästä aikaa uutta blogitekstiä. Edellinen onkin tammikuun lopulta. Koulu ja muut kiireet ovat vieneet kevään mittaan aikaa jonka takia blogi on jäänyt jalkoihin. Politiikan seuraaminen ei toki ole vähentynyt.
Viime viikot ovat olleet Euroopan laajuisesti jännittävää aikaa. Ranskassa järjestettiin presidentin vaalit viime sunnuntaina joissa istuva presidentti Nicolas Sarkozy hävisi sosialistiehdokas Francois Hollandelle. Samaan aikaan Kreikan parlamenttivaaleissa vasemmistoblokki otti selvän vaalivoiton hallituksessa istuvista konservatiivi ja sosialistipuolueista. Hyvään suuntaan ollaan siis yleisesti Euroopassa menossa. Kummatkin vaalitulokset olivat kansan selvä mielipide tukipaketteja ja leikkauspolitiikkaa vastaan.
En kuitenkaan aio käsitellä sinänsä vaalituloksia vaan kommentteja joita Suomessa vaalituloksista on esitetty. Sauli Niinistö kommentoi Kreikan vaalitulosta ja vasemmiston voittoa eilen Helsingin Sanomille toteamalla, että "luottamus perinteisiin demokratioihin alkaa horjua." (http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Kreikan+vaaleista+Luottamus+horjuu/a1305561581965?ref=fb-share) Jonkin takia asiasta ei ole syntynyt mediassa minkäänlaista julkista arvostelua tai keskustelua. Siihen olisi omasta mielestäni hyvinkin paljon syytä. Ymmärrettävää toki, että Niinistö oikeiston kannattajana ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta sen esittäminen "demokratian horjumisena" on melkoisen erikoinen kommentti. Kuitenkin Niinistökin valittiin presidentiksi suorilla kansanvaaleilla. Demokratiassa kuitenkin kansalla on oikeus päättää kuka parlamentissa milloinkin istuu, ja tätä täytyy kunnioittaa poliittisesta kannasta riippumatta, etenkin jos sattuu olemaan istuva presidentti.
Toisen ehkä jopa järkyttävämmän möläytyksen teki tänään Eurooppaministeri Alexander Stubb joka totesi YLE:n sivuilla, että hänen mielestään "äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa. He ovat populisteja, he eivät hae ratkaisuja. He kritisoivat, ovat negatiivisia, ovat pessimistisiä maailman kehityksestä." (http://yle.fi/uutiset/stubb_euroopan_aarioikeisto_ja_aarivasemmisto_nurkkakuntaisia/6088391)
Ei luultavasti ole ensimmäinen kerta maailman tai Suomenkaan historiassa kun joku tällaisen jaottelun tekee. Tällä kertaa sen vain teki korkeasti arvostettu kouluja käynyt ministeri. Kyseisen uutisen ainoa hyvä puoli oli se, että sain vihdoinkin inspiraation blogitekstin kirjoittamiseen... No leikki leikkinä.
Voin äärivasemmistoon kuuluvana, sen toimintaa tuntevana ihmisenä kuitenkin todeta ministeri Stubbille ja niille jotka pitävät hänen kommenttiaan pätevänä,että enempää metsässä hän ei pahemmin voisi olla. Nykytilanteen suhteen Stubb on toki sinänsä oikeassa, että tukipakettien suhteen äärioikeisto ja vasemmisto ovat samoilla linjoilla. Tosin eri syistä mikä jää Stubbilta huomiotta. Äärioikeisto vastustaa tukipaketteja kansalaisten rahojen viemisenä Kreikalle ja sen kansalle, vasemmisto taas siksi,että tukipaketit menevät suurkansallisille pankeille ja huonontavat kreikkalaisten ihmisten oloja. Yleensäkkin esimerkiksi Suomessa vaikka joissain asioissa huomaa olevansa samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa on siinä kuitenkin selvä ero: Perussuomalaiset ovat populisteja, he menevät sen mukaan mistä kansa pitää ja mikä kuulostaa hyvältä, Vasemmisto taas tekee analyysiä niin eri asioista kuin jatkuvasti myös omasta toiminnastaan jolloin sen toimintaa ei voi pitää populistisena. Ihan sanakirjan mukaankin asioiden kritisointi ja populismi eivät ole samoja asioita. Vasemmistolla on kritiikkinsä aina tarkasti mietitty ja keskusteltu ja mahdollisesti tutkittukin taustansa.
Sinänsä Niinistön ja Stubbin kommentit osoittavat sen, että vasemmiston kannatus on selvästikkin nousussa. Ja oikeistolle toki vanhaan tapaan sen merkitystä vähätellään ja pidetään epädemokraattisena toimintana. Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun tällaista tapahtuu. Pelottavaa on kieltämättä se, ettei Suomen mediakentt tätä kyseenalaista tai nosta asiaa jalustalle. Kyseiset kommentit ovat vähintään yhtä räikeitä politiikassa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestikohutkin joita saadaan paisuteltua viikko kausia. Ehkä kommentteja voi kuitenkin optimistina pitää merkkinä sitä,että vasemmisto alkaa Euroopan laajuisesti jo oikeasti olemaan uhka jota tätyy demonisoida. On hyvä kun vasemmisto pelottaa valtaa pitäviä silloin mennään aina oikeaan suuntaan: kohti vasemmiston tapaa ajatella, ehkä jopa askel kohti kommunismia.
Viime viikot ovat olleet Euroopan laajuisesti jännittävää aikaa. Ranskassa järjestettiin presidentin vaalit viime sunnuntaina joissa istuva presidentti Nicolas Sarkozy hävisi sosialistiehdokas Francois Hollandelle. Samaan aikaan Kreikan parlamenttivaaleissa vasemmistoblokki otti selvän vaalivoiton hallituksessa istuvista konservatiivi ja sosialistipuolueista. Hyvään suuntaan ollaan siis yleisesti Euroopassa menossa. Kummatkin vaalitulokset olivat kansan selvä mielipide tukipaketteja ja leikkauspolitiikkaa vastaan.
En kuitenkaan aio käsitellä sinänsä vaalituloksia vaan kommentteja joita Suomessa vaalituloksista on esitetty. Sauli Niinistö kommentoi Kreikan vaalitulosta ja vasemmiston voittoa eilen Helsingin Sanomille toteamalla, että "luottamus perinteisiin demokratioihin alkaa horjua." (http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Kreikan+vaaleista+Luottamus+horjuu/a1305561581965?ref=fb-share) Jonkin takia asiasta ei ole syntynyt mediassa minkäänlaista julkista arvostelua tai keskustelua. Siihen olisi omasta mielestäni hyvinkin paljon syytä. Ymmärrettävää toki, että Niinistö oikeiston kannattajana ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta sen esittäminen "demokratian horjumisena" on melkoisen erikoinen kommentti. Kuitenkin Niinistökin valittiin presidentiksi suorilla kansanvaaleilla. Demokratiassa kuitenkin kansalla on oikeus päättää kuka parlamentissa milloinkin istuu, ja tätä täytyy kunnioittaa poliittisesta kannasta riippumatta, etenkin jos sattuu olemaan istuva presidentti.
Toisen ehkä jopa järkyttävämmän möläytyksen teki tänään Eurooppaministeri Alexander Stubb joka totesi YLE:n sivuilla, että hänen mielestään "äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa. He ovat populisteja, he eivät hae ratkaisuja. He kritisoivat, ovat negatiivisia, ovat pessimistisiä maailman kehityksestä." (http://yle.fi/uutiset/stubb_euroopan_aarioikeisto_ja_aarivasemmisto_nurkkakuntaisia/6088391)
Ei luultavasti ole ensimmäinen kerta maailman tai Suomenkaan historiassa kun joku tällaisen jaottelun tekee. Tällä kertaa sen vain teki korkeasti arvostettu kouluja käynyt ministeri. Kyseisen uutisen ainoa hyvä puoli oli se, että sain vihdoinkin inspiraation blogitekstin kirjoittamiseen... No leikki leikkinä.
Voin äärivasemmistoon kuuluvana, sen toimintaa tuntevana ihmisenä kuitenkin todeta ministeri Stubbille ja niille jotka pitävät hänen kommenttiaan pätevänä,että enempää metsässä hän ei pahemmin voisi olla. Nykytilanteen suhteen Stubb on toki sinänsä oikeassa, että tukipakettien suhteen äärioikeisto ja vasemmisto ovat samoilla linjoilla. Tosin eri syistä mikä jää Stubbilta huomiotta. Äärioikeisto vastustaa tukipaketteja kansalaisten rahojen viemisenä Kreikalle ja sen kansalle, vasemmisto taas siksi,että tukipaketit menevät suurkansallisille pankeille ja huonontavat kreikkalaisten ihmisten oloja. Yleensäkkin esimerkiksi Suomessa vaikka joissain asioissa huomaa olevansa samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa on siinä kuitenkin selvä ero: Perussuomalaiset ovat populisteja, he menevät sen mukaan mistä kansa pitää ja mikä kuulostaa hyvältä, Vasemmisto taas tekee analyysiä niin eri asioista kuin jatkuvasti myös omasta toiminnastaan jolloin sen toimintaa ei voi pitää populistisena. Ihan sanakirjan mukaankin asioiden kritisointi ja populismi eivät ole samoja asioita. Vasemmistolla on kritiikkinsä aina tarkasti mietitty ja keskusteltu ja mahdollisesti tutkittukin taustansa.
Sinänsä Niinistön ja Stubbin kommentit osoittavat sen, että vasemmiston kannatus on selvästikkin nousussa. Ja oikeistolle toki vanhaan tapaan sen merkitystä vähätellään ja pidetään epädemokraattisena toimintana. Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun tällaista tapahtuu. Pelottavaa on kieltämättä se, ettei Suomen mediakentt tätä kyseenalaista tai nosta asiaa jalustalle. Kyseiset kommentit ovat vähintään yhtä räikeitä politiikassa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestikohutkin joita saadaan paisuteltua viikko kausia. Ehkä kommentteja voi kuitenkin optimistina pitää merkkinä sitä,että vasemmisto alkaa Euroopan laajuisesti jo oikeasti olemaan uhka jota tätyy demonisoida. On hyvä kun vasemmisto pelottaa valtaa pitäviä silloin mennään aina oikeaan suuntaan: kohti vasemmiston tapaa ajatella, ehkä jopa askel kohti kommunismia.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Kohti toista kierrosta
Ensimmäinen kierros presidentinvaaleissa pidettiin eilen. Tulos oli melko odotettu ja galluppien mukainen.Kokoomuksen Sauli Niinistö voitti selvällä erolla. Toiseksi tuli reilun prosentin marginaalilla Vihreiden Pekka Haavisto joka näin ollen on Niinistöä vastassa toisella kierroksella. Kolmanneksi tuli oma ehdokkaani Paavo Väyrynen. Odotetusti vasemmistopuolueet Paavo Lipposen johdolla tekivät täydellisen mahalaskun. Lipposen kannatus oli 6,7 prosenttia ja Paavo Arhinmäen 5,5. Historiallisen huono tulos siis vasemmistolle. Mikä positiivista myös Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kannatus jäi alle 10 prosentin. Sari Essayahn äänisaalis oli 2,4 prosenttia ja Eva Biaudet'n 2,7 prosenttia.
Tulosta voi osin pitää katastrofaalisena. Natovastainen kansa äänesti toiselle kierrokselle ehdokkaat joista kumpikaan ei ole Natovastainen. Omat kriteerini ulkopolitiikan suhteen siis täytyy heittää nyt romukoppaan ja tutkailla kumpi Niinistöstä ja Haavistosta olisi parempi presidentti.
Itselläni ei kyllä mennyt oikeastaan sekunttiakaan toisen kierroksen äänestyspäätöksen luomiseen. Vaihtoehto on ehdottomasti Pekka Haavisto. Kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin on Haavisto lähimpänä omaa arvopolitiikkaani. Lisäksi vaikka Haavisto onkin jollain tasolla Natomyönteinen pistän häneen kuitenkin enemmän luottoa sen suhteen, ettei Suomi hänen kaudellaan hae Natojäsenyyttä. Lisäksi hän vaikuttaa politiikassaan ehkä piirun verran vasemmistolaisemmalta kuin Niinistö. Eikä Suomen ensimmäine homoseksuaalipresidenttikään ole huono vaihtoehto. Ennemminkin plussaa arvojohtajuuden kannalta.
Teille jotka vielä pohditte ketä äänestää toisella kierroksella vai äänestääkkö ollenkaan kerron tärkeimmän argumentin Haaviston puolesta: hän on Vihreä eikä Kokoomuslainen. Jos ei siis äänestä Haaviston puolesta niin on hyvä äänestää Haavistoa ainakin sen perusteella,että oma ääni on Niinistöä vastaan. Kuten eilen totesin facebook tilapäivityksessäni vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Mielummin Vihreä natottaja kuin Kokoomuslainen natottaja". Kaikki siis joukolla ruksaamaan äänestyslipukkeeseen numeroa 2 jotta Niinistö ei nouse presidentiksi!
Tulosta voi osin pitää katastrofaalisena. Natovastainen kansa äänesti toiselle kierrokselle ehdokkaat joista kumpikaan ei ole Natovastainen. Omat kriteerini ulkopolitiikan suhteen siis täytyy heittää nyt romukoppaan ja tutkailla kumpi Niinistöstä ja Haavistosta olisi parempi presidentti.
Itselläni ei kyllä mennyt oikeastaan sekunttiakaan toisen kierroksen äänestyspäätöksen luomiseen. Vaihtoehto on ehdottomasti Pekka Haavisto. Kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin on Haavisto lähimpänä omaa arvopolitiikkaani. Lisäksi vaikka Haavisto onkin jollain tasolla Natomyönteinen pistän häneen kuitenkin enemmän luottoa sen suhteen, ettei Suomi hänen kaudellaan hae Natojäsenyyttä. Lisäksi hän vaikuttaa politiikassaan ehkä piirun verran vasemmistolaisemmalta kuin Niinistö. Eikä Suomen ensimmäine homoseksuaalipresidenttikään ole huono vaihtoehto. Ennemminkin plussaa arvojohtajuuden kannalta.
Teille jotka vielä pohditte ketä äänestää toisella kierroksella vai äänestääkkö ollenkaan kerron tärkeimmän argumentin Haaviston puolesta: hän on Vihreä eikä Kokoomuslainen. Jos ei siis äänestä Haaviston puolesta niin on hyvä äänestää Haavistoa ainakin sen perusteella,että oma ääni on Niinistöä vastaan. Kuten eilen totesin facebook tilapäivityksessäni vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Mielummin Vihreä natottaja kuin Kokoomuslainen natottaja". Kaikki siis joukolla ruksaamaan äänestyslipukkeeseen numeroa 2 jotta Niinistö ei nouse presidentiksi!
tiistai 10. tammikuuta 2012
Presidenttiä etsimässä
Ensi viikon sunnuntaina ne sitten ovat eli jo syksystä asti odotetut presidentinvaalit. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna. Sen takia nyt hieman tekstiä siitä, ketä vaaleissa oikein tulisi äänestää.
Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.
Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.
Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.
Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.
Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.
Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.
Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.
Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.
torstai 29. joulukuuta 2011
Lisääntyneen kriittisyyden vuosi
Vuosi 2011 alkaa olla muutamaa päivää vaille valmis. Sen takia täytyy taas muistella, että mitä vuoden aikana on tapahtunut politiikan ja talouden suhteen.
Itselleni luonnollisesti päällimmäisenä vuodesta jäi mieleen huhtikuun puolessa välissä pidetyt eduskuntavaalit.Alkuvuosi meni itsellänikin pitkälti kampanjoidessa toreilla ja vaalikoneita täyttäessä. Vaalithan olivat tappio kaikille muille kaikki Perussuomalaisille. Samaan aikaan Kokoomus nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja Jyrki Kataisesta tuli pääministeri. Samaan aikaan mikään eduskunnan ulkopuoleinen puole ei eduskuntaan päässyt ja SKP:n kannatuskin lähes puolittui.
Touko- kesäkuussa käytiin pitkät ja tuskalliset hallitusneuvottelut. Lopputulos oli se, että vaalien voittajapuolueen Perussuomalaisten jäädessä hallitukseen oli Kokoomuksen ja SDP:n muodostettava pienten puolueiden kanssa six-pack hallitus. Tähän hallitukseen valitettavasti myös Vasemmistoliitto lähti mukaan joskin hyvin erimielisenä. Heinäkuun alussa hallituksen luottamusäänestyksen jälkeen kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. Mediassa heidät miellettiin "änkyröiksi". Näemmä siis änkyrä tarkoittaa nykykielessä ihmistä joka pitää kiinni mielipiteistään myös vaalien jälkeen. Tämän takia olen nykyään ylpeä kuullessani olevani "änkyräkommunisti".
Toinen vuodesta mieleen jäänyt asia olivat eri kansanliikkeet ympäri maailmaa. Suurimpina kevään liikehdinnät Lähi-Idän arabikeväässä ja syksymmällä ympäri maailmaa ihmisiä liikkeelle saanut Occupy-liike. Tunisiasta lähtenyt arabikevät kaatoi useita diktatuurisia hallintoja. Eikä liikehdintä näytä vieläkään loppuneen. Samoin Occupy-liike jatkaa yhä eri kaupungeissa. 15.10 järjestetyssä kansainvälisessä toimintapäivässä Suomessakin eri kaupungeissa oli monia ihmisiä kadulla kertomassa omia mielipiteitään siitä, mikä nykyjärjestelmässä on pielessä. Helsngissä heitä oli arvioiden mukaan jopa 500. Euroopan suurissa kaupungeissa jopa satojatuhansia. Suomessa Helsingissä ja Turussa toriliikkeet jatkavat yhä telttamielenosoituksiaan.
Vielä yksi mieleen jäänyt asia vuodesta oli viime vuoden tapaan Euroopassa rehottava talouskriisi. Keväällä Portugalin lainoja jouduttiin takaamaan muiden EU-maiden toimesta. Loppukesästä Kreikalle jouduttiin lainamaan lisää rahaa johon Suomi Jutta Urpilaisen johdolla sai vakuudet omalle lainaerälleen. Suomen uusi hallitus oli tästä rinta rottingilla vaikka muiden EU-maiden johtajat naureskelivatkin tiedotustilaisuudessa Suomen vaatimuksille. Loppuvuodesta Italia joutui niin pahaan taloudelliseen ahdinkoon, että lopulta nyt ex-pääministeri Silvio Berlusconi joutui eroamaan virastaa. Uuden hallituksen joholla Italian parlamentti päätti suurista leikkauksista moneksi vuodeksi eteenpäin. Syksyn aikana myös Suomessa eduskunta on päättänyt suurista leikkauksista taantuman varalle.
Itse miellän tämän vuoden jonkinlaisena kansalaisten asioihin heräämisen ja kritiikin lisääntymisen vuotena ympäri maailmaa. Parhaina esimerkkinä edellämainitut arabikevät ja ympäri maailmaa levinnyt Occupy-liike eli tyytymättömien liike. Perussuomalaisten vaalivoittoakin voi pitää esimerkkinä tyytymättömyyden lisääntymisestä. Vaikka tässä tapauksessa tyytymättömyys ohjautuikin väärään suuntaan oli se kuitenkin selvä singaali edellisen hallituksen politiikkaa, etenkin EU- ja talouspolitiikkaa, vastaan. Vaalien alla mieliala tuntui muutenkin olevan melkolailla nykypolitiikkaa vastustava. Jollain tavalla osa normaaleistakin kaduntallaajista, jotka eivät sinänsä politiikkaa seuraa, ovat havahtuneet siihen,että hommassa on jotain pielessä kun hallitus esittää leikkauslistojaan mutta samalla takaa miljardien eurojen edestä takuita EU:n kriisissä oleville maille.
Mitä sitten ensi vuosi tuo tullessaan? Ainakin heti alkuvuodesta presidentinvaalit joiden suhteen kirjoittelen luultavasti ihan omaa blogitekstiä heti vuodenvaihteen jälkeen. Myös kunnallisvaalit järjestetään lokakuun lopulla. Muutenkin tuntuu, että ainakin Euroopan taloustilanne kohtaa kriisin huippunsa vielä ensi vuoden aikana. Suurista maista Italia ja Espanjan lainojen korot ovat jo pitkään olleet nousussa. Jos nämä maat ajautuvat kriisiin on talous todellakin pulassa. Toivottavasti myös tänä vuonna käyntiin lähtenyt Occupy-liike saa jatkoa ensi vuoden aikana ja laajenee yhä enemmän. Vastustetaan ja taistellaan kapitalismia siis myös ensi vuonna. Hyvää ja toivottavasti parempaa uuttavuotta!
Itselleni luonnollisesti päällimmäisenä vuodesta jäi mieleen huhtikuun puolessa välissä pidetyt eduskuntavaalit.Alkuvuosi meni itsellänikin pitkälti kampanjoidessa toreilla ja vaalikoneita täyttäessä. Vaalithan olivat tappio kaikille muille kaikki Perussuomalaisille. Samaan aikaan Kokoomus nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ja Jyrki Kataisesta tuli pääministeri. Samaan aikaan mikään eduskunnan ulkopuoleinen puole ei eduskuntaan päässyt ja SKP:n kannatuskin lähes puolittui.
Touko- kesäkuussa käytiin pitkät ja tuskalliset hallitusneuvottelut. Lopputulos oli se, että vaalien voittajapuolueen Perussuomalaisten jäädessä hallitukseen oli Kokoomuksen ja SDP:n muodostettava pienten puolueiden kanssa six-pack hallitus. Tähän hallitukseen valitettavasti myös Vasemmistoliitto lähti mukaan joskin hyvin erimielisenä. Heinäkuun alussa hallituksen luottamusäänestyksen jälkeen kaksi Vasemmistoliiton kansanedustajaa Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. Mediassa heidät miellettiin "änkyröiksi". Näemmä siis änkyrä tarkoittaa nykykielessä ihmistä joka pitää kiinni mielipiteistään myös vaalien jälkeen. Tämän takia olen nykyään ylpeä kuullessani olevani "änkyräkommunisti".
Toinen vuodesta mieleen jäänyt asia olivat eri kansanliikkeet ympäri maailmaa. Suurimpina kevään liikehdinnät Lähi-Idän arabikeväässä ja syksymmällä ympäri maailmaa ihmisiä liikkeelle saanut Occupy-liike. Tunisiasta lähtenyt arabikevät kaatoi useita diktatuurisia hallintoja. Eikä liikehdintä näytä vieläkään loppuneen. Samoin Occupy-liike jatkaa yhä eri kaupungeissa. 15.10 järjestetyssä kansainvälisessä toimintapäivässä Suomessakin eri kaupungeissa oli monia ihmisiä kadulla kertomassa omia mielipiteitään siitä, mikä nykyjärjestelmässä on pielessä. Helsngissä heitä oli arvioiden mukaan jopa 500. Euroopan suurissa kaupungeissa jopa satojatuhansia. Suomessa Helsingissä ja Turussa toriliikkeet jatkavat yhä telttamielenosoituksiaan.
Vielä yksi mieleen jäänyt asia vuodesta oli viime vuoden tapaan Euroopassa rehottava talouskriisi. Keväällä Portugalin lainoja jouduttiin takaamaan muiden EU-maiden toimesta. Loppukesästä Kreikalle jouduttiin lainamaan lisää rahaa johon Suomi Jutta Urpilaisen johdolla sai vakuudet omalle lainaerälleen. Suomen uusi hallitus oli tästä rinta rottingilla vaikka muiden EU-maiden johtajat naureskelivatkin tiedotustilaisuudessa Suomen vaatimuksille. Loppuvuodesta Italia joutui niin pahaan taloudelliseen ahdinkoon, että lopulta nyt ex-pääministeri Silvio Berlusconi joutui eroamaan virastaa. Uuden hallituksen joholla Italian parlamentti päätti suurista leikkauksista moneksi vuodeksi eteenpäin. Syksyn aikana myös Suomessa eduskunta on päättänyt suurista leikkauksista taantuman varalle.
Itse miellän tämän vuoden jonkinlaisena kansalaisten asioihin heräämisen ja kritiikin lisääntymisen vuotena ympäri maailmaa. Parhaina esimerkkinä edellämainitut arabikevät ja ympäri maailmaa levinnyt Occupy-liike eli tyytymättömien liike. Perussuomalaisten vaalivoittoakin voi pitää esimerkkinä tyytymättömyyden lisääntymisestä. Vaikka tässä tapauksessa tyytymättömyys ohjautuikin väärään suuntaan oli se kuitenkin selvä singaali edellisen hallituksen politiikkaa, etenkin EU- ja talouspolitiikkaa, vastaan. Vaalien alla mieliala tuntui muutenkin olevan melkolailla nykypolitiikkaa vastustava. Jollain tavalla osa normaaleistakin kaduntallaajista, jotka eivät sinänsä politiikkaa seuraa, ovat havahtuneet siihen,että hommassa on jotain pielessä kun hallitus esittää leikkauslistojaan mutta samalla takaa miljardien eurojen edestä takuita EU:n kriisissä oleville maille.
Mitä sitten ensi vuosi tuo tullessaan? Ainakin heti alkuvuodesta presidentinvaalit joiden suhteen kirjoittelen luultavasti ihan omaa blogitekstiä heti vuodenvaihteen jälkeen. Myös kunnallisvaalit järjestetään lokakuun lopulla. Muutenkin tuntuu, että ainakin Euroopan taloustilanne kohtaa kriisin huippunsa vielä ensi vuoden aikana. Suurista maista Italia ja Espanjan lainojen korot ovat jo pitkään olleet nousussa. Jos nämä maat ajautuvat kriisiin on talous todellakin pulassa. Toivottavasti myös tänä vuonna käyntiin lähtenyt Occupy-liike saa jatkoa ensi vuoden aikana ja laajenee yhä enemmän. Vastustetaan ja taistellaan kapitalismia siis myös ensi vuonna. Hyvää ja toivottavasti parempaa uuttavuotta!
tiistai 6. joulukuuta 2011
Mikä Venäjässä oikein pelottaa?
Jäänyt taas syksyn aikana blogin päivittäminen vähälle. Näin itsenäsyyspäivänä on kuitenkin jo lähes perinteen vuoksi kirjoitettava suomalaiseen identiteettiin ja itsenäisyyteen liittyvistä asioista. Ja mikä olisikaan parempi aihe kuin viime päivinä paljon mediassa esillä ollut rakas/vihattu itäinen naapurimme Venäjä.
Mikäs siinä Venäjässä siis suomalaisia oikein pelottaa? Monille se edelleen tuntuu olevan se, että Venäjä vielä joku päivä hyökkää aseelisesti Suomen maaperälle. Venäjä kuulemma on tätä ennenkin tehnyt jonka takia se tietenkin tekee sitä jatkossakin. Tutkitaampa hetki ihan historiaa. Kuinka monta kerta Suomi on sotinut valtion kanssa jonka nimi on ollut Venäjä? Vastaus on: ei kertaakaan. Toki Venäjä ei ole aina ollut saman niminen jonka takia tälläinen tulkinta on pilkunviilausta. Kuinka monta kertaa siis Suomi on sotinut Venäjän tai samalla alueella toimineen valtion kanssa. Vastaus tähän: kaksi kertaa eli Talvi- ja Jatkosodissa Neuvostoliittoa vastaan. Ja historiallinen fakta vain on se, ettei idästä olla Suomeen hyökätty kuin näissä sodissa. Nyt moni tietenkin miettii, että onhan Venäjä monen sadan vuoden aikana hyökännyt monesti Suomeen eri sodissa. Ei vain kertakaikkisesti ole. Näissä sodissa entinen Venäjä soti Ruotsia vastaan. Suomi itsenäistyi vasta 6 joulukuuta vuonna 1917 jolloin on mahdotonta, että Suomi olisi sotinut minkään valtion kanssa ennen kyseistä päivää. Tämä vain on historiaa joka suurelta osalta jää unohduksiin.
Toinen on Venäjän deomkratia tai se, ettei siellä mitään demokratiaa ole. Sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Tämän johdosta Suomen media on taas päässyt kertomaan siitä kuinka Venäjä on epädemokraatiinen diktatuuri joka kasvattaa vuosi vuodelta sotilasmenojaan. Outoa kyllä, suomalainen media kyllä kertoi kuinka Etyj on arvostellut Venäjän vaaleihin liittyen duuman ulkopuoleisten puolueiden sulkemista vaalien ulkopuolelle. Media ei kuitenkaan keväällä kertonut yhdessäkään valtalehdessä tai televisiokanavalla kuinka Etyj arvosteli eduskuntavaaleihin liittyen erilaista kohtelua eduskuntapuolueiden ja eduskunnan ulkopuoleisten puolueiden välillä mediassa. Itseäni myös ihmetyttää kuink hyvin Venäjän valtapuolueen vaalivilppi oikein onnistui kun sen kannatus laski viime vaalien 2/3 osan enemmistöstä vain yli puolen määräenemmistöön. Tätä voi pitää melkoisen vaalitappiona.
Itseäni mietityttää aina, että mitä syytä Venäjällä edes olisi hyökätä Suomeen olipa se kuinka epädemokraattinen tahansa? Tai toisin sanottuna, mitä Suomessa on mitä Venäjä haluaisi? Minkään luonnonvarojen takia Venäjä ei Suomeen tule hyökkäämään. Ja diplomaattisissa suhteissa Suomella ei Venäjän kanssa ole ongelmia. Mutta niin kyllähän Neuvostoliitto silloin 72 vuotta sitten hyökkäsi ilman mitään syytä. Totta mutta kyseessä tosiaankin oli Neuvostoliitto jonka johdossa oli vallanhimoinen ja ehkä jopa jollain tavalla mielenvikainen Stalin. Itse en siis murehtisi asiasta ainakaan ennen kuin Putin ei ole tapattanut miljoonia ihmisiä siperian vankileireillä. Venäjä pelkoon ei siis ole syynä mitään muuta kuin vanhat traumat joista olisi ihan oikeasti joskus kiva päästä eroon.
Niin ja loppuun on pakko huomauttaa ettei kukaan vain keksi stalinisti leimaa alkaa antamaan niin en ole Venäjä myönteinen olen monilta osin Venäjä vastainen. Venäjällä on ongelmia demokratian kanssa ja se on joiltain osin "sotahullu valtio". Niitä vain valitettasti löytyy myös lännen suuntaan katsoessa.
Mikäs siinä Venäjässä siis suomalaisia oikein pelottaa? Monille se edelleen tuntuu olevan se, että Venäjä vielä joku päivä hyökkää aseelisesti Suomen maaperälle. Venäjä kuulemma on tätä ennenkin tehnyt jonka takia se tietenkin tekee sitä jatkossakin. Tutkitaampa hetki ihan historiaa. Kuinka monta kerta Suomi on sotinut valtion kanssa jonka nimi on ollut Venäjä? Vastaus on: ei kertaakaan. Toki Venäjä ei ole aina ollut saman niminen jonka takia tälläinen tulkinta on pilkunviilausta. Kuinka monta kertaa siis Suomi on sotinut Venäjän tai samalla alueella toimineen valtion kanssa. Vastaus tähän: kaksi kertaa eli Talvi- ja Jatkosodissa Neuvostoliittoa vastaan. Ja historiallinen fakta vain on se, ettei idästä olla Suomeen hyökätty kuin näissä sodissa. Nyt moni tietenkin miettii, että onhan Venäjä monen sadan vuoden aikana hyökännyt monesti Suomeen eri sodissa. Ei vain kertakaikkisesti ole. Näissä sodissa entinen Venäjä soti Ruotsia vastaan. Suomi itsenäistyi vasta 6 joulukuuta vuonna 1917 jolloin on mahdotonta, että Suomi olisi sotinut minkään valtion kanssa ennen kyseistä päivää. Tämä vain on historiaa joka suurelta osalta jää unohduksiin.
Toinen on Venäjän deomkratia tai se, ettei siellä mitään demokratiaa ole. Sunnuntaina Venäjällä järjestettiin parlamenttivaalit. Tämän johdosta Suomen media on taas päässyt kertomaan siitä kuinka Venäjä on epädemokraatiinen diktatuuri joka kasvattaa vuosi vuodelta sotilasmenojaan. Outoa kyllä, suomalainen media kyllä kertoi kuinka Etyj on arvostellut Venäjän vaaleihin liittyen duuman ulkopuoleisten puolueiden sulkemista vaalien ulkopuolelle. Media ei kuitenkaan keväällä kertonut yhdessäkään valtalehdessä tai televisiokanavalla kuinka Etyj arvosteli eduskuntavaaleihin liittyen erilaista kohtelua eduskuntapuolueiden ja eduskunnan ulkopuoleisten puolueiden välillä mediassa. Itseäni myös ihmetyttää kuink hyvin Venäjän valtapuolueen vaalivilppi oikein onnistui kun sen kannatus laski viime vaalien 2/3 osan enemmistöstä vain yli puolen määräenemmistöön. Tätä voi pitää melkoisen vaalitappiona.
Itseäni mietityttää aina, että mitä syytä Venäjällä edes olisi hyökätä Suomeen olipa se kuinka epädemokraattinen tahansa? Tai toisin sanottuna, mitä Suomessa on mitä Venäjä haluaisi? Minkään luonnonvarojen takia Venäjä ei Suomeen tule hyökkäämään. Ja diplomaattisissa suhteissa Suomella ei Venäjän kanssa ole ongelmia. Mutta niin kyllähän Neuvostoliitto silloin 72 vuotta sitten hyökkäsi ilman mitään syytä. Totta mutta kyseessä tosiaankin oli Neuvostoliitto jonka johdossa oli vallanhimoinen ja ehkä jopa jollain tavalla mielenvikainen Stalin. Itse en siis murehtisi asiasta ainakaan ennen kuin Putin ei ole tapattanut miljoonia ihmisiä siperian vankileireillä. Venäjä pelkoon ei siis ole syynä mitään muuta kuin vanhat traumat joista olisi ihan oikeasti joskus kiva päästä eroon.
Niin ja loppuun on pakko huomauttaa ettei kukaan vain keksi stalinisti leimaa alkaa antamaan niin en ole Venäjä myönteinen olen monilta osin Venäjä vastainen. Venäjällä on ongelmia demokratian kanssa ja se on joiltain osin "sotahullu valtio". Niitä vain valitettasti löytyy myös lännen suuntaan katsoessa.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Vasemmistoliittolaista politiikkaa
Tässä täysin fiktiivinen mutta valitettavan todenmukainen haastattelu. Haastateltavana on Vasemmistoliittolainen kansanedustaja.
Kysymys 1: Kuinka Vasemmistoliitto voi olla Kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa?
- No hallitusohjelmaan saatiin ajettua tärkeitä tavoitteita kuten 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.
Kysymys 2: Hallitus noudattaa oikeistolaisinta politiikkaa Suomessa moneen vuoteen. Miten siis perustelette sen, että Vasemmistoliitto on tässä hallituksessa.
- Kuten jo sanoin hallitusohjelmaan on Vasemmistoliiton ansiosta kirjattu 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.
Kysymys 3: Vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät viikolla Euroopan rahoitusvakausvälineen käyttöönottamisen puolesta, vaikka ryhmän edustajat vastustivat tätä vielä viime vaalikaudella ja ennen vaaleja. Miten takki on näin kääntynyt?
- Tilanne on nyt uusi kun olemme mukana tässä hallituksessa joka muuten korottaa työttömyyspäivärahaa 100 eurolla.
Kysymys 4: Valtion ensi vuoden budjetti leikkaa monta sataa miljoonaa kuntien valtionosuuksista, joka laittaa pienemmät kunnat tiukoille. Näin ollen ihmisten peruspalvelut heikkenevät. Samalla kuitenkin asemäärärahoja ja yritystukia nostetaan. Vasemmistoliitto on ennen vastustanut tällaista politiikkaa nyt se tukee sitä olemalla hallituksessa, miksi?
- Edelleenkin hallitusohjelmassa luvataan 100 euron korotus työttömyyspäivä rahaan.
Kysymys 5: Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin keväällä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä koska he vastustivat hallituksen politiikkaa. Omasta mielestään he ajavat samaa linjaa mitä muu Vasemmistoliitto ajoi ennen vaaleja. Oletteko samaa mieltä?
- Vasemmistoliiton linja on nyt sama kuin Kokoomuksen ja muun hallituksen. Lisäksi 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan voidaan pitää historiallisena.
Viimeinen kysymys 6: Kun olette hehkuttaneet koko ajan 100 euron työttömyyspäivärahan korotuksesta kai tiedätte, että se suurimmalle osalle työttömistä on käytännössä vain 30 euron korotus jolla ei jo muutenkin ahtaalla olevien elämä pahemmin parane. Onko siis perusteltua, että Vasemmistoliitto perustelee hallituksessa oloaan ainostaan tällä asialla?
- Kyllä se on perusteltua. 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan on historiallinen.
Kysymys 1: Kuinka Vasemmistoliitto voi olla Kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa?
- No hallitusohjelmaan saatiin ajettua tärkeitä tavoitteita kuten 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.
Kysymys 2: Hallitus noudattaa oikeistolaisinta politiikkaa Suomessa moneen vuoteen. Miten siis perustelette sen, että Vasemmistoliitto on tässä hallituksessa.
- Kuten jo sanoin hallitusohjelmaan on Vasemmistoliiton ansiosta kirjattu 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan.
Kysymys 3: Vasemmistoliiton kansanedustajat äänestivät viikolla Euroopan rahoitusvakausvälineen käyttöönottamisen puolesta, vaikka ryhmän edustajat vastustivat tätä vielä viime vaalikaudella ja ennen vaaleja. Miten takki on näin kääntynyt?
- Tilanne on nyt uusi kun olemme mukana tässä hallituksessa joka muuten korottaa työttömyyspäivärahaa 100 eurolla.
Kysymys 4: Valtion ensi vuoden budjetti leikkaa monta sataa miljoonaa kuntien valtionosuuksista, joka laittaa pienemmät kunnat tiukoille. Näin ollen ihmisten peruspalvelut heikkenevät. Samalla kuitenkin asemäärärahoja ja yritystukia nostetaan. Vasemmistoliitto on ennen vastustanut tällaista politiikkaa nyt se tukee sitä olemalla hallituksessa, miksi?
- Edelleenkin hallitusohjelmassa luvataan 100 euron korotus työttömyyspäivä rahaan.
Kysymys 5: Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho erotettiin keväällä Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä koska he vastustivat hallituksen politiikkaa. Omasta mielestään he ajavat samaa linjaa mitä muu Vasemmistoliitto ajoi ennen vaaleja. Oletteko samaa mieltä?
- Vasemmistoliiton linja on nyt sama kuin Kokoomuksen ja muun hallituksen. Lisäksi 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan voidaan pitää historiallisena.
Viimeinen kysymys 6: Kun olette hehkuttaneet koko ajan 100 euron työttömyyspäivärahan korotuksesta kai tiedätte, että se suurimmalle osalle työttömistä on käytännössä vain 30 euron korotus jolla ei jo muutenkin ahtaalla olevien elämä pahemmin parane. Onko siis perusteltua, että Vasemmistoliitto perustelee hallituksessa oloaan ainostaan tällä asialla?
- Kyllä se on perusteltua. 100 euron korotus työttömyyspäivärahaan on historiallinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)