Maailma ei ole mustavalkoinen

"Jos et ole meidän puolella olet meitä vastaan" tuntuu olevan tämän hetken keskustelu Ukrainan suhteen. Euroopan vasemmistopuolue julkaisi tänään kannanoton Ukrainan nykyisen hallituksen toimia vastaan.  Myös YLE uutisoi kannanotosta ja siitä, kuinka Vasemmistoliitto ja SKP, kummatkin EL:n jäseninä, ovat kannanoton suhteen eri linjoilla.

En aio käsitellä sitä, miksi olemme puolueina eri mieltä kannanoton suhteen, vaan siihen, miksi tässäkin kriisissä on valittava puolensa.

Valitettavasti kannanoton jakaminen ja sen puolustaminen näyttää tarkoittavan sitä, että kriisissä on automaattisestii Venäjän puolella. Täytyy olla joko lännen tai Venäjän puolella. Puolueettomuus ja kummankin osapuolen arvosteleminen ei näytä olevan hyväksyttyä julkisessa keskustelussa.

Itselleni maailma ja sen kriisit eivät ole mustavalkoisia, ei myöskään Ukrainan kriisi. Toki Venäjä tukee venäläistä vähemmistöä kriisissä ja näin pahentaa ongelmaa. Samaa kuitenkin tekee myös USA ja EU johon Euroopan Vasemmisto nimenomaan haluaa kiinnittää kannanotossaan huomion. Ukrainassa kommunisteja on vainottu vallankaappauksesta lähtien:, kommunistinen puolue on suljettu parlamentin ulkopuolelle ja puolueen puheenjohtajan asunto tuhopoltettiin eikä hallitus ole pistänyt tikkuaan ristiin asian selvittämiseksi.

Kumpikaan osapuoli ei ole toiminut kriisissä oikein. Ainoa ulospääsy kriisistä on se, että kumpikin osapuoli tulee pois osapuolten takaa ja kuuntelee kaikkia kriisin osapuolia tasapuoleisesti. Vain tällätavoin diplomaattinen ratkaisu on mahdollista saada aikaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen. Se tulisi myös Suomessa median ja poliitikkojen muistaa.

Mielipiteenvapaus on ihmisoikeus

Vappuna tapahtui Suomessa niin hyvässä kuin pahassa. Pahalla tarkoitan poliisien toimia vappumarssijoita kohtaan Tampereella ja Helsingissä. Kummassakin kaupungissa poliisit takavarikoivat mielenosoittajien lippuja ja kiinniottivat rauhallisesti mieltäänosoittaneita ihmisiä.

Valitettavasti poliisin käytös ei ollut ainutkertaista. Luultavasti kaikilla on vielä hyvin mielessä Tampereen Kiakkovierasmielenosoitus viime joulukuusta. Lisäksi viime viikon perjantaina Helsingissä järjestetyssä Nyt saa riittää -mielenosoituksessa noin 50 ihmistä altistui poliisin käyttämälle pippurisumutteelle ja toimittajia kiellettiin kuvaamasta tapahtumia. Oulussa marssi sentään sujui rauhallisesti poliisien ohjatessa liikennettä.

Poliisin  lippujen takavarikoimiseen vappumarssilla johanut peruste , että niitä voi pitää lyömäaseina, on täysin järjetön. Vappumarsseilla kannetaan aina lippuja. Itsekkin kannoin banderollia ilman, että kukaan koki itseään uhatuksi.

Kuten Facebookissa tapahtumiin liittyen totesin viime viikolla, että valitettavasti näyttää siltä, ettei Suomessa yli 10 ihmistä voi kokoontua samaan paikkaan osoittamaan mieltään ilman, että poliisit varautumista mellakkavarusteilla.

Suoraan sanottuna tällä hetkellä jopa mietyttää uskaltaako Suomessa ylipäätään ilmaista hallituksen vastaista mielipidettään ilman, että on vaarana joutua putkaan.

Tämän pelkoa ei pitäisi demokraattisessa  länsimaassa syntyä. Perustuslakimme takaa mielipiteen ja kokoontumisen vapauden. Poliisin takavarikoidessa lippuja ja estäessään ihmisiä osallistumasta mielenosoitukseen tai vappumarssiin loukataan näitä vapauksia törkeästi.

Kun poliisin ylilyöntejä tapahtuu muissa valtiossa, on Suomen media ja valtiojohto vastustamassa näitä toimia ehdottomasti. Syytä siihen olisi nyt Suomessakin, tai kohta elämme poliisivaltiossa, jossa tietynlaiset mielipiteet ovat rikollisia.

Minä haluan uskoa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Toivottavasti myös Suomen poliisi tulee kunnioittamaan niitä jatkossa.

Vappupuhe 2014

Kemissa 30.4. Vapun vastaanottajaisissa Leipätehtaalla ja 1.5. vappumarssin järjestäytymispaikalla pitämäni vappuhe:

Hyvät toverit, on taas meille tärkein päivä vuodesta – vappu.

Tätä puhetta valmistellessani tutkailin viime vappuna pitämääni puhetta Kuopion torilla. Totesin, että olisin voinut pitää tismalleen samanlaisen puheen myös tänään täällä . Yhä edelleen hallitus leikkaa perusturvasta ja vähäosaisilta, ja yhä edelleen suuromistajat päästetään kuin koira veräjästä.

Leikattu on niin kuntien valtionosuuksista kuin lapsilisistäkin. Lisäksi eri indeksejä kuten opintotuen indeksikorotukset jäädytettiin. Outoa kyllä, ei hallitus ole vieläkään kohdistanut leikkauksia oikeudenmukaisesti vaan leikkaukset kohdistuvat työtätekeviin ja heikko-osaisiin. Pääomatulon verotus ei ole edelleenkään progressiivinen saati kunnallisveron alainen.

Kyse leikkauksissa ei olekkaan siitä, että meillä menisi huonosti, ja että meidän olisi pakko leikata. Kyse on silkasta ideologiasta. Eurokriisin varjolla on helppoa luoda uhkakuvia ja puhua vuodesta toiseen yhteisistä säästötalkoista, joihin rikkaiden ei toki tarvitse osallistua.

Yhteiskuntavastuun perään huudellaan kansalaisten osalta. Samalla kuitenkin suuret yritykset myyvät toimintaansa ulkomaille ja leikkaavat työvoimakustannuksista Suomessa. Suurimpana lähialueilla Nokian matkapuhelinten lopettaminen, josta entinen pääjohtaja Steven Elop kuittasi 24 miljoonaa euroa erorahaa, ja valtion omistaman Rautaruukin Raahen tehtaan mahdollinen myyminen Ruotsiin SSAP:lle. Miksi meidän täytyy ottaa vastuuta valtiontaloudesta samalla, kun suuret yritykset ja omistajat tekevät mitä sattuu huvittamaan ilman, että Suomen hallitus pistää asian suhteen tikkua ristiin.

Viime vuoteen ja vappuun verrattuna uutta on eduskunnan yksissä tuumin keväällä kasaan sorvaava soteuudistus. Ajatuksena uudistuksessa toki on, että se takaisi peruspalvelut ympäri Suomea. Käytännössä se kuitenkin keskittää päätöksentekoa, kun puolet kunnan budjettivallasta siirretään sote-alueiden hallituksille.

Vuoden ja tämän kevään aikana on myös ympäri maailmaa tapahtunut. Puhutuimpana puheenaiheena toki on ollut Ukraina ja sen tilanne. Suomessakin Natottajat ovat nousseet takajaloilleen ja julistaneet, kuinka Ukrainan kriisi on osoitus siitä, että Venäjä on suurvaltana arvaamaton ja oikukas. Nato-kortteja ovat heilutelleet monet kansanedustajat ja muut päättäjät, jopa pääministerimme Jyrki Katainen, joka myös piti demokratian tässä asiassa vain esteenä ja haittana.

Ukrainan kriisiä ei tule käyttää keppihevosena eliitin Nato-haaveille. On sanottava Natolle ei nyt ja tulevaisuudessa. Suomalaisista reilusti yli puolet vastustaa Nato-jäsenyyttä ja tämän tulisi pääministerimmekin huomioda.-

Ukrainan kriisi taas tulisi ratkaista rauhanomaisesti diplomatiaa käyttäen. Ukrainaa ja sen kansaa ei saa alistaa Syyrian ja muun Lähi-idän tapaan maailmanpolitiikan pelikentäksi ja suurvaltojen arvovallan mittaamisen välineeksi. Kriisi tulee ratkaista kaikkien osapuolten neuvottelulla jossa niin Venäjä kuin länsi USA:n ja EU:n johdolla ei asetu kummankaan osapuolen taakse.

Mielestäni näin vappuna ei pidä puhua vain siitä, mitä on tehty väärin, vaan on keskityttävä myös siihen, mitä meidän täytyy tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Me ihmiset kuitenkin olemme se muutosvoima jota tarvitaan.

Yhtenä tärkeänä muutoksen areenana ovat tänä keväänä eurovaalit. Oli EU:n päätöksenteosta ja parlamentin vallasta mitä mieltä tahansa, niin tulevilla vaaleilla on kuitenkin tärkeä merkitys koko Euroopan tulevaisuuden kannalta. Vaaleissa vasemmiston nousu ympäri Eurooppa olisi selvä merkki siitä, että nyt meille riittää.Me emme maksa pankkien ja suurten omistajien voittoa, emme nyt, emmekä tulevaisuudessa.

Suomalaiset ovat poliittisesti yleisesti muihin Eurooppalaisiin verrattuna poliittisesti apaattista kansaa. Valonpilkahduksia on kuitenkin nähty niin Tampereen kiakkovierastapahtuman kuin viime viikkoisen Nyt saa riittää! - mielenosoituksen tiimoilta. Kreikassa ja muualla Etelä-Euroopassa ihmiset ovat jo kaduilla ja vaatimassa oikeuksiaa. Kuinka kauan me täällä Suomessa aiomme odottaa? Olemme leikkauspolitiikan tiellä suistumassa Kreikan ja Espanjan tielle. Tälle on tehtävä loppu ennen kuin on liian myöhäistä.

On luotava uudenlainen Suomi ja Eurooppa. On otettava lähtökohdaksi, ei pankkien ja pääoman, vaan ihmisten tarpeet. Ainoastaan tällä tavalla voimme luoda yhteiskunnan ja maailman, jossa meillä kaikilla, myös kaikista heikko-osaisimmilla, on hyvä olla.

Vappu on juhla jolloin on nostettava nyrkit ylös ja huudettava, nyt riittää! Luokaamme siis yhdessä maailma jossa suvaitsevaisuus ja hyvinvointi eivät ole vain korupuheita, vaan käytännön politiikkaa. ”Hasta la victoria siempre” huudahti Che Guevarakin. Itse en lepää, ennen kuin maailma on parempi paikka elää. Voittoon asti!

Hyvä elinympäristö ei ole rahakysymys

Päädyin tänään kuuntelemaan Vihreiden nuorten ja Perussuomalaisnuorten välistä keskustelua uusiutuvista energiamuodoista ja niiden hyödyntämisestä ja mahdollisuudesta, että valtio tukisi niitä esimerkiksi  verohelpotuksilla. Perussuomalaisnuorten argumentti asiaa vastaan oli, että jos valtio tukisi uusiutuvia energiamuotoja nykyistä enemmän, niin joutuisimme leikkaamaan peruspalveluista.

Hienoa toki, että Perussuomalaiset ovat huolissaan peruspalveluista ja niiden säilymisestä. Kuitenkin on täysin järjetön argumentti asettaa peruspalvelut ja ympäristöarvot vastakkain. Tosiasia kuitenkin on se, että kun valtio budjettiaan tekee, ovat peruspalvelut ja muut asiat omissa erillisissä kokonaisuuksissaan. Uusiutuviin luonnonvaroihin panostaminen ei siis vie suoraan senttiäkään sairaanhoidosta tai muista hyvinvointipalveluista.

Mistä me aidosti saisimme lisää rahaa olisi energiabudjetin muuttaminen toisenlaiseksi. Tämä ei vaadi mitään muuta kuin poliittista päätöstä. Kuten KEPA:n uutinen jo parin vuoden takaa osoittaa, kyse ei ole rahasta vaan arvovalinnoista.

Ympäristö ja ilmastonmuutoksesta puhuminen ei valitettavasti ole utopiaa, vaan tätä päivää. Meidän on tehtävä asialle jotain nyt, eikä vasta tulevaisuudessa. Emme voi odottaa, että talous korjaantuu, vaan toimiin on ryhdyttävä tässä ja nyt.

Polittinen päätöksenteko ei ole ikäkysymys

Viikolla YLE:n vaalitentissä toimittaja esitti kysymyksen "koetko olevasi riittävän kokenut ja pätevä europarlamenttiin?" Kysymys liittyi siis siihen, että olen pienen puolueen ehdokas vasta 23 vuotias, eli yksi nuorimmista meppiehdokkaista koko maassa.

Kysymyshän on kaikella tavalla täysin käsittämätön. Ylipäätään, haluammeko me, että politiikka on pelkkien vanhojen ja kokeneiden edustajien temmellyskenttä, jotka ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ehtineet tottua asemaansa, eikä heitä voi missään määrin pitää uutena tuulahduksena politiikassa?

Luultavasti nykyisiltäkään valtakuntamme poliitikoilta ei ensimmäisissä vaaleissaan haastatteluissa kysytty, että oletko pätevä tähän tehtävään. Ei poliittisen pätevyyden pitäisi katsoa ikää tai kokemusta poliittisessa toiminnassa vuosina saatikka puolueen jäsenmäärää.

Omasta mielestäni niin valtakunnan tasolle kuin europarlamenttiin olisi tärkeää saada myös nuoria edustajia. Jos nuoret eivät pääse päättämään asioista, niin kuka heidän asioitaan ajaisi? Työhönsä leipiintyneet keski-ikäiset miehet?

Demokratian yksi tärkein piirre on se, ettei aiemmalla poliittisella kokemuksella ole merkitystä. Tärkeämpää vaaleissa kuin vaaleissa on se, mitä henkilö itse ajaa. Nuoret ehdokkaat ovat tärkeitä jotta myös nuorilla on äänitorvi unionissa, vaikka ehdokas ei olisikaan poliittiselta kokemukseltaa yhtä kokenut kuin vanhemmat edustajat.

Katson siis itse, että olen aivan yhtä pätevä toimimaan europarlamentissa kuin kaikki muutkin kansanedustajat. Ja nuori ikä ei omasta mielestäni ole vaaleissa esteenä, pikemminkin se on positiivinen vastine vanhoja meppejä vastaan.

Nuoria kaivataan päätöksen tekoon. Sitä kautta se kokemuskin karttuu.

Nuorissa on tulevaisuus

Nuorisotyöttömyys on vakava Euroopan laajuinen ongelma, joka on yksi tärkeimmistä esille nostettavista aiheista tulevien vaalien suhteen. Työttömyys on Euroopan unionin alueella muutenkin vakava ongelma, mutta suhteessa korkeampi se on nuorilla alle 25-vuotiailla.  Yleinen työttömyysaste EU-alueella pyörii noin 13 prosentissa, nuorisotyöttömyys on lähes kaksinkertainen. Pahin tilanne on Etelä-Euroopassa, erityisesti Kreikassa ja Espanjassa jossa nuorisotyöttömyys on jo lähes 60 prosenttia.

Suomessakaan nuorisotyöttömyys ei valitettavasti  ole omituinen ilmiö. Työttömyysaste nuorten kohdalla on meillä noin EU-alueen keskiluokkaa. Meillä hallitus patistaa nuoria töihin keinolla millä hyvänsä: lyhentämällä opintotuen tukikuukausia ja leikkaamalla tukia nuorilta, jotka eivät ole aktiivisen työhaun piirissä.

Suomessa on myös nuorisotakuun edistämisen takia alettu luoda ns. tukityöpaikkoja  Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että nuori on palkattomassa harjoittelussa, josta Kela maksaa hänelle tukea. Lisäksi työpaikka saa valtiolta avustuksia työllistääkseen nuoren yritykseensä. Lain kauniina tarkoituksena olisi se, että tukityöllisyyskauden jälkeen yritys palkkaisi työntekijän vakituisesti yrityksensä töihin. Ajatuksena kaunis, valitettavasti käytännössä yritykset käyttävät tätä hyväkseen kiertääkseen työehtosopimuksia. Jos täytyy valita, ottaako työntekijän joka vaatii 8 euron tuntipalkkaa, vai Kelan tukeman ilmaisen työharjoittelijan tekemään samaa työtä, on valinta yritykselle selvä. Harjoittelun jälkeen ilmoitetaan, ettei vakituisia töitä valitettavasti ole tarjolla ja otetaan seuraava ilmainen harjoittelija tilalle.

Usein monet poliitikot puhuvat Euroopan laajuisesta nuorisotakuusta. Jos se tarkoittaa Suomen mallia, jossa nuoret ovat pelkkää ilmaista työvoimaa, ja jossa opiskelu on rangaistava teko, en voi sitä kannattaa. Haluaisi henkilökohtaisesti Euroopan, jossa aidosti otetaan nuorten työttömyysongelma todesta, eikä syyllistetä asiasta nuoria itseään vaan vaaditaan erilaisia toimenpiteitä, jossa työnantajat ottava työntekiöitä palkkalistoilleen. Kliseinen totuus on se, että meissä nuorissa on tulevaisuus. Aletaan siis oikeasti tekemään jotain sen eteen.

Ongelma nimeltä Euroopan unioni

Missä EU siellä ongelma on todennut eräs valtakuntamme poliitikoistakin. Vaikka olen henkilön kanssa eri mieltä syistä, niin täytyy todeta, että lause pitää valitettavasti paikkansa.

Mikä Euroopan unionissa mättää? Lyhyesti sanottuna kaikki. Unioni on luotu perusperiaatteiltaan nimenomaan talouden sekä rahan ja työvoiman vapaan liikkuvuuden varaan. EU:n ei ole tarkoituskaan toimia Suomen, Kreikan tai unionin kansalaisten hyväksi. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan hyödyttää suuromistajia ja heidän etujaan.

Yksi Euroopan unionin aikaansaama asia meillä Suomessakin on kilpailutuslainsäädäntö. Nykyään kaikki julkisen sektorin suuremmat hankinnat tulee kilpailuttaa ja ottaa halvin tarjous vastaan. Valitettavasti tässä asiassa joskus hinta- laatusuhde on hyvin ilmeinen. Laadun kannalta useammin pieni paikallinen yritys olisi parempi, mutta koska suurkansallinen firma hoitaa homman halvemmallla on kunnan tai kaupungin pakko valita heikompi laatu säästöjen saamiseksi. Toki usein alkuperäinen hinta sitten kohoaakin kustannusten yllättäen noustessa, mutta sopimus on jo tehty ja lopputulos saattaa olla kalliimpi.

EU:n aiheuttaman vapaan taloudellisen liikkuvuuden myötä myös ihmiset ja työvoima liikkuvat vapaasti. Sinänsä en henkilökohtaisesti vastusta vapaata liikkuvuutta. EU:n alueella sillä kuitenkin on myös varjopuolensa. Työvoiman vapaa liikkuvuus on heikentänyt huomattavasti työehtoja ympäri Eurooppaa. Jokunen vuosi sitten keskusteltiin siitä, kuinka työpaikat viedään Suomesta halpatuotantomaihin. Nykyään myös Suomessa olevat työt teetetään halvemman työvoiman maista tulevilla työntekijöillä. Eurolla töitä tekevät raksaduunarit ovat arkipäiväinen näky ympäri Suomea. Vika tässä tapauksessa ole työntekijöiden, eikä heitä pidäkkään tästä syyllistää, vaan yritysten, jotka tällä tavoin kiertävät törkeästi suomalaisia työehtosopimuksia.

EU:n ongelma on sama kuin ylipäätään koko nykyisen talousjärjestelmämme. Se on jo lähtökohdiltaan täysin mätä ja epäinhimillinen. Tämän takia minun mielestäni on turhaa puhuakkaan siitä, kuinka EU:ta täytyy ”parantaa”. Fakta on se, että niin EU kuin kapitalismi tulee kaataa joko sisältä tai ulkoapäin ja luoda uudet yhteistyömahdollisuudet, jotka huomioivat ensisijaisesti ihmisen eivätkä rahaa. Rahan valtaa vastaan, paremman, ihmisläheisen Euroopan puolesta.