Roskisdyykkaaminen on ollut viime aikoina taas tapetilla mediassa. Jo aikaisemmassa blogitekstissäni mainitsema tapaus, jossa Kuopiossa asuva opiskelija oli dyykannut paikallisen Lidl-kaupan roskista, on johtanut siihen, että kyseinen kauppa on nostanut syytteen varkaudesta.
Dyykkaamisen kriminalisointi on täysin järjetöntä. Siinähän siis käytännössä katsotaan rikokseksi se, että joku ottaa kaatopaikalle menevää tavaraa roskiksesta. Se ei ole missään määrin verrattavissa siihen, että varastaa ruokaa suoraan kaupasta. Kun kauppa pistää tuotteen roskiin, on se sen mielestä myyntikelvotonta, eli kyseinen tuote on hävikkiä riippumatta siitä, meneekö se dyykkarille vai kaatopaikalle.
Kauppaketjut ja viranomaiset perustelevat tätä sillä, että roskiksista dyykattu tavara on pilaantunutta ja päiväykset ylittänyttä. Toki esimerkiksi leipäpussit ovat yleensä käyttökelpoisia useamman päivän viimeisen myyntipäivänsä jälkeen. Todistin itse kuitenkin viime yönä, ettei tämäkään peruste pidä paikkaansa. Kävin niin sanotusti dyykkausreissulla oululaisen pikkukaupan roskiksilla. Kyseessä oli siis 29.-30. päivän välinen yö. Roskiksessa oli valehtelematta noin 15 pussia leipää, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään, eli 30. päivä. Kyseisissä tuotteissa ei ollut edes normaaleja alennustarroja. Tässä blogitekstiä kirjoittaessa on todettava, että yllättävän tuoreelta roskiin mennyt leipä maistuu.
Tuntuu siis järjettömältä, että monet kaupat lukitsevat jäteastiansa dyykkareiden pelossa, tai siis toki heitä ajatellen, jotta he eivät joutuisi syömään pilaantunutta ruokaa. Pilaantunut ruoka ja viimeinen myyntipäivä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. En myöskään usko, että kyseinen oululaiskauppa oli ainoa Suomessa, joka heittää vanhemmat, vielä myyntikelpoiset leivät roskiin tuoreen tukkuerän tieltä.
Miksi siis heittää käyttökelpoista ruokaa roskiin, eikä jakaa sitä esimerkiksi leipäjonoon sitä tarvitseville. Palatakseni edellä mainittuun oululaiskauppaan, olisi käyttökelpoiset leivät aivan hyvin voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, eikä heittää roskikseen.
Valitettava fakta on se, että kaikilla ihmisillä Suomessa ei ole varaa ruokaan. Tämän takia dyykkaus tulee jatkumaan niin pitkään, kuin köyhyys Suomessa vähenee, tai kaupat tekevät oikeasti köyhiä ihmisiä hyödyttäviä toimenpiteitä, kuten alentavat ruoan hintaa kaupassa, tai jäteasioiden sijaan antavat käyttökelpoisen ruoan hyväntekeväisyyteen.
Erään suomalaisen kaupan televisiomainosta mukaillen voikin todeta: "dyykkaus on selvää säästöä!"
maanantai 30. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Seksuaalisen tasa-arvon puolesta
Katsoin Areenankin kautta näkyvän Stephen Fryn dokumentin homofobiasta ja sen syistä ja seurauksista. Dokumentissä esitetyt mielipiteet olivat toki lähes naurettavia, toisaalta taas järkyttäviä. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei homovastaisuutta tarvitse etsiä meidän kotoista Suomeamme kauempaa.
Toki Suomi on valovuosia edempänä useiden muiden maiden ihmisoikustilaneesta. Suomessa homoutta ei ole pidetty rikosta saatikka sairautena yli 30 vuoteen. Kuitenkin yhteiskunnassa on edelleen tahoja, jotka haluavat horjuttaa tätä. On Päivi Räsänen, jonka mielestä homous sotii hänen uskoaan ja raamattua vastaan, Pentti Oinonen, jonka mielestä homot eivät saa tanssia linnassa ja James Hirvisaari, joka pelkää homosaation johtavan siihen, että lapsia voi ostaa vapaasti kaupasta.
Tänään YLE nosti uutisessaan esiin Facebookissa käydyn keskustelun ay-järjestöjen tuesta ensi viikon lopun Pride-tapahtumaa kohtaan. Eri keskusteluissa ihmiset ovat pitäneet SAK:n, STTK:n ja Akavan osallistumista Pride-tapahtumaan paheksuttavana, ja osa on harkinnut eroamista ammatiliitosta vastalauseena toiminnalle. Kuitenkin, kuten oheisessa uutisessa todetaan, on ammattiliittojen tuki Pridelle ja Setan toiminnalle luonnollista. Suomen laki kieltää syrjinnän työpaikoilla kaikissa tapauksissa, mukaan lukien seksuaalinen suuntautuminen. Tämän takia ammattiliittojen tuki syrjinnän vastaisiin kampanjoihin on tärkeää.
Ihmeellistä on se, miksi tällaisia mielipiteitä löytää vielä tänäkin päivänä länsimaaksi itsensä mieltävästä valtiosta. Raamattuun tai luonnonjärjestykseen vetoaminen on jo vanhentunutta ja monesti kumottua argumentointia.
On outoa, että homoseksuaalisuutta ja heidän adoptio-oikeuttaan pidetään yhä erikoisena asiana. Luultavasti moni homojen oikeuksien vastustaja ei mieti jatkuvasti heteroystäviensä sänkypuuhia. Miksi se sitten kiinnostaa, kun kyseessä on kaksi saman sukupuolen edustajaa? Kyse ei ole pelkästään seksuaalisuudesta. Homo- niinkuin heteroparisuhteissa kyse on kuitenkin ennen kaikkea rakkaudesta. Mielestäni on väärin, että ihminen saisi rakastaa ainoastaan vastakkaista sukupuolta, kun homous kuitenkin on luonnollostia siinä missä heterouskin.
Pridea varmasti marssitaan ja asiaa pidetään esillä myös tulevaisuudessa. Taistelu jatkuu niin kauan kuin ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä seksuaalisuudestaan huolimatta.
Toki Suomi on valovuosia edempänä useiden muiden maiden ihmisoikustilaneesta. Suomessa homoutta ei ole pidetty rikosta saatikka sairautena yli 30 vuoteen. Kuitenkin yhteiskunnassa on edelleen tahoja, jotka haluavat horjuttaa tätä. On Päivi Räsänen, jonka mielestä homous sotii hänen uskoaan ja raamattua vastaan, Pentti Oinonen, jonka mielestä homot eivät saa tanssia linnassa ja James Hirvisaari, joka pelkää homosaation johtavan siihen, että lapsia voi ostaa vapaasti kaupasta.
Tänään YLE nosti uutisessaan esiin Facebookissa käydyn keskustelun ay-järjestöjen tuesta ensi viikon lopun Pride-tapahtumaa kohtaan. Eri keskusteluissa ihmiset ovat pitäneet SAK:n, STTK:n ja Akavan osallistumista Pride-tapahtumaan paheksuttavana, ja osa on harkinnut eroamista ammatiliitosta vastalauseena toiminnalle. Kuitenkin, kuten oheisessa uutisessa todetaan, on ammattiliittojen tuki Pridelle ja Setan toiminnalle luonnollista. Suomen laki kieltää syrjinnän työpaikoilla kaikissa tapauksissa, mukaan lukien seksuaalinen suuntautuminen. Tämän takia ammattiliittojen tuki syrjinnän vastaisiin kampanjoihin on tärkeää.
Ihmeellistä on se, miksi tällaisia mielipiteitä löytää vielä tänäkin päivänä länsimaaksi itsensä mieltävästä valtiosta. Raamattuun tai luonnonjärjestykseen vetoaminen on jo vanhentunutta ja monesti kumottua argumentointia.
On outoa, että homoseksuaalisuutta ja heidän adoptio-oikeuttaan pidetään yhä erikoisena asiana. Luultavasti moni homojen oikeuksien vastustaja ei mieti jatkuvasti heteroystäviensä sänkypuuhia. Miksi se sitten kiinnostaa, kun kyseessä on kaksi saman sukupuolen edustajaa? Kyse ei ole pelkästään seksuaalisuudesta. Homo- niinkuin heteroparisuhteissa kyse on kuitenkin ennen kaikkea rakkaudesta. Mielestäni on väärin, että ihminen saisi rakastaa ainoastaan vastakkaista sukupuolta, kun homous kuitenkin on luonnollostia siinä missä heterouskin.
Pridea varmasti marssitaan ja asiaa pidetään esillä myös tulevaisuudessa. Taistelu jatkuu niin kauan kuin ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä seksuaalisuudestaan huolimatta.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Konkreettisen yhteistyön puolesta
Oikeistopuolueet ovat nousussa niin Suomessa
kuin muuallakin Euroopassa. Europarlamentissa vaalien jälkeen suurimpana ryhmänä
jatkaa oikeistolainen EPP. Suomessa suurin puolueemme on viime vuosina ollut,
vaaleista toiseen, Kokoomus. Tämän lisäksi kansallismieliset ja osin
äärioikeistolaiset puolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa. Konservatiivien
ryhmä, johon Perussuomalaiset myös kuuluvat, nousi vaalien jälkeen kolmanneksi
suurimmaksi ryhmäksi europarlamentissa.
Suomessa valtamedia on jo vuosia ollut oikeistohegemonian hurmiossa. Tästä osoituksena viime viikonlopun Kokoomuksen puoluekokous, joka uutisoitiin suorana YLE:n medioissa. Kokoomuksen tuore puheenjohtaja Alexander Stubb on viemässä Suomea suurella innolla kohti Natoa. Tämän lisäksi Stubb on linjannut tavoitteekseen kymmenien miljardien leikkaukset valtion budjettiin ja veroasteen laskemisen, toki näin hyödyttäen eniten rikkaita. Kaiken kukkuraksi Kokoomus päätti lähteä ajamaan ay-liikkeen jäsenmaksujen poistoa.
Tällaisten linjausten jälkeen olettaisi niin kansan kuin median nousevan takajaloilleen. Kokoomus ei enää peittele kovia arvojaan, vaan ajaa niitä avoimesti hymyilevän puheenjohtajansa näyttäessä tietä. Varmasti vielä jokin aika sitten tällaisia mielipiteitä ei olisi voinut avoimesti esittää, mutta ajat ovat selvästi muuttuneet, eikä kukaan enää pahemmin jaksa pistää vastaan politiikalle, joka hyödyttää vain rikkainta väestönosaa.
Vasemmiston yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Tätä on toki viime vuosina toisteltu niin monesti, että se rupeaa olemaan jo lähes kliseen kuuloinen. Kyse onkin siitä, että yhteistyö ei saa jäädä enää pelkän puheen tasolle. Johtoportaassa yhteistyötä on toki helppo julistaa. Yhteisiä linjauksia ja ohjelmia on myös helppo luoda. Se todellinen vasemmistolainen yhteistyö lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta, meistä jokaisesta kommunistista ja vasemmistolaisesta toimijasta. Jos me emme avoimesti hae paikallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, tulee vasemmiston yhteistyö olemaan sanahelinää myös tulevaisuudessa, ja taas joudumme katsomaan, kuinka tyytymättömien ihmisten kannatus valuu Perussuomalaisille.
Nyt on siis aika aidosti unohtaa vanhat erimielisyydet vasemmiston keskuudessa ja ojennettava yhteistyön kättä. Vain tällä tavoin vasemmistolla voi olla edes mahdollisuus nousta tulevaisuudessa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi oikeistohegemonialle.
Julkaistu alunperin SKP:n Kommunistiblogissa 19.6.2014
Suomessa valtamedia on jo vuosia ollut oikeistohegemonian hurmiossa. Tästä osoituksena viime viikonlopun Kokoomuksen puoluekokous, joka uutisoitiin suorana YLE:n medioissa. Kokoomuksen tuore puheenjohtaja Alexander Stubb on viemässä Suomea suurella innolla kohti Natoa. Tämän lisäksi Stubb on linjannut tavoitteekseen kymmenien miljardien leikkaukset valtion budjettiin ja veroasteen laskemisen, toki näin hyödyttäen eniten rikkaita. Kaiken kukkuraksi Kokoomus päätti lähteä ajamaan ay-liikkeen jäsenmaksujen poistoa.
Tällaisten linjausten jälkeen olettaisi niin kansan kuin median nousevan takajaloilleen. Kokoomus ei enää peittele kovia arvojaan, vaan ajaa niitä avoimesti hymyilevän puheenjohtajansa näyttäessä tietä. Varmasti vielä jokin aika sitten tällaisia mielipiteitä ei olisi voinut avoimesti esittää, mutta ajat ovat selvästi muuttuneet, eikä kukaan enää pahemmin jaksa pistää vastaan politiikalle, joka hyödyttää vain rikkainta väestönosaa.
Vasemmiston yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Tätä on toki viime vuosina toisteltu niin monesti, että se rupeaa olemaan jo lähes kliseen kuuloinen. Kyse onkin siitä, että yhteistyö ei saa jäädä enää pelkän puheen tasolle. Johtoportaassa yhteistyötä on toki helppo julistaa. Yhteisiä linjauksia ja ohjelmia on myös helppo luoda. Se todellinen vasemmistolainen yhteistyö lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta, meistä jokaisesta kommunistista ja vasemmistolaisesta toimijasta. Jos me emme avoimesti hae paikallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, tulee vasemmiston yhteistyö olemaan sanahelinää myös tulevaisuudessa, ja taas joudumme katsomaan, kuinka tyytymättömien ihmisten kannatus valuu Perussuomalaisille.
Nyt on siis aika aidosti unohtaa vanhat erimielisyydet vasemmiston keskuudessa ja ojennettava yhteistyön kättä. Vain tällä tavoin vasemmistolla voi olla edes mahdollisuus nousta tulevaisuudessa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi oikeistohegemonialle.
Julkaistu alunperin SKP:n Kommunistiblogissa 19.6.2014
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
"Työväenpuolue" Kokoomus
Viime viikkoina, ja ylipäätään viime vuosina, Perussuomalaiset ovat olleet mediassa ja julkisessa keskustelussa suuri puheenaihe. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mistä meidän Suomessa oikeasti pitäisi olla huolissamme, eli oikeiston ja erityisesti Kokoomuksen tämänhetkisestä kannatuksesta.
Eri gallupeissa, ja viimeisissä viidessä vaalissa, Kokoomus on porskuttanut kärkipaikalla. Vaalisloganeissa on puhuttu niin "työväenpuolueesta" ja "työväen presidentistä" kuin "Toivotalkoista". Kuitenkin. mitä tällä hallituskaudella, ja mahdollisesti tulevaisuudessa, nämä talkoot pitävät sisällään?
Koko menneen hallituskauden ajan Kokoomus, Jyrki Kataisen johdolla, on julistanut, kuinka tärkeää julkisen talouden leikkaukset ovat. Leikattu onkin urakalla. Toinen asia onkin se, ovatko kaikki tasapuoleisesti näihin leikkauksiin osallistuneet.
Toki pääomaverotukseen tehtiin kosmeettinen korotus. Entisen 28 prosentin sijasta pääomatulovero on, tuloista riippuen joko 30 tai 32 prosenttia. Jos kuitenkin mietitään yli 50 000 euron pääomatuloja, joista 32 prosentin veroa joutuu maksamaan, on saman tulon palkkaverotus huomattavasti korkeampaa.
Samaan aikaan Suomessa on yksi Euroopan alhaisimmista yhteisöveroista, kun se vuoden alusta laskettiin 20 prosenttiin entisestä 24,5 prosentista.
Mistä sitten muuten on leikattu? Suurimpia leikkauksia on osoitettu kuntien valtionosuuksiin usemman miljardin edestä. Lisäksi eri arvonlisäveroja on korotettu, esimerkiksi vuoden 2012 alusta alkaen lehdet joutuivat arvonlisäveron piiriin. Tämän vuoden budjettineuvotteluissa odotetttavissa on eri tukien, kuten opintotuen, indeksikorotusten jäädyttämistä ja lapsilisän leikkaamista.
Tasapuolisilta nämä talkoot eivät minun mielestäni kuulosta. Jostain kumman syystä Kokoomus kuitenkin oli eurovaaleissa yhä Suomen suurin puolue. Valitettavasti tulevaisuus ei näytä yhtään sen valoisammalta. Muutama viiikko sitten Kokoomuksen puoluehallitus teki esityksen puoluekokoukselle, että Suomessa poistettaisiin ay-maksujen verovähennysoikeus. Tämä olisi selvästikkin tapa pienentää ay-liikkeen vaikutusvaltaa kuten Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski Helsingin sanomien haastattelussa totesikin.
Myös eurovaalien ääniharava ja puolueensa puheenjohtajakisan kärkiehdokas Alexander Stubb on viime viikkoina esittänyt hyvin oikeistolaisia mielipiteitään mediassa. Stubb kertoi torstaisessa Helsingin sanomien puheenjohtajatentissä tavoitteekseen "kokonaisveroasteen alentamisen noin 39 prosenttiin ja julkisten menojen alentamisen noin 50 prosenttiin." Stubb on myös yksi Suomen tunnetuimmista Natottajista. Hän on eri tilanteissa esittänyt vievänsä Suomen Kokoomuksen johdolla sotilasliiton jäseneksi, vaikka yli puolet kansasta jäsenyyttä edelleenkin vastustaa.'
Perussuomalaisten rasismi ja maahanmuuttovastaisuus ovat toki uhkia Suomelle. Kokoomuksen harjoittama politiikasta on tavalliselle työläiselle kuitenkin enemmän haittaa, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Kokoomus ajaa avoimesti Troikan aloittamaa Euroopanlaajuista politiikkaa, jossa palveluita täytyy yksityistää yhä enenevissä määrin, ja julkista taloutta leikata. Tosiasia on se, että heikompiosaiset ovat niitä, jotka tarvitsevat julkisia palveluita. Suurilla tuloilla ei ole mikään ongelma ostaa palveluitaan yksityiseltä.
Niin kauan kuin Kokoomus on suurin puolue Suomessa, ei meno tule muuttumaan toiseen suuntaan. Tämän hetkinen suunta, jossa rikkaat rikastuvat ja sitä myöten elintasoerot ihmisten välillä kasvavat, on sitä politiikkaa, jota Kokoomus on halunnut jo yli sata vuotta harjoittaa. Sen pukeminen "työväenpuolue" -sloganin alle ei tee siitä yhtään vähemmän oikeistolaisempaa.
Eri gallupeissa, ja viimeisissä viidessä vaalissa, Kokoomus on porskuttanut kärkipaikalla. Vaalisloganeissa on puhuttu niin "työväenpuolueesta" ja "työväen presidentistä" kuin "Toivotalkoista". Kuitenkin. mitä tällä hallituskaudella, ja mahdollisesti tulevaisuudessa, nämä talkoot pitävät sisällään?
Koko menneen hallituskauden ajan Kokoomus, Jyrki Kataisen johdolla, on julistanut, kuinka tärkeää julkisen talouden leikkaukset ovat. Leikattu onkin urakalla. Toinen asia onkin se, ovatko kaikki tasapuoleisesti näihin leikkauksiin osallistuneet.
Toki pääomaverotukseen tehtiin kosmeettinen korotus. Entisen 28 prosentin sijasta pääomatulovero on, tuloista riippuen joko 30 tai 32 prosenttia. Jos kuitenkin mietitään yli 50 000 euron pääomatuloja, joista 32 prosentin veroa joutuu maksamaan, on saman tulon palkkaverotus huomattavasti korkeampaa.
Samaan aikaan Suomessa on yksi Euroopan alhaisimmista yhteisöveroista, kun se vuoden alusta laskettiin 20 prosenttiin entisestä 24,5 prosentista.
Mistä sitten muuten on leikattu? Suurimpia leikkauksia on osoitettu kuntien valtionosuuksiin usemman miljardin edestä. Lisäksi eri arvonlisäveroja on korotettu, esimerkiksi vuoden 2012 alusta alkaen lehdet joutuivat arvonlisäveron piiriin. Tämän vuoden budjettineuvotteluissa odotetttavissa on eri tukien, kuten opintotuen, indeksikorotusten jäädyttämistä ja lapsilisän leikkaamista.
Tasapuolisilta nämä talkoot eivät minun mielestäni kuulosta. Jostain kumman syystä Kokoomus kuitenkin oli eurovaaleissa yhä Suomen suurin puolue. Valitettavasti tulevaisuus ei näytä yhtään sen valoisammalta. Muutama viiikko sitten Kokoomuksen puoluehallitus teki esityksen puoluekokoukselle, että Suomessa poistettaisiin ay-maksujen verovähennysoikeus. Tämä olisi selvästikkin tapa pienentää ay-liikkeen vaikutusvaltaa kuten Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski Helsingin sanomien haastattelussa totesikin.
Myös eurovaalien ääniharava ja puolueensa puheenjohtajakisan kärkiehdokas Alexander Stubb on viime viikkoina esittänyt hyvin oikeistolaisia mielipiteitään mediassa. Stubb kertoi torstaisessa Helsingin sanomien puheenjohtajatentissä tavoitteekseen "kokonaisveroasteen alentamisen noin 39 prosenttiin ja julkisten menojen alentamisen noin 50 prosenttiin." Stubb on myös yksi Suomen tunnetuimmista Natottajista. Hän on eri tilanteissa esittänyt vievänsä Suomen Kokoomuksen johdolla sotilasliiton jäseneksi, vaikka yli puolet kansasta jäsenyyttä edelleenkin vastustaa.'
Perussuomalaisten rasismi ja maahanmuuttovastaisuus ovat toki uhkia Suomelle. Kokoomuksen harjoittama politiikasta on tavalliselle työläiselle kuitenkin enemmän haittaa, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Kokoomus ajaa avoimesti Troikan aloittamaa Euroopanlaajuista politiikkaa, jossa palveluita täytyy yksityistää yhä enenevissä määrin, ja julkista taloutta leikata. Tosiasia on se, että heikompiosaiset ovat niitä, jotka tarvitsevat julkisia palveluita. Suurilla tuloilla ei ole mikään ongelma ostaa palveluitaan yksityiseltä.
Niin kauan kuin Kokoomus on suurin puolue Suomessa, ei meno tule muuttumaan toiseen suuntaan. Tämän hetkinen suunta, jossa rikkaat rikastuvat ja sitä myöten elintasoerot ihmisten välillä kasvavat, on sitä politiikkaa, jota Kokoomus on halunnut jo yli sata vuotta harjoittaa. Sen pukeminen "työväenpuolue" -sloganin alle ei tee siitä yhtään vähemmän oikeistolaisempaa.
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Kapitalistisen järjestelmän sietämätön järjettömyys
Usein väitellessäni kommunistisen yhteiskunnan toimivuudesta tulee keskusteltua myös nykyisen talousjärjestelmämme, eli markkinatalouden tai kapitalismin, miten sitä kukin haluaa kutsua, toimivuudesta.Tässä siis muutama argumentti teille markkinauskovaisille: mikä tässä hommassa mättää ja miksi minä ja moni muu ihminen maailmassa haluamme päästä tästä eroon.
Facebookissa on muutaman päivän kiertänyt erään Kuopiolaisen nuoren tilapäivitys liittyen roskisdyykkaamiseen. Me aidosti elämme jatkuvasti yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat, jopa Suomessa, hankkmaan ruokansa leipäjonoista, koska omat tulot eivät yksinkertaisesti riitä ruoan hankkimiseen kaupasta. Samaan aikaan kaupat heittävät aivan järjettömiä määriä ruokaa roskiin päivittäin. Yleensä roskalavat ovat lukittujen ovien takana, jotta kukaan nälkäinen ei vahingossakaan pääsisi hankkimaan sieltä ruokaansa.
Kaupat perustelevat tätä tietenkin sillä, että heiltä menisi toimeentulo, jos ruokaa jaettaisiin ilmaiseksi. Tämä on toki totta ja osoittaa samalla myös nykyisen talousjärjestelmän järjettömyyden. Me tuotamme vuosittain enemmän ruokaa kuin mitä koko maailma ehtisi vuodessa edes käyttämään. Kuitenkin ihmiset elävät köyhyydessä ja nälässä jo Euroopan alueella, Afrikan kehitysmaista puhumattakaan.
Kyse talousjärjestelmän epäonnistumisessa ei ole mistään talouden rajoittamisesta tai liiallisesta vapaudestakaan. Eettinen markkinatalouskin toki on kaunis ajatus. Se ei valitettavasti poista kuitenkaan tämän järjestelmän suurimpia ongelmia, toki tasoittaa niitä.
Suurin valuvika nykyisessä järjestelmässä on, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, niin taloudellisesti kuin omistuksellisestikin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset tienaavat enemmän kuin toiset. Toki raha on jakautunut myös rikkaan Euroopan ja köyhän Afrikan ja Aasian välillä. Tätä voitaisiin toki jo nykyisellään muuttaa lainsäädännön ja sopimusten avulla. Kuitenkin rakenteellinen ongelma on siinä, että yhteiskunnassa on niitä, jotka tekevät työtä ja niitä, jotka saavat tulonsa toisten tekemästä työstä. Niin sanotusti porvaristo vastaan työväenluokka, josta jo Marx puhui. Raja ei toki ole nykyään niin selvä: on suuripalkkaisia työntekijöitä ja pienyrittäjiä. Perimmäinen kysymys ns. luokkajaottelussa on kuitenkin saatko palkkasi omasta vai toisten tekemästä työstä.
Mikäli jollekin markkinauskovaiselle ei kapitalismin kritiikki vielä edellisen argumentin suhteen riittänyt, niin toinen rakenteellinen valuvika kapitalismissa on jatkuvan kasvun tavoite. Markkinatalous perustuu ajatukselle, että markkinat jatkuvasti laajenevat ja kasvavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten täytyy kuluttaa yhä enemmän tuotteita ja palveluita. Jo nykyisellään tämä on aiheuttanut työmarkkinoille täysin turhia aloja, hyvänä esimerkkinä vaikkapa puhelinmyynti. Se on jo oma suurta rahaa liikutteleva alansa joka perustuu sille, että työntekijät myyvät muiden yritysten tuotteita kuluttajille.
Lopullinen kuolinisku kapitalismille ja sen järjettömyydelle on seuraava: jos oletetaan, että talouden tulee jatkuvasti kasvaa, miten se voi olla mahdollista, kun maailma resurssit niin ihmisten kuin raaka-aineidenkin suhteen ovat rajalliset. Meille yritetään myydä aina uutta, vaikkapa asuntoja tai kulutushyödykkeitä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että laskusuhdanteet ovat taloudelle välttämättömiä.
Lopulta saatetaan kuitenkin päätyä tilanteeseen, jossa resurssit kertakaikkisesti loppuvat. Maailman varannot ovat rajalliset, eikä jatkuva kasvu vain sovi tähän yhtälöön.
Usein onkin tullut sanottua eri keskusteluissa: myönnän, etten tarkalleen osaa lennosta kertoa, minkälainen uusi 2000-luvun sosialismiin perustuva järjestelmä olisi. Hyvä puoli on, että nykytilanteesta alaspäin on enää vaikea päästä. Sananlaskukin sen sanoo - pohjalta on hyvä ponnistaa, suunta on silloin ainoastaan ylöspäin.
Facebookissa on muutaman päivän kiertänyt erään Kuopiolaisen nuoren tilapäivitys liittyen roskisdyykkaamiseen. Me aidosti elämme jatkuvasti yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat, jopa Suomessa, hankkmaan ruokansa leipäjonoista, koska omat tulot eivät yksinkertaisesti riitä ruoan hankkimiseen kaupasta. Samaan aikaan kaupat heittävät aivan järjettömiä määriä ruokaa roskiin päivittäin. Yleensä roskalavat ovat lukittujen ovien takana, jotta kukaan nälkäinen ei vahingossakaan pääsisi hankkimaan sieltä ruokaansa.
Kaupat perustelevat tätä tietenkin sillä, että heiltä menisi toimeentulo, jos ruokaa jaettaisiin ilmaiseksi. Tämä on toki totta ja osoittaa samalla myös nykyisen talousjärjestelmän järjettömyyden. Me tuotamme vuosittain enemmän ruokaa kuin mitä koko maailma ehtisi vuodessa edes käyttämään. Kuitenkin ihmiset elävät köyhyydessä ja nälässä jo Euroopan alueella, Afrikan kehitysmaista puhumattakaan.
Kyse talousjärjestelmän epäonnistumisessa ei ole mistään talouden rajoittamisesta tai liiallisesta vapaudestakaan. Eettinen markkinatalouskin toki on kaunis ajatus. Se ei valitettavasti poista kuitenkaan tämän järjestelmän suurimpia ongelmia, toki tasoittaa niitä.
Suurin valuvika nykyisessä järjestelmässä on, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, niin taloudellisesti kuin omistuksellisestikin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset tienaavat enemmän kuin toiset. Toki raha on jakautunut myös rikkaan Euroopan ja köyhän Afrikan ja Aasian välillä. Tätä voitaisiin toki jo nykyisellään muuttaa lainsäädännön ja sopimusten avulla. Kuitenkin rakenteellinen ongelma on siinä, että yhteiskunnassa on niitä, jotka tekevät työtä ja niitä, jotka saavat tulonsa toisten tekemästä työstä. Niin sanotusti porvaristo vastaan työväenluokka, josta jo Marx puhui. Raja ei toki ole nykyään niin selvä: on suuripalkkaisia työntekijöitä ja pienyrittäjiä. Perimmäinen kysymys ns. luokkajaottelussa on kuitenkin saatko palkkasi omasta vai toisten tekemästä työstä.
Mikäli jollekin markkinauskovaiselle ei kapitalismin kritiikki vielä edellisen argumentin suhteen riittänyt, niin toinen rakenteellinen valuvika kapitalismissa on jatkuvan kasvun tavoite. Markkinatalous perustuu ajatukselle, että markkinat jatkuvasti laajenevat ja kasvavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten täytyy kuluttaa yhä enemmän tuotteita ja palveluita. Jo nykyisellään tämä on aiheuttanut työmarkkinoille täysin turhia aloja, hyvänä esimerkkinä vaikkapa puhelinmyynti. Se on jo oma suurta rahaa liikutteleva alansa joka perustuu sille, että työntekijät myyvät muiden yritysten tuotteita kuluttajille.
Lopullinen kuolinisku kapitalismille ja sen järjettömyydelle on seuraava: jos oletetaan, että talouden tulee jatkuvasti kasvaa, miten se voi olla mahdollista, kun maailma resurssit niin ihmisten kuin raaka-aineidenkin suhteen ovat rajalliset. Meille yritetään myydä aina uutta, vaikkapa asuntoja tai kulutushyödykkeitä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että laskusuhdanteet ovat taloudelle välttämättömiä.
Lopulta saatetaan kuitenkin päätyä tilanteeseen, jossa resurssit kertakaikkisesti loppuvat. Maailman varannot ovat rajalliset, eikä jatkuva kasvu vain sovi tähän yhtälöön.
Usein onkin tullut sanottua eri keskusteluissa: myönnän, etten tarkalleen osaa lennosta kertoa, minkälainen uusi 2000-luvun sosialismiin perustuva järjestelmä olisi. Hyvä puoli on, että nykytilanteesta alaspäin on enää vaikea päästä. Sananlaskukin sen sanoo - pohjalta on hyvä ponnistaa, suunta on silloin ainoastaan ylöspäin.
maanantai 26. toukokuuta 2014
Kohti parempaa maailmaa
Vaalit ovat taas ohi. Ensimmäiseksi suuri kiitos niille 215 ihmiselle, jotka minua ovat pitäneet parhaana vaihtoehtona parlamenttiin. Ääniä on tippunut tasaisesti ympäri Suomea. Suurin saalis eli 59 ääntä tippui omasta Oulun vaalipiiristäni joista Oulusta 35 kappaleta ja sijoitus kunnallisesti 100 joukossa. Kertoo siitä, että olen paikallisesti onnistunut murtamaan median hiljaisuutta ja toki viime viikkojen feissauksella Rotuaarillakin oon ollut oma painoarvonsa.
Yleisesti täytyy jo kolmatta kertaa putkeen vaalien jälkeen todeta, että Kokoomus voitti taas nämä vaalit. Tai jos tarkkoja ollaan niin nukkuvat veivät taas rökälevoiton: 59,1 prosenttia. Äänestysprosentti oli lähes samalla tasolla kuin viime eurovaaleissa. SKP puolueena sai 0,3 prosentin kannatuksen joka on samalla tasolla viime vaalien kanssa.
Sentään Euroopanlaajuisesti tilanne ei ole niinkään huono. Vaikka Euroopan vasemmisto ja GUE/NGL-ryhmä ei noussutkaan spekuloidusti kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi parlamentissa, lisäsi se alustavasti kuitenkin paikkojaan 35:stä 43:een meppiin. Näistä myös yhtenä Vasemmistoliiton Merja Kyllönen.
Jo eilen keskustelin ihmisten kanssa vaalien äänestysprosentista. Jos mietitään todellisia puolueiden kannatuksia, eli lasketaan prosentit kaikkien äänioikeutettujen mukaan, oli Kokoomuksenkin kannaus vain 8,7 prosenttia. Voiko tätä kutsua mitenkään suureksi kannatukseksi? Toinen huomionarvoinen pointti on myös siinä, että hylättyjä ääniä eli tyhjää tai "Aku Ankkaa" -äänestäneitä oli yli 10 000.
Valitettava fakta on se, että nukkuvissa oli enemmän joko vasemmiston ja pienpuolueiden äänestäjiä tai niitä, jotka eivät sarjakuvahahmoja parempia vaihtoehtoja löytäneet ehdokaslistoista.
Tämä on oikeasti aito mietinnän paikka. Miksi ihmiset eivät koe, että äänestämällä voisi vaikutta? Suuri osa niistä, jotka äänestämisen kokevat vaihtoehdoksi, äänestävät sitten Perussuomalaisia, jotka tuplasivat paikkamääränsä. Perussuomalaisten vaihtoehtoa en sen enempää käsittele tässä tekstissä, vaan huoleni kohdistuu siihen, miksi reilusti yli puolet suomalaisista jää kotiin, eikä näe vaihtoehtoa nykymenolle. Tämä on ollut toki havaittavissa monissa keskusteluissa niin toreilla kuin muuallakin: parlamentaarista vaikuttamista ei koeta muutosvoimaksi.
Tästä vedin itse eilen johtopäätöksen: on entistä enemmän panostettava, niin henkilökohtaisella kuin puolueen tasolla, muuhun kuin vaalityöhön. Vaalityötä en jätä pois, se on kuitenkin tärkeä osa vaihtoehdon esille tuomista. Jos kuitenkin suuri osa nykymenoon kyllästyneistä ei jaksa edes vaivautua äänestämään tyhjää protestiäänenä,"koska se ei mihinkään vaikuta", on keksittävä uusia keinoja tuoda esiin vaihtoehtoja ja vastarintaa.
Tärkein asia lyhyellä tähtäimellä on radikaalien vasemmistoliikkeiden yhdistyminen yhteisen ohjelman taakse, josta KomNL teki kannanoton liittokokouksessaan. Vaalitulos on osoitus siitä, että tämä on entistäkin ajankohtaisempi vaatimus. Vaikka ehdokkaana olen ollutkin vaaleissa ja olen luultavasti myös jatkossa, en ole koskaan kokenut, että saisimme muutosta aikaan vaalien kautta, vaan siihen tarvitaan suuria joukkoliikkeitä. Tällaista liikehdintää on jo Etelä-Euroopassa. Suomessa sitä täytyisi saada entistä enemmän esiin.
Valitettavasti vallankumous ei tapahdu parlamentaarisesti vaan se vaatii suuret joukkoliikkeet taakseen. Tärkein tässä tilanteessa on vaihtoehtoisen rintaman luominen. KomNL:n kannanottoa lainatakseni: ". Nyt ei kamppailla poliittisesta vallasta, vaan tasa-arvon, demokratian ja yleisesti inhimillisen kulttuurin selviytymisestä". Itse lepään vasta, kun maailma on meille ihmisille parempi paikka.
Loppuun omaa vaalisloganiani mukaillen: paremman, ihmislähtöisen maailman ja tulevaisuden puolesta!
Yleisesti täytyy jo kolmatta kertaa putkeen vaalien jälkeen todeta, että Kokoomus voitti taas nämä vaalit. Tai jos tarkkoja ollaan niin nukkuvat veivät taas rökälevoiton: 59,1 prosenttia. Äänestysprosentti oli lähes samalla tasolla kuin viime eurovaaleissa. SKP puolueena sai 0,3 prosentin kannatuksen joka on samalla tasolla viime vaalien kanssa.
Sentään Euroopanlaajuisesti tilanne ei ole niinkään huono. Vaikka Euroopan vasemmisto ja GUE/NGL-ryhmä ei noussutkaan spekuloidusti kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi parlamentissa, lisäsi se alustavasti kuitenkin paikkojaan 35:stä 43:een meppiin. Näistä myös yhtenä Vasemmistoliiton Merja Kyllönen.
Jo eilen keskustelin ihmisten kanssa vaalien äänestysprosentista. Jos mietitään todellisia puolueiden kannatuksia, eli lasketaan prosentit kaikkien äänioikeutettujen mukaan, oli Kokoomuksenkin kannaus vain 8,7 prosenttia. Voiko tätä kutsua mitenkään suureksi kannatukseksi? Toinen huomionarvoinen pointti on myös siinä, että hylättyjä ääniä eli tyhjää tai "Aku Ankkaa" -äänestäneitä oli yli 10 000.
Valitettava fakta on se, että nukkuvissa oli enemmän joko vasemmiston ja pienpuolueiden äänestäjiä tai niitä, jotka eivät sarjakuvahahmoja parempia vaihtoehtoja löytäneet ehdokaslistoista.
Tämä on oikeasti aito mietinnän paikka. Miksi ihmiset eivät koe, että äänestämällä voisi vaikutta? Suuri osa niistä, jotka äänestämisen kokevat vaihtoehdoksi, äänestävät sitten Perussuomalaisia, jotka tuplasivat paikkamääränsä. Perussuomalaisten vaihtoehtoa en sen enempää käsittele tässä tekstissä, vaan huoleni kohdistuu siihen, miksi reilusti yli puolet suomalaisista jää kotiin, eikä näe vaihtoehtoa nykymenolle. Tämä on ollut toki havaittavissa monissa keskusteluissa niin toreilla kuin muuallakin: parlamentaarista vaikuttamista ei koeta muutosvoimaksi.
Tästä vedin itse eilen johtopäätöksen: on entistä enemmän panostettava, niin henkilökohtaisella kuin puolueen tasolla, muuhun kuin vaalityöhön. Vaalityötä en jätä pois, se on kuitenkin tärkeä osa vaihtoehdon esille tuomista. Jos kuitenkin suuri osa nykymenoon kyllästyneistä ei jaksa edes vaivautua äänestämään tyhjää protestiäänenä,"koska se ei mihinkään vaikuta", on keksittävä uusia keinoja tuoda esiin vaihtoehtoja ja vastarintaa.
Tärkein asia lyhyellä tähtäimellä on radikaalien vasemmistoliikkeiden yhdistyminen yhteisen ohjelman taakse, josta KomNL teki kannanoton liittokokouksessaan. Vaalitulos on osoitus siitä, että tämä on entistäkin ajankohtaisempi vaatimus. Vaikka ehdokkaana olen ollutkin vaaleissa ja olen luultavasti myös jatkossa, en ole koskaan kokenut, että saisimme muutosta aikaan vaalien kautta, vaan siihen tarvitaan suuria joukkoliikkeitä. Tällaista liikehdintää on jo Etelä-Euroopassa. Suomessa sitä täytyisi saada entistä enemmän esiin.
Valitettavasti vallankumous ei tapahdu parlamentaarisesti vaan se vaatii suuret joukkoliikkeet taakseen. Tärkein tässä tilanteessa on vaihtoehtoisen rintaman luominen. KomNL:n kannanottoa lainatakseni: ". Nyt ei kamppailla poliittisesta vallasta, vaan tasa-arvon, demokratian ja yleisesti inhimillisen kulttuurin selviytymisestä". Itse lepään vasta, kun maailma on meille ihmisille parempi paikka.
Loppuun omaa vaalisloganiani mukaillen: paremman, ihmislähtöisen maailman ja tulevaisuden puolesta!
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Pienpuolueet todellisia vaihtoehtoja
Allianssi julkaisi eilen Nuorisovaalien tuloksen. Nuorisovaaleissa äänestivät 22 000 16-18 vuotiasta nuorta 365:ssä koulussa ympäri Suomessa.
Helsingin sanomat uutisessaan, liittyen Alliansin järjestämään paneeliin tulosten julkaisun yhteydessä, toteaa, että nuoriso on äänestänyt huumorilla. Tämän kuulemma osoittaa Itsenäisyyspuolueen ja muiden pienpuoleiden kannatuksen nousu nuorison keskuudessa. Jutussa ylipäätään maalataan kuva, että koko pienpuoleiden nousu olisi vain silkkaa huumoria ja sattumaa.
Totta luultavasti on, että osa nuorista on äänestänyt vain numeroa 69 tietämättä sen enempää, että ääni menee Itsenäisyyspuolueen Timo Isosaarelle. Tämä ei kuitenkaan selitä muiden pienpuolueiden huomattavaa äänimäärää: Muutos 2011 ja Piraattipuolue olisivat nuorten vaaleissa saaneet paikan europarlamenttiin. Myös SKP:n äänimäärä oli suhteessa huomattavasti suurempi kuin edellisissä varsinaisissa vaaleissa: 4,13 prosenttia, lähes tasoissa Vasemmistoliiton kanssa.
Helsingin sanomien jutussa aiheellisesti pohditaankin, mistä pienpuolueiden nousu johtuu. Allianssin puheenjohtaj Eero Rämö toteaakin jutussa: ”Tämä haastaa suuret puolueet sekä valtamedian pohtimaan, mistä nuoret hankkivat tietonsa. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät ole valtajulkisuudessa paljoa esillä, mutta nuorten keskuudessa heitä tunnetaan.”
Jos Helsingin sanomista on kyse, niin sieltä nuoret eivät ainakaan tietoaan ole saaneet. Myös muut valtakunnan mediat , kärkijoukossa MTV, on pitänyt pienpuolueet visusti poissa jutuistaan ja vaalitenteistään. YLE toki yrittää tasapuolisena mediana hieman antaa pienpuolueille aikaa, mikä käytännössä tarkoitti kaikille eduskunnan ulkopuoleisille puolueille yhtä puoluepäivää, kun eduskuntapuolueet saivat YLE:llä jokainen oman päivänsä.
Miksi pienpuolueet ovat näkyvämpiä nuorten keskuudesta johtuu luutavasti siitä, että nuoret vielä vanhempia enemmän hyödyntävät ehdokkaan valinnassaan eri vaalikoneita. Olen näidenkin vaalien aikana kuullut monta kertaa, että minä tai joku muu pienpuolueen ehdokas on tullut kärkipäähän vaalikonekyselyssä. En tätä sinänsä pidä outona. Pienpuolueet kuitenkin ovat ainoita, jotka vaativat Suomen eroa EU:sta. Luultavasti tämä mielipide on suurempaa nuorten kuin muiden väestönosien keskuudessa.
Itseäni myös iloisesti ilahdutti SKP:n saama äänimäärä. Se on selvä osoitus siitä mitä myös vaaliteltoilla seistessään on huomannut: nuorilla ei ole puolueestamme strereotyyppistä taakkaa joka liittyy Neuvostoliiton aikaiseen historiaan. Yleensäkkin, kun vaalikopilla joku pyytää minua ystävällisesti painumaan Neuvostoliittoon tai Pohjois-Koreaan, on kommentoija keski-ikäinen mies. Ymmärretävää on, etteivät samat strereotypiat kommunisteista elä enää nuorten keskuudesta.
Minusta ylipäätään voitaisiin siirtyä puhumaan puoleista, eikä jaotella niitä eduskuntapuolueisiin ja pienpuolueisiin. Jo termistö asenteellinen ja yrittää osoitaa, kuinka muita kuin eduskuntapuolueita on edes turhaa äänestää vaaleissa.
Toivotaan, että nuorisovaalien kaltainen pienpuolueiden nousu toteutuu myös sunnuntain varsinaisissa eurovaaleissa. Muista siis äänestää!
Helsingin sanomat uutisessaan, liittyen Alliansin järjestämään paneeliin tulosten julkaisun yhteydessä, toteaa, että nuoriso on äänestänyt huumorilla. Tämän kuulemma osoittaa Itsenäisyyspuolueen ja muiden pienpuoleiden kannatuksen nousu nuorison keskuudessa. Jutussa ylipäätään maalataan kuva, että koko pienpuoleiden nousu olisi vain silkkaa huumoria ja sattumaa.
Totta luultavasti on, että osa nuorista on äänestänyt vain numeroa 69 tietämättä sen enempää, että ääni menee Itsenäisyyspuolueen Timo Isosaarelle. Tämä ei kuitenkaan selitä muiden pienpuolueiden huomattavaa äänimäärää: Muutos 2011 ja Piraattipuolue olisivat nuorten vaaleissa saaneet paikan europarlamenttiin. Myös SKP:n äänimäärä oli suhteessa huomattavasti suurempi kuin edellisissä varsinaisissa vaaleissa: 4,13 prosenttia, lähes tasoissa Vasemmistoliiton kanssa.
Helsingin sanomien jutussa aiheellisesti pohditaankin, mistä pienpuolueiden nousu johtuu. Allianssin puheenjohtaj Eero Rämö toteaakin jutussa: ”Tämä haastaa suuret puolueet sekä valtamedian pohtimaan, mistä nuoret hankkivat tietonsa. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät ole valtajulkisuudessa paljoa esillä, mutta nuorten keskuudessa heitä tunnetaan.”
Jos Helsingin sanomista on kyse, niin sieltä nuoret eivät ainakaan tietoaan ole saaneet. Myös muut valtakunnan mediat , kärkijoukossa MTV, on pitänyt pienpuolueet visusti poissa jutuistaan ja vaalitenteistään. YLE toki yrittää tasapuolisena mediana hieman antaa pienpuolueille aikaa, mikä käytännössä tarkoitti kaikille eduskunnan ulkopuoleisille puolueille yhtä puoluepäivää, kun eduskuntapuolueet saivat YLE:llä jokainen oman päivänsä.
Miksi pienpuolueet ovat näkyvämpiä nuorten keskuudesta johtuu luutavasti siitä, että nuoret vielä vanhempia enemmän hyödyntävät ehdokkaan valinnassaan eri vaalikoneita. Olen näidenkin vaalien aikana kuullut monta kertaa, että minä tai joku muu pienpuolueen ehdokas on tullut kärkipäähän vaalikonekyselyssä. En tätä sinänsä pidä outona. Pienpuolueet kuitenkin ovat ainoita, jotka vaativat Suomen eroa EU:sta. Luultavasti tämä mielipide on suurempaa nuorten kuin muiden väestönosien keskuudessa.
Itseäni myös iloisesti ilahdutti SKP:n saama äänimäärä. Se on selvä osoitus siitä mitä myös vaaliteltoilla seistessään on huomannut: nuorilla ei ole puolueestamme strereotyyppistä taakkaa joka liittyy Neuvostoliiton aikaiseen historiaan. Yleensäkkin, kun vaalikopilla joku pyytää minua ystävällisesti painumaan Neuvostoliittoon tai Pohjois-Koreaan, on kommentoija keski-ikäinen mies. Ymmärretävää on, etteivät samat strereotypiat kommunisteista elä enää nuorten keskuudesta.
Minusta ylipäätään voitaisiin siirtyä puhumaan puoleista, eikä jaotella niitä eduskuntapuolueisiin ja pienpuolueisiin. Jo termistö asenteellinen ja yrittää osoitaa, kuinka muita kuin eduskuntapuolueita on edes turhaa äänestää vaaleissa.
Toivotaan, että nuorisovaalien kaltainen pienpuolueiden nousu toteutuu myös sunnuntain varsinaisissa eurovaaleissa. Muista siis äänestää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)