Olin eilen eli lauantaina neljä tuntia keräämässä rahaa yhteisvastuukeräykseen Mäntsälän keskustassa. Kaverini suostuttelema ajattelin että mikäs siinä täytyyhän sitä välillä yrittää jotain hyvää tehdä. Aamulla jo aikaialkoi sin herätessä ärsyttämään että mihin sitä nyt tuli ryhdyttyä. Ajattelin kuitenkin että enää ei voi perua. Ensimmäiseksi sitten kaffeteltiin ja jaettiin paikkoja minne lähdetään keräämään. Sitten kaverini kanssa mentiin erään kaupan aulaan seisoskelemaan. Alkoi jo tuntua siltä että tässähän on jotain ideaakin. Sitten ensimmäinen lahjoittaja vanhemman puoleinen nainen tuli luokseni sanoi "hyvän asian puolesta keräätte" ja tämän jälkeen tyhjensi kolikkotaskunsa keräyslippaaseeni. Siinä vaiheessa minulle välähti että tietenkin tämä on kogreettista vähäosaisten ihmisten auttamista. Ei pelkkää asioihin vaikuttamista vaan kaikki rahat mitä lippaaseni tulee menee jonkun vähäosaisen ihmisen hyväksi. Tästä tuli aivan mahtava fiilis. Tein oikestaan ensimmäistä kertaa jotain kongreettista vähäosaisten ihmisten hyväksi. Ei pelkästään tätä blogin kirjoittamista ja asioihin vaikuttamista.
Pitkin aamupäivää tuli kiitettävästi lahjoittajia. Halusivat selvästikkin antaa rahaa ja sillä tavalla auttaa vähäosaisia. Toisaalta oli myös ihmisiä jotka mulkoilivat lähes pahasti että mitäs siinä seisoskelet en varmasti anna rahaa. En tiedä johtuiko se osin siitä että yhteisvastuu keräys on kirkon järjestämä ja tulee etenkin kirkkoon kuulumattomille ihmiselle tunne että en minä kirkolle mitään lahjoita. Tämä toisaalta on hölmöä sillä itse Mäntsälän seurakunnalle meni vain 20 prosenttia tuotoista. Nekin avustustyöhön. Loput rahat menivät Bangladeshiin vähäosaisille ihmisille ja Suomalaisten maahanmuuttajien työlistämiseen. Vai tuleeko tästä nationalistinen ajattelu että ei maahanmuuttajia tarvitse työllistää. Tavallisilla alkuperäisilläkin Suomalaisilla on työttömyyttä. Yhteisvastuukeräyksen sivujen mukaan maahanmuuttajien työttömyys on 3 kertainen muihin Suomalaisiin verrattuna. Tässä on taas korjattavia epäkohtia joihin tälläkin keräyksellä yritettiin vaikuttaa.
Toisaalta oli myös ihmisiä jotka eivät selvästikkään edes välittäneet asiasta. Kävelivät vain ohi. Jotkut rupesivat vaihtorahoillaan pelaamaan pelikoneita. Eikö ne rahat voisi pistää keräyslippaaseen yhtä hyvin? Tutkimusten mukaan ihmisten auttamishalut lisääntyvät aina kun oma taloudellinen tilanne alkaa mennä alaspäin. Miksi ihmeessä vasta silloin? Miksei anneta keräyksiin paljon rahaa siinä vaiheessa kun oma tilanne on hyvin eikä sitten kun alkaa omalta kohdalta näyttämään pahalta.
Pienenä tutkimuksena myös katselin että minkälaiset ihmiset yleensä antavat rahaa keräykseen. Tulokseksi sain että eniten ja varmimmin rahaa antoivat pienten lasten lapsi perheet ja noin keski-ikäiset ihmiset. Vähiten asiasta näyttivät välittävän nuoret ihmiset. Oikeastaan ihmiset joilla itsellään oli vähiten rahaa antoivat sitä myös eniten. Oli myös ihmisiä kuten eläkelläisiä jotka olivat antaneet jo muille kerääjille ennemmin mutta tyrkkäsivät kuitenkin minun lippaaseeni roposen pari. Johtuuko tämä siitä että nuoret ihmiset saavat opintorahaa yms. eli rahaa tulee. Ja jos loppuisikin ovat vanhemmat huolehtimassa. Mutta missä on yhteiskuntamme vastuu asioista ja muista ihmisistä. Kuitenkin kuten eräskin pienen summan antanut nainen sanoi että " parempi pieni raha kun ei mitään". Luultavasti ihmiset jotka kävelivät ohi olisivat antaneen edes kolikon pari olisi sillä tullut reilusti lisää rahaa. Lipaskeräysten idea kuitenkin on se että kaikki antavat vähän jolloin siitä tulee paljon. Jos kukaan ei anna edes vähän ei tule mitään tuottoja. Missä siis on yhteinen vastuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti