Näin pitkän hyppytunnin ja siitä johtuvan tekemisen puutteen kunniaksi ajattelin kirjoittaa vaihteeksi uuden blogitekstin hyvin ajankohtaisesta aiheesta eli lakko-oikeudesta.
Tämän vuoden alkupuoli on ollut yhtä lakkoa lakon perään. Helmikuussa linja-auton kuljettajat olivat päivän lakossa. Heti sen jälkeen alkoi ahtaajien kaksi viikkoa kestänyt lakko. Maaliskuussa elintarvikeala piti parin päivän lakon. Kaupanalan työntekijät pitivät viime perjantaina lakon. Heillä ensiviikon kolmen päivän lakon uhka poistui eilen. Viimeyönä elintarvikeala aloitti 3 vuorokauden lakon. Nämä kaikki lakot ovat koskettaneet suurimmaksi osaksi konkreettisesti ihan tavallista kansalaista. Nyt elintarvikealan lakon ansiosta lihatuotteet ja leipätuotteet saattavat jopa loppua kaupoista. Ahtaajien lakko vaikutti koko suomalaiseen teollisuuteen kun vienti pysähtyi lähes täysin.
Ahtaajien lakko nostatti mielipiteitä valtionjohtoa myöden, että tärkeimpien alojen lakko-oikeutta tulisi rajoittaa. Tämä on mielestäni lähes ihmisoikeuksiin puuttumista. Jos työntekijältä viedään ainoa keino vaikuttaa sopimusneuvotteluihin, eli lakko-oikeus, supistaa se entisestään työntekijöiden vähäisiä vaikutus mahdollisuuksia. Pian työnantajat pystyvät hyppyyttämään työntekijöitä täysin pillinsä mukaan. Ainoa keino sitä vastustaa olisi erota yrityksestä. Tässä tapauksessa taas työntekijä menettää tulonsa.
Mutta miksi sitten työntekijät lakkoilevat? Tietenkin vaikuuttaakseen asioihin. Yleensä lakkoihin liittyen tulee tavallisen kansan parissa mielipiteitä, että "lakkoilevat vaikka heillä on jo valmiiksi hyvä palkka". Tätä mieltä oltiin etenkin ahtaajien lakosta. Työntekijät eivät kuitenkaan lakkoile huvikseen. Työntekijä menettää palkassa samalla tavalla tulonsa kuin yrittäjät. Etenkin pienipalkkaiselle työntekijälle se saattaa olla kova menetys. Mutta ammattiliitoilla ja tavallisilla työntekijöillä ei ole muita keinoja vaikuttaa yrityksen asioihin. Välillä kuulee myös, että ammattiliitoilla on liikaa valtaa tavallisiin työntekijöihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ammattiliitot ajavat tavallisen työntekijän asiaa. Se on niiden tehtävä. Monet nykyiset normaalina pitämämme työsuojeluasiat,palkkarajat yms. on saavutettu lakoilla. Näistä emme motkota yhtään mutta kun joku ala haluaa edistää työntekijöidensä asemaa lisää lakoilla on se tuomittavaa. Miksi lakko on tuomittavaa? Se on vain keino vaikuttaa omaan asemaansa työpaikalla.
Nykytilanteessa jolloin monet alat tuntuvat lakkoilevan samaan aikaan on kuitenkin mietittävä mistä tämä ylipäätänsä johtuu. Se ei luultavasti johdu siitä, että valtakunnansovittelija Esa Lonkalle saadaan töitä. Syyt ovat luultavasti nyky-yhteiskunnan rakenteessa ja sen tilanteessa. Taantuman jälkeen näyttää jatkuvan samanlainen vastuuton kilpailu kuin taantumaa edeltävänäkin aikana. Nyt olemme paljolti käännepisteessä. Joko annamme kilpailun jatkua ja kapitalismin ylivallan muodostua. Tai sitten niinkuin ammattijärjestöt ja työntekijtä tekevät, järjestää lakkoja ja parantaa työntekijöiden asemaa suhteessa johtajiin. Näin homma ei riistäydy käsistä ja valta on toivottavasti edelleenkin kansalla eikä rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti