Siviilipalvelus alkaa olla pikkuhiljaa kääntymässä loppupuolelle. Sen kunniaksi taas hieman asiaa siviilipalveluksesta tai oikeastaan mielipiteistä sitä kohtaan.
Aina linkittäessäni jotain siviilipalvelukseen liittyvää, arvostellessani armeijaa yms. tulee aina sama litania vastaukseksi: olen sivari, hippi, homo, neiti ja nössö enkä näiden takia voi tietää yhtään mitään armeijasta jonka takia on täysin oikeutettua, että siviilipalvelus kestää kaksi kertaa pidempään kuin lyhin armeijan palvelus.
Itseäni aina ihmetyttää, että miten se on "nössöyttä" omien aatteidensa takia kieltäytyä asepalveluksesta? Etenkin kun se vaatii erilailla henkistä kestävyyttä kuin armeija. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole sellaista simputtamista yms. mitä armeijassa on. Kuitenkin voin 10 kuukauden kokemuksella sanoa, että enemmän kuraa saavat niskaan siviilipalvelusmiehet kuin varusmiehet. Lisäksi automaattinen 12 kuukauden palvelus rehellisesti sanottuna ottaa välillä päähän. Etenkin kun armeijassa osa kävijöistä pääsee 6 kuukaudella. Tulevaisuudessa ehkä jopa 4 kuukaudella asevelvollisuustyöryhmän esityksen mukaisesti.
Ongelma on, ettei tämä asenne siviilipalvelusmiehiä kohtaan ole vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä vaan aivan yleinen käytäntö yhteiskunnassa. Siviilipalvelusmiehenä tai etenkin totaalikieltäytyjänä olet jollain tavalla ns. toisen luokan kansalainen. Esimerkiksi virallisesti työhönottoon ei pitäisi vaikuttaa se, onko hakija käynyt aseellisen palveluksen vai siviilipalveluksen. Kuitenkin aseistakieltäytyjäliitto saa usein yhteydenottoja työhönottoon liittyvään syrjintään liittyen. Eikä valtio näytä tähän pahemmin puuttuvan.
Myös mediassa asenne on selkeästi aseellista palvelusta suosiva. Hyvänä esimerkkinä MTV3:lla pyörivä dokumenttisarja "Kasarmi" joka seuraa Vekaranjärvellä palvelevia varusmiehiä. Harvemmin siviilipalveluksesta tai totaalikieltäytymisestä edes uutisoidaan minkäänlaisista dokumenteista puhumattakaan.
Ongelma juontuu jo edellisissäkin blogiteksteissäni tuomissa asioissa eli sodan ihannoinnissa ja ehkä välillä liiankin pitkälle menevässä isänmaallisuus asenteessa. Tämän takia myös siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen nähdään epäisänmaallisena toimintana. Ja sehän ei nyky-Suomessa käy. Vaikka kyse onkin sellaisista universaaleista arvoista kuin rauha ja toisten kunnioittaminen. Tätä olisi hyvä tuoda esille esimerkiksi osittain omasta aloitteestani syntyneessä adressissa (http://www.adressit.com/aseistakieltaytyjien_lippujuhlan_paiva) jossa vaaditaan perustellusti myös aseistakieltäytyjille omaa liputuspäivää. Sodanmuistelemispäiviä, armeijan liputuspäiviä yms. kuitenkin löytyy kalenterissa. Eli edes yksi päivä vuodessa joka pyhitettäisiin rauhan arvoille. Ei kai tämä ole edes Suomessa liikaa pyydetty?
Hyviä pointteja. Toisaalta: minä olen mielelläni nössö, neiti, hipistä puhumattakaan. On kysyttävä myös, minkä takia näiden haukkumanimien merkitykset ovat yhteiskunnassa halveksittuja? Asioiden kyseenalaistaminen on melkein kuin sipulin kuorimista.
VastaaPoista