Hallitus julkaisi eilen ohjelmansa ja tulevat ministerit. Ensireaktio itselläni ohjelmaan oli toisaalta pelko tulevaa neljää vuottta ajatellen, toisaalta taas vaalilupausten ja hallituskokoonpanon kannalta ohjelma oli odotettu. Kokoomus ja Keskusta pitivät melkolailla sen minkä lupasivat, Soinilla ja Perussuomalaisilla taas takki kääntyi tuulettimen vauhdilla hallituspaikan varmistamiseksi.
Mitä hallitusohjelma siis pitää sisällään? Leikkauksia, leikkauskia ja vielä kerran leikkauksia. Leikkauksista kärsijöinä tulevat olemaan opiskelijat, pienituloiset, lapsiperheet ja ympäristö. Myös Perussuomalaisille on myönnytykseksi tehty alennuksia maahanmuuttajien tukiin ja kehitysapuun.
Itseäni henkilökohtaisesti toki eniten kuohuttanut asia oli opintotuen indeksikorotusten poisto, asia jonak opiskelijajärjestöt viimein saivat lobattua läpi edellisen hallituksen aikana. Ylipäätään koulutus ja kulttuuri olivat suurimpia kärsijöinä 600 miljoonan euron leikkauksilla. Lisäksi lapsilta viedään oikeus kokopäivähoitoon, jos toinen vanhemmista on kotona.
Verotukseen ei suuria muutoksia ole tulossa. Haittaveroja nostetaan ja uuden auton ostajat saavat veronalennusta kaupoistaan. Vaikeaa nähdä miten kyseinen veronalennus sitten pienituloisia hyödyttää, ei opintotuella saatikka peruspäivärahalla autokaupoilla pahemmin vierailla.
Joskus jotkut väittävät, että ideologiat ja aatteet olisivat hävinneet politiikasta. Kuitenkin hallitusohjelma jos mikä on osoitus ideologiasta politiikassa: köyhien vyötä kiristetään, jotta rikkailta ei tarvitsisi vielä enempää ja Walhroosin Nallella olisi jatkossakin voita leipänsä päällä. Se ainakin tuntuu olevan hallitukselle tärkeämpää kuin se, onko köyhillä opiskelijoilla tai työttömillä jatkossa edes sitä leipää vatsansa täytteeksi. Hyvinvointivaltiota ei leikata enää juustohöylällä vaan Sipilä on kumppaneineen kaivanut kaapista kirveet ja viikatteet käteen.
Se on toki mukavaa huomata, että neljä vuotta sitten mietin, että oikeistolaisempaa hallitusta on ideologisesti enää vaikeaa löytää, mutta Sipilän johdolla hallitus onnistui ylittämään tämänkin riman.
No mitäpä tässä. Lähden dyykkaamaan ruokaa itselleni, tai muutan Ruotsiin. Suomen hallitus ei minua nähtävästi yhteiskuntaansa kaipaa. Toki myönnettäköön, tunne on molemminpuoleinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti