Ei ole kerta eikä toinen, kun erilaisiin kirjoituksiinii liittyen, joissa olen vastustanut opintotukeen liittyviä leikkauksia, on paikalle eri keskustelupalstoilla ilmestynyt henkilöitä, jotka kertovat siitä, kuinka 70-luvulla opintotuki oli vieläkin alhaisemmalla tasolla, ja että turha nykynuorten on asioista nurista kun edes jotain tukea saavat.
Sitä en kiellä, etteikö opintotuki olisi paremmassa jamassa kuin 40 vuotta sitten. Kuitenkaan se ei tilastollisesti ole tasollisesti noussut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Samaan aikaan kuitenkin inflaatio on jyllännyt ja vuokrataso sekä ruoan hinta ovat nykypäivänä korkeampia.
Tällaisiin kommentteihin liittyen aina ihmetyttää, että miten hyvin nykyinen oikestopolitiikkaa ja yksilön vastuuta (lue: rikkaiden etua) ajava politikka on mennyt tavalliseen kansaan läpi. Sen toki tiedostan, että Suomessa tuella elävien asiat ovat sentään kohtuullisella tasolla. Opintotuella kohta viidettä vuotta kikkailevana olen jo oppinut laskeskelemaan viikon ruokamenoihin kulutettua rahaa, ettei kuun lopussa tarvitse elää pelkän makaroonipussin varassa.
Laajemmin kysymys on kuitenkin siitä, että miksi yhteiskunnan yleinen asenne on se, että köyhän elämän täytyy olla köyhää ja kurjaa? Jos opiskelijalla sattuu olemaan kerran vuodessa varaa ostaa uudet kengät tai lentää halpalennolla etelään, keneltä se on pois, työtä tekeviltä keskituloisita?
Se, ettei Suomessa toimeentulolla tai opintotuella näe nälkää, ei tee elämästä kuitenkaan helppoa. Opiskelijana bileissä käydessä saa oikeasti laskea etukäteen, että kuinka monta olutta on baarissa varaa juoda, vai pitääkö pummata kavereilta. Se on vielä yksinkertaista verrattuna yllättäviin menoihin, joita valitettavasti joskus kuukauden aikana ilmaantuu. Esimerkkinä vaikka kevätflunssa jota varten täytyisi ostaa särkylääkettä ja yskäntabletteja, mutta tällainenkin 10-20 euron paukku vie periaatteessa viikon ruokabudjetin nopeasti nolliin. Puhumattakaan mahdollisista terveyskeskusmaksuista tai niistä uusista talvikengistä. Normaalille palkkatuloisellehan tällaiseen on helposti puskuri, mutta tuella elävälle se tekee oikeasti hankalaa.
Se, että Suomessa tuella elää, ei tee elämästä kuitenkaan stressaamatonta ja helppoa. Opiskelijana alussa mainitsemiani kommentteja lukiessa tulee mieleen, että miksi sen onnellisen ja mukavan elämän täytyy alkaa vasta kun pääsee töihin? Miksi opiskelijoilla ei saa olla oikeutta rentoutua vapaa-ajallaan? Miksi, vaikka elämme hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, on hyvivointi vain työtä tekevien oikeus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti