Vastarinnan aika on nyt!

Vaalikevät on oven takana.  Edessä ovat niin huhtikuun eduskuntavaalit kuin toukokuussa koittavat eurovaalit. Kiirettä siis poliittisella kentällä riittää.

Hallituksen toimet viime vuosien aikana alkavat näkyä. Pienituloisuus on tilastojen mukaan lisääntynyt ja tuloerot kasvaneet. Viimeisenä joutsenlaulunaan joulun alla hallitus sai läpi mittavat leikkaukset kelan maksamiin etuuksiin kuten eläkkeisiin ja opintotukeen. Vasta muutamaa viikkoa aiemmin pääministeri Sipilä oli haastattelussa pohtinut hallituksen leikanneen ehkä liikakin. Nähtävästi liikaa ei ollutkaan leikattu vaan pienituloisilta piti nitistää vielä hieman lisää.

Suomessa rasismi on normalisoitunut viime vuosina. Niin julkisessa keskustelussa, kuin sosiaalisessa mediassa, muukalaisvihamielisyys ja rasismi ovat muuttuneet arkipäiväisemmiksi. Tämä on valitettavasti osa laajempaa Eurooppalaista trendiä viime aikoina. Itä-Euroopassa äärioikeisto on ottanut jalansijaa politiikassa, ja myös Saksassa ja Ranskassa muukalaisvihamieliset puolueet ovat saaneet vaalivoittoja. Meillä Suomessakaan ongelma ei ole laantunut. Pikemminkin päinvastoin, kun Perussuomalaiset ovat nykyisen johtonsa esimerkillä siirtyneet yhä enemmän äärioikeistolaisten aatetovereidensa tielle.

Ilmastonmuutos on tulevaisuudessa suuri uhka koko ihmiskunnan kannalta. Viime vuosina tähän on onneksi ympäri maailmaa alettu herätä. Teot joilla ilmastonmuutosta saataisiin ehkäistyjä ovat kuitenkin vielä täysin riittämättömiä. Meidän jokaisen täytyisi kantaa kortemme kekoon ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Samalla valtioiden tulisi panostaa toimiin paljon nykyistä enemmän, ja kansainvälisesti myös suurimmat saastuttajat Kiina ja USA pitäisi saada mukaan toimiin.

Tulevan kevään kysymykset eivät tule olemaan helppoja tai yksinkertaisia. Mutta kysymykset ja toimenpiteet ovat välttämättömiä.  On valittava, haluammeko hyvinvointia kaikille vai jatkaa leikkauksia ja luoda Suomeen hyvinvoivan, rikkaan eliitin. On valittava, haluammeko erotella ihmisiä syntyperän tai ulkonäön perusteella, vai puutummeko oikeasti ongelmiin, jotka aiheuttavat maahanmuuttoa, eli turvattomuuteen ja köyhyyteen. On valittava, haluammeko jatkaa nykyistä kulutushysteriaa, vai ottaa ilmastonmuutoksen uhan vakavasti, ja toimia sen vastustamiseksi niin yksilöiden kuin valtioiden tasolla.

Maailmalla ja ihmiskunnalla ei ole varaa odottaa. Heikko-osaisilla ei ole varaa odottaa. On aika toimia. Vastarinnan aika nykymenolle on nyt!

Olen kommunisti

"Olen kommunisti. Olen rakkautta kiireestä kantapähään" lauloi Agit prop 70-luvulla.

Itselleni tulee ensi keväänä täyteen jo 10 vuotta SKP:n jäsenenä ja poliitttisessa toiminnassa. Kommunisen aatteen olin mieltänyt omakseni jo muutamaa vuotta aiemmin. Kuiten kuulen ihmettelyä, kun kerron omasta poliittisesta ajatusmaailmastani. Toki suorat Stalin- ja Neuvostoliitto-kortit ovat vähentyneet, riippuu toki ihmettelijän iästä.
  
Itselleni syy olla kommunisti on yksinkertainen: maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta jonka haluan poistaa. Köyhyyttä näkee valitettavasti meillä Suomessakin.  Ihmisten hyvinvointi ei ole riittävällä tasolla. Ihmisillä on paha olla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja apua on vaikea saada, jos rahaa ei ole kertynyt riittävästi takataskuun.

Maailma ympärillämme ei ole myöskään muuttunut. Yhä edelleen ympäri maailmaa on nälähätä, jota yritetään korjata nälkäpäiväkeräyksillä ja kehitysyhteistyörahoilla. Ongelmien juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Afrikan mantere on meille Eurooppalaisille ruokavarasto, Aasiasta taas saamme halpaa teknologiaa ja vaatteita.

Tulevaisuudessa edessämme on myös paljon suurempia haasteita. Ilmastonmuutos tulee entisestään lisäämään ongelmia ruoantuotannossa ympäri maailmaa ja ilmastopakolaisuus lisääntyy.

Nykyisen talousjärjestelmämme perusteet tulee haastaa ja kaataa. Se on ainoa tie hyinvointiin meille ja tulevaisuuden sukupolville. Kapitalismin jatkuvan kasvun periaate on suurin syy sille, miksi ilmastonmuutos uhkaa maapalloamme. Tärkeintä eivät ole ympäristönsuojeleminen tai ihmisten hyvinvointi vaan se mistä saa parhaiten tienestejä. Ei ole sattumaa, että suurimpia yrityksiä maailmassa teknologiayritysten lisäksi ovat öljy-yhtiöt ja lääkefirmat.

Oletko sinä koskaan miettinyt, miten järjetön ajatus koko taloudellinen kasvu on? Otetaan räikeäksi esimerkiksi juurikin lääkeyhtiö. Entä jos ihmiset eivät enää sairaistaisi? Lääkeyhtiöhän tekisi tässä tapauksessa tappiota. Miten taas voiton lisääminen on mahdollista? Niin, että ihmiset sairastaisivat enemmän. Tämä ajatteluketju ei tarvitse foliohattua tai salaliittoteoreetikkoa. Nämä vain ovat talousjärjestelmämme lainalaisuudet.

Miksi sitten en kannata vain pohjoismaista hyvinvointivaltiota, miksi haluan sosialismia ja kommunismia? Koska hyvinvointivaltio, vaikka se tasaakin tuloeroja ja lisää hyvinvointia, ei poista talousjärjestelmän olennaisia valuvikaa, voitontavoittelua hinnalla millä hyvänsä.

Eli miksi minä olen kommunisti? Koska haluan hyvinvointia. Haluan torjua ilmastonmuutoksen. Haluan, että meillä ja myös tulevilla sukupolvilla on maailma jossa elää ja jossa nauttia elämästä. Siksi minä olen kommunisti. Oletko sinä?

Ei ne puheet vaan ne teot

Vaalikausi alkaa olla eduskunnassa lopuillaan ja kevään vaalit ovat odottamassa nurkan takana. Tämän pystyy kalenterin päivämäärän lisäksi päättelemään hallituspuolueiden edustajien ulostuloista .

Elokuun alussa Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen availi vaalipeliä vaatimalla pienituloisille keveämpää verotusta.  Aktiivimallin isä työministeri Jari Lindstrtöm taas esitti ajatuksen, että työkyvyttömiltä ihmisiltä pitäisi poistaa työllisyysvelvoite. Mitä lähemmäksi kevät tulee, sitä enemmän hallitus alkaa omaa politiikkaansa vastustamaan.

Tämä ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä. Sama kaava on toistunut vaaleista toiseen niin kauan kuin olen niitä edes välttävästi seurannut. Porvarit puhuvat siitä, kuinka pienten ihmisten asemaa pitää parantaa. Laman jälkeen kuitenkin kaikki hallitukset ovat leikanneet budjettia kerta toisensa jälkeen. Kaksi viime vaalikautta ovat olleet kylmää kyytiä ja tiukkaa budjettikuria.

Lupaukset on petetty kerta toisensa jälkeen. Varmasti kaikki muistavat kuvan viime vaalien alla, jossa kaikki hallituksen puheenjohtajat poseerasivat kylttien kanssa ja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Koulutusleikkaukset olivat kuitenkin yksi hallituksen ensimmäisistä päätöksistä.

Kauniita sloganeita on keksitty aina vaalien alla hämäämään äänestäjiä. Viime kertoina Kokoomus on puhunut itsestään työväenpuolueena ja lupaillut yhteisiä talkoita. Keskusta puhui viime vaaleissa siitä, kuinka yhdessä pistämme ”Suomen kuntoon”.

Ensi kevättä ajatellen tärkeintä on olla unohtamatta, mitä nykyinen hallitus on Sipilän johdolla saanut aikaan.  Leikattu on lähes kaikesta. Työttömille on tarjottu keppiä aktiivimallin muodossa. Työntekijöille taas työehtosopimuksissa työaikaa lisättiin ja lomarahoja leikattiin. Samaan aikaan veronkiertoon ei olla puututtu, rikkaiden verotusta pääoma ja yhteisöverojen muodossa ei olla kiristetty ja valtio-omaisuuden myyntiä ja yksityistämistä on jatkettu liikenneministeri Bernerin johdolla.

Liian usein samat puolueet ovat politiikastaan huolimatta saaneet jatkaa vallan kahvassa. Perussuomalaisten jytkyt ja jatkojytkytkin jäivät torsoiksi, kun puolueesta tehtiin Kokoomuksen ja Keskustan kumileimaisin maahanmuuttopolitiikan kiristymisen hinnalla.

Ensi kevät voi tuoda muutoksen parempaan. Meiltä kommunisteilta se vaatii omien teemojen esille tuomisen lisäksi, että osoitamme kerta toisensa jälkeen, kuinka porvarit puhuvat toista mutta päätökset eivät ole kaunopuheiden mukaista.  Politiikassa tärkeämpää teot ja tehdyt päätökset. Tämä on viesti vietäväksi vaalikentille ja keskusteluihin. Muutosta parempaan suuntaa tarvitaan, ennen kuin se on myöhäistä.


Julkaistu alunperin Tiedonantaja-lehden elokuun 2018 numerossa

Älä äänestä porvaria

Presidentin vaalit ja niiden ensimmäinen kierros käydään pian. Ennakkäänestys alkaa jo huomenna.

Vaaleista kertoo paljon se, ettei kukaan oikein edes kyseenalaista Niinistön toista kautta. Lähes kaikissa puolueissa Niinistön kannatus on suurempaa kuin puolueen oman ehdokkaan saama tuki. Toissa viikkoisen Ylen gallupin mukaan Niinistön kannatus on 80 prosenttia. Tällaisiin lukuihin ei Venäjää ja maailman diktatuureja lukuunottamatta missään ylletä.

Merja Kyllönen oli itselleni ainoa edes ajatuksen tasolla oleva vaihtoehto äänestämisen suhteen. Pitkällisen odottelun jälkeen Kyllönen on ainoa, joka on ilmaissut kielteisen kantansa niin sanottuun isäntämaa-sopimukseen (lue: kauttakulkusopimukseen). Kuitenkin Kyllösen lopullisetkin pisteet laskivat, kun hän lähti mukaan "kahden ääripään" -retoriikkaan ja tuomitsi tuhansien ihmisten antifasistisen mielenosoituksen itsenäisyyspäivänä Helsingissä.

Muuten ehdokkaista löytyy politiikan kakkosketjua, kun suuret puolueet eivät uskalla laittaa ykkösehdokkaitaan Niinistön kansansuosiota vastaan. Todennäköisesti Haavistokaan ei tule kykenemään suureen kansansuosioon, vaan taistelee Väyrysen, mahdollisesti Huhtasaaren, kanssa kakkossijasta.

Mutta ketä sitten äänestää näissä vaaleissa? Itse aion äänestää Marxia tai Leniniä. Lopullisen päätöksen teen todennäköisesti vasta vaalikopissa.
Tähän mennessä en ole kertaakaan jättänyt tyhjää tai hylättyä lipuketta vaaliuurnaan. Tällä kertaa se kuitenkin tulee tapahtumaan. Kertoo paljon demokratiamme tilasta ja presidentti-instituutiosta.

Vasemiston ja kommunistien piirissä on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua Väyrysen äänestämisestä. On toki totta, että Väyrynen on selkeimmin ilmaissut vastustuksensa Naton ja EU:n suhteen (ollen itse toki suuria palkkioita nostava euroedustajamme).  Tästä syystä monet tuntuvat ajattelevan vaaleja vain ulkopoliittisesta näkökulmasta.

Presidentti on kuitenkin aina myös arvojohtaja. Tästä syystä en koe, että vasemmistolainen saatikka kommunisti voisi näissä vaaleissa Väyrystä äänestää. Väyrynen on aina ollut porvari ja on sitä edelleen. Viimeisen vuoden aikana hän on lähtenyt piirileikkiin fasistien kanssa. Kuntavaaleissa Väyrynen otti omalle listalleen "Suomi ensin" -liikkeen edustajia, ja hänen kansalaispuolueensa johdossa ja tukijoukoissa on lista tunnettuja suomalaisia äärioikeistolaisia. Viimeisimpänä viime viikolla Väyrynen poseerasi tunnetun äärioikeistolaisen, Olavi Mäenpään kanssa yhteiskuvassa. Mäenpään meriitteihin kuuluu mm. takavuosina "Suomen Kansan Sinivalkoiset" -fasistiryhmittymän johtajan pesti.

Tästä syystä olen hyvin ihmeissäni siitä, kuinka osa meistä kommunisteista voi edes harkita Väyrysen äänestämistä. Presidentti ei ole pelkästään ulkopoliittinen johtaja, joka pitää meidät erossa Natosta. Hän on ennen kaikkea arvojohtaja. Väyrysen tukijoiden arvot eivät omaan karttaani sovi pätkääkään, enkä heidän kanssaan halua asettua samalle puolelle poliittista keskustelua.

Tämä toki kumpuaa ajattelusta, että täytyisi äänestää taktisesti "pienempää pahaa" ja antaa äänensä Väyryselle. Viime vaaleissa tilanne oli tämä. Nämä vaalit kuitenkin ovat jo käytännössä etukäteen käydyt. Niinistön suosio on niin korkealla, että oikeasti hänen kaatamisensa edes taktikoimalla tulee olemaan mahdotonta.

Tästä syystä aion henkilökohtaisesti protestoida vaaleja ja jättää hylätyn äänen.  Toivon, että myös moni muu lähtee protestiin mukaan, ja osoittaa päättäjillemme, ettei vaihtoehdottomuus politiikassa kelpaa. Ja fasistien tukeman porvariehdokkaan äänestäminen ei tätä todellakaan ole.

Mikä ihmeen "ideologinen työtön"?

Viime viikonloppuna Iltalehti, muun median avustuksella, nosti esiin 39-vuotiaan Ossi Nymanin. Nyman kertoi alkuperäisessä jutussaan, kuinka on koko aikuisikänsä käytännössä elänyt yhteiskunnan erilaisten tukimuotojen varassa, ja yrittää kieltäytyä erilaisista töistä parhaansa mukaan.

Media ja yleinen kansalainen paheksunta toki otti asiasta nokkiinsa. Esimerkiksi toinen iltapäivälehti järjesti maanantaina katugallupin, jossa suurin osa  ihmisistä vastusti yhteiskunnan rahoilla periaatteesta elävää Ossia, joka vain hyötyy muiden tekemästä työstä.Samaan aikaan muukin media on lyönyt argumentteja joka suunnasta, kuinka "ideologinen työttömyys" on haitallista yhteiskunnalle.

Joukkolynkkauksen mielialassa kuitenkin se tärkein on unohtunut, jota Nyman itse alunperin yritti haastattelussaan tuoda esiin. Miksi työttömän täytyy ottaa vastaan mitä vain työtä, palkalla tai ilman, tai on automaattisesti yhteikunnan elätti ja alhaisinta saastaa. Nyman itse ei lepäile päiviä pelkästään laakereillaan vaan kirjoittaa aktiivisesti, ja haaveilee kirjailijan urasta.

Lähes minuutilleen samaan aikaan Taloussanomat nosti esiin toisen TE-keskuksen asiakkaan. Samaan tapaan kuin Nyman, pelkällä etunimellään esiintyvä 62-vuotias Arto kertoo närkästyksensä siitä, kuinka TE-keskus yrittää patistaa häntä kuntouttavaan työtoimintaan kärrypojaksi. Sosiaalinen media ei nostanut asiasta lokamyrskyä, eikä mediakaan asialla ole revitellyt samaan tapaan kuin Nymanin tapauksessa. Ai miksi? Koska Arto on entinen yritysjohtaja, ja tienannut urallaan jopa 180 000 euroa vuodessa ja TE-keskus maksaa hänelle jutun mukaan 3 500 euron suuruista työttömyyspäivärahaa.
Selvästikkin siis Suomessa työtön saa kieltäytyä työstä siinä tapauksessa, että on ollut työuransa aikana riittävän korkeassa asemassa.

Keskustelusta täysin sivuraiteille on jäänyt taas kysymys siitä, onko kaikki työ ja sen tekeminen oikeasti mielekästä ja "hyödyllistä" yhteiskunnan kannalta? Tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän perinteisiä tuntemiamme työaloja automatisoituu, ja töitä on yhä vain vähemmän ja niiden hakijoita suhteessa enemmän.Pitäisikö kaikki työttömät työllistää puhelinmyyjiksi tai vaikka konsulteiksi?

Onko se muka oikeasti työttömän tai yhteiskunnan vika, jos työstä maksettava palkka on niin heikkoa, ettei sen vastaanottaminen edes kannata? Mikäli minä olen markkinatalouden lainalaisuuksia oikein käsittänyt, on kilpailukykyisen palkan maksaminen työnantajan tehtävä, eikä kenenkään tarvitsisi ottaa mitä vain töitä vastaan.

Tai näin sen pitäisi mennä. Nykyään Suomessa kuitenkin jopa lainsäädäntö mahdollistaa orjuuden... korjaan, kuntouttavan työtoiminnan harjoittamisen. Kaunis ajatus mallissa on, että se työttömät työllistyisivät lopulta harjoittelupaikkaansa. Yhtään onnistunutta tapausta ei tämän suhteen ole oman tuttavapiirini kautta vielä tullut vastaan. Ja miksi tulisi. Miksi ottaa palkallista työntekijää töihin, jonka sosiaaliturvamaksuja pitää maksaa, kun samaan aikaan valtio tarjoaa ilmaista työvoimaa kannustavalla palkkatuella.

Kyllä, meidän yhteiskunnassamme on ongelma. Ongelma eivät kuitenkaan ole työttömät vaan työnantajat, jota eivät työllistä ihmisiä, ja yhteiskunta, joka verovaroillaan tukee tätä toimintaa.

Voihan kuntavaalit!

Kuntavaalit käytiin ja tulokset ovat selvillä. Ensimmäisenä jälleen kiitokset kaikille 22 minua äänestäneelle Oulussa. Tulokseen olen henkilökohtaisesti suhteellisen tyytyväinen, huomaten, että näin etänä kampanjoidessa en ehtinyt käytännössä vaalikoneita enempää panostani vaaleille laittaa.

Maanlaajuisesti jälleen kerran Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi. Fraasit itsensä jalkaan ampumisesta ovat jo niin kuluneet, että jätän ne nyt suosiolla taakse. Odotetusti myös Perussuomalaisten jytkukupla puhkesi, ja puolue menetti eduskuntavaaleihin verrattuna lähes puolet kannatuksestaan tippuen viidenneksi suurimmaksi puolueeksi. Vihreät nousivat vaihtoehdoksi ja nostivat kannatustaan ja etenivät monissa suurissa kaupungeissa valtuustopaikojen lukumäärässä. Myös SDP ja Vasemmistoliitto nostivat kannatustaan, SDP:n noustessa Kokoomuksen taakse toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

SKP:lle vaalit olivat pettymys. Valtakunnallinen paikkamäärä tippui 9 valtuutetusta vain kahteen. Erityisesti Helsingissä Yrjö Hakasen ja Jyväskylässä Riitta Tynjän tippuminen valtuustosta on harmillista. Kaksi kaupunginvaltuutettua jotka ovat olleet kriittinen ääni oman kaupunkinsa valtuustoissa. Nokialla paikkamäärä tippui kolmesta yhteen. Uusi valtuutettu SKP:lle tuli Hangosta jossa Marko Niemi meni läpi valtuustoon.

En nyt kuitenkaan heittäisi kirvestä kaivoon ja tuijottaisi pelkkiä tuloksia. Useilla paikkakunnilla SKP nosti kannatustaan, vaikka ei valtuustopaikkaa saanutkaan, ja useilla paikkakunnilla nuoret ehdokkaat saivat ensikasteensa kuntavaaleissa.

Valtakunnallisesti huomattavaa vaalituloksessa on myös se, että erilaiset listat veivät 2 prosenttia äänistä. Enemmän kuin siis pienpuolueiden lähes koko yhteenlaskettu äänimäärä. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, kuinka ihmiset etsivät vaihtoehtoja perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolelta. Lisäksi eduskuntavaaleihin verrattuna, joissa äänestysprosentti oli 70 tippui prosentti kuntavaaleissa jälleen alle 60 prosentin. Tässä on pienpuolueille, myös SKP:lle peiliinkatsomisen paikka. Miksi pienpuolueita ei nähdä vaihtoehtona, ja ihmiset joko jättävät äänestämättä tai äänestävät yhteislistoja.

Oulu näytti taas valitettavasti näissä vaaleissa, miten sinne on pesiytynyt rasismi ja muukalaisvastaisuus muita suuria kaupunkeja enemmän. Rasistisista kirjoituksistaan tuomion saanut Perussuomalaisten nuorten entinen puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen nousi valtuustoon oman listansa suurimmalla äänimäärällä. Lisäksi ympäri Suomen tunnettut julkirasistit Junes Lokka ja Tiina Wiik saivat reilusti yli tuhat ääntä, Lokan nousten valtuustoon ja Wiikin varavaltuutetuksi. Mielenkiinnolla odotan, mitä erityisesti Lokka saa valtuustosssa aikaan. Hänen kanssa muutamassa vaalipaneelissa olleena olen huomannut, että hän liittää kaikkiin asioihin maahanmuuton ja sen tuomat ongelmat, oli kyse sitten kunnan budjetista tai nuorisotyöttömyydestä. Maahanmuutto on kuitenkin hyvin pieni ala kaupungin toimia ja tulee kaukana perässä sotepalvelujen jälkeen. Saa nähdä, mille kannalla Lokka näissä kysymyksissä kallistuu.

Vaalit olivat siis osittain pieni voitto, mutta useissa tapauksissa mahalasku. Onneksi politiikkaa on ja siihen voi vaikuttaa myös valtuuston ja eduskunnan ulkopuolella. Yhteiskunnan nykytilanteessa erilaiset kampanjat ja mielenosoitukset eivät varmastikkaan tule vähenemään. Itse jatkan jatkossakin toimintaani paremman tulevaisuuden puolesta, jossa raha ei määrää asioista ja jossa ihmiset hyväksyvät toisensa omina itseinään.

Sote-uudistus pähkinänkuoressa

Yksi kuumimmista kuntavaalien keskustelunaiheista on ollut mahdollinen sote-uudistus. Uudistuksen tarkoituksena olisi siis kehittää sosiaali ja terveuspalveluita niin, että kunnat muodostavat yhteisiä sote-alueita joiden kautta palveluiden tuotantoa ohjaillaan.

Sotea valmistellaan jo toista kautta eduskunnassa. Viime kaudella Stubbin hallituksen esitys kaatui perustuslakivaliokuntaan, joka totesi päätöksen eriarvoistavan ihmisiä. Viime kuukausina suurimpana kritisoinnin kohteena on ollut soteen liittyvä valinnanvapauspykälä.

Mahdollisesti voimaan tulevassa uudistuksessa valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että asiakas voisi jatkossa valita, haluaako julkista vai yksityistä terveydenhuoltoa ja yksitysellekkin mennessä valtio maksaa tietyn korvauksen siellä saadusta hoidosta.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien verorahoja menisi jatkossa myös yksityiselle puolelle. Samaan aikaan palvelujen suhteen ihmisistä tulisi kahden kerroksen väkeä: niitä joilla on varaa maksaa omista laadukkaista yksityisen puolen terveyspalveluistaan ja niitä, jotka joutuvat asioimaan rahatilanteensa takia edelleen julkisella puolella. Nykyäänkin tämä toki toteutuu jossain määrin, mutta yksityinen puoli ei saa valtion rahoitusta, niinkuin se tämän esityksen voimaan tullessa saisi.

Kuitenkin soteen liittyvä, vielä paljon laajempi ongelma, josta julkisuudessa ei käydä oikeastaan keskustelua, on mahdollinen maakuntahallinto. Maakuntahallinto hoitaisi tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspuolen palveluiden järjestämisen kyseisellä alueella. Tätä perustellaan tehokkuudella, jota yhtenäiset terveyspalvelut saisivat aikaan kun rahoituksen pohja olisi laajempi.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli. Sote-palvelut vievät nykyisellään kuntien budjetista noin puolet. Uudistuksen tullessa voimaan puolet kuntien budjetista siirrettäisiin maakuntahallinnolle. Tämä veisi päätöksenteon yhä kauemmas kuntalaisista ja näin ollen kaventaisi demokraattista päätöksentekoa. Maakuntahallinnoissa myös suuret kaupungit ja sen asukkaat olisivat paremmassa asemassa suuremman osuutensa ansiosta. Todennäköisesti palvelut keskittyvät siis yhä enemmän suuriin keskuksiin, eikä valinnanvapaus varmastikkaan harvaan asutuilla reuna-alueilla tulisi toimimaan.

Sotea ollaan markkinoitu byrokratian ja hallintohimmeleiden purkamisella. Kuitenkin tarkoitus on luoda yksi uusi päätöksentekotaso kuntien ja valtion välille. Jo luonnoksen tasolla uudistus näyttää vain entisestään kaventavan palveluja ja tekee terveyspalveluista suurten yritysten pelikentän, jotka lypsäisivät rahaa valtiolta. Tämä on täysin päinvastainen kehitys mihin minä kommunistina haluan sitotutua. Tulevaisuudessakin kuntien täytyy taata laadukkaat julkiset palvelut, ja päätöksentekoa ei pidä siirtää korkeammalla tasolle, päinvastoin suosia yhä enemmän lähidemokratiaa ja kuntalaisten osallistamista yhteisten asioiden hoitamiseen.

 Ei sotelle, kyllä laadukkaille lähipalveluille ja demokratialle!  

Mikä on yhteinen Suomemme?

Suomi viettää tänä vuonna 100-vuotis juhlavuottaan. Vuosi on täynnä erilaisia juhlallisuuksia, puheita ja tapahtumia, joissa muistellaan historiaa, pohditaan mitä on suomalaisuus ja ennen kaikkea juhlitaan itsenäisyytemme pitkää ikää.

Mutta mikä on se Suomi, se yhteinen Suomemme, jossa elämme ja jonka eteen näemme vaivaa?

Suomen valtion politiikka on mennyt viime vuosina kovaa vauhtia päin metsää. On leikkauksia ja kikyä. Ajatus siitä, että näillä toimenpiteillä yhteinen Suomemme lähtee nousuun.

SOS-hallituksen ajatus yhteiskunnasta tuntuu lähtevän siitä, että meillä jokaisella on velvollisuus olla yhteiskunnan kannalta ”tuottavia”. Täytyy kouluttautua tavoiteajassa, saada työ jolla elättää itsensä, maksaa veronsa ja laskunsa ajallaan. Tällä tavalla yhteiskunta pyörii.

Samaan aikaan varallisuuserot rikkaimman ja köyhimmän yhteiskuntaluokan välillä syvenevät. Köyhiltä leikataan tukia, opiskelijat laitetaan elämään entistä enemmän lainan varassa. Samalla kuitenkin on varaa olla nostamatta yhteisöveroa tai pääomaveroa ja autoveroakin on varaa laskea, että uuden auton saisi halvemmalla. Auton käytöstä toki rangaistaan tasapuoleisesti polttoaineverotuksen ja käyttöveron korotuksilla.

Meillä kaikilla on siis velvollisuus Suomesta, velvollisuus pitää sen pyörät pyörimässä. Mutta miksi yhteiskunnallamme ei ole velvollisuutta pitää huolta minusta, muista opiskelijoista ja tuilla elävistä. Miksi vain tavallisella veronmaksajalla on vastuu. Miksei poliitikoilla ja päättäjillä? Miksi Suomi ei enää halua ottaa vastuuta vähäosaisistaan?

Tuntuu, että yhteen hiileen puhaltamisesta puhutaan vain hienoissa juhlapuheissa tai silloin kun perustellaan, miksi niillä joilla vähiten on, täytyy leikata hieman lisää.

Hyvinvoinnista ja yhteisöllisyyden ihanteista on helppoa puhua, niitä on helppoa arvostaa yli aate ja puoluerajojen. Käytännön toimet ja poliittiset päätökset ovat kuitenkin se, jolla arvostusta mitataan. Se ei ole viime vuosina osoittanut, että yhteiskunnan heikko-osaisista pidettäisiin aidosti huolta.

Miksi minun täytyisi olla ylpeä ja kiitollinen Suomesta joka ei tee minun puolestani mitään, jolle minä olen vain kuluerä niin kauan kuin olen veronmaksaja? On vaikeaa tuntea ylpeyttä ja yhteisöllisyyttä nykypäivänä.

Mikä on se meidän yhteinen Suomemme? Se on historiassa, ja puheissa, ihanteissa vapaudesta ja demokratiassa. Minulle hyvinvoinnin ja vapauden arvot ovat kuitenkin juhlapuheita konkreettisempia asioita. Niitä minä en Suomessa enää näe.

Teksti julkaistu alunperin 9.1.2017 SKP:n kommunistiblogissa

Opiskelijaelämäkö juhlaa?

Lähes aina, kun jokin uutismedia tekee jutun opintotuesta ja sen riittävyydestä, tulee paikalle vähintään muutama ihminen, joiden mielestä pitäisi tyytyä siihen mitä saa, eikä valittaa, ja kuulemma ennen olivat tuetkin paljon pienemmät ja opiskelijoilla vaikeampaa. Joidenkin mielestä on luksusta vain "lorvia" valtion tukien varassa ja opiskella.

Tehdäämpä pieni ajatteluleikki. Mieti tulevaa kuukautta elämääsi eteenpäin. Nyt tehdään niin, että normi palkkasi sijaan tilillesi kilahtaa 473 euroa Kelan antamaa tukea.

Ja leikki lähtee. Ensimmäisenä varmasti asut jossain asunnossa? Helpotetaan peliä hieman, ja sovitaan, että asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella halvassa opiskelijayksiössä. Rahaa tililtä meni siis heti tuen jälkeisenä päivänä 360 euroa. Tässä vaiheessa peliä sinulla on jäljellä siis loppukuuksi 110 e.

Sen jälkeen budjetoidaan asioita kuukaudelle. Tässä tapauksessa annan taas hieman helpotusta. Saat syödä päivittäin lounaan opiskelijahinnalla. Oulussa tämä onnistuu jopa alle eurolla päivässä, mutta sovitaan, että päivittäiseen ruokailuun sinulta kuluu kaksi euroa. Tämä summa on muuten siis pienempi kuin suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita ympäri Suomea. Eli lounaisiin sinulla kuluu kuukaudessa noin 40 euroa.

Tässä vaiheessa sinulla on siis loppu kuuksi budjetoitavaa varaa 70 euroa. Kuulostaa aika mukavalta, mutta täytyyhän sitä viikonloppuisinkin syödä. Tässä pelissä pärjää paremmin kun suostut syömään viikonloppuisin halpaa kuivaruokaa, ja hyödyntämään halpatuotteita, joita saa kaupan alahyllyltä.Sovitaan, että viikonlopun ruoat teet 20 eurolla kuukaudessa. Mutta sitten on vielä aamupala päivittäin, ja ei opiskelijakaan pelkällä lounaalla koko päivää elä. Budjetoidaan siis leipään, leivän päällisiin ja muihin välipalatarvikkeisiin 10 e viikossa, eli 40 euroa kuussa.

Tässä vaiheessa osasitkin jo varmaan laskea, että parhaallakin laskukaavalla sinulla on rahaa jäljellä muuhun elämiseen 10 euroa viikossa. Paitsi, että ei ollutkaan. Täytyyhän se kämpän sähkölasku ja nettiliittymäkin maksaa. Sähkön maksaa yksiössä tuolla hinnalla, mutta puhelinlaskuun se ei enää riittänytkään. No, jos sitä sitten jättää muutaman leipäpussin ostamatta?

Ja nyt takaisin todellisuuteen. Tämä peli on meille opiskelijoille jokapäiväistä elämää. Kikkailua sen suhteen, miten rahaa käyttää mahdollisimman vähän.

Viisi vuotta opintotuella eläneenä voin kertoa, että kyllä 470 eurolla kikkailee kuun läpi kun osaa. Kuitenkin joskus asiat eivät mene suunnitellusti. Pyörästä voi hajota rengas ja uuden hankkimiseen menee 15 euroa. Tai sitten kesken flunssakauden pitäisi ostaa apteekista särkylääkettä, eli 10-20 euron potti riippuen siitä, ajattelitko selvitä pelkällä buranalla vai halusitko jotain yskänlääkettäkin.

Niin ja sitten kai joskus pitäisi ostaa koulutarvikkeita, kirjoja, uusia vaatteita?  Ja joskus ehkä huvittaisi pyörähtää kotipaikkakunnalla tai vaikka istua iltaa kavereiden kanssa?

No mutta onneksi tässä pelissä on mukava takaportti eli valtion takaama opintolaina. Hyvällä lykyllä toki saatat käydä osa-aikatöissä mutta se on nykyään jo aika saavutus.

Valtion takaama laina ei  tietenkään tarkoita sitä, ettetkö sinä lainaa joutuisi maksamaan. Jos Kela joutuu maksamaan lainasi, perii se sen sinulta pois 28 prosentin korolla, tarvittaessa vaikka ulosoton kautta.

Toki maksuajat ovat pitkiä ja korot alhaisia. Valitettavasti, kun vertaa 70- ja 80-luvulla ihmisiä, jotka opiskelivat pitkälti lainarahan varassa, oli Suomessa siihen aikaan lähes täystyöllisyys. Tällä hetkellä lainanotto opiskelijana tuntuu melkoiselta riskiltä ja sitä välttelee viimeiseen asti.

Tässä vaiheessa, käy edeltävä peli läpi, mieti oikeasti omalle kohdallesi, kuinka voisit elää tuolla rahamäärällä kuukauden. Sen jälkeen tule kertomaan minulle, mikä siivellä elävä, hyvään tottunut laiskamato minä olen.

OAMK - Kun raha ratkaisee

Viime viikkoina julkisuudessa on jälleen vellonut keskustelu siitä, kuinka yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta ollaan lähivuosina vähentämässä nykyisestä tasosta. Korkeakoulut ovat jo muutaman vuoden joutuneet kiristämään toimintaansa säästösyistä, osa on joutunut käymään läpi yt-neuvotteluja henkilöstön kanssa.

Oulun ammattikorkeakoulun hallitus päätti eilisessä kokouksessaan (17.8.), tulevia rahoitusneuvotteluja ajatellen, "kehittää koulutustarjontaansa". Hallitus toteaa tiedotteessan: 

"Kehittämistarpeen taustalla on korkeakoulujen rahoitusleikkaukset, joiden myötä perusrahoitus on pudonnut vuodesta 2012 noin 12,5 % tähän vuoteen verrattuna, ja tulee todennäköisesti pienemään edelleen vuoden 2016 tasosta vuoteen 2020 mennessä 14 %. Kokonaisuudessaan rahoitus pienenee kuluvan vuosikymmenen aikana noin neljänneksen." (Tiedote kokonaisuudessaan)

Tästä johtuen ammattikorkeakoulu vähentää erilaisista koulutuksista aloituspaikkoja ja tiivistävää toimintojaan. Ainoana tutkinto-ohjelmana OAMK ilmoittaa lakkauttavansa kirkkomuusikon (amk) koulutuksen. Hallitus perustelee päätöstään hakijapulalla.

Olen täydet kolme vuotta opiskellut kyseisessä koulussa musiikkipedagogin tutkintoa, ja samoissa tiloissa ja yhteisillä tunneilla ovat pyörineet myös kirkkomusiikinopiskelijat. Ymmärrettävästi tieto tuli itselleni ja varmasti monelle tutkinto-ohjelman opiskelijalle yllätyksenä.

Kirkkomusiikin lakkauttaminen tuntuu täysin järjettömältä vaihtoehdolta. Kun mietitään ammattikorkeakoulujen rahoitusperusteita, on yksi merkittävä tekijä muiden joukossa opiskelijoiden työllistyminen valmistumisensa jälkeen. Kirkkomusiikin opiskelijoiden työllistyminen on kuitenkin parhaita koko ammattikorkeakoulussa ja lähentelee varmasti 100 prosenttia.

Päätös vaikuttaa varmasti myös merkittävällä tavalla seurakuntien työhön lähivuosina Oulun alueella, Lapista puhumattakaan. Oulu on ollut vuosia pohjoisin kouluttaja kulttuurinalalla ja kirkkomuusikoita ei suomenkielellä kouluteta muualla kuin Sibelius-Akatemiassa, Helsingin- ja Kuopion osastoissa. Opiskelijat usein valmistumisensa jälkeen hakeutuvat töihin ensisijaisesti lähialueelle. Lapin seurakuntien kannalta ongelma tulee olemaan kuinka kanttoreita jatkossa saadaan töihin, kun suuret ikäluokat eläköityvät ja pohjoisimpana kouluttajana on Kuopio.

Varmasti oikea syy lakkauttamiseen, jota perusteissa ei kerrota, on kirkkomusiikin koulutusohjelman kalleus. Koska kirkkomuusikko on seurakunnassaan monipuolinen musiikin ammattilainen, kuuluu
opiskeluun kolme eri instrumenttia sekä kuoronjohto, joiden lisäksi on yhteisiä teoria-aineita. Totta on, että tilastoja katsoessa kirkkomuusikot ovat muiden musiikinopiskelijoiden kanssa suurimpia kulueriä, kun lasketaan koulutuksen hintaa suhteessa aloituspaikkamäärään.

OAMK ja sen hallitus lähtee jälleen kerran päätöksenteossaan liikkeelle rahoitus ensin, koulutus sitten periaatteella. Totta toki on, että valtiontasolla leikkauksia on tiedossa. Kirkkomusiikin lakkauttaminen on kuitenkin, rahoituksenkin kannalta, huono vaihtoehto. "Ei lypsävää lehmää kannata teurastaa", sanoo sananlaskukin. 

Tämä päätös on kaikkea muuta kuin OAMK:n johdon puheissaan alleviivaamaa alueellista vastuuta. Valitettavasti jälleen säästöt menevät edelle, ja kärsijöinä ovat opiskelijat ja työnantajat. Tätä kai se yhtiöttäminen tiesi.

Rasisti on reppana

Viime viikkoina keskustelu terrorismista ja turvapaikanhakijoista on jälleen kiihtynyt. Maahanmuuttovihamielisen airueen kärjessä ovat paistatelleet perussuomalaiset kansanedustajat ja puolueaktiivit. Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa avasi koko kansan möläyttelijä Teuvo Hakkarainen, joka vaati islamilaisten turvapaikanhakijoiden maastakarkoituksia.

Hakkaraisen kommentin osaavat nykyään useat ihmiset jo jättää omaan arvoonsa. Kuitenkin mitä vanhemmat edellä sitä nuoret perässä. Münchenin muutaman viikon takaisen terrori-iskun jälkeen Persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen päätti ilmoittaa Facebook-päivityksessään, ettei islaminusko sovellu suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen mielestään Suomessa on liikaa islaminuskoisia "asukkeja" ja että islam tulee kitkeä pois yhteiskunnastamme .

Perussuomalaisten nettikirjoittelussa yhdistyvät keskenään populismi, tahallinen väärinymmärrys ja pelko. Pelko jostain uudesta, jostain oudosta ja meille vieraasta. Pelko siitä, että jokainen maahanmuuttajataustainen ihminen on potentiaalinen ISIS-taistelija.

Mustaa voi aina yrittää selittää valkoiseksi, mutta fakta on se, että suurin osa "maahanmuuttokriitikoista" on puhtaita rasisteja ja muukalaisvihamielisiä.

Rasisti on ihminen, joka näkee ongelmia siellä missä muut eivät. Jos ongelmaa ei ole, he keksivät sellaisen. Heille maahanmuutajien tekemät rikokset ovat kulttuurisidonnaisia, mutta oman maan kansalaisen tirvaistessa toista turpaan, on kyse vain kännisen ihmisen päähänpistossa.

Rasisti on ihminen joka sulkee silmänsä tosiasioilta. Kun rasisti näkee maahanmuuttajan, hän näkee ongelmanaiheuttajan, "elintasopakolaisen", ja suuttuu, jos jollain "vääränvärisellä" on varaa älypuhelimeen. Hän ei ymmärrä ihmisten hätää ja pakolaisuuteen johtaneita syitä. Hän ei ymmärrä, että juuri nämä ihmiset pakenevat maassaan vainoa ja terrorismia, sotaa ja kärsimystä.

Rasisti on reppana. Reppana, joka ei kykene asettamaan itseään toisen ihmisen asemaan. Reppana, jolle oman kulttuurin jalustalle nostaminen on ihanne, eikä hän ymmärrä olevansa täysin samanlainen, kuin vihaamansa ISIS-taistelijat, jotka eivät hyväksy vääräuiskoisia ja erilaisuutta.

Rasisti on siellä, missä on kärsiviä ihmisiä. Rasisti elää kriiseistä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Rasisti on ensimmäisenä ratsastamassa kriisien aallonharjalla, pelatakseen omaan pussiinsa ja saadakseen ajatuksilleen huomiota.

Niin kauan kuin on on rasismia, on myös epäoikeudenmukaisuutta. Ja niin kauan kuin rasismi Suomessa kukoistaa, on turhaa unelmoida yhteiskuntarauhasta ja hyvinvoinnista.

Rasismi täytyy kitkeä Suomesta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Haulikkohäät

Työnantaja- ja palkansaajajärjestöt saivat viimein viidennellä yrittämällä aikaan luonnoksen niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta, jonka sopimisella pyritään välttämään hallituksen uhkaamat 1,5 miljardin lisäleikkaukset. Kuten etukäteen olettaa saattoi, sataa koko sopimus täysin työnantajapuolen laariin.

SAK:n nokkamies Lauri Lyly kehui Ylen haastattelussa sitä, kuinka saavutettu sopimus on kiperä, mutta oikeudenmukainen. STTK ja Akava ovat asiassa samoilla linjoilla. Niiden mukaan sopimus oli parempi vaihtoehto kuin hallituksen uhkaamat leikkaukset. Lopullista sinettiä sopimukselle ei vielä saatu, koska SAK:n hallitus päätti viedä asian käsittelyyn työmarkkinajärjestöjen hallituksiin, STTK:n ja Akavan sen suorilta hyväksyessä.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, mitä sopimuspakettia Lyly ja muut keskusjärjestöpamput ovat lukeneet pitäessään sitä oikeudenmukaisena. Sopimus on täysi katastrofi palkansaajan kannalta: työntekijän osuus eläke- ja työttömyysturvamaksuista nousee, julkisten alojen lomarahoista leikataa 30 prosenttia, ensi vuonna palkat eivät nouse  ja kaiken huipuksi työaika pitenee kolmella päivällä vuodessa, ansiotason kuitenkaan nousematta. Näiden ansiosta  työntekijöiden palkkataso laskee tulevaisuudessa useilla sadoilla euroilla kuukaudessa.  Jotta palkansaajapuoli ei sahaisi itseään jo tarpeeksi jalkaan mittavilla palkkaleikkausilla, päättivät keskusjärjestöt myös taipua kirjaukseen paikallisen palkkasopimisen lisäämisestä.

Anteeksi karkea ilmaisuni, mutta yhteiskuntasopimus ei ole mikään kompromissi tai torjuntavoitto palkansaajille, se on Kokoomuksen ja EK:n märkä päiväuni. Työntekijöiden oikeuksia poljetaan sopimuksen ansiosta alas historiallisella vauhdilla ja ay-liikkeen heikentyessä on ainakaan turha odottaa, että se pystyisi tulevia työtaisteluja voittamaan.

Ymmärrän toki sen, että hallituksen pakkopolitiikka on ajanut neuvottelijat ahtaalle, ja heikennyksiin on suostuttu mittavien lisäleikkausten pelossa. Joku voisi nähdä asiassa yhtäläisyyksiä pohjalaisiin haulikkohäihin, joissa kyse on siitä, onko tulevaisuus välttämättä huonompi vaihtoehto kuin ei tulevaisuutta ollenkaan.

Kuitenkin historiaa tarkastellessa on hyvä muistaa se, että asiat yleisestä äänioikeudesta lapsilisään on saavutetu nimenomaan ay-liikkeen taistelujen kautta. Nyt jos koskaan vaatimukset laajoista mielenosoituksista ja jopa yleislakosta ovat ajankohtaisia. Me emme voi myydä hyvinvointiamme näin halvalla. Me olemme se kansa, joka on päättäjät valinnut ja meillä on oikeus vaatia äänellemme vastinetta!

Poliisi on ystävä?

Aina ennen olen uskonut, tai ainakin toivonut, ettei Suomen poliisilaitos olisi läpeensä paha ja puolueellinen, vaan, että se pyrkisi kaikista ylilyönneistä huolimatta päivittäisessä toiminnassaan turvaamaan kansalaisten hyvinvoinnin. Viime viikot ovat osoittaneet karulla tavalla, että nämä oletukset ovat nykyään silkkaa haihattelua.

Poliisi ei ole edelleenkään ottanut selkeän kielteistä kantaa Soldier Of Odinin partiointiin kadulla. Muutamista soraäänistä huolimatta partiot ovat saaneet toteuttaa marssejaan ympäri Suomea.

Viimeistään menneenä lauantaina poliisi osoitti, mikä sen oikeat motiivit toiminnalleen ovat. Tampereella järjestetty Rajat kiinni!-mielenosoitus poiki vastamielenosoituksen pellepartio Loldiers Of Odinin puolesta. Tapahtumassa pellet tanssivat kadulla ja tarjosivat ohikulkijoille tikkareita ja hyvää mieltä. Poliisi oli varustautunut pellepartiota vastaan mellakkavarustein ja kaksi pelleä sai myös YLEn tietojen mukaan syytteet niskoittelusta, syynä se, ettei poliisin osoittamalla alueella pysytty.

Kyllä, tähän Suomi on mennyt. Kymmeniä äärioikeistolaista marssii kaduilla huutaen "rajat kiinni!" iskulauseitaan, mutta polisii kokee tärkeämmäksi estää pellepartion hauskanpidon. Syytteet siitä, etteivät pellet pysyneet heille osoitetulla alueella, tuntuvat naurettavilta, kun poliisi on viikkojen ajan todennut Odinin sotureiden toiminnan olevan laillista, koska kaikki saavat kaduilla halutessaan liikkua, eikä poliisi voi sitä estää. Kyse on kuitenkin siitä, onko päällä pellen punainen nenä vai nahkatakki Odinin logolla varustettuna.

Absurdimmaksi koko tapahtuneen tekee ylipäätän suuri varustautuminen poliisin taholta. Julkkispoliisi ja kirjailija Marko Kilpi, keskustelussa Ylen A-talkissa viime torstaina, totesi, että poliisi varustautuu mielenosoituksia ja yleisötapahtumia kohtaan voimakeinoilla jotka ovat tarpeelliisia. Loogisesti siis natsien miekkareille riittää muutama poliisiauto vierestä seuraamaan, mutta joukko pellepukuisia ihmisiä tarvitsee huippukoulutetut mellakkavarusteiset joukkojenhallintajoukot paikalle. En sitten tiedä miten poliisi valmistautuisi oikeisiin mellakoihin, joissa olisi paikalla kättä pidempää, jos jo muutamakymmenen pelleä tikkareineen vaatii täydet mellakkavarusteet.

Henkilökohtaisesti voin myös myöntää, että viime syksyn aikana ja etenkin katupartioiden ilmestyttyä katukuvaan, on oma turvallisuus aidosti mietityttänyt. Olen ollut politiikassa hyvin kärkkäillä ja avoimilla mielipiteillä jo vuosia, mutta nyt ensi kertaa blogitekstejä kirjoittaessa tai facebookkiin päivittäessä tulee aidoisti mieleen se, keksiikö katupartio tai muu hörhöporukka hyökätä minun kimppuuni tällä verukkeella.  Tiedän valitettavasti, etten ole ainoa näitä asioita mielessään pyörittänyt "suvakki".

Ei hätää, en ole politiikkaa mihinkään jättämässä. Poliisin viime aikaiset toimet eivät kuitenkaan omaa turvallisuuden tunnetta ole lisännyt. Jos jotain kunnioitusta poliisia kohtaan onkin joskus ollut, niin on se pitkälti viimeistään viime päivien aikana karissut pois. Toivoisin voivani luottaa siihen, että tarvittaessa poliisi olisi paikalla ja takaisi turvallisuuteni. Enää en sen varaan kuitenkaan uskalla laskea.

En voi ymmärtää

Odinin soturit partioivat kaupunkiemme kaduilla. Katupartioiksi itseään nimittävät järjestöt, joita on perustettu ainakin Kemiin ja Joensuuhun ja lisäksi uusia paikkakuntia on suunnitteila, kertovat turvaavansa kaupunkien turvallisuutta toiminnallaan.

Partiointi on saanut mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Perussuomalainen oikeusministeri Jari Lindström pitää katupartiointia tervetulleena asiana kunhan laillisen toiminnan rajoissa pidättäydytään. Eilen myös Persunuoret yhtyivät Lindströmin kannalle puheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen johdolla.

Partioiden puolustajat ovat viime päivinä vedonneet tarvittaessa liikkumisvapauteenkin, jota ei kuulemma täydy rajoittaa. En nyt itsekkään ensimmäisenä ole rajoituksia kannattamassa, mutta kukkahattusuvakkina en koe mielekkäänä sitä, että turvallisuuttamme kaduilla vartoivat entiset pahoinpitelysyytteitä saaneet uusnatsihenkiset ihmiset.

Keskusteluun partioiden oikeuksista itselläni meni tänään kuppi nurin, kun päämisterimme Juha Sipilä puolusti Ylen uutisessa katupartioiden toimintaa ja ihmetteli keskustelun saaneita suuria mittasuhteita.

"Sipilän mukaan olennaista on se, mitä katupartiotoiminta käytännössä tarkoittaa ja mitä ne tekevät.

– Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin, hän pohtii." (YLE)

En tiedä missä vaiheessa kiireinen pääministerimme on tippunut keskustelussa kärryiltä, mutta kun puhutaan järjestöistä, joiden taustalla on äärioikeistolaisia henkilöitä ja jotka ilmoittavat asiakseen " "valkoisen Suomen puolesta taistelemisen", niin mistään pienten koululaisten saattamisesta suojantien yli ei liene kyse. Mediassa on ollut esillä, kuinka useat järjestöjen johtohahmot on tuomittu väkivaltaisista teoista naisia tai maahanmuuttajia kohtaan.

Poliisi on myös ottanut asiaan erilaisia kantoja. Esimerkiksi Itä-Suomen poliisi ilmoitti tiedotteessaan, että lain mukaan rikosten ennaltaehkäisy, joka järjestöt pitävät tavoitteenaan, on Suomessa poliisin tehtävä, ei yksittäisten katupartioiden. Lisäksi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen totesi , ettei poliisi kaipaa katupartioita kaupunkeihin.

Mihin järjestö sitten aidosti pyrii, sitä on paha sanoa. Ainakin kipinänä toimintaan ovat olleet ulkomaalaisten suuri määrä, eivät esimerkiksi polttopullo ja ilotuliteiskut vastaanottokeskuksiin. Onneksi vastavoimia esimerkiksi Joensuulaisen Kyllikin siskojen muodossa on ilmestymässä.

Ylipäätään toimet, joilla yritetään eriarvoistaa ihmisiä, toimia omankäden oikeudella ja harmaalla alueella pitää tuomita jyrkästi niin kansalaisten kuin valtion johdon silmissä. Meistä kukaan ei halua elää Suomessa, jossa terrori-iskut maahanmuuttajia kohtaan ja ihmisoikeuksilla takapuolen pyyhkiminen ovat arkipäivää. Soldier of Odini toiminnalle on saatava piste tässä ja nyt!

Heikko-osaisuus ei ole tilastokysymys

Tilastokeskus kertoi tiedotteessaan joulun alla, että pienituloisten määrä on hieman laskenut viime vuonna verrattuna vuoden 2013 tilastoihin. Pienituloisten määrä oli laskenut lähes 43 000 ihmisellä. Ylen radiouutista aiheesta kuunnellessani olin hetken hämmentynyt, että miten tämä voi pitää paikkaansa. Syy toki selvisi: pienituloisuuden alaraja oli pienentynyt vuoden takaiseen verrattuna.

Jälleen siis yksi todiste siitä, että tilastoinnissa kyse ei ole siitä, miten asiat oikeasti ovat, vaan siitä, miten ne tilastoidaan. Suurinosa pienituloisten määrän laskusta selittyy nimenomaan tilastoinnin muutoksella, ei sillä, että pienituloisimman väestöosan tulot olisivat merkittävästi kasvaneet.

Valhe, emävale ja tilasto sanoo leikkisä sananlaskukin. Hyvin usein fakta on se, että tilasto kuvaa sitä, mitä sen halutaan kuvaavan. Esimerkiksi maahanmuuttajien raiskaustilastoista revityt kohupäivitykset eivät oikeasti pidä paikkaansa, jos ymmärrämme, miten pienistä promilleista ja niiden muutoksista puhutaan, ja kuinka niistä on turha vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. (Tästä asiasta kannattaa tsekata Jori Eskolinin teksti keväältä, joka valaisee hyvin asiaa.)

Mutta liittyen alkuperäiseen tilastokeskuksen tilastoon. En usko, että minun opintotukeni ainakaan riittää sen enempää elämiseen, vaikka pienituloisten määrä roimasti laskisikin vuodesta toiseen. Tilastot kertovat suhteista, eivät faktoista. Se, että pienituloisten määrä suhteessa laskee, ei nosta köyhimmän kansanosan elintasoa. Toimeentulotuki, opintotuki ja muut tukimuodot ovat yhä edelleen valovuosia jäljessä hintakehityksestä. Varmastikkaan eduskunnan hyväksymät indeksinpoistot eläkkeisiin ja opintotukeen eivät tätä suuntaa tule muuttamaan, päinvastoin.

Pienituloisten elämä vaikeutuu vuosi vuodelta. Hinnat kallistuvat, palveluita keskitetään ja vähennetään, ja hallitus vie politiikallaaan ja pakkolaillaan sen vähän mitä on enää jäljellä. Heikko-osaisuus ei poistu, vaikka tilastollisesti toteaisimme kaikkien olevan hyväosaisia. Tilastot eivät ole koskaan minun pankkitiliäni kartuttaneet. Heikko-osaisuus vähenee ainoastaan oikean, tai siis vasemmistolaisen politiikan ansiosta.

Itsenäisyytemme rauniot

Tänään vietetään itsenäisyyspäivää. Kansakunnan kerma juhlii illalla linnassa, äärioikeisto marssii Helsingissä soihtukulkueessa. Tavallinen kansa jakaa sosiaalisessa mediassa Suomen lipun kuvia ja hyvän itsenäisyyspäivän toivotuksia. Mutta mikä se itsenäisyys on, jota niin kovasti juhlitaan?

Itsenäisyys ja sen käsitys varmaan riippuu pitkälti kysymykseen vastaajasta. Normaalille rivikansalaiselle itsenäisyys on kansallisia urotekoja talvisodassa ja vuoden 2011 jääkiekon mm-kisoissa. Äärioikeisto taas kokee itsenäisyyden siksi, jota turvapaikanhakijat toimillaan Suomen rajojen sisäpuolella uhmaavat. Ylpeyden tunteminen suomalaisuudestaan täytyisi heidän mielestään rajoittaa lihaa syöville heteromiehille ja -naisille. Ei nyt ainakaan niillle mamuille tai suvakeille.

Itselleni itsenäisyys ei kuitenkaan ole vuosiin ollut enää merkittävä asia. Toki jääkiekossa ja jalkapallossa olen ennemmin Suomen kuin muiden maiden puolella mutta en kuitenkaan koe näiden asioiden suuremmin henkilökohtaiseen elämääni vaikuttavan. Kysymys siitä, mitä itsenäisestä Suomesta ajattelee onkin siinä, minkälaista Suomea me oikeastaan haluamme puolustaa?

Haluammeko puolustaa Suomea, jossa rasistiset mielipiteet ovat hyväksyttäviä? Suomea, jossa polttopullon heittäminen vastaanottokeskukseen, tai sen tuhopolttaminen koetaan isänmaalliseksi velvollisuudeksi? Suomea, jossa ainoa tapa vastustaa hallituksen toimia tuntuu olevan kokisen heittäminen ministerin puvuntakille? Suomea, jossa ay-liike on vitsi, ja jossa leipäjonot kasvavat vuosi vuodelta, kun hallitukset heikentävät sosiaaliturvaa "yhteisten talkoiden" nimissä?

Minulle itsenäisyys merkitsee hyvinvointia ja turvallisuutta. Nykyinen Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri ei takaa niistä kumpaakaan. Tästä syystä en myöskään koe, että voisin itsenäisyyspäivän juhlintaan osallistua. En halua puolustaa sellaista valtiota, joka toimillaan aiheuttaa pahoinvointia, ja jossa ihmisillä kansalaisuudesta ja taustastaan riippumatta ei ole turvallista elää.

Minä odotan itsenäisyyspäivää, jolloin voin olla ylpeä Suomestani, sen luomasta hyvinvoinnista, rauhasta ja demokratiasta. Tänään ei valitettavasti moiselle ylpeydelle ole aihetta.

Miksi saa sanoa "suvakki" mutta ei "rasisti"?

Tässä varmaan klassisin esimerkki viime kuukausien puskalava yms. keskustelupalstojen  aikaansaannoksista. Henkilö A esittää täysin järjettömän ja perustelemattoman argumentin, esimerkiksi "taas joku mamu eilen raiskannut". Tähän tulee henkilö B, kuten minä, korjaamaan, että ei, poliisi ei ole tästä edes tietoinen, väite on täysin tuulesta temmattu. Tähän henkilö A tai hänen kaverinsa henkilöt C, D ja E tulevat haukkumaan henkilöä B suvakiksi tai muuksi ihmiseksi, joka kertoo hänen hyysäävän mamuja ja pakolaisia ihan työkseen.

Tästä suivaantuneena ajoittain henkilö B riittävän kauan tällaista kuultuaan toteaa, että voisit rasisti lopettaa tuon älämölön, jonka jälkeen kyseisen termin itseensä saanut henkilö uhriutuu ja syyttää erilaisista argumentaatiovirheistä, jotka on kätevästi wikipediasta käsiinsä saanut.

Tiedän toki ja olen sen jo oppinut, että politiikassa ja nettikeskusteluissa saa omata melko paksunpuoleisen ihokerroksen. Kuitenkin joskus ihmisen syyttäminen rasistiksi on täysin perusteltua.

"Rasismi on aate tai toiminta, jossa ihmisten rodun, etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai näihin liittyvien fyysisten tai henkisten ominaisuuksien erilaisuudella perustellaan ihmisten eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen." (wikipedia)

Näin ollen, ihmisen kertoessa, että "kaikki mamut raiskaa" tai automaattinen olettamus siitä, että maahanmuuttaja on erilaisten rikosten takana "koska kulttuuri on sellainen", on rasismia, ja tästä syystä ihmisen kutsuminen rasistiski on perusteltua.

Mitä taas tulee sanan suvakki, tai sen erilaisten synonyymien, kuten "kulttuurinrikastaja", "punavihermädättäjä" tai "suvakkihuora" , käyttöön, ovat nämä usein merkkejä siitä, että vastapuolen järkevät ja perustellut argumentit ovat päätyneet loppumaan. Usein julkisessa keskustelussa käytävät asiat ovat kuitenkin todistettavissa oikeiksi tai vääräksi, eikä väärässä oleminen ole mikään mielipide, vaan väärässä olemista.

Tämä teksti on siis omistettu teille kaikkille, Immosille, Tynkkysille ja jokaiselle suomalaiselle, jotka pitää islamisaatioa ja "elintasopakolaisuutta" uhkana Suomen turvallisuudelle. Olkaa edes tosissanne rasisteja, älkääkä aina tiukan paikan tullen kierikö maassa itkupotkuraivareiden vallassa, kun joku ilkeä suvakki haukkui sinua.

Mutta niin, millainen se nykyinen kotoperäinen rasisti oikein on? Sellainen, jolle ihmisoikeudet, feminismi ja heikommassa asemassa olevien auttaminen ovat ok niin kauan, kuin ne kivasti sopivat omaan arvomaailmaan ja sen pönkittämiseen. Naisten asema on tärkeää Suomessa. Toki ei sekään silloin jos nainen lutkamarssilla osoittaa mieltään sen puolesta, että hänellä on oikeus kävellä kaupungilla ilman pelkoa siitä, että joku tulkitsee hänen asunsa luvaksi koskea tai yrittää iskeä baarissa.

Heikoimmassa asemassa oleviakin pitää auttaa, mutta Lähi-itään ei saa lähettää senttiäkään, koska on omatkin ongelmat, ja sitten huudetaan kilpaa ja ihmetellään, miksi ne sieltä sodan ja sorron jaloista pois lähtevät. Olen myös kuullut väitteen, ettei Suomen perustuslaki takaa pakolaisten oikeuksia. Pahoittelen, kyllä se takaa ihan kaikkien ihmisten oikeudet Suomen rajojen sisällä, tulotasosta tai kulttuurillisesta taustasta riippumatta.

Rasistit ovat niitä, jotka ovat kaikkea sitä, mitä he itse halveksivat: fundamentalistisia oman kulttuurin puolustajia ulkopuolisia tunkeutujia vastaan. Niin kauan kuin Suomessa rasisteja on, minä myös heitä aion rasisteiksi kutsua. Mitä sitä tosiasioita kieltämään.

Sinä myös olet työläinen

Ay-liikkeen perjantainen mielenilmaus on kirvoittanut mielipiteitä mediassa. Osa kesustelua on ollut se, etteivät kaikki ole kokeneet tapahtumapäivää  omakseen ja kokevat, ettei ay-liike ylipäätään aja heidän asiaansa yhteiskunnassa.

Tämä toki liittyy myös viime vuosikymmeninä tapahtuneeseen murrokseen työmarkkinoilla. "Perusduunareita" löytyy suhteessa paljon vähemmän kuin ennen. Suurin osa työllistää itsensä palveluammateissa, pätkätyöläisenä vuokratyöfirmoissa tai pienyrittäjinä toiminimellä.

Tämä kirvoittaa aika ajoin keskustelussa esiin kysymyksen, kuka se nykyajan työläinen onkaan?

Jos miettii Suomea ja maailmaa yli sata vuotta sitten, oli ero paljon selkeämpi. Tehtaanpatruunat johtivat tehtaita joissa duunarit työskentelivät 12 tunnin työpäiviä, maaseudulla taas kartanonherrat pitivät kansaa otteessaan ja torpparit tekivät taksvärkkipäiviä omien palstojensa viljelyn lisäksi.

Tämä ero ei ole enää läheskään yhtä selkeä. Monet pitävät yllä omia yrityksiään, olivat sitten alihankkijoina isommille tai tekivät itsenäisesti töitä parturikampaamoissa tai musiikkikouluissa. Maatiloilla torpparit hävisivät jo esimmäisen maailmansodan jälkeen ja nykyään maatilanomistajat ovat sitä niin sanottua omistavaa luokkaa.

Omistus, siinä se nykyajan hämäävä puoli onkin. Tekeekö talon tai auton omistaminen ihmisestä omistavan luokan jäsentä? Myös yrittäjyys on luokkarajoja hälventävä asia. Tekeekö oman toiminimen perustaminen ihmisestä automaattisesti rahanahneen työväensortajan?

Näistä syistä monen on nykyaikana vaikea kokea samaistumista työväenluokkaan.

Kun mietitään kuka työläinen ja kuka ei, on  kyse siitä, mistä ihminen ansaitsee elantonsa. Lähtökohtaisesti jos sinä itse ansaitset ainakin pääosin omalla työnteollasi tulosi jolla elää, olet työläinen. Osakkeenomistajat ovat nykyajan omistavaa luokkaa, he saavat tulonsa pääosin osakesalkuistaan, joiden arvoa nostavat muiden ihmisten työpanokset. Tästä syystä pienyrittäjät, keskitason johtajat ja maanviljelijät ovat työväenluokkaa siinä missä muutkin. Kun palkka tulee itse tehdystä työstä, ei ole myöskään vapaa järjestelmän asettamista rajoitteista. Omakotitalon omistaminen ei nosta ihmisen statusta yhteiskunnassa, vaan elannon hankkiminen on oikea tapa määritellä työläisen ja työnantajan ero.

Tästä syystä puhuminen siitä, että ay-liike on jäänne entisiltä ajoilta on järjetön. Työn luonne on muuttunut ammattiliittojen perustamisen jälkeen, mutta työtä tekevän väestönosan etujen ajaminen ei ole yhtään sen enempää menettänyt merkitystään.

Varmasti kuukausipalkkalaisten on ollut vaikeaa ymmärtää viime viikkoina, miksi ay-liike ajaa pienipalkkaisten ihmisten etuja. Toki, kenen muunkaan etuja se tällä hetkellä ajaisi?Jos pienpalkkaisten työehtoja ja elantoa heikkennetään, ovat tulilinjalla seuraavaksi pienyrittäjät ja keskituloiset.

Yhden työväenluokan osan etu on pidemmän päälle kaikkien etu. Se on syytä pistää mieleen, ennen kuin kyseenalaistaa ay-liikkeen tarpeellisuutta. Jonain päivänä sinä voit tarvita liittoasi, olethan sinäkin työläinen.

Sopimusyhteiskunnan loppu

Suomessa hallitus ja Elinkeinoelämän keskusliitto on tyrmistyneitä. Ay-liike järjestää ensi viikon perjantaina yhden suurimmista mielenilmauksistaan moniin vuosiin. Lisäksi ainakin AKT ja veturinkuljettajat ovat päivän ajan lakossa, ja muillakin aloilla on suunnitteilla työnseisauksia ja lakkotoimia.

Sosiaalinen media ei vieläkään ole toipunut maahanmuuttokeskustelusta kun Suomen puolueeton keskiluokka on keksinyt uuden kohteen vihalleen: lakkoilevat työntekijät jotka kaatavat toimillaan yhteiskuntaamme. Facebookissa monet ilmoittavat olevansa muita parempia ihmisiä, ja jättävät lakkoilun väliin, koska Sipilän Juha sitä hallituksesta asti pyytää.

Sinä, suomalainen keskituloinen työssäkäyvä ihminen, aseta itsesi hetkeksi pienipalkkaisten ihmisten asemaan. Kaupan kassalla työskentelevältä opiskelijalta viedään satasten edestä tuloja kuukaudessa sunnuntailisien vähennyksessä. Myös pienipalkkaiset hoitoalla työskentelevät ovat paketin häviäjiä, koska heidän palkkansa muodostuu pienen peruspalkan lisäksi lisistä, joita hallitus haluaa nyt kovalla kädellä viedä pois.

Varmasti tuntuu kivalta tienata hyvin rahaa ja olla kuukausipalkalla töissä, jotta ei tarvitse tällaisista lisistä välittää. Helppohan siinä on sitten ammattijärjestöjä syyttää, kun lapsi ei pääse päiväkotiin tai itse joutuu liikkumaan autolla töihin.

Mediassa on käynnissä täysin järjetön keskustelu, jossa kysymys tuntuu kuuluvan, saavatko ihmiset osoittaa mieltään ja olla lakossa? Toinen osapuoli tukee lakkoilijoita, toiset taas vetoavat ihmisten moraaliin, jotta nämä eivät jättäisi perjantaina työpäivää väliin.

Oikea keskustelunaihe olisi kuitenkin  se, miksi ihmiset lakkoilevat ja osoittavat mieltään? Eivät työmarkkinajärjestöt huvikseen lakkoilmoituksiaan tee, tuleehan siitä aidosti ansionmenetystä ihmisille. Syytä mielenilmauksiin tulisi etsiä niiden aiheuttajasta, eli hallituksesta.

Toki paketti on pienituloiselle kuritusta, kuten jo aiemmin kerroin. Kuitenkin moni ay-toimija on oikeutetusti tuohtunut myös siitä, että hallitus päätöksillään kävelee vanhan kolmikannan yli ja kehittää uudet lait, jotka pelaavat suoraan työnantajien rahapussiin. Puolueet, jotka ovat viime vuosina korostaneet nimenomaan paikallisen sopimisen tärkeyttä, jyräävät nyt koko sopimusyhteiskunnan maantasalle. Ennen työlainsäädäntö on määritellyt vähimmäisvaatimukset työehtoihin, nyt hallitus haluaa määritellä lisien ja lomien maksimirajat.

Tämä on hyökkäys sitä demokratiaa ja yhteiskuntaa vastaan, jota Suomeen vuosikymmenien ajan rakennettiin. Hyvinvointivaltiosta siirryttiin sopimusyhteiskuntaan, nyt olemme kulkemassa kohti tietä, jossa hallitus yhdessä EK:n kanssa määrittelee sopimukset. Tämä tie kulkee kohti heikentyviä oikeuksia työntekijälle. Tästä syystä minä ainakin olen perjantaina torilla kertomassa hallitukselle, että nyt riitti!

Arvokysymysten äärellä

Viime viikkojen nettimeuhkaamista on pitänyt yllä pakolaiskeskustelu. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset ovat tunkeneet foliohatut syvälle päähänsä ja syyttäneet valtiojohtoa milloin omien kansalaistensa unohtamisesta ja milloin taas rikollisten hyysäämisestä.

Pelkkien netin ammattiloukkaantujien lisäksi on pakolaiskeskusteluun toki otettu osaa myös korkeammalla tasolla, aina kansanedustajia ja puolueiden ylintä johtoa myöden. Erityisesti Perussuomalaiset ovat kunnostautuneet ja kyseenalaistaneet politiikan, jossa heidän mielestään turvapaikanhakijoiden oleskelua rahoitetaan suomalaisten heikko-osaisten kustannuksella.

Kaunista toki, että Perussuomalaiset ottavat kantaa köyhien ja asunnottomien elinolojen parantamisen puolesta. Samaan aikaan puolue kuitenkin istuu hallituksessa, joka on leikkaamassa historiallisen paljon koulutuksesta, perusturvasta ja terveydenhuollosta sekä pidentämässä työaikaa. Perussuomalaiset sanovat yhtä mutta käytännössä tekevät toista. Timo Soinikin yrittää epätoivoisesti pitää kiinni edes osasta vessasta vedettyjä vaalilupauksiaan, ja on julkisesti sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden päivärahoja pitäisi  alentaa.

Niin nettikeskustelijoita kuin poliitikkojenkin on syytä muistuttaa tärkeästä asiasta: turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei ole automaattisesti kantaväestöltä pois. Turvapaikanhakijoiden aiheuttamat kustannukset ovat Suomelle vuositasolla alle 0,5 prosenttia vuosittaisesta budjetista. Tämä on siis jokaista suomalaista kohti ainoastaan noin 15 sentin kustannus vuodessa. Ja ennen kuin maahanmuuttokriitikot repivät pelihousunsa asian suhteen, huomautettakoon, että esimerkiksi puolustusmenoihin kuluu yli 3 euroa vuodessa kansalaista kohti ja niin työttömyys kuin sosiaalikuluihinkin moninkertainen määrä turvapaikanhakijoiden tuomiin kustannuksiin verrattuna. Unohtamatta toki sitä, kuinka helposti Suomi saisi miljardeja euroja lisää verotuloja korottamalla pääomaverotustaan.

Toki itselleni ja toivottavasti monelle muullekkaa ihmiselle turvapaikanhakijoiden vastaanotto ei ole rahakysymys. Monet kyseenalaistavat sen, että miten turvapaikanhakijoilla voi osalla olla merkkipuhelimia ja kenkiä vaikka ovat paenneet Eurooppaan.  Kotoaan pois muuttaminen ei ole kellekkään yksinkertainen ja helppo päätös, etenkin jos perhe, koti ja omaisuus jäävät lähtömaahan. Turvapaikanhakijan ei tarvitse olla köyhä. Hän pakenee maastaan, koska ei ole turvassa. Ylen tv-uutisten jutussa Unkarista toimittaja kysyi Syyriasta tulleelta mieheltä, että miksi hän oli paennut juuri Eurooppaan. Miehen vastaus oli pysäyttävä, ja luultavasti jokaisen maahanmuuttokriitikon pitäisi ajatella sitä hetki: "Luuletko, että meille olisi missään muualla tuvallista paikkaa?" Niin, ihmiset eivät pakene huvikseen, he pakenevat, koska heidän on pakko suojella itseään ja läheisiään.

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto ei ole taloudellinen kysymys, se on arvokysymys. Ja minä arvostan ihmisiä ja ihmisyyttä. Mitkä ovat sinun arvosi?