Natottamisen juhlaa

Viime viikkoina uutisten ykkösaiheena eri kanavilla on ollut Ukrainan tilanne. Siitä näyttää olevan tulossa myös yksi keskeinen eurovaalien teema. Aiheesta on tehty jo monia hyviä kirjoituksia, ja esimerkiksi SKP:n kannanotto asiaan viime viikolta kokoaa hyvin omatkin ajatukseni asian suhteen.

Asiaan liittyen, etenkin tämä viikon aikana  näyttää Nato-keskustelu taas nostaneen päätään Suomessa. Ja syy natottamiseen on mikäpä muukaan kuin tuttu Venäjä-kortti. Eri blogikirjoituksissa ollaan esitetty, että Ukrainan kriisi on osoitus siitä, kuinka vaarallinen ja arvaamaton suuri karhu on, ja kuinka nopeasti tilanne voi kärjistyä. Omaa vettänsä myllyyn ovat lisänneet myös eri valtamediat, erityisesti Ilta-Sanomat joka esittää sivustollaan kuvia karjalan kannaksella tapahtuvista sotaharjoituksista. Myös eri lehdet ja MTV ovat kysyneet viime päivinä mielipiteitä siitä, onko ihmisten suhtautuminen Venäjään ja sen kannalta Suomen turvalllisuuteen muutunut.

En halua enkä tule puolustelemaan Venäjän toimintaa kriisin hoidossa. Kuitenkin jo edellämainitsemani SKP:n kannanottokin huomauttaa, ettei kriisissä ole kyse ainoastaan Venäjän turvallisuudesta tai Putinin "hulluudesta", vaan Ukraina ja erityisesti Krim on tällä hetkellä EU:n ja Venäjän välisen valtataistelun ilmentymä. Samalla toki myös USA haluaa osallistua tähänkin välienselvittelyyn. Suomessa media on yleisesti asettunut Ukrainan nykyhallituksen puolelle, johon kuuluu myös fasistinen Svoboda puolue kuuluu, jonka Iltalehti näytti ensimmäisenä valtamediana huomaavan.

Saman aikaan kun Svoboda ja muu hallitus syyttää Venäjää vähemmistöjen alistamisesta Krimillä (jota en kiellä enkä hyväksy), toimii hallitus tai ainakin hiljaisesti hyväksyy kommunistien vainon eripuolilla Ukrainaa. Esimerkiksi muutama viikko sitten kommunistisen puolueen puheenjohtajan talo tuhopoltettiin. Myös USA ja EU katsovat asiaa läpi sormien tukiessaan Ukrainan nykyhallintoa. Kyseessä on taas kriisi, jossa kumpikaan osapuoli ei ole toistaan parempi.

Mitä Suomen tilanteeseen tule, en näe, että meidän tilanteemme Venäjä-suhteiden kannalta olisi olennaisesti muuttunut. Natottajien on toki helppoa ratsastaa kriisin aallonharjalla ja vaatia Suomea liittymään Natoon. Itse en kuitenkaan näe siihen syytä. Konflikti on Venäjän ja Ukrainan/EU:n välinen asia. Toki Suomi on osapuolen kriisiin EU:n kautta, mutta puheet siitä, että Venäjä hyökkäisi Suomeen on täyttä hysterian nostatusta. Suomessa ei ole mitään, miksi Venäjä tänne haluaisi hyökätä. Yksi kriisiin osasyy tällä hetkellä on se, että osa Eurooppaan tulevasta Venäjän maakaasusta kulkee nimenomaan Ukrainan kautta, ja maan tilanne on tämän takia tärkeä suurvaltapoliittinen ja taloudelinen kiistanaihe.

Jos Suomi liittyisi Natoon,  se todennäköisesti vain huonontaisi suhteitamme Venäjään. Jos vieressämme asuu arvaamaton suurvalta, miksi tarkoituksellisesti ärsyttää sitä Natoon liittymisellä? Puheet Natosta pitäisi lopettaa ja alkaa etsimään aidosti ulospääsytietä nykyisestä kriisistä.

Sote-soppa

Eduskunta aloitti viime viikolla kohutun sosiaali- ja terveysuudistuksen, tuttavallisemmin Sote-uudistuksen käsittelyn. Hallitus on ehdotuksessaan linjannut, että uudistuksen ansiosta Suomeen tulisi sairaanhoitoalueita jossa palvelut jaettaisiin uudella tavalla. Käytännössä peruspalvelut, kuten terveyskeskuksia olisi oikeus ylläpitää vähintään 20 000 ihmisen kunnissa, tätä pienemmät olisivat riippuvaisia keskuskunnan palveluista, erikoissairaanhoito ja muut haastavammat palvelut siirrettäisiin suurten kaupunkien ja keskusten huolehdittavaksi.

Uudistus on tavallisen kansalaisen kannalta täysin järjetön. Jyrki Kataisen laskuopin mukaanhan uudistus parantaa palveluja ja niiden saantia yksittäisen kansalaisen kannalta. Omien laskujeni mukaan, jos esimerkiksi yhdellä lääkärillä hoidettavien potilaiden määrä tuplaantuu, vähenee käytännössä potilaan saama lääkäripalvelu ajallisesti puoleen. Käytännössä myös matka erikoissairaanhoidon, pienemmillä paikkakunnilla tavallistenkin terveyskeskuspalvelujen äärelle pääsy hankaloituu, ja matkat pitenevät. Tämä taas nostaa erityisesti vanhemman väestön kuluja esimerkiksi taksipalvelujen käytön osalta.

Valitettavasti uudistuksen vaikutukset voidaan nähdä jo osassa Suomea. Esimerkiksi Kainuussa lähes kaikki terveydenhuoltopalvelut on keskitetty Kajaaniin. Kainuun pienemmillä paikkakunnilla ei käytännössä ole mahdollisuutta hoitaa normaalia flunssatapausta pahempaa sairautta, ja näidenkin takia terveyskeskukseen pääsee hyvin heikosti henkilökunnan vähäisen määrän vuoksi. Yöpäivystys tapahtuu pelkästään Kajaanissa. Varmaan Kajaanilaisen kannalta ajatus ei sinänsä ole paha, mutta kun ajatellaan vaikkapa Suomussalmen Hossassa asuvaa ihmistä, jolla päivystykseen on matkaa 200 kilometriä maantietä pitkin, niin sairauskohtauksen sattuessa ei paljon naureta. Etenkin jos nyt Suomussalmella sattuu ambulanssia olemaan lähettyvilläkään.

Tämä on Kainuussa käytännön elämää jo nyt. Hallitus haluaa toimillaan ajaa saman käytännön joka puolelle Suomea. Samaan uudistukseen toki linkittyy myös kuntauudistus, joka keskittää palvelujen lisäksi myös päätöksen tekoa.

Tämä suunta on täysin väärä. Jossain tapauksilla hallitus leikki ihmishengillä kaavaillessaan sairaanhoidon keskittämistä. Palveluja pystytään aina hinnoittelemaan, ihmishenkeä ei!

(Teksti julkaistu alunperin SKP:n kommunistiblogissa 6.3.2014)

Perussuomalaiset - mikä on heidän tarkoituksensa?

Perussuomalaiset, tuo jo monivuotinen politiikan kuuma peruna. Kaikki tietävät mitä he ovat, mutta tietääkö kukaan, miksi he ovat niin suosittuja?

Kirjoitin Perussuomalaisista ja miksi heitä ei tulisi äänestää blogitekstin jo eduskuntavaalien alla. Argumentit ovat edelleen paikkaansa pitäviä ja viime vuosina puolue on antanut itse omalla toiminnallaan pontta niille.

Perussuomalaiset nopeasti ajateltuna toki tuntuvat siltä, että he ovat tavallisen ihmisen asialla, ja että he ovat pienen suomalaisen äänitorvi valtakunnassamme. Näin he myös itse ovat yrittäneet itseään esittää. Kuitenkin mitä Perussuomalaiset ovat oikeasti saaneet aikaan sitten viime eduskuntavaalien jytkynsä?

Perussuomalaiset on onnistunut profiloitumaan EU:n leikkauspoltiikan vastaisena puolueena. Kuitenkin puolue on Soinin johdolla pyörtänyt viime vuosina monet päätöksensä mahdollisen hallituspaikkansa toivossa. Aluksi puolue oli sitä mieltä, että EU:sta tulee erota, sitten piti erota enää vain eurosta, viime aikaisten haastattelujen perusteella ei eurokaan ole enää kynnyskysymys. Lisäksi viime viikolla Perussuomalaiset lähtivät mukaan hallituksen kanssa neuvottelemaan siitä, kuinka talous hoidetaan ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen. Soini totesikin tv-uutisissa, että leikkauksia tarvitaan jatkossakin, toki tavoista hoitaa leikkauksia hän oli Kataisen kanssa eri mieltä.

Perussuomalaiset ovat puolueena muutenkin pelkkä sekalainen seurakunta, josta kaikki löytävät itselleen jotain. On Suomea ja suomalaisia arvoja ajava siipi, Halla-Ahon ja kumppaneiden maahanmuuttokriittinen siip ja Soinin itsensä linja jossa kaikki kelpaa kunhan homot eivät saa mennä naimisiin. Eilen  (28.2) joukko lappilaisia Perussuomalaisia ilmoitti eroavansa puolueestaan, ja perustavansa uuden Siniristi – kansanliike paremman Suomen puolesta -puolueen. Lisäksi aika ajoin eri Perussuomalaiset kansanedustajat laukovat mediassa omia mielipiteitään, joista osa johtaa toimenpiteisiin ja osa ei. Viime syksynä James Hirvisaari erotettiin useiden rikkeiden takia, ja hän perusti yhden hengen Muutos 2011 -puolueen eduskuntaryhmän.

Miksi sitten Perussuomalaiset saavat niin paljon media-aikaa, eikä kukaan oikein tunnu olevan heidän vaalivoittojaan vastaan? Siksi, ettei Perussuomalaisten kannatus oikeasti muuta politiikan linjaa. Jos Perussuomalaiset pääsevätkin hallituspuolueeksi ensi vaalien jälkeen, on selvää, että aidosti johtava puolue on jokin muu kuin Perussuomalaiset. Puolue ei ole mikään muu kuin suomalaisten politiikkaan tyytymättömien ihmisten purkautumiskanava. Mitään konkreettista vaikutusta ei talouspolitiikkaan tai mihinkään muuhun ole tiedossa, äänestettiin heitä kuinka paljon hyvänsä eri vaaleissa.

Vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen heidän tarkoituksestaan on siis lyhyesti: olla näennäinen vaihtoehto, joka ei oikeasti tule vaikuttamaan mihinkään.

Yrittäjyydestä

Yrittäjyys tuo nykyisen järjestelmämme peruspilari. Sitä ilman (kuulemma) emme tulis edes toimeen. Yrittäjyyttä ja yrityksiä on kuitenkin monissa eri muodoissa. Mutta onko yrittäjyys aina ja vain pelkkää riistoa nykyisessäkään järjestelmässä?

Toki suurissa osakeyhtiöissä se tätä suurimmaksi osaksi on. Rahaa piisaa ja tarvittaessa voidaan pistää satoja työntekijöitä pihalle ilman, että yrityksen johto siitä mitenkään kärsisi. Jos ei muu auta, niin tuotanto siirretään halvemman työvoiman maihin Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerkikkaan.

Usein nämä suuret yritykset työllistävät alihankkijoinaan pienempi yrityksiä. Yleensä nämä yritykset ovat vain muutaman hengen pienyrityksiä. Lisäksi useilla palvelualoilla toimii monia toiminimiyrittäjiä, jotka ovat joskus käytännössä pakotettuja työskentelemään yrityspohjaisesti, koska työpaikkoja ei muuten alalta löydy. Tällaisia aloja ovat muun muassa hieronta- ja kampaamopalvelut.

Mitä sitten yrittäjä tästä toiminimiyrittämisestä hyötyy. Toki sen, ettei ole periaatteessa kenenkään alainen. Käytännössä kuitenkin vaikkapa nimenomaan teollisuudessa pienemmän yritykset juoksevat suurempien yritysten pillin mukaan. Ja palvelualoilla se vasta ongelmallista onkin. Ylipäätään jo byrokratian ja tilojen hankinnan kannalta ei työ ole helppoa, ja lisäksi ongelmana ovat mahdolliset sairaudet. Esimerkiksi jos yrittäjä joutuu jäämään flunssan takiakotiin, menettää hän itse omat tulonsa kyseiseltä päivältä. Normaalisti työntekijä saisi palkkaa kun on poissa töistä; yrittäjällä sairauspäiväraha alkaa pyöriä kuitenkin vasta kolmen päivän jälkeen. Eli käytännössä sairastuessaan yrittäjä menettää kokonaan kahden päivän palkkansa.

Pienyrittäjyyden suuri ongelma on siis se, että sosiaaliturva on paljon heikompi kuin mitä normaalilla palkkatyöläiseltä. Kuitenkin monilla aloilla pienyrittäminen on jokapäiväistä, ja sen pyörittäminen vie rahaa ja voimia. Etenkin kun yrittäjä toki on itse vastuussa siitä, tuottaako yritys rahaa vai ei, eli saako hän työstään rahaa vai ei.

Hyvin usein ihmiset mieltävät, että minä kommunistina automaattisesti olisin kaikkea yrittäjyyttä vastaan. Kuten kuitenkin edellä olen osoittanut, ei asia ole niin yksiselitteinen. Marxin siteeraaminen tuntuu hieman nähdyltä, muttta on totta, että jo hän havaitsi tämän ongelman eläessään 1800-luvun Saksassa. Toki silloin ei ollut samassa mielessä pienyrittäjiä kuin nykyään, mutta Marx puhuu kirjoissaan talonpoikaisluokasta jonka hän sanoo lopulta sulautuvan työväenluokkaan.

Kyse ei siis ole siitä, että yrittäjyys automaattisesti on paha asia. Tässä, kuten kaikessa muussakin yhteiskunnassa, on kyse tuotannollisista suhteista. Pienyrittäjä ei ole sen vapaampi suurten yrityksen päätäntävallasta kuin palkkatyössä käyväkään ihminen. Usein hän tekee käytännössä samaa työtä, vain huonommilla työehdoilla, koska ei kuulu työehtosopimusten piiriin.
Tästä syystä koen kommunistina olevani myös pienyrittäjien asialla.

Kriisitietoisuuden lisäämistä

Välillä minua ärsyttää, etenkin nyt EU-vaalein alla minua ärsyttää, kuinka osa ihmisistä tuntuu olevan täysin tietämättömiä nykyisen kriisin syyllisistä. Joskus tuntuu, että ihmisille ovat menneet läpi puheet siitä, kuinka kriisin ovat aiheuttaneet Etelä-Euroopan ihmiset ja heidän ahneutensa.

Ensimmäisenä tulee toki mieleen, että Perussuomalaisten mielipiteet olisivat menneet läpi. Osittain tämä varmaan on tottakin. Ei puolue vahingossa ole saanut jytkyjään viime vaaleissa. Kuitenkin samalla tavoin porvaripuolueet ajavat tätä samaa mielipidettä kansaan.. Jyrki Katainen on eri tukipakettien osalta kertonut, kuinka meidän pitää ”Eurooppalaisen solidaarisuuden” nimissä tukea Etelä-Euroopassa asuvia ihmsiä. Tämä on lisännyt entisestään ihmisten käsitystä siitä, että Suomen rahat valuvat vain kreikkalaisten ja italialaisten huviksi, ja että sama vastuuton meno siellä jatkuisi.

Fakta kuitenkin on se, mikä monelta suomalaiselta on mennyt ohi, koska siitä ei ole hirveästi valtamediassa huudeltu, että koko potti Troikan antamista tukipaketeista menee ylikansallisten pankkien ja rahoitusyhtiöiden taskuuun. Mitä vaikkapa kreikkalaiset näistä tukipaketeista ovat hyötyneet? Sen, että sosiaaliturva maassa on olematon, palveluita ja tehtaita ajetaan alas, ja että työttömyys on korkea, etenkin nuorisotyöttömyys joka lähentelee jo 60 prosenttia.

Ajoittainen ärsytys asian suhteen oli myös yksi tärkeä syy ehdokkaaksi lähtiessä. Jos minä en ole ehdokkaana ja kerro, missä ongelma oikeasti piilee, niin kuka sitten? Eivät eduskuntapuolueet ainakaan. 

On myös turhaa tuudittautua siihen ajatukseeen, että tämä kriisi olisi vain Etelä-Euroopan maiden ongelma. Samaa politiikkaa. mitä Troikka on ajanut Kreikkaan ja Espanjaan, pyritään laajentamaan ympäri Eurooppaa. Ei ole suinkaan sattumaa, että hallitus kertoo meille, kuinka meidän pitää leikata, jotta saamme valtion velkaamme pienennettyä.

Avoimesti koko leikkaustoimintaa perustellaan sillä, että kansainvälisten sijoituspankkien Suomelle antama korkea luottoluokitus säilyy. Oikeasti emme ole vielä lähelläkään minkäänlaista velkakriisiä, mutta Kreikan esimerkillä kurjistuspolitiikkaa ajetaan myös Suomeen.

Tätä tulee tulevisssa vaaleissa tuoda esiin, ja sanoa nykyiselle menolle EU:ssa ehdoton EI!

Yhtiöittämisen ongelmat

Tänään se sitten nähtiin mihin tämä uusi AMK-uudistus on johtamassa. Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK), joka muutti toimintamuotonsa osakeyhtiöksi vuoden vaiheessa, ilmoitti tänään, että se aloittaa henkilöstöä koskevan yt-neuvottelut.

Tiedotteessaan OAMK toteaa mm. "Hallitusohjelman ja vuosia 2014–2015 koskevan kehyspäätöksen mukaiset menosäästöt/rahoitusleikkaukset ovat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alalla mittavat ja kohdistuvat Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n toimintaan. -- Henkilöstökulujen osalta arvioitu toiminnan sopeuttamistarve vuoden 2013 tasosta on vuonna 2014 noin 2,33 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 noin 3 miljoonaa euroa. Nyt käynnistettävät koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut saattavat johtaa määräaikaisten työtehtävien päättymiseen, henkilöiden irtisanomisiin, työtehtävien muuttamisiin, siirtoihin tehtävistä toisiin, työtehtävien yhdistämisiin, muutoksiin työsuhteen ehdoissa ja osa-aikaistamisiin.".

Opiskelijana tästä ei voi missään nimessä olla mielissään. On selvää, että leikkaukset ja mahdolliset lomautukset tulevat vaikuttamaan jokapäiväiseen opiskeluun. Pahimmillaan opetuksen taso saattaa laskea.

Oudointa asiassa on se, ettei opiskelijoita ja henkilökuntaa olla kuultu asiassa millää tavalla. Normaalisti korkeakoulujen hallituksissa istuvat niin henkilökunnan ja opiskelijoidenkin edustajat. Nyt yhtiöittämisen jälkeen opiskelijakunnalla ei ole edustusta OAMK Oy:n hallituksessa, kute OSAKO myös kannanotossaan toteaa. Tämä ilmoitus tuli siis tuli niin opiskelijoille ja luultavasti myös henkilökunnalle melko "puskista".

Valitettavasti tämä ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole mitenkään odottamatonta. Jälkiviisaana ajateltu on selvää, että ilmoitukset ja päätökset leikkauksista on tarkoituksella jätetty OAMK Oy:n hallinnoimaan aikaan, kun opiskelijat ja henkilökunta eivät pääse päätöksentekoon vaikuttamaan yhtiön hallituksessa. Asiasta ei ollut mitään tietoa vielä syksyllä.

Nyt alkavat yt-neuvottelut ovat valitettava esimerkki siitä, mitä asioiden ja palveluiden yhtiöittäminen tuo tullessaan. Selvästi tässäkin tapauksessa irtisanomiset on ollut helpompi sysätä osakeyhtiön tulostavoitteiden alaiseksi päätökseksi. Outoa on myös se, millä mittareilla OAMK ylipäätään mittaa tuottavuuttaan? Kuten jo syksyllä blogitekstissäni totesin, täytyisi opiskelun olla panostus sivistykseen, ei vain osana tuottavuutta. Valitettavasti OAMKin päätös on päätös täysin päinvastaiseen suuntaan.

Utopiaa puolustamassa

Ei ole kerta, eikä kaksikaan, kun olen poliittisen toimintani suhteen kuullut kommentin "mutta toihan on ihan utopiaa". Kuulemma mitää ei kannata tehdä, kun ei se kuitenkaan toteudu.

Sanakirjan, tässä tapauksessa Wikipedia, määrittelee sanan utopia seuraavasti:

   "Utopia tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa --           
    Myöhemmin termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun
    henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla."

Tässä mielessä kannatan niin sanotusti "utopiaa". Toki usein termin on tarkoitus olla loukkaava, ja osoittaa, ettei kyseinen ajatus tai yhteiskunnallinen muoto tule koskaan olemaan konktreettinen, joka jollain tavalla nykymielessä tulkitaan konreettisen vastakohdaksi.

Mikä ihme tämä utopia sitten on jota kannatan? Pidemmällä aikavälillä toki, ihanteellinen maailma olisi paikka, jossa markkinat ja näin ollen raha ja vaihtotalous olisi menettänyt merkityksensä, ja ihmiset toimisivat yhdessä yhteisen asian hyväksi. Joku kutsuu näin ajattelevaa ihmistä kommunistiksi, joku taas mieltää itsensä Zeitgeist-teorian kannattajaksi. Tärkeintä ei ole tässä tapauksessa termi vaan päämäärä.

Myönnetään, nykyisenlainen yhteiskunta on täysin päinvastainen kuin oma ihanneyhteiskuntani. Näin ollen onkin helppo lytätä koko ajatus, ja todeta sen olevan vain todellisuudesta irtaantunutta haihattelua. Tälle syynä on se, että ihmiset ovat kasvaneet nimenomaan tähän yhteiskuntaan ja tottuneet, että näin asiat menevät. Useinhan minua utopistiksi haukkuva ihminen toki myöntää ajatuksen olevan kaunis ja kannatettava. Hän ei vain näe sitä realistisena.

Kyse on näkemisestä tämän järjestelmän ulkopuolelle. Jo nykyään erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja on olemassa. Suomessakin ovat muutaman vuoden toimineet toki vielä pienellä kapasiteetilla, erilaiset aikapankit. Lisäksi mm. Kreikassa ihmiset ovat pakonsanelemana alkaneet tarjota esimerkiksi ilmaista ruokaa ja lääkäripalveluja.

Mitä tämä kannattamani utopia siis on konkreettisesti? Se on niin taloudellinen kuin poliittinen järjestelmä, joka lähtee liikkelle siitä, että jokainen ihminen on tärkeä. Utopinen ajatteluni katsoo, että on väärin, kun toinen ihminen hyötyy toisen tekemästä työstä, ja että korkeammassa asemassa oleva ihminen saa vallan kanssaihmisensä toimeentulosta ja sitäkautta koko elämästä. Minun utopinen ajatteluni on myös sitä mieltä, ettei ihminen saa riistää luontoa, vaan ihmisen täytyy olla osana luonnon kiertokulkua ja näin ollen suojella niin kasvustoa kuin eläimiä ympäri maailmaa.

Olen kyllästynyt nykyiseen menoon. Siksi visioin ja unelmoin paremmasta maailmasta jossa tärkein  on ihminen eikä raha. Jos se on sinun mielestäsi vain utopiaa ja haihattelua, hyvä on. Itse kuitenkin jatkan toimintaani utopiani osoittamalla tiellä, kunnes maailma on parempi elää.