Tapaus Yrttiaho ja Vasemmistoliitto

Ajattelin ottaa tämän päivän kuumimman puheenaiheen itsekkin esille.

Vasemmistoliiton puoluehallitus päätti eilisessä kokouksessaan erottaa Jyrki Yrttiahon puolueen jäsenyydestä. Tai tarkemmin edellyttää erottamista Yrttiahon Raision paikallisosastolta.

Miksi Yrttiaho siis halutaan erottaa? Koska puoluejohdon mukaan Yrttiaho puhuessaan SKP:n edustajankokouksessa viime lauantaina "sivalsi erittäin voimakkaasti vasemmistoliittoa". Puoluehallitus päätti erottaa Yrttiahon äänin 11-3.

Ehkä oudointa tilanteessa on se, että Vasemmistoliitto joka pitää itseään jäsendemokraattisena puolueena, päätti erottaa Yrttiahon ilma, että häntä itseään asiasta kuultiin. Lisäksi kuten useissa lehtijutuissa on todettu tuotiin asia puoluehallituksen kokoukseen ylimääräisenä asiana ilman, että asiaa oli sen enempää etukäteen valmisteltu.

Ehkä räikeintä tässä on se, ettei suurimmalla osalla puoluehallitusta näyttänyt olleen minkäänlaista käsitystä Yrttiahon puheen sisällöstä päätöstä tehdessä. Kuten Vasemmistoliiton puoluesihteeri Marko Varajärvi toteaa Ylen uutisjutussa " Yrttiaho oli kuulemma SKP:n puoluekokouksessa sivaltanut voimakkaasti vasemmistoliiton työtä hallituksessa". Itse puheen kuulleena (jonka voi kuunnella myös Tiedonantajan Youtube-kanavalta) Yrttiaho nimenomaan kritisoi hallituspolitiikka ei nimenomaan Vasemmistoliittoa puolueena.

Tapaus osoittaa myös hyvin Vasemmistoliiton johdon suhtautumisen SKP:hen. Luultavasti jossain muun puolueen kokouksessa hallituksen kritisointi olisi ok. Mutta SKP:n kokouksessa se on Vasemmistoliitolle paha imagokysymys. Toki asiasta noussut polemiikki ja keskustelu julkisuudessa ei ainakaan yhtään helpota tätä tilannetta. Jos SKP haluttaisiin Vasemmistoliiton puolelta hiljentää niin tällälailla se ei ainakaan tule onnistumaan.

Toisaalta tapaus on myös hyvä osoitus, ettei sopuinen puoluekokous todellakaan kuvannut Vasemmistoliiton nykytilannetta. Puolue on selvästikkin jakautunut kahteen siipeen entistä pahemmin. Nähtäväksi jää mihin tämä eripura vielä johtaakaan.

SKP kohti tulevaa

Viime viikonloppuna pidettiin Suomen Kommunistisen Puolueen edustajankokous Vantaalla Tikkurilan lukiossa. 

Mielestäni kokouksen anti oli itseni mielestä todella hyvä. Uusia avauksia tehtiin, monipuoliisia puheenvuoroja pidettiin ja puoluejohtoa nuorennettiin.

Itse pidin myös sunnuntaina puheenvuoron SKP:n voimistamiseksi käytyyn keskusteluun liittyen. Puheenvuoroni tässä:

"Hyvät toverit.

Olemme kuulleet eilen ja tänään monia hienoja puheenvuoroja siitä mitä meidän tulisi tehdä. Syyksi ongelmiimme on esitetty mediaa ja eduskunnassa olemattomuutta.

Me voimme puhua täällä vaikka koko viikonlopun siitä mitä meidän tulisi tehdä ja mikä nykyjärjestelmässä on vikana. Tärkein on kuitenkin se mitä me KÄYTÄNNÖSSÄ TEEMME!

Tiedämme ongelmat, tiedämme niitten syyt. Tiedämme myös ratkaisut. Meidän ongelmamme on se, että meidän on lopetettava keskustelu ja tartuttava käytännön toimeen! Ei kukaan tule mukaan puolueeseen jossa ei muuta tehdä kuin keskustella keskustelemisen perään. Keskustelun merkitystä toki väheksymättä.

Tämän suhteen tärkein asia on, ettemme odota käskyä ylhäältä vaan toimimme paikallisesti jokaisella paikkakunnalla. Paikalliset kampanjat ovat tärkein aseemme niin näkyvyyden kuin jäsenhankintamme kannalta.

Tärkein asia on siis yksinkertainen: meidän tulee lopettaa keskusteleminen ja toimia paikallisesti tässä ja nyt!"

Kokouksessa oli todellinen uudistumisen mieliala. Eikä ainakaan vähiten sen ansiosta, että puoluejohto vaihtui melko radikaalilla kädellä. Puheenjohtajaksi nousi entinen pääsihteeri Juha-Pekka Väisänen, pääsihteeriksi viime vuotinen KomNL:n puheenjohtaja Heikki Ketoharju ja varapuheenjohtajiksi valittiiin Emmi Tuomi ja Pauli Schardin. Myös keskuskomitea uudistui ja nuoreni huomattavasti. Itsekin olen nykyään siis keskuskomiteassa mukana.

Kokouksen mielialan ja hienojen uusien asiakirjojen ansiosta (joita voi lukea SKP:n kotisivuilta skp.fi) minulla on todella luottavainen mieli puolueen tulevaisuuteen ja uuteen nousuun. Siitä osoituksena puheenjohtajamme on ollut useissa haastatteluissa valintansa jälkeen ja muutenkin SKP tuntuu saavan entistä enemmän mediahuomiota. 

Ehkä media ja etenkin ihmiset kaipaavat vastarintaa ja vaihtoehtoa. Vasemmistoliitto ei sitä enää ole kuten se omassa puoluekokouksessaan viikonloppuna osoitti. Puolue ei tehnyt minkäänlaisia avauksia nykyiseen hallituspolitiikkaan liittyen. Kuten Helsingin sanomatkin eilen uutisoi: "Vasemmistoliiton kannattama ihannetalous on ”omistussuhteiltaan monimuotoinen ja moniarvoinen talousjärjestelmä”. Kokous hylkäsi lausuman, jonka mukaan puolue olisi kannattanut reiluilla pelisäännöillä toimivaa markkinataloutta."

Nyt meidän on tärkeä käyttää SKP:ssä tilanne hyväksemme. Tehdä enemmän avauksia. Siirtää painopistettä kokouksista kaduille. Kuten uusi puheenjohtajamme sanoi "muuttaa poliittista asentoamme". Meillä on nyt mahdollisuus, käytetään se hyväksi!

Kohti SKP:n edustajankokousta

SKP:n edustajankokoukseen on enää pari viikkoa aikaa. Sen takia ajattelin pohdiskella kuinka me suuntaamme puolueena eteenpäin. (Teksti on sama jonka lähetin SKP:n sähköpostiin jo helmikuussa jos teksti jonkun mielestä näyttää tutulta).

SKP:n tämän hetkinen ongelma ei ole siinä, ettemmekö tietäisi mitä nykyisessä järjestelmässä mättää ja mitä olisi muutettava. Välillä asia tuntuu kuitenkin olevan vuodesta vuoteen, kokouksesta koukseen saman asian keskustelemista ja vatvomista uudelleen. Me tiedämme syyt ja meillä on niihin ratkaisuja.

Ongelma on se, että yleensä nämä hyvät päätelmät jäävät niihin kokouksiin. Kommunistinen toiminta ei saa olla pelkkiä kokousia ja "keskenään touhuamista". Toki nämä ovat tärkeitä asioita dialektisen toimintamme kannalta. Meidän on oltava ajan hermoilla.

Mitä meidän tulisi todellakin tehdä ja paljon on suunnata toimintamme pääpaino ulospäinsuuntautuneeseen toimintaan. Voimme pitää hienoja kokouksia vaikka maailman tappiin asti. Ne eivät kuitenkaan ole ulospäin näkyvää toimintaa. Ulospäin suuntautuva toiminta on kampanjoita tärkeiden asioiden puolesta eri puolilla Suomea.

En sano, etteikö tätä tehtäisi jo joiltain osin. Sen määrää tulisi kuitenkin lisätä huomattavasti. Näin jäsenmääräkin vois lähteä kasvuun ja saisimme uusia nuoria mukaan toimintaan jotka pitävät puoluetta todellisena vaihtoehtona eivätkä vain "vanhojen pappojen keskustelukerhona". Todellisen vaihtoehdon on suuntauduttava ulospäin.

Tämä asia ei korjaannu ylhäältäpäin sanelemalla hienoissa seminaareissa. Nimen omaan tärkein pointti on se, mitä myös KomNL:ssä olemme viime vuosina yrittäneet vahvistaa on kattojärjestön pienentäminen. Nykyään tuntuu, että SKP:n toiminta perustuu toimintaan keskuskomiteassa ja poliittisessa toimikunnassa ja sihteeristössä. Jos uusia aktiiveja jossain syntyy imaistaan heidät hyvin nopeasti mukaan vähintään piirin yleensä keskuskomitean toimintaan. Tämä on resursseja pois paikallisesta toiminnasta. Paikallinen toiminta on kuitenkin nimen omaan sitä, missä meidän kuuluu näkyä. Ja nimenomaan muutenin kuin vaalien aikana. Toiminnan on oltava jatkuvaa ja pitkäjänteistä

Tärkeää on myös huomata se tosiasia ettemme, aktiiviemme osalta ole suuri puolue. Meidän on turha yrittää ajaa montaa aloitetta samaan aikaan eteenpäin. Mielummin jaetaan vastuuta aktiivien ja osastojen kesken ja keskitytään maksimissaa muutamaan tärkeään teemaan täysillä, jolloin ehkä myös näkyvytemme lisääntyy ja tätä kautta uusien aktiivien määrä kasvaa. Kattojärjestön toiminnan tulisi  olla piirejä, osastoja ja aktiivien ideoiden yhteenkokoamista ja niiden jakamista eteenpäin. Ei itse toimintaa. Hyviä ideoita kannattaa aina jakaa eteenpäin.

Näillä ajatuksilla kohti edustajankokousta ja uutta hienoa puolueemme tulevaisuutta.

Oikaisu Uljas 5/2013 juttuun "Kuopaksen kalleutta liioiteltu"

Uljas-lehti julkaisi jutun Kuopasta koskevaan kuntalaisaloitteeseen liittyen (http://www.uljas.net/wp-content/lataukset/2013/05/Uljas_5_2013.pdf sivulta kolme löytyy juttu). Haluan nyt oikaista lehden esittämän väitteen.

Jutussa kerrotaan, että "Koirikivi myöntää, että hänen esittelemissään luvuissa on hiukan tarkoitushakuisuutta, mutta painottaa, että vaikka tarkastelu rajattaisiin niille alueille, jossa Kuopaksen asunnot sijaitsevat, ovat Kuopaksen vuokrat joissakin tapauksissa kaupungin vuokratasoa korkeammat". Alkuperäisessä jutussa (http://www.uljas.net/wp-content/lataukset/2013/04/Uljas_4_2013.pdf sivu neljä) todetaan" Samaan aikaan kun esimerkiksi kaupungin asuntojen vuokra Niiralan Kulman taloissa on keskimäärin yhdeksän euroa neliömetriltä, opiskelijat joutuvat maksamaan jopa kolmetoista euroa
neliömetriltä".

En siis ole vääristellyt hintoja toisin kuin lehden otsikointi "Kuopaksen kalleutta liioiteltu" antaa ymmärtää. En alkuperäisessä jutussaankaan tai aloitetekstissä ole vertaillut keskenään yhtiön vuokra-asuntojen keskivuokrahintoja. Olen ottanut Kuopakselta esiin räikeimmän esimerkin, Niiralan Kulma Oy:stä taas heidän ilmoittamansa keskivuokran.

Miksi en ole esittänyt Kuopas Oy:n asuntojen keskihintoja? Koska Kuopas ei keskivuokrahintaansa ilmoita, eikä myöskään ole ottanut yhteyttä vaikka tätä asiaa yritin yhtiöstä kysellä tämän vuoden alkupuolella. Toki jää jokaisen omaan harkintaan pohtia, miksi Kuopas ei tätä hintaa ilmoita ja miksi Kuopaksen toimitusjohtajaa ei olla saatu esittämään asian suhteen kommenttia lehtijuttuun.

Fakta on kuitenkin se, että opiskelija-asuntojen vuokrat ovat liian korkeita ja tämän vuoksi niiden tasoa tulisi ehdottomasti laskea. 

Hallituksen aivopieru

Hallitukselta pääsi keskiviikkona tähän mennessä vuoden pahin aivopieru. Aivopieru on nimeltään sote-uudistus. Ehdotuksen mukaan Suomi jaettaisiin noin 20-30 sote-alueeseen joissa toimisi ns. vastuukuntamalli. Vähintään 20 000 asukkaan kunnat vastaisivat perusterveydenhuollosta kun taas laajempi perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito siirrettäisiin vähintään 50 000 asukkaan kunnille. Kaikista pienimmät kunnat ostaisivat palvelut isommilta vastuukunnilta.

Idea on täysin järjetön. Uudistus käytännössä kieltää alle 20 000 asukkaan kuntia ylläpitämästä kuntansa asukkaille itse tuottamiaan terveyspalveluita: Uudistuksella ne pakotetaan ostamaan palvelut suuremmilta kunnilta. Tällä tavoin suuret kunnat nettoavat terveyspalveluissa ja ne saavat päättää hinnat joilla kurittaa pienempiä kuntia.

Kaikenlisäksi uudistuksen takia terveyskeskusmatkat reuna-alueilla kasvavat. Tämä ei ole oikein asukkaiden kannalta ja lisäksi se lisää entisestään pienten kuntien rasitetta, kun kunta joutuu ensin maksamaan vastuukunnalle terveyspalvelun tarjoamisesta ja tämän jälkeen saattamaan potilaan sairaanhoidon palvelujen ääreen kalliilla taksipalveluilla. Suurimpia nettoajia ovat toki suuret kaupungit joilla on oikeus järjestää laajaa perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa.

Demokratian kannalta esitys on myös kyseenalainen. Nykyisellään kuntien tehtäviin kuuluvat sosiaali- terveys-, koulutus-, ja kulttuuripalvelujen järjestäminen ja näiden palvelujen suhteen päätäntävalta on kunkin kunnan omalla valtuustolla. Kun oikeus sotepalveluiden järjestämisestä viedään pieniltä kunnilta siirtää se myös päätöksenteon kauemmaksi kuntalaisista. Pienten kuntien asukkaat ovat vastuukuntien päätöksenteon alaisuudessa. Käytännössä kunnat toki olisivat sote-uudistuksen jälkeen itsenäisiä mutta käytännössä demokraattisten oikeuksien kannata maahan muodostuisi kahden kerroksen väkeä: niitä jotka päättäisivät omista sosiaali- ja terveyspalveluistaan ja niihin jotka olisivat suurten kuntien päätöksenteon alaisuudessa.

Muutenkin tuntuu, että sotealueet ovat vain ensiaskel kohti laajoja kuntaliitoksia. Kun pieniltä kunnilta viedään uudistuksen kautta osa itsehallinnostaan on niiden lähes sama liittyä samantien suurempaan kuntaan.  Nykyiselle kehitykselle on ehdottomasti pistettävä stoppi. Ei soteuudistukselle, ei suurkunnille!

Vappupuhe

Kuopion torilla pitämäni vappupuhe:

Hyvät opiskelijat ja työläiset. On vappu, meidän juhlamme. Ainoa päivä vuodesta jolloin meillä on oikeus juhlia sitä mitä olemme.

Vappu on kuitenkin muutakin kuin pelkkä aihe juhlia vapaapäivän kunniaksi. Se on myös päivä vuodesta, jolloin meidän tulee marssia, muistuttaa oikeuksistamme ja ajatella tulevaa. Kulunut kevät ja muutenkin meneillään oleva hallituskausi on ollut yhtä rikkaiden juhlaa.

Maaliskuinen kehysriihi oli suuri kädenojennus rikkaille. Yhteisöveroa alennettiin eikä pääomaveroa vieläkään muuteta progressiiviseksi. Samaan aikaan välillisiä veroja kuitenkin nostettiin. Nykyinen istuva hallitus on käänteinen Robin Hood; se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Ne joilla ennestään oli jo vähän, maksavat jälleen Suomen rikkaiden verohelpotukset.

Kuitenkin opintotuki siirtyyy indeksiin ensi vuoden lopulla. Tämä on kuitenkin vain kosmeettinen parannus. Indeksikorotukset ehkäisevät toki vuosittaisen inflaation vaikutuksen. Inflaatio on kuitenkin ehtinyt laskea opintotuen määrää suhteellisesti jo 20 vuotta. Pelkkä indeksikorotus ei tee tuen määrästä vielä riittävän suuruista nykyiseen asumisen- ja ruoan hintatasoon nähden.

Me katsomme tätä samaa farssia vuodesta toiseen, keväästä kevääseen. Kataisen johdolla hallitus lupaa parantaa työllisyyttä ja tehdä kaikenlaisia muita hienoja urotekoja. Mutta lopputulos on täysinpäinvastainen..

Hallitus laskee ensi vuoden budjetissaan kuntien valtionosuuksia. Tämä kurittaa erityisesti pieniä kuntia. Useissa kunnissa Suomessa joudutaan valitsemaan palvelujen heikentämisen tai kuntaveroprosentin nostamisen välillä. Kuntavero on tasavero joka kurittaa enemmän vähävaraisia. Suurista pääomaveroista ei vieläkään tule senttiäkään kunnalle. Valtion tuista sitävastoin veroa joutuu maksamaan.

Samaan aikaan hallitus ajaa läpi mittavaa kuntauudistusta. Toteutuessaan se kuihduttaisi palvelut reuna-alueita. Palvelut keskittyvät yhä enemmän ja matkat niiden äärelle kasvavat. Kuitenkin hallitus nostaa Kelan matkatuen omavastuuosuutta. Monien pienillä tuilla elävien etenkin vanhusten pääsy terveyskeskuspalvelujen ääreen vaikeutuu entisestää.

Infaatio ja välillisten verojen korotukset nostavat ruoan ja muiden peruselämiseen tarvittavien tuotteiden hinnoja. Välilliset verot ovat tasaveroja. Ne tuntuvat suhteessa enemmän pienituloisen ihmisen lompakossa jolla kaikki ansaisaittu raha menee kulutukseen. Kelan tuilla tai toimeentulotuen varassa elävillä on tukalat oltavat. Köyhyys lisääntyy. Leipäjonot kasvavat.

Myös asumisen hinta kallistuu. Etenkin opiskelijan arjessa tämä näkyy radikaalisti kun pahimmillaan jopa ¾ osaa valtion antamasta kuukausittaisesta tuesta menee vuokranmaksuun. Luulisi, että opiskelijoille tarkoitetuissa asunnoissa eläminen olisi halvempaa. Meillä Kuopiossa tämä ei kuitenkaan toteudu. Kuopas Oy:n vuokrataso on liian korkea opiskelijoiden tuloihin nähden. Hintoja pitää saada alas. Niin yksityisillä markkinoilla kuin etenkin opiskelijoillle tarkoitetuissa yhtiöissä.

Kysymys kuuluu: kuinka kauan me suomalaiset vielä aiomme tätä katsoa? Vaalilupaukset on petetty moneen kertaan. Rahaa on. Se on vain jakautunut epätasaisesti.

Monet puolueet syyttävät näistä asioista hallitusta. Mutta syyt ovat oikesti syvemmällä, kauempana Suomesta. Syyllisiä eivät ole Kreikkalaiset eivätkä Espanjalaiset. He ovat samassa suossa kuin me Suomessa, uponneena tällä hetkellä vain syvemmälle. Oikeita syyllisiä ovat ylikansalliset pankit ja niiden harjoittama lainananto ja välinpitämättömyys muusta kuin omista reiluista voitoistaan. Näitä voittoja me myös Suomessa maksamme.

Nykyinen ”tiukempi” Eu-linja on ehkä suomelle itselleen parempi. Se ei kuitenkaan ratkaise ongelmia kriismaissa joissa työttömyys on huipussaan ja kansa on barrikaadeilla Eu:n sanelupolitiikkaa vastaan. Meidän tulisi tukea vaikeuksissa olevia ihmisiä kriisimaissa eikä kurittaa heitä budjettileikkaus vaatimuksilla ja lainanmaksuohjelmilla.

Vaikeassa taloustilanteessa valtiolla näyttää kuitenkin olevan varaa hankkia armeijalle uutta kalustoa. Kaluston hankinnassa tähdätään Natoyhteensopuuteen. Tällä tavoin Natoyhteistyötä yritetään entisestään syventää. Olemme mukana edelleen Afganistanin sodassa Naton joukkojen puolella. Lisäksi pidämme Naton kanssa yhteisiä harjoituksia jopa Suomen omalla maaperällä. Ensivuonna Suomen on tarkoitus osallistua Islannin ilmavalvontaan harjoitusmielessä aseistamattomilla hävittäjillä. Tämä ei tunnu oikealta. On tehtävä käännös päinvastaiseen suuntaa. Lopetettava Natoyhteistyö, vedettävä joukot pois Afganistanista ja kehitettävä rauhanasiaa kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n kautta.

Meidän on tehtävä valintoja. Takaammeko kriisimaiden lainoja näin kiristäen tavallisen työläisen ahdinkoa näissä valtioissa vai vastustammeko pankkien sanelupolitiikkaa euroalueella? Kevennämmekö rikkaiden verotuksia kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, vai lisäämmekö kuntien valtionosuuksia ja asetamme pääomatulot kunnallisveron alaisiksi näin turvaten peruspalvelut jokaiselle Suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta? On myös valittava haluammeko syventää yhteistyötä Naton kanssa ja käyttää satoja miljoonia euroja vuodessa asehankintoihin vai sitävastoin ohjata rahaa rauhantyöhön ja kehitysapuun? Pohjimmiltaan kysymys on hyvin yksinkertainen: raha vai ihminen?

Voiha kuntaliitos!

Kyllä oli taas miettimistä viime viikolla, kun Keski-Uudenmaan kunnat esittivät yhteistä kuntaliitosta. Kuntaliitos koskisi 10 kuntaa ja uuden suurkunnan koko olisi noi 240 00 asukasta (http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/229460-kuuma-kunnilta-esitys-jattikuntaliitoksesta) Itse vanhana Mäntsäläläisenä (joka toki välillä on mielessäin) kuulostaa muutos aika radikaalilta.

Mikä syy Keski-Uudenmaan kunnilla on liittyä toisiinsa? Kaikki kunnat Uudellamaalla ovat kasvukuntia, Veronmaksukykyä kunnista löytyy eikä mikään kunta ole pahasti veloissaan tai vaikeuksissa tuottaa peruspalveluitaan.Oikeastaan Uudenmaan kunnat ovat parhaiten voivia nykyisistä Suomen kunnista.

Syy tähän tuntuu olevan tähän vain ja ainostaan peruspalveluiden ja hallinnon keskittäminen. Toki hallitus aina lupailee kuinka kuntaliitos nimenomaan takaa palvelut myös pienille syrjäkylille paremman kuntatalouden ansiosta. Käytäntö on kuitenkin eri kuten viime vuoden kesäkuussa blogitekstissäni osoitin. Liian monessa paikassa Suomessa on kuntaliitosten ansiosta muodostunut käytännöksi helposti yli 50 kilometrin matka peruspalveluiden luo.

Pelkona on, että kuntien yhdistyessä Uudellamaalla lähipalvelut heikkenevät. Esimerkiksi Mäntsälän osalta tämä voisi tarkoittaa kaikkien virka-ajan ulkopuoleisten lääkäripäivystysten siirtymistä 30 kilometrin päähän Hyvinkään keskussairaalaan missä tätä nykyä jo yö- ja viikonloppupäivystys hoidetaan.

Tämä olisi myös melko paha isku lähidemokratialle. Nykyään Mäntsälä on suuruusluokaltaa 20 000 ihmisen kunta. Järvenpää ja Hyvinkää suurimpina kuntia noin 40 000 asukkaan kuntia. Siirtyminen 240 000 ihmisen kuntaan vähentää melkoisesti yhden äänestäjän painoarvoa kunnan asioissa nykyiseen verrattuna. Lisäksi monet hallinnolliset virat lakkautettaisiin säästösyistä.

Trendi on nykyään aivan päinvastainen kuin mitä pitäisi olla. Nimenomaan kuntia pitäisi pilkkoa pienempiin paikallisiin päätöksentekoelimiin ja lähipalvelujen saatavuus tulisi pitää inhimillisellä tasolla jokaiselle suomalaiselle. Ei suurkunnille! Kyllä lähidemokratialle!