En ole taas viime aikoina ehtinyt blogia kirjoittaa. Mutta nyt ajattelin riipaista tällaisen luultavasti keskustelua herättävän aiheen. Ajatus tuli kun kaverini perusti kristillisen blogin.
Heti aluksi vähän omasta uskonnollisesta taustastani. Olen ns. uskovainen. Kuulun luterilaiseen kirkkoon enkä siitä aijo erota. En kuitenkaan usein kirkossa käy. Sukujuhlisa yms. ainoastaan. Rippikoulun olen käynyt ja kaiken muunkin. Aivopesty en kuitenkaan ole. Vanhempani ovat uskovaisia mutta eivät hirveästi ole koskaan uskontoa "tuputtaneet".
Luultavasti jotkut miettivät "miten voi olla uskovainen ja kommunisti samaan aikaan". Usko ja uskonto onkin ainoa asia josta olen Marxin kanssa erimieltä. Mutta mielestäni kuitenkin kun hän sanoo kirjassaan, että "uskonto on kansan oopiumia" hän kritisoi sen aikaisen katollisen kirkon suurta roolia yhteiskunnallisissa asioissa. Itsekkään en kannata valtiota joka on vain ja ainoastaa Jumalan tahdon mukainen. Tämä ei kuitenkaan estä kirkkoa sanomaan yhteiskunallisiin asioihinsa mielipidettä. Kirkko on järjestö siinä missä muutkin ja sillä on sananvaltaa. Ja huomautuksena että kannatan naispappeutta. Itsekkin naispapin kastama.
Asia mihin ajattelin paneutua oli ateismi. Ateismi on aate joka kieltää Jumalan olemassa olon. En ateisteja rupea mollaamaan. Tunnen monia ihmisiä ihan omasta kaveripiiristäni jotka eivät Jumalaan usko eivätkä kirkkoon kuulu. Sitä en pidä pahana. Enkä heitä rupea arvostelemaan. Sen takia olen myös sitä mieltä etteivät ateistit saa mollata minun henkilökohtaista uskontoani. Mielipiteensä saa sanoa. Mutta välillä tuntuu siltä että jos et ole ateisti et ajattele omilla aivoillasi. Tätä kuulee myös ateistien kanssa keskustellessaan. En ymmärrä miten se että uskon Jumalaan rajoittaa ajatteluani? Itse tunnen ajattelevani ihan omilla aivoillani. Omasta mielestäni kirkko ei saa olla suuri auktoriteetti joka kertoo ihmisille miten asiat pitää tehdä. Raamattukin on vain ihmisen kirjoittama kirja. Tämän takia sen epäselvyyksiin vetoaminen ei pysty kumoamaan Jumalan olemassa oloa. Itseäni ärsytti myös hyvin paljon vapaa-ajattelioiden taannoinen bussikampanja HKL:llä. Bussien sivuissa luki "Jumalaa ei ole olemassa. Lakkaa siis murehtimasta ja elä vapaasti". Tämä on mielestäni hyvin loukkaavaan. Etenkin kun se on yleinen mainostus ympäri Helsingin kaupunkia. Julisteita tietenkin voi olla mutta näin suuri kampanja yleisesti uskontoa vastaan on mielestäni loukkaavaa.
Myös jotkut tietenkin vetoavat siihen että kirkko on saanut aikaan pahaa historian saatossa. Niin ovat saaneet myös muut aatteet. Myös kommunismi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että hyväksyisin sen. En tietenkään pasifistina hyväksy minkäänlaista tappamista. Mutta tekijöinä kuitenkin ovat olleet ihmiset. Se että he ovat sanoneet toimivansa uskontonsa/aatteensa puolesta on vain ja ainostaan törkeää. Se kuten olen monesti huomannut leimaa myös tulevia sukupolvia. Tappaminen ei ole todellakaan kristinuskon ajatus. Raamattu ja myös Jeesus korostaa rauhaa ihmisten välillä. Kristinusko kuten myös Islam ovat rauhan uskontoja.
Kristinuskossa on tietenkin teodikean eli pahan ongelma. Eli jos Jumala on olemassa niin miksi maailmassa on pahaa. Itse sanon tähän että ihmisellä on tai pitäisi olla moraali joka kertoo mikä on oikein. Myös kaverini antoi kerran hienon esimerkin jota lainaan: ota valkoinen paperi ja piirrä siihen kynällä valkoinen viiva. Ota musta paperi ja piirrä siihenkin valkoinen viiva. Kummasta valkoinen viiva erottuu paremmin?
Että tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Seuraavaksi kirjoitan lauantaisesta Nato-siinä on reikä-paneelikeskustelusta jossa itse olen panelistina Lukiolaiset Natoa-vastaan järjestön edustajana. Loppuun vielä linkki kyseisestä tapahtumasta. http://natonvastaiset.blogspot.com/2009/10/yk-viikon-paneelikeskustelu-2410-kello.html
