Roskisdyykkaaminen on ollut viime aikoina taas tapetilla mediassa. Jo aikaisemmassa blogitekstissäni mainitsema tapaus, jossa Kuopiossa asuva opiskelija oli dyykannut paikallisen Lidl-kaupan roskista, on johtanut siihen, että kyseinen kauppa on nostanut syytteen varkaudesta.
Dyykkaamisen kriminalisointi on täysin järjetöntä. Siinähän siis käytännössä katsotaan rikokseksi se, että joku ottaa kaatopaikalle menevää tavaraa roskiksesta. Se ei ole missään määrin verrattavissa siihen, että varastaa ruokaa suoraan kaupasta. Kun kauppa pistää tuotteen roskiin, on se sen mielestä myyntikelvotonta, eli kyseinen tuote on hävikkiä riippumatta siitä, meneekö se dyykkarille vai kaatopaikalle.
Kauppaketjut ja viranomaiset perustelevat tätä sillä, että roskiksista dyykattu tavara on pilaantunutta ja päiväykset ylittänyttä. Toki esimerkiksi leipäpussit ovat yleensä käyttökelpoisia useamman päivän viimeisen myyntipäivänsä jälkeen. Todistin itse kuitenkin viime yönä, ettei tämäkään peruste pidä paikkaansa. Kävin niin sanotusti dyykkausreissulla oululaisen pikkukaupan roskiksilla. Kyseessä oli siis 29.-30. päivän välinen yö. Roskiksessa oli valehtelematta noin 15 pussia leipää, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään, eli 30. päivä. Kyseisissä tuotteissa ei ollut edes normaaleja alennustarroja. Tässä blogitekstiä kirjoittaessa on todettava, että yllättävän tuoreelta roskiin mennyt leipä maistuu.
Tuntuu siis järjettömältä, että monet kaupat lukitsevat jäteastiansa dyykkareiden pelossa, tai siis toki heitä ajatellen, jotta he eivät joutuisi syömään pilaantunutta ruokaa. Pilaantunut ruoka ja viimeinen myyntipäivä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. En myöskään usko, että kyseinen oululaiskauppa oli ainoa Suomessa, joka heittää vanhemmat, vielä myyntikelpoiset leivät roskiin tuoreen tukkuerän tieltä.
Miksi siis heittää käyttökelpoista ruokaa roskiin, eikä jakaa sitä esimerkiksi leipäjonoon sitä tarvitseville. Palatakseni edellä mainittuun oululaiskauppaan, olisi käyttökelpoiset leivät aivan hyvin voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, eikä heittää roskikseen.
Valitettava fakta on se, että kaikilla ihmisillä Suomessa ei ole varaa ruokaan. Tämän takia dyykkaus tulee jatkumaan niin pitkään, kuin köyhyys Suomessa vähenee, tai kaupat tekevät oikeasti köyhiä ihmisiä hyödyttäviä toimenpiteitä, kuten alentavat ruoan hintaa kaupassa, tai jäteasioiden sijaan antavat käyttökelpoisen ruoan hyväntekeväisyyteen.
Erään suomalaisen kaupan televisiomainosta mukaillen voikin todeta: "dyykkaus on selvää säästöä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti