Tervehdys taas lukijat. En ole sitten joulunaluksen ehtinyt blogia kirjoitella. Aika on ollut viime aikoina melko tiukalla koulun abivuoden ansiosta. Ja kun lisää harrastukset päälle on aika ollut todellakin vähissä. Mutta nyt ajattelin jättää vähäksi aikaa kouluasiat sikseen ja kirjoitta vuoden ensimmäisen blogitekstin.
Ajatus lähti siitä kun eilen illalla kuulin autossa istuessani radio-ohjelman otsikon "Missä väkivallan juuret". En alkua enempää ehtinyt ohjelmaa kuunnella koska kanava vaihdettiin jollekkin kaupalliselle tekno jumputukselle. Esimerkkeinä ohjelman aluksi kuitenkin otettiin kouluampumistapaukset ja vuodenvaihteessa tapahtunut kauppakeskus Sellon ampumavälikohtaus. Kyseisessä tapauksessahan mustasukkainen Ibrahim Shkuppoli ampui itsensä,ex-tyttöystävänsä ja neljä Sellon työntekijää. Jos joku ihmettelee miksi en erittele kyseistä henkilöä maahanmuuttajaksi on syy siinä,ettei asialla sinäänsä ole merkitystä. On täysin sama oliko Ibrahim Shkupoli suomalainen,maahanmuuttaja tai kansalaisuutta hakeva henkilö. Hänen tekonsa oli joka tapauksessa järkyttävä. Itse rupesin eilen illalla miettimään, että taisin melkein jo ehtiä sanoa paria päivää ennen tekoa, että olipahan sitten vuosi ilman joukkomurhia. Viimeinen päivä sitten kuinkas muuten. Saatiin paha maku suuhun viime vuodestakin.
Missä tämän järjettömän väkivallan juuret sitten ovat? Oliko Shupolin tapauksessa kysymys huonosta maahanmuuttajien kotouttamisessa vai jostain muusta? Mielestäni Johan Bäckman kirjoitti blogissaan tapahtuman jälkeen osuvasti: "Ibrahim oli kotoutunut Suomeen 20 vuoden aikana mainiosti, sillä hän oli onnistunut ikämiehenäkin omaksumaan erinomaisina suomalaisina opiskelijoina tunnettujan Gerdtin, Auvisen ja Saaren toimintamallit." Maahanmuuttovastaiset heittelevät nettikeskusteluissa välillä lukuja kuinka maahanmuuttajat ovat tavallisia suomalaisia väkivaltaisempia. Shkupolin tapauksessakin korostettiin hänen taustaltaan löytyneitä pahoinpitely syytteitä. Ehkei asia kuitenkaan ole niin. Shkupolin rikos oli mahdollisesti kunniamurha tai mustasukkaisuus rikos. Suomalaisten lempiharrastus viikoloppunahan on lyödä tyttöystävälle flirttailevaa miestä nokkaan. Ehkä hieman kärjistetysti kyllä ilmaistu mutta mahdollisesti jotain perää asiassa on. Alkoholilla etenkin on melkoinen vaikutus suomalaisten agressiivisuuteen.
Mikä taas tulee kouluampumistapauksiin ovat niissä syyt pohjimmiltaan valtion tukitoimissa. Auvinen oli monta vuotta hakenut sairauteensa terapiaa mutta ei ollut resurssipulan takia sitä saanut. Lisäksi hän oli ollut vuosia koulukiusattu. Ja asiat johtivat pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Mutta tarvittiin vielä toinen ampumatapaus vuoden perästä ennen kuin hallituksessa reagoitiin. Ja reagoinnin asteelle se näyttää jääneenkin.
Ehkä vika on pohjimmiltaan asenteesta väkivaltaan. Kyllä pasifisti pääsee taas saarnaamaan. Mutta totta se on. Veteraaneja ihaillaan. Suuret johtajat jotka ovat vastanneet sodasta ja satojen tuhansien jopa miljoonien ihmisten kuolemasta nostetaan sankarin asemaan, jokaisen suomalaisen esikuvaksi. Mutta yrittääkö kukaan edes kyseenalaistaa tätä. Meitä pasifisteja lukuunottamatta. Armeijaankin mennään ja siellä jokaiselle nuorelle miehelle opetetaan, että väkivalta on oikea tapa suojella rakkaintaan. Ja seuraavaksi hutkitaan baareissa mustasukkaisuus kohtauksissa. Jos me oikeasti haluamme muuttaa Suomea ja ehkäistä väkivaltaisia tekoja (kouluampumiset mukaanlukien) on ihan oikeasti ruvettava kyseenalaistamaan sankarikultteja ja väkivallan merkitystä. Ainoa väkivalta mihin reagoidaan on näkyvä sellainen. Mutta teot lähtevät ajatuksista. Ne meidän on muutettava ja tehtävä Suomesta parempi paikka elää.
