Oikestopolitiikan vuosi

Taas on tämäkin vuosi muutamaa päivää vaille valmis. Eli aika istahtaa hetkeksi alas ja miettiä, mitä tänä vuonna onkaan tapahtunut.

Itselleni tästä vuodesta päällimmäisenä jäivät mieleen eri lakot. En itse muista koskaan olleen näin montaa lakkoa vuoden aikana. Maaliskuussa oli päivän pituinen AKT:n lakko, heti perään ahtaajien muutaman viikon kestänyt lakko. Lakon aikana silloinen pääministeri Vanhanen esitti jo lakko-oikeuksien kaventamista. Keväällä oli myös Pamin lakko. Marraskuussa Facebookissa esitettiin jopa yleislakkoa hallituksen toimia vastaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Vielä joulukuussa Suomen lentoemäntä- ja stuertti- yhdistyksen lakko sekoitti Finnairin lentoliikenteen pahemman kerran. AKT ja Ilmailualan Unioni järjestivät tänä aikana myös tukilakkoja. Finnairin lakon aikana toimitusjohtaja Mika Vehviläinen väläytti töiden siirtämistä ulkomaille. Hänen mielestään asian ilmoittaminen ei ollut uhkailua vaan faktojen kertomista. Jälkikäteen on tullut esille, että Finnairin johto uhkaili työntekijäpuolta vielä neuvottelujen lopppu metreille asti ja painosti näin SLSY:n sovintoon.

Mistä nämä lakot kertovat? Ne kertovat siitä, että työnantajat ajavat työntekijöitä aina vain ahtaammalle säästöjen nojalla. Missään lakossa ei ollut kyse palkankorotuksista kuten mediassa yleensä annetaan ymmärtää lakkojen aikana. Viimeisin lakko eli SLSY:n lakolla vastustettiin jo valmiiksi lentojen välisten liian pienien taukojen lyhentämistä vielä lisää. Finnairille viimeinen pisara tuntui olevan se, että AKT ja IAU järjestivät tukilakkoja. Kyllä se on hirveä asia kun kerrankin Suomessa työntekijät pitävät yhtä.

Medialta ja suomalaiselta väestöltä tuntui menevän ohi syyskuun lopussa järjestetty Euroopan laajuinen ammattiliittojen toimintapäivä valtioiden leikkauslistoja vastaan. Suomessa SAK ilmoitti asiasta vasta pitkän painostuksen jälkeen. Kuitenkin tapahtumien järjestäminen oli aktiivien harteilla. Itse SAK:n johto ei tehnyt asian eteen mitään. Samaan aikaan Espanjassa pidettiin yleislakko ja Ranskassa olivat suurimmat ammattiliittojen mielenosoitusmarssit moneen vuoteen. Voiko siis Suomen suurinta ammattiliittoa sanoa enää ammattiliitoksi? Sentään SAK ei hyväksynyt hallituksen esitystä lakko-oikeuden kaventamis aikeita. Paljoa muuta SAK ei olekkaan saanut viime vuosina aikaan. SAK:sta on tullut ennemmin ylhäältä päin johdettu järjestö. Oikeasti ammattiliittojen pitäisi lähteä liikkeelle työläisistä itsestään ja ajaa heidän etujaan. Milloin tämä tapahtuu Suomessa?

Toinen päällimmäinen asia joka vuodesta jäi mieleen olivat Kreikalle ja Irlannille myönnetyt pankkilainat. Lainat toivat hyvin esille kumpi on nykyhallitukselle tärkeämpi talous vai ihmiset. Toki kumpaakin lainaa perusteltiin sillä, ettei kriisi leviä eteenpäin ja suomalaisten turvallisuus taataan. Kuitenkin kriisi levisi jo Kreikasta Irlantiin. Seuraavana vaarassa ovat Portugali ja Espanja. Jos Espanjan jotuu kriisiin alkaa se todella horjuttaa Euroopan taloutta. Olen kirjoittanut kummastakin tapauksesta oman blogitekstinsä joten en viitsi niihin paneutua sen enempää.

Muita vuodesta mieleen jääneitä asioita olivat heinäkuussa myönnetyt ydinvoimaluvat kahdelle uudelle voimalalle, Matti Vanhasen jääviysepäilyt jotka ovat nyt KRP:n esitutkinnassa sekä keskustelu romanikerjäläisistä ja lopulta heidän lähettämisensä takaisin kotimaahansa. Näitä asioita olen kuitenkin jo käsitellyt muissa blogiteksteissä aiemmin joita voi halutessaan lukea. Voisi siis tiivistää, että vuoden aikana hallitus todellakin ajoi sitä politiikkaa mitä haluaakin eli yrityksiä sekä osakkeenomistajia hyödyntävää oikestopolitiikkaa. Tästä esimerkkeinä myös ensivuoden budjetti jossa mennään entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Pääomatuloja ei edelleenkään aleta verottaa progressiivisesti. Ja välillisiä veroja nostetaan jotka tuntuvat enemmän pienituloisen kukkarossa verrattuna suurituloisiin.

Mutta jäihän tästä vuodesta itsellekkin käteen kaikenlaista. Suurimpina voisi mainita Kommunistisen Nuorisoliiton liittokokous ja liittoneuvoston jäsenyys sekä muut Nuorisoliiton tapahtumat joihin pääsin vuoden mittaan osallistumaan. Samalla olen saanut myös jonkinlaista oppia järjestön asioiden pyörittämisestä. Toukokuussa osallistuin SKP:n edustajankokoukseen oman paikallisosastoni edustajana. Tulihan kyseisessä kokouksessa myös pidettyä ensimmäinen poliittinen puhe, Nuorisoliiton nimissä kylläkin. Heinäkuussa osallistuin myös SKP:n edustajana Euroopan vasemmiston European Leftin kesäyliopistoon Moldovassa. Matkasta jäi paljon mukavia muistoja ja kontakteja ympäri Eurooppaa. Syksyn aikana on tullut suoritettua jo yli kolmannes siviilipalveluksestakin. Niin ja vielähän se ylioppilas lakkikin tuli pistettyä päähän joulukuun alussa. Vuoteen siis mahtui kaikenlaista tekemistä.

Mutta mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan. Ainakin huhtiikuussa pidettävät eduskuntavaalit. Luultavasti monet ovat jo huomanneet, että olen itse Suomen Kommunistisen puolueen ehdokkaana uudenmaan vaalipiiristä. Eli kevään aikana minua luultavasti voi nähdä myös eri vaalitilaisuuksissa ympäri uuttamaata. Ja blogin kirjoittaminen ei varmasti lopu. Luultavasti blogitekstejä tulee nopeampaakin tahtia kuin tähän mennessä. Kannattaa seurailla tämän blogin lisäksi ehdokassivuani facebookissa. . Tämä tältä erää ja lisää sitten vuonna 2011. Hyvää uuttavuotta!

Mitä on itsenäisyys?

Täytyy tämän päiväisen maanantaiklubin jälkeen kirjoittaa ehkä jopa perinteinen itsenäisyyspäivän teksti.

Näin itsenäisyyspäivänä on mielestäni hyvä miettiä mitä itsenäisyys ja isänmaallisuus ovat ja miten ne Suomessa ilmenevät. Tämän kyllä olen jo muissakin blogiteksteissä todennut mutta se vain tulee aina esiin näin itsenäisyyspäivän aikaan. Eli kommunistina ja pasifistina joka vielä suorittaa siviilipalvelusta olen pahimman luokan isänmaanpetturi. Siis aivan oikeasti. Mikä tekee minusta epäisänmaallisen? Kun Suomen maajoukkue pelaa lajia mitä hyvänsä, kannatan Suomea. Tässä suhteessa olen siis isänmaallinen. Mutta en vastusta maahanmuuttoa enkä hyväksy armeijaa. Ja tämän perusteella olen siis epäisänmaallinen.

Itsenäisyys on toisaalta aika erikoinen käsite. Yleensähän nationalistinen ajattelu lähtee siitä, että kansa, joka puhuu samaa kieltä, asuu samassa valtiossa. Tämä on kieltämättä melko suppea käsite omasta mielestäni. Joku ajattelijakin on joskus sanonut, että kieli on murre jolla on oma armeija. Mutta esimerkiksi jo Suomessa puhutaan kahta virallista kieltä. Näiden lisäksi on monia vähemmistökieliä. Tämänhän perusteella Suomi pitäisi jakaa moneen eri itsenäiseen maahan. Tämä on siis huono tapa eritellä ihmisiä eri kansanryhmiin.

Muutenkin mielestäni "kansanryhmä" on käsite jota ei edes pitäisi käyttää. Ihmisten erottelu eri etnisiin ryhmiin ihonvärin, kielen ja kansallisuuden perusteella ei aiheuta pahemmin mitään hyvää. Ja muutenkin kaikki ihmiset ovat erilaisia. Pitäisikö jokaisen siis perustaa oma valtio?

Omasta mielestäni valtioiden rajat ja sitä kautta itsenäisyys on vain mielivaltaisesti karttaan piirrettyjä viivoja eri sopimusten perusteella. Miksi karttaan piirretty viiva siis aiheuttaa niin monien ihmisten silmitöntä tappamista? Vain oman kansan itsemääräämisoikeuden perusteella. Tietenkään en halua sitä, että jokin "kansanryhmä" päättä asioista toisten puolesta. Meidän on päätettävä omista asioistammen olimme sitten itsenäisiä tai emme. Sillä ei minun mielestäni ole niin paljon väliä kuin ihmisoikeuksilla ja muilla tärkeillä asioilla.