Hallitus syntyi viime viikon lopussa ja sen myötä hallitusohjelma seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Viikonlopun hauduttelun jälkeen voisin hieman käydä läpi mitä itselleni on asian tiimoilta tullut mieleen.
Julkisuudessa oikeisto on haukkunut hallituksen vasemmistolaiseksi,vasemmisto oikeistolaiseksi, Keskustan ja Perussuomalaisten mielestä taas kyseessä on sekasotku josta ei saa selvää. Suurin osa hallituspuolueista on tyytyväisiä hallitusohjelmaa. Vasemmistoliitto kuitenkin on selvästi hajaantunut asian tiimoilta. Hallitukseen menemistä puoluevaltuustossa kannatti 40 ja vastusti 23. Vastustajia eduskuntaryhmässä on 3 yhteensä 14 edustajasta.
Ohjelma on hyvin kaksijakoinen. Toisaalta SDP:lle ja Vasemmistoliitolle on tehty selviä myönnytyksiä perusturvan ja työttömyystukien osalta. Toisaalta taas kunnilta leikataan valtion osuuksia ja erilaisia välillisiä veroja kuten makeisien, alkoholin ja polttoaineenveroja nostetaan.Samalla luodaan myös uusi valmiste vero.
Työttömyyspäiväraha siis nousee 100 eurolla ja toimeentulotuki 6 prosenttia eli 25 euroa. Tietenkin nämä korotukset ovat hyviä ja tarpeellisiä. Kuitenkaan pelkän toimeentulotuen varassa elävä ihminen ei paljon 25 eurolla juhli. Myös työttömyyspäiväraha on laahannut jo pitkään perässä toimeentulotuen tavoin joten nämä korotukset eivät vielä nosta niitä riittävälle tasolle. Lisäksi välilliset verot, inflaatio ja ruoanhinnan nousu pitävät huolen siitä, että kohta tuet ovat taas liian pieniä hintoihin nähden ja tie käy tukien varassa elävillä jälleen kohti leipäjonoja. Myös opintotuki aiotaan sitoa indeksiin vaalikauden lopulla. Siihen mennessä se ehtii kuitenkin laskea lisää ja mahdollisesti hallitusohjelmaa uudelleen tarkastellessa tiukassa taloustilanteessa se jätetään tekemättä säästöjen aikaan saamiseksi.
Pieni ja keskituloisten asemaa aiotaan ohjelmassa helpottaa progression pienentämisen kohdentamisella pienempi tuloisiin. Tämä ei kuitenkaan paljon auta kun kunnilta aiotaan leikata monta sataa miljoona euroa valtion apurahoja. Tämä tarkoittaa joko peruspalveluiden huonontumista tai kunnallisveron nousua. Likainen työ leikkaamisesta jätetään siis kuntien vastuulle. Luultavasti tämän ansiosta pienemmät kunnat joutuvat tekemään kuntaliitoksia. Tämä taas heikentää palveluita ja keskittää päätöksentekoa entisestään.
Niin ja mitenkäs oli sen rikkaiden kurituksen laita? Pääomaveroa aiotaan ohjelmassa nostaa ja tehdä siitä progressiivinen. Tämän kuullessani olin aluksi ihmeissäni, että ovatko vasemmistopuolueet oikeasti saaneet pääomaveron progression läpi neuvotteluissa. Tämä huima progressio tarkoittaa kuitenkin sitä, että pääomaveroista maksetaan 30 prosentin veroa eli sitä nostetaan kahdella prosentilla. Lisäksi yli 50 000 euron pääomatuloista joutuu maksamaan tätä "progressiota" eli 32 prosentin veroa.
Vasemmistoliitto on muiden hallituspuolueiden tapaan hehkuttanut kuinka tämä on suurin käden ojennus huono-osaisille pitkään aikaan. Siis 25 euron korotus toimeentulo tukeen ja opintotuen sitominen indeksiin syksyllä 2014. Pohjalta on tietenkin hyvä ponnistaa ylöspäin. Mutta kuten esitin hupenevat nämä korotukset hyvin nopeasti pois kun eri välilliset verot nousevat ja palveluita joutuu leikkurin alle 2,5 miljardin vuosittaisten säästöjen takia.
Ihmettelen itsekkin suuresti sitä miksi Vasemmistoliitto lähti tällaiseen hallitukseen mukaan. Hallitus ei selvästikkään ole pienen ihmisen puolella. Vasemmistoliitto käänsi myös takkinsa Euroopan vakaussopimuksia kohtaan. Ne ollaan hallitusohjelmassa hyväksymässä. Tämä oli kuitenkin Vasemmistoliitolle yksi heidän kynnyskysymyksistään hallitukseen menolle. Muut Euroopan vasemmistopuolueet vastustavat vakausmekanismia ehdottomasti.Saa nähdä missä tilanteessa Vasemmistoliiton kannatus on seuraavien vaalien aikaan. Juuri kun puolue on saanut karistettua Lipposen hallitusten taakat harteiltaan.
Oma suhtautumiseni Vasemmistoliittoa kohtaan on myös muuttunut tämän myötä. Vielä vaalien jälkeen hehkutin täällä blogissanikin Vasemmistoliiton ja SKP:n yhteistyön syventämistä ja mahdollista puolueiden yhdistämistä. Nyt tämä asia kyllä näyttää olevan kaukana tulevaisuudessa. On vaikeaa kuvitella kommunistista puoluetta ja vasemmistolaista Kokoomuksen kanssa veljeilevää puoletta toimivan yhteistyössä ainakin korkealla tasolla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi edelleen jatkaa ruohonjuuritason yhteistyötä.
Mutta lopuksi täytyy todeta, että nyt jos koskaan Suomi ja Eurooppa tarvitsee aitoa vaihtoehtoa. Eli aitoa vasemmistolaista yhteistyötä.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Risuparta hippi kommunisti neiti
Siviilipalvelus alkaa olla pikkuhiljaa kääntymässä loppupuolelle. Sen kunniaksi taas hieman asiaa siviilipalveluksesta tai oikeastaan mielipiteistä sitä kohtaan.
Aina linkittäessäni jotain siviilipalvelukseen liittyvää, arvostellessani armeijaa yms. tulee aina sama litania vastaukseksi: olen sivari, hippi, homo, neiti ja nössö enkä näiden takia voi tietää yhtään mitään armeijasta jonka takia on täysin oikeutettua, että siviilipalvelus kestää kaksi kertaa pidempään kuin lyhin armeijan palvelus.
Itseäni aina ihmetyttää, että miten se on "nössöyttä" omien aatteidensa takia kieltäytyä asepalveluksesta? Etenkin kun se vaatii erilailla henkistä kestävyyttä kuin armeija. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole sellaista simputtamista yms. mitä armeijassa on. Kuitenkin voin 10 kuukauden kokemuksella sanoa, että enemmän kuraa saavat niskaan siviilipalvelusmiehet kuin varusmiehet. Lisäksi automaattinen 12 kuukauden palvelus rehellisesti sanottuna ottaa välillä päähän. Etenkin kun armeijassa osa kävijöistä pääsee 6 kuukaudella. Tulevaisuudessa ehkä jopa 4 kuukaudella asevelvollisuustyöryhmän esityksen mukaisesti.
Ongelma on, ettei tämä asenne siviilipalvelusmiehiä kohtaan ole vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä vaan aivan yleinen käytäntö yhteiskunnassa. Siviilipalvelusmiehenä tai etenkin totaalikieltäytyjänä olet jollain tavalla ns. toisen luokan kansalainen. Esimerkiksi virallisesti työhönottoon ei pitäisi vaikuttaa se, onko hakija käynyt aseellisen palveluksen vai siviilipalveluksen. Kuitenkin aseistakieltäytyjäliitto saa usein yhteydenottoja työhönottoon liittyvään syrjintään liittyen. Eikä valtio näytä tähän pahemmin puuttuvan.
Myös mediassa asenne on selkeästi aseellista palvelusta suosiva. Hyvänä esimerkkinä MTV3:lla pyörivä dokumenttisarja "Kasarmi" joka seuraa Vekaranjärvellä palvelevia varusmiehiä. Harvemmin siviilipalveluksesta tai totaalikieltäytymisestä edes uutisoidaan minkäänlaisista dokumenteista puhumattakaan.
Ongelma juontuu jo edellisissäkin blogiteksteissäni tuomissa asioissa eli sodan ihannoinnissa ja ehkä välillä liiankin pitkälle menevässä isänmaallisuus asenteessa. Tämän takia myös siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen nähdään epäisänmaallisena toimintana. Ja sehän ei nyky-Suomessa käy. Vaikka kyse onkin sellaisista universaaleista arvoista kuin rauha ja toisten kunnioittaminen. Tätä olisi hyvä tuoda esille esimerkiksi osittain omasta aloitteestani syntyneessä adressissa (http://www.adressit.com/aseistakieltaytyjien_lippujuhlan_paiva) jossa vaaditaan perustellusti myös aseistakieltäytyjille omaa liputuspäivää. Sodanmuistelemispäiviä, armeijan liputuspäiviä yms. kuitenkin löytyy kalenterissa. Eli edes yksi päivä vuodessa joka pyhitettäisiin rauhan arvoille. Ei kai tämä ole edes Suomessa liikaa pyydetty?
Aina linkittäessäni jotain siviilipalvelukseen liittyvää, arvostellessani armeijaa yms. tulee aina sama litania vastaukseksi: olen sivari, hippi, homo, neiti ja nössö enkä näiden takia voi tietää yhtään mitään armeijasta jonka takia on täysin oikeutettua, että siviilipalvelus kestää kaksi kertaa pidempään kuin lyhin armeijan palvelus.
Itseäni aina ihmetyttää, että miten se on "nössöyttä" omien aatteidensa takia kieltäytyä asepalveluksesta? Etenkin kun se vaatii erilailla henkistä kestävyyttä kuin armeija. Tietenkään siviilipalveluksessa ei ole sellaista simputtamista yms. mitä armeijassa on. Kuitenkin voin 10 kuukauden kokemuksella sanoa, että enemmän kuraa saavat niskaan siviilipalvelusmiehet kuin varusmiehet. Lisäksi automaattinen 12 kuukauden palvelus rehellisesti sanottuna ottaa välillä päähän. Etenkin kun armeijassa osa kävijöistä pääsee 6 kuukaudella. Tulevaisuudessa ehkä jopa 4 kuukaudella asevelvollisuustyöryhmän esityksen mukaisesti.
Ongelma on, ettei tämä asenne siviilipalvelusmiehiä kohtaan ole vain yksittäisten ihmisten mielipiteitä vaan aivan yleinen käytäntö yhteiskunnassa. Siviilipalvelusmiehenä tai etenkin totaalikieltäytyjänä olet jollain tavalla ns. toisen luokan kansalainen. Esimerkiksi virallisesti työhönottoon ei pitäisi vaikuttaa se, onko hakija käynyt aseellisen palveluksen vai siviilipalveluksen. Kuitenkin aseistakieltäytyjäliitto saa usein yhteydenottoja työhönottoon liittyvään syrjintään liittyen. Eikä valtio näytä tähän pahemmin puuttuvan.
Myös mediassa asenne on selkeästi aseellista palvelusta suosiva. Hyvänä esimerkkinä MTV3:lla pyörivä dokumenttisarja "Kasarmi" joka seuraa Vekaranjärvellä palvelevia varusmiehiä. Harvemmin siviilipalveluksesta tai totaalikieltäytymisestä edes uutisoidaan minkäänlaisista dokumenteista puhumattakaan.
Ongelma juontuu jo edellisissäkin blogiteksteissäni tuomissa asioissa eli sodan ihannoinnissa ja ehkä välillä liiankin pitkälle menevässä isänmaallisuus asenteessa. Tämän takia myös siviilipalvelus ja totaalikieltäytyminen nähdään epäisänmaallisena toimintana. Ja sehän ei nyky-Suomessa käy. Vaikka kyse onkin sellaisista universaaleista arvoista kuin rauha ja toisten kunnioittaminen. Tätä olisi hyvä tuoda esille esimerkiksi osittain omasta aloitteestani syntyneessä adressissa (http://www.adressit.com/aseistakieltaytyjien_lippujuhlan_paiva) jossa vaaditaan perustellusti myös aseistakieltäytyjille omaa liputuspäivää. Sodanmuistelemispäiviä, armeijan liputuspäiviä yms. kuitenkin löytyy kalenterissa. Eli edes yksi päivä vuodessa joka pyhitettäisiin rauhan arvoille. Ei kai tämä ole edes Suomessa liikaa pyydetty?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)