Yksi kuumimmista
kuntavaalien keskustelunaiheista on ollut mahdollinen sote-uudistus.
Uudistuksen tarkoituksena olisi siis kehittää sosiaali ja
terveuspalveluita niin, että kunnat muodostavat yhteisiä
sote-alueita joiden kautta palveluiden tuotantoa ohjaillaan.
Sotea valmistellaan
jo toista kautta eduskunnassa. Viime kaudella Stubbin hallituksen
esitys kaatui perustuslakivaliokuntaan, joka totesi päätöksen
eriarvoistavan ihmisiä. Viime kuukausina suurimpana kritisoinnin
kohteena on ollut soteen liittyvä valinnanvapauspykälä.
Mahdollisesti
voimaan tulevassa uudistuksessa valinnanvapaus tarkoittaisi sitä,
että asiakas voisi jatkossa valita, haluaako julkista vai yksityistä
terveydenhuoltoa ja yksitysellekkin mennessä valtio maksaa tietyn
korvauksen siellä saadusta hoidosta.
Käytännössähän
tämä tarkoittaa sitä, että valtion ja kuntien verorahoja menisi
jatkossa myös yksityiselle puolelle. Samaan aikaan palvelujen
suhteen ihmisistä tulisi kahden kerroksen väkeä: niitä joilla on
varaa maksaa omista laadukkaista yksityisen puolen
terveyspalveluistaan ja niitä, jotka joutuvat asioimaan
rahatilanteensa takia edelleen julkisella puolella. Nykyäänkin tämä
toki toteutuu jossain määrin, mutta yksityinen puoli ei saa valtion
rahoitusta, niinkuin se tämän esityksen voimaan tullessa saisi.
Kuitenkin soteen
liittyvä, vielä paljon laajempi ongelma, josta julkisuudessa ei
käydä oikeastaan keskustelua, on mahdollinen maakuntahallinto.
Maakuntahallinto hoitaisi tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspuolen
palveluiden järjestämisen kyseisellä alueella. Tätä perustellaan
tehokkuudella, jota yhtenäiset terveyspalvelut saisivat aikaan kun
rahoituksen pohja olisi laajempi.
Kolikolla on
kuitenkin kääntöpuoli. Sote-palvelut vievät nykyisellään
kuntien budjetista noin puolet. Uudistuksen tullessa voimaan puolet
kuntien budjetista siirrettäisiin maakuntahallinnolle. Tämä veisi
päätöksenteon yhä kauemmas kuntalaisista ja näin ollen
kaventaisi demokraattista päätöksentekoa. Maakuntahallinnoissa
myös suuret kaupungit ja sen asukkaat olisivat paremmassa asemassa
suuremman osuutensa ansiosta. Todennäköisesti palvelut keskittyvät
siis yhä enemmän suuriin keskuksiin, eikä valinnanvapaus
varmastikkaan harvaan asutuilla reuna-alueilla tulisi toimimaan.
Sotea ollaan
markkinoitu byrokratian ja hallintohimmeleiden purkamisella.
Kuitenkin tarkoitus on luoda yksi uusi päätöksentekotaso kuntien
ja valtion välille. Jo luonnoksen tasolla uudistus näyttää vain
entisestään kaventavan palveluja ja tekee terveyspalveluista
suurten yritysten pelikentän, jotka lypsäisivät rahaa valtiolta.
Tämä on täysin päinvastainen kehitys mihin minä kommunistina
haluan sitotutua. Tulevaisuudessakin kuntien täytyy taata laadukkaat
julkiset palvelut, ja päätöksentekoa ei pidä siirtää
korkeammalla tasolle, päinvastoin suosia yhä enemmän
lähidemokratiaa ja kuntalaisten osallistamista yhteisten asioiden
hoitamiseen.
Ei sotelle, kyllä
laadukkaille lähipalveluille ja demokratialle!
