Kuntavaalit käytiin
ja tulokset ovat selvillä. Ensimmäisenä jälleen kiitokset
kaikille 22 minua äänestäneelle Oulussa. Tulokseen olen
henkilökohtaisesti suhteellisen tyytyväinen, huomaten, että näin
etänä kampanjoidessa en ehtinyt käytännössä vaalikoneita
enempää panostani vaaleille laittaa.
Maanlaajuisesti
jälleen kerran Kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi. Fraasit
itsensä jalkaan ampumisesta ovat jo niin kuluneet, että jätän ne
nyt suosiolla taakse. Odotetusti myös Perussuomalaisten jytkukupla
puhkesi, ja puolue menetti eduskuntavaaleihin verrattuna lähes
puolet kannatuksestaan tippuen viidenneksi suurimmaksi puolueeksi.
Vihreät nousivat vaihtoehdoksi ja nostivat kannatustaan ja etenivät
monissa suurissa kaupungeissa valtuustopaikojen lukumäärässä.
Myös SDP ja Vasemmistoliitto nostivat kannatustaan, SDP:n noustessa
Kokoomuksen taakse toiseksi suurimmaksi puolueeksi.
SKP:lle vaalit
olivat pettymys. Valtakunnallinen paikkamäärä tippui 9
valtuutetusta vain kahteen. Erityisesti Helsingissä Yrjö Hakasen ja
Jyväskylässä Riitta Tynjän tippuminen valtuustosta on
harmillista. Kaksi kaupunginvaltuutettua jotka ovat olleet kriittinen
ääni oman kaupunkinsa valtuustoissa. Nokialla paikkamäärä tippui
kolmesta yhteen. Uusi valtuutettu SKP:lle tuli Hangosta jossa Marko
Niemi meni läpi valtuustoon.
En nyt kuitenkaan
heittäisi kirvestä kaivoon ja tuijottaisi pelkkiä tuloksia.
Useilla paikkakunnilla SKP nosti kannatustaan, vaikka ei
valtuustopaikkaa saanutkaan, ja useilla paikkakunnilla nuoret
ehdokkaat saivat ensikasteensa kuntavaaleissa.
Valtakunnallisesti
huomattavaa vaalituloksessa on myös se, että erilaiset listat
veivät 2 prosenttia äänistä. Enemmän kuin siis pienpuolueiden
lähes koko yhteenlaskettu äänimäärä. Tämä kertoo omaa
kieltään siitä, kuinka ihmiset etsivät vaihtoehtoja perinteisen
puoluepolitiikan ulkopuolelta. Lisäksi eduskuntavaaleihin
verrattuna, joissa äänestysprosentti oli 70 tippui prosentti
kuntavaaleissa jälleen alle 60 prosentin. Tässä on pienpuolueille,
myös SKP:lle peiliinkatsomisen paikka. Miksi pienpuolueita ei nähdä
vaihtoehtona, ja ihmiset joko jättävät äänestämättä tai
äänestävät yhteislistoja.
Oulu näytti taas
valitettavasti näissä vaaleissa, miten sinne on pesiytynyt rasismi
ja muukalaisvastaisuus muita suuria kaupunkeja enemmän. Rasistisista
kirjoituksistaan tuomion saanut Perussuomalaisten nuorten entinen
puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen nousi valtuustoon oman listansa
suurimmalla äänimäärällä. Lisäksi ympäri Suomen tunnettut
julkirasistit Junes Lokka ja Tiina Wiik saivat reilusti yli tuhat
ääntä, Lokan nousten valtuustoon ja Wiikin varavaltuutetuksi.
Mielenkiinnolla odotan, mitä erityisesti Lokka saa valtuustosssa
aikaan. Hänen kanssa muutamassa vaalipaneelissa olleena olen
huomannut, että hän liittää kaikkiin asioihin maahanmuuton ja sen
tuomat ongelmat, oli kyse sitten kunnan budjetista tai
nuorisotyöttömyydestä. Maahanmuutto on kuitenkin hyvin pieni ala
kaupungin toimia ja tulee kaukana perässä sotepalvelujen jälkeen.
Saa nähdä, mille kannalla Lokka näissä kysymyksissä kallistuu.
Vaalit olivat siis
osittain pieni voitto, mutta useissa tapauksissa mahalasku. Onneksi
politiikkaa on ja siihen voi vaikuttaa myös valtuuston ja eduskunnan
ulkopuolella. Yhteiskunnan nykytilanteessa erilaiset kampanjat ja
mielenosoitukset eivät varmastikkaan tule vähenemään. Itse jatkan
jatkossakin toimintaani paremman tulevaisuuden puolesta, jossa raha
ei määrää asioista ja jossa ihmiset hyväksyvät toisensa omina
itseinään.
