Hallituksen nykypolitiikka

Viimepäivinä on julkisuudessa ja poliittisessa keskustelussa on puhuttanut hyvin paljon hallituksen eri lakiesitykset ja sisäiset erimielisyydet. Ajattelin pureutua hieman niihin. Varmaankin jo hiukan hiipuva mutta pitkään esillä ollut lakiesitys on sähköpostien urkintalaki. Myös lex-nokiaksi hyvin paljon kutsuttu. Tätä lakia on oikeastaan suurimmaksi osaksi vain arvosteltu huonoksi julkisuudessa. Eduskunnassa ollaan vaadittu laki esityksen pois vetämistä. Mutta eihän tietenkään ministeri Linden ole tätä tehnyt. Lakihan mahdollistaa yrityksille työntekijöidensä sähköpostien tunnistietojen tarkkailun. Suomeksi sanottuna tarkailla minkälaisia sähköposteja työntekijä lähettää. Kuulemma tämä vähentää yritysvakoilua. Ihmetyttää vain, että mitä se auttaa siinä vaiheessa kun johtaja saa tietoonsa työntekijän lähettäneen salaista tietoa muualle. Virhehän on jo tapahtunut. Ei sitä voida siis millään lailla estää. Laki myös vähentää melkoisesti tavallisen työntekijän vapautta. Siirrytään oikeastaan takaisin 30-lukulaiseen työntekijöitä tarkkailevaan työ kulttuuriin. Tätä en sanoisi hyväksi asiaksi. Mutta minkäs sille nyky-Suomessa voi että hallitus juoksee suur yritysten tarpeiden perässä. Tämähän parantaa kilpailua ja luo uusia työpaikkoja sekä hyvät oltavat vähäosaisille. Lainoppineet ovat myös arvostelleet sitä että laki antaa yritysjohtajille suuremmat valtaoikeudet kuin tavalliselle poliisille tutkia ihmisen sähköposteja. Saa nähdä saadanko tämä esitys kaadettua eduskunnassa.

Toinen viimepäivinä esiinnoussut asia on ollut eläkeiän nostaminen kahdella vuodella. Tämä alkaa vuonna 2012 jolla tavalla nostetaan eläkeikää 2 kuukautta vuodessa. Tämä on osoitus taas siitä kuinka halutaan ihmisten pysyvän töissä poissa yhteiskunnan varoista. Kuten eräs poliitikkokin torstaisella kyselytunnilla totesi ettei ongelma ole niinkään eläkeiän alhaisuus vaan se että monet ihmiset jäävät pois työelämästä varhain loppuunpalamisen ja sairauksien takia. Eläkeiän nosto ei tähän auta yhtään mitään. Oikeastaan vain huonontaa tilannetta. Toistaalta myös työpaikkojen väheneminen johtaa siiihen tilanteeseen että harvat ovat töissä ja he sitten puurtavat pidempään. Mitäköhän ihmeen ideaa tässäkin esityksessä on. Se ei työllisyystilannetta auta yhtään. Pidentää vain vanhempien ihmisten työssäolo aikaa.

Kolmas asia johon aijon ottaa kantaa on hallituksen omat sisäiset erimielisyytensä. Vihreät kuulemma sooloilevat. Ainakin muiden hallituspuolueiden mielestä. Melko moni vihreiden kansanedustaja on poissa hallituksen yhteisestä linjasta lex-nokia kysymyksissä. Tämä kuulostaa taas demokratian murentamiselta. Eikö se riitä että poliitikkojen jotka ajavat omia asioitaan täytyy äänestää aina puolue ryhmän mielipiteiden mukana. Nyt täytyy olla kolmen muun hallituspuolueen kanssa samassa linjassa joka asiassa. Hallituksen oikein piti antaa lupa että toinen vihreiden ministereistä sain äänestää lex-nokiaa vastaan. Kuitenkin demokratiassa ja edsuskunnassa toimivat kansanedustajat jotka kansa on sinne valinnut eivätkä eri puolueet jotka saavat aikaan keskustelua ja sitten laki päätetään aina hallituksen mielipiteiden mukaan. Ei se ole mitään demokratiaa. Jokaisella kansanedustajalla pitää olla oma mielipiteensä jonka mukaan äänestää asioita. Ei ryhmäpuheejohtajan antama käsky.

Eiköhän tämä riittänyt taas tältä erää.

Yhteinen vastuu?

Olin eilen eli lauantaina neljä tuntia keräämässä rahaa yhteisvastuukeräykseen Mäntsälän keskustassa. Kaverini suostuttelema ajattelin että mikäs siinä täytyyhän sitä välillä yrittää jotain hyvää tehdä. Aamulla jo aikaialkoi sin herätessä ärsyttämään että mihin sitä nyt tuli ryhdyttyä. Ajattelin kuitenkin että enää ei voi perua. Ensimmäiseksi sitten kaffeteltiin ja jaettiin paikkoja minne lähdetään keräämään. Sitten kaverini kanssa mentiin erään kaupan aulaan seisoskelemaan. Alkoi jo tuntua siltä että tässähän on jotain ideaakin. Sitten ensimmäinen lahjoittaja vanhemman puoleinen nainen tuli luokseni sanoi "hyvän asian puolesta keräätte" ja tämän jälkeen tyhjensi kolikkotaskunsa keräyslippaaseeni. Siinä vaiheessa minulle välähti että tietenkin tämä on kogreettista vähäosaisten ihmisten auttamista. Ei pelkkää asioihin vaikuttamista vaan kaikki rahat mitä lippaaseni tulee menee jonkun vähäosaisen ihmisen hyväksi. Tästä tuli aivan mahtava fiilis. Tein oikestaan ensimmäistä kertaa jotain kongreettista vähäosaisten ihmisten hyväksi. Ei pelkästään tätä blogin kirjoittamista ja asioihin vaikuttamista.

Pitkin aamupäivää tuli kiitettävästi lahjoittajia. Halusivat selvästikkin antaa rahaa ja sillä tavalla auttaa vähäosaisia. Toisaalta oli myös ihmisiä jotka mulkoilivat lähes pahasti että mitäs siinä seisoskelet en varmasti anna rahaa. En tiedä johtuiko se osin siitä että yhteisvastuu keräys on kirkon järjestämä ja tulee etenkin kirkkoon kuulumattomille ihmiselle tunne että en minä kirkolle mitään lahjoita. Tämä toisaalta on hölmöä sillä itse Mäntsälän seurakunnalle meni vain 20 prosenttia tuotoista. Nekin avustustyöhön. Loput rahat menivät Bangladeshiin vähäosaisille ihmisille ja Suomalaisten maahanmuuttajien työlistämiseen. Vai tuleeko tästä nationalistinen ajattelu että ei maahanmuuttajia tarvitse työllistää. Tavallisilla alkuperäisilläkin Suomalaisilla on työttömyyttä. Yhteisvastuukeräyksen sivujen mukaan maahanmuuttajien työttömyys on 3 kertainen muihin Suomalaisiin verrattuna. Tässä on taas korjattavia epäkohtia joihin tälläkin keräyksellä yritettiin vaikuttaa.

Toisaalta oli myös ihmisiä jotka eivät selvästikkään edes välittäneet asiasta. Kävelivät vain ohi. Jotkut rupesivat vaihtorahoillaan pelaamaan pelikoneita. Eikö ne rahat voisi pistää keräyslippaaseen yhtä hyvin? Tutkimusten mukaan ihmisten auttamishalut lisääntyvät aina kun oma taloudellinen tilanne alkaa mennä alaspäin. Miksi ihmeessä vasta silloin? Miksei anneta keräyksiin paljon rahaa siinä vaiheessa kun oma tilanne on hyvin eikä sitten kun alkaa omalta kohdalta näyttämään pahalta.

Pienenä tutkimuksena myös katselin että minkälaiset ihmiset yleensä antavat rahaa keräykseen. Tulokseksi sain että eniten ja varmimmin rahaa antoivat pienten lasten lapsi perheet ja noin keski-ikäiset ihmiset. Vähiten asiasta näyttivät välittävän nuoret ihmiset. Oikeastaan ihmiset joilla itsellään oli vähiten rahaa antoivat sitä myös eniten. Oli myös ihmisiä kuten eläkelläisiä jotka olivat antaneet jo muille kerääjille ennemmin mutta tyrkkäsivät kuitenkin minun lippaaseeni roposen pari. Johtuuko tämä siitä että nuoret ihmiset saavat opintorahaa yms. eli rahaa tulee. Ja jos loppuisikin ovat vanhemmat huolehtimassa. Mutta missä on yhteiskuntamme vastuu asioista ja muista ihmisistä. Kuitenkin kuten eräskin pienen summan antanut nainen sanoi että " parempi pieni raha kun ei mitään". Luultavasti ihmiset jotka kävelivät ohi olisivat antaneen edes kolikon pari olisi sillä tullut reilusti lisää rahaa. Lipaskeräysten idea kuitenkin on se että kaikki antavat vähän jolloin siitä tulee paljon. Jos kukaan ei anna edes vähän ei tule mitään tuottoja. Missä siis on yhteinen vastuu?