Joulu tulla jolokottaa tuossa neljän päivän päästä niin tällainen aihe pitää läjäyttää esiin. Jouluhan minulle kristittynä on Jeesuksen syntymäjuhla. Nykyään myös monet ei kirkkoon kuuluvat viettävät maallistunutta joulua eli syövät jouluruokia ja antavat tuttavilleen lahjoja. Lahjojen antaminen on tärkeä osa joulua mutta se on asia joka on mennyt yli.
Tänä vuonna jo lokakuun alussa näin kuntamme kaupassa joulukoristeita yms. joulukrääsää myytävänä. Aivan liian aikaisin sanon minä. Olen kyllä niin sanottu jouluihminen mutta joulua pitäisi mielestäni alkaa mainostaa aikaisintaan marraskuun loppupuolella. Nykyään asia ei ole näin. Tuntuu että joulun mainostaminen aikaistuu vuosi vuodelta. Kohta varmaan joulukalentereita myydään heti juhannuksen jälkeen.
Mutta muutenkin joulu on kaupallistunut aina vain. Televisio on täynnä jouluisia mainoksia. Etenkin lasten ohjelmien aikaan mainoskanavilla tulee lelumainoksia yms. Koko touhua on vaikea päästä karkuun. Kaupatkin odottavat joka vuosi joulua pelkkänä vuoden suurimpana kulutusjuhlana. Koko alkuperäinen joulun idea on siis hävinnyt. Vaikka lahjojen antaminen kuuluu jouluun ei lahjoja tarvitse olla aivan järjetöntä määrää ja mahdollisimman kalliita ja hienoa. Itsekkin tekemä lahja on ihan yhtä hyvä. Tarkoitus on vain muistaa toista ihmistä.
Syyhän kuitenkin on aina vain kapitalististunut yhteiskunta. Kaikki on kaupallistettava. Riippumatta sen alkuperäistä merkitystä. Pääsiäinenkin rupeaa olemaan melko kaupallistunut juhla pääsiäismunien yms. kanssa.
Mutta joka tapauksessa muistetaan tänä jouluna kerrankin alkuperäinen joulun merkitys oli se sitten perhejuhla tai kristuksen syntymä. Ei anneta kaupallisuuden tunkea joka ikiseen elämänalueeseemme. Hyvää joulua kaikille lukikjoille siis jo näin pari päivää etukäteen!
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Itsenäisyys- "meni jo"?
Tämän teksti käsittelee suunnilleen samaa asiaa kuin kesäinen blogitekstini "Suomalaiset-liian isämmaallisia" kesäkuulta. Joten kannattaa lukea sekin. Yleensä kuitenkin tähän aikaan vuodesta etenkin näin itsenäisyyspäivänä nämä teemat nousevat esille.
Mutta siis taas näin itsenäisyyspäivänä televisiosta tulee sotadokumentteja ja veteraanien muistelua. En sano ettenkö edelleenkään veteraaneja arvosta. Mutta talvisotaa muisteltiin juuri viikko sitten ja veteraaneja ja heidän uhrautumistaan muisteltiin. Ja tänään sama homma uusiksi. Kyllä veteraanit taistelivat Suomen puolesta. Mutta tänään on itsenäisyyspäivä jolloin on tarkoitus muistella Suomen itsenäistymistä 92 vuotta sitten. Miksei tästä tapahtumasta tule koskaan dokumentteja. Onko se liian arka asia koska sen jälkeen hyvin nopeasti erimielisyyksien ansiosta alkoi sisällissota? Suomen sodissa taas kansa oli yhtenäinen suurta pahaa Neuvostoliittoa vastaan. Kuten itse tähän lausahdukseen lisään "lukuunottamatta vasemmistolaisia ja aseistakieltäytyjiä jotka istuivat vankilassa". Vai enkö voi olla isänmaallinen ilman, että minun on tartuttava aseen kahvaan ja harjoitella toisen ihmisen tappamista? Menee kyllä taas pasifisti tilitykseen mutta sellainen tunne tästä asiasta tulee. Olen joku luopio koska en halua suojella aseiden kanssa isänmaatani. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvinkin isänmaallinen ihminen. Tähän ei kuitenkaan kuulu ryssänpelko ja sulkeutuneisuus muita kulttuureja kohtaan. Joka on Suomessa valitettavan tavallista.
Sisällissota on erityisesti ehkä jopa suomalaisia jakava asia. Keskustelin tästä viime viikonloppuna Facebookissa jossa sain "ilokseni" kuulla että meidän vasemmistolaisten vikahan koko "kapina" ja "vapaussota" oli. On suomalaisilla pitkä ja yksipuoleinen muisti. Sisällissotaan kuitenkin vaikuttivat pitkät erimielisyydet ja vaikka punaiset ensimmäiseksi tarttuivat aseisiin on muistettava, ettei sota synny koskaan ilman toista osapuolta. Näin ollen kummatkin osapuolet olivat siitä yhtä syyllisiä. Hennnalan vankileireillä sitten muurattiin tämän kansan yhtenäisyys.
Mannerheim on etenkin Suomessa asia jossa ei voi olla erimieltä. Auta armias kun huomautat, että Mannerheim oli valkoisten ylijohtaja joka tapatti punaisia niin kyllä saa lokaa niskaan niin netissä kuin siviilissäkin (luultavasti myös tämän tekstin kommenteissa). Totta se on, että Mannerheim oli Suomen armeijan johdossa talvi- ja jatkosodan aikana. Mutta ei itse ollut rintamalla. Myös molemmat sodat päättyivät lopulta rauhansopimuksiin eivät Suomen voittoon. Tämä asia unohtuu hyvin usein suomalaisilta. Veteraaneja edelleenkään väheksymättä. Mutta kuten kesäisessä blogitekstissäni totesin " veteraaneja pitää kunnioittaa ei kumartaa".
Mutta asia johon jo otsikossa viittaan onko Suomen veteraanien vaivalla hankkima itsenäisyys mennyt jo. Olemmehan me olleet jo kohta 15 vuotta Eu:ssa. Etenkin alkuviikolla voimaan tullut "lissabonin sopimus"= Eu:n perustuslaki tekee Eu:sta oikeaan täydellisesti oikeutetun liittovaltion. Jotten rupea kuitenkaan kuulostamaan Perussuomalaisilta huomauta että en näe mitään pahaa Eurooppalaisessa yhteistyössä. Se voisi olla samalla maailmanlaajuista.Mutta nyky-Eu on maailman suurin talousalue. Tämä taas huonontaa tavallisten ihmisten oikeuksia suuressa maailmassa. Suomi on myös ehkä aikeissa liittyä Natoon. Ainakin jos nykymeno jatkuu. Perjantainakin ulkoministeri Stubb osallistui Natomaiden kokoukseen. Suomi ei muistaakseni ole Natomaa. Ja jos me liitymme rajoittaa se meidän omaa puolustuspoliittista päätösvaltaamme. Tähän en jaksa sen enempää puuttua kun siitä syyskuussa kirjoitin blogitekstinkin.
Toisaalta taas hieman idealistisena ajatuksena on hyvä heittää että paras olisi jos valtioiden välillä ei olisi rajoja. Tällöin niiden takia ei tarvitsisi sotiakkaan. Vaikka nykyiset sodat ovatkin pitkälti talouden sanelemia. Tähän joku älypää varmaan heittäisi, että sitten kansat tappelisivat keskenään. Niin, tähän 1800-luvulla alkanut nationalismi on johtanut. Oma kansa on aina oma kansa. Muut kansat ovat muita kansoja. Miksei koko maailma voi olla yhtä kansaa? Hyvä asia muistaa näin itsenäisyyspäivänä. Omaa kansaansa ja valtioaan ei ole pakko nostaa kaikkien yläpuolelle.
Mutta siis taas näin itsenäisyyspäivänä televisiosta tulee sotadokumentteja ja veteraanien muistelua. En sano ettenkö edelleenkään veteraaneja arvosta. Mutta talvisotaa muisteltiin juuri viikko sitten ja veteraaneja ja heidän uhrautumistaan muisteltiin. Ja tänään sama homma uusiksi. Kyllä veteraanit taistelivat Suomen puolesta. Mutta tänään on itsenäisyyspäivä jolloin on tarkoitus muistella Suomen itsenäistymistä 92 vuotta sitten. Miksei tästä tapahtumasta tule koskaan dokumentteja. Onko se liian arka asia koska sen jälkeen hyvin nopeasti erimielisyyksien ansiosta alkoi sisällissota? Suomen sodissa taas kansa oli yhtenäinen suurta pahaa Neuvostoliittoa vastaan. Kuten itse tähän lausahdukseen lisään "lukuunottamatta vasemmistolaisia ja aseistakieltäytyjiä jotka istuivat vankilassa". Vai enkö voi olla isänmaallinen ilman, että minun on tartuttava aseen kahvaan ja harjoitella toisen ihmisen tappamista? Menee kyllä taas pasifisti tilitykseen mutta sellainen tunne tästä asiasta tulee. Olen joku luopio koska en halua suojella aseiden kanssa isänmaatani. Omasta mielestäni olen kuitenkin hyvinkin isänmaallinen ihminen. Tähän ei kuitenkaan kuulu ryssänpelko ja sulkeutuneisuus muita kulttuureja kohtaan. Joka on Suomessa valitettavan tavallista.
Sisällissota on erityisesti ehkä jopa suomalaisia jakava asia. Keskustelin tästä viime viikonloppuna Facebookissa jossa sain "ilokseni" kuulla että meidän vasemmistolaisten vikahan koko "kapina" ja "vapaussota" oli. On suomalaisilla pitkä ja yksipuoleinen muisti. Sisällissotaan kuitenkin vaikuttivat pitkät erimielisyydet ja vaikka punaiset ensimmäiseksi tarttuivat aseisiin on muistettava, ettei sota synny koskaan ilman toista osapuolta. Näin ollen kummatkin osapuolet olivat siitä yhtä syyllisiä. Hennnalan vankileireillä sitten muurattiin tämän kansan yhtenäisyys.
Mannerheim on etenkin Suomessa asia jossa ei voi olla erimieltä. Auta armias kun huomautat, että Mannerheim oli valkoisten ylijohtaja joka tapatti punaisia niin kyllä saa lokaa niskaan niin netissä kuin siviilissäkin (luultavasti myös tämän tekstin kommenteissa). Totta se on, että Mannerheim oli Suomen armeijan johdossa talvi- ja jatkosodan aikana. Mutta ei itse ollut rintamalla. Myös molemmat sodat päättyivät lopulta rauhansopimuksiin eivät Suomen voittoon. Tämä asia unohtuu hyvin usein suomalaisilta. Veteraaneja edelleenkään väheksymättä. Mutta kuten kesäisessä blogitekstissäni totesin " veteraaneja pitää kunnioittaa ei kumartaa".
Mutta asia johon jo otsikossa viittaan onko Suomen veteraanien vaivalla hankkima itsenäisyys mennyt jo. Olemmehan me olleet jo kohta 15 vuotta Eu:ssa. Etenkin alkuviikolla voimaan tullut "lissabonin sopimus"= Eu:n perustuslaki tekee Eu:sta oikeaan täydellisesti oikeutetun liittovaltion. Jotten rupea kuitenkaan kuulostamaan Perussuomalaisilta huomauta että en näe mitään pahaa Eurooppalaisessa yhteistyössä. Se voisi olla samalla maailmanlaajuista.Mutta nyky-Eu on maailman suurin talousalue. Tämä taas huonontaa tavallisten ihmisten oikeuksia suuressa maailmassa. Suomi on myös ehkä aikeissa liittyä Natoon. Ainakin jos nykymeno jatkuu. Perjantainakin ulkoministeri Stubb osallistui Natomaiden kokoukseen. Suomi ei muistaakseni ole Natomaa. Ja jos me liitymme rajoittaa se meidän omaa puolustuspoliittista päätösvaltaamme. Tähän en jaksa sen enempää puuttua kun siitä syyskuussa kirjoitin blogitekstinkin.
Toisaalta taas hieman idealistisena ajatuksena on hyvä heittää että paras olisi jos valtioiden välillä ei olisi rajoja. Tällöin niiden takia ei tarvitsisi sotiakkaan. Vaikka nykyiset sodat ovatkin pitkälti talouden sanelemia. Tähän joku älypää varmaan heittäisi, että sitten kansat tappelisivat keskenään. Niin, tähän 1800-luvulla alkanut nationalismi on johtanut. Oma kansa on aina oma kansa. Muut kansat ovat muita kansoja. Miksei koko maailma voi olla yhtä kansaa? Hyvä asia muistaa näin itsenäisyyspäivänä. Omaa kansaansa ja valtioaan ei ole pakko nostaa kaikkien yläpuolelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)