Lakko-oikeus=Ihmisoikeus

Näin pitkän hyppytunnin ja siitä johtuvan tekemisen puutteen kunniaksi ajattelin kirjoittaa vaihteeksi uuden blogitekstin hyvin ajankohtaisesta aiheesta eli lakko-oikeudesta.

Tämän vuoden alkupuoli on ollut yhtä lakkoa lakon perään. Helmikuussa linja-auton kuljettajat olivat päivän lakossa. Heti sen jälkeen alkoi ahtaajien kaksi viikkoa kestänyt lakko. Maaliskuussa elintarvikeala piti parin päivän lakon. Kaupanalan työntekijät pitivät viime perjantaina lakon. Heillä ensiviikon kolmen päivän lakon uhka poistui eilen. Viimeyönä elintarvikeala aloitti 3 vuorokauden lakon. Nämä kaikki lakot ovat koskettaneet suurimmaksi osaksi konkreettisesti ihan tavallista kansalaista. Nyt elintarvikealan lakon ansiosta lihatuotteet ja leipätuotteet saattavat jopa loppua kaupoista. Ahtaajien lakko vaikutti koko suomalaiseen teollisuuteen kun vienti pysähtyi lähes täysin.

Ahtaajien lakko nostatti mielipiteitä valtionjohtoa myöden, että tärkeimpien alojen lakko-oikeutta tulisi rajoittaa. Tämä on mielestäni lähes ihmisoikeuksiin puuttumista. Jos työntekijältä viedään ainoa keino vaikuttaa sopimusneuvotteluihin, eli lakko-oikeus, supistaa se entisestään työntekijöiden vähäisiä vaikutus mahdollisuuksia. Pian työnantajat pystyvät hyppyyttämään työntekijöitä täysin pillinsä mukaan. Ainoa keino sitä vastustaa olisi erota yrityksestä. Tässä tapauksessa taas työntekijä menettää tulonsa.

Mutta miksi sitten työntekijät lakkoilevat? Tietenkin vaikuuttaakseen asioihin. Yleensä lakkoihin liittyen tulee tavallisen kansan parissa mielipiteitä, että "lakkoilevat vaikka heillä on jo valmiiksi hyvä palkka". Tätä mieltä oltiin etenkin ahtaajien lakosta. Työntekijät eivät kuitenkaan lakkoile huvikseen. Työntekijä menettää palkassa samalla tavalla tulonsa kuin yrittäjät. Etenkin pienipalkkaiselle työntekijälle se saattaa olla kova menetys. Mutta ammattiliitoilla ja tavallisilla työntekijöillä ei ole muita keinoja vaikuttaa yrityksen asioihin. Välillä kuulee myös, että ammattiliitoilla on liikaa valtaa tavallisiin työntekijöihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ammattiliitot ajavat tavallisen työntekijän asiaa. Se on niiden tehtävä. Monet nykyiset normaalina pitämämme työsuojeluasiat,palkkarajat yms. on saavutettu lakoilla. Näistä emme motkota yhtään mutta kun joku ala haluaa edistää työntekijöidensä asemaa lisää lakoilla on se tuomittavaa. Miksi lakko on tuomittavaa? Se on vain keino vaikuttaa omaan asemaansa työpaikalla.

Nykytilanteessa jolloin monet alat tuntuvat lakkoilevan samaan aikaan on kuitenkin mietittävä mistä tämä ylipäätänsä johtuu. Se ei luultavasti johdu siitä, että valtakunnansovittelija Esa Lonkalle saadaan töitä. Syyt ovat luultavasti nyky-yhteiskunnan rakenteessa ja sen tilanteessa. Taantuman jälkeen näyttää jatkuvan samanlainen vastuuton kilpailu kuin taantumaa edeltävänäkin aikana. Nyt olemme paljolti käännepisteessä. Joko annamme kilpailun jatkua ja kapitalismin ylivallan muodostua. Tai sitten niinkuin ammattijärjestöt ja työntekijtä tekevät, järjestää lakkoja ja parantaa työntekijöiden asemaa suhteessa johtajiin. Näin homma ei riistäydy käsistä ja valta on toivottavasti edelleenkin kansalla eikä rahalla.

Onko raha paha asia?

En ole kahteen kuukauteen ehtinyt blogiani päivitellä. Syynä on ollut ylioppilas-tutkinnon kokeet jotka veivät pitkälti ajan hiitolomasta aina maaliskuun loppuun asti. Mutta nyt ne ovat tältä keväältä ohi ja loppukevät hieman helpompaa koulun osalta. Joten ajattelin kirjoittaa välillä taas tekstiä blogiini.

Tämä aihe tuli minulle mieleen eilen pitkällä automatkalla isovanhempien luota. Tietenkin asia on välillä muutenkin mielessä. Ja etenkin kommunismiin liittyvissä keskusteluissa se nousee usein esiin. Onko raha kaiken pahan alku ja juuri? Ja mihin sitä yleensä edes tarvitaan?

Raha on nykytaloudessa vaihdonväline. Rahaa käyttämällä vältämme joutumisen vaihdantatalouteen. Rahaa on aina ollut olemassa. Tai ainakin jonkinlaista valuuttaa. Ja sitä on valitettavasti yleensä joillakin enemmän kuin toisilla. Se taas synnyttää eriavoisuutta ihmisten välille. Nykymaailmassa raha ratkaisee aivan liikaa.Mutta mihin rahaa tarvitaan? Eikö talous pyörisi ilman sitä? Jos markkinatalouden kannattajilta kysyy niin ei toimisi. Ihmiset eivät tekisi töitä ja talous sekoaisi.

Mutta unohdetaan oikeistolaisten mielipide ja mietitään miksi ihminen ylipäätään käy töissä? Saadakseen rahaa, se on totta. Mutta pihin hän haluaa rahaa? Ostaakseen tavaroita joilla pitää elintasoa yllä. Ja pitääkseen yhteiskunnan toiminnassa. Normaali ihminen ei ajattele haluavansa voittoa tai osakkeen arvoja. Tavallinen henkilö haluaa vain elää elämäänsä ja hankkia elantonsa.

Miten asia muuttuu jos rahan poistaa yhtälöstä? Ihmiset tekevät tuotteita itselleen ja toisilleen pitääkseen oman elintasonsa pystyssä.Eli siis kommunistinen talous. Miksi tämä ajattelumalli ei toimi? Joidenkin mielestä ihminen ei tee työtä jos ei ole pakko eikä siitä saa palkkaa. Mutta verrataan näitä normaaleihin kotitöihin. Luultavasti moni ihminen siivoa kotiaan, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia saamtta siitä palkkaa. Miksi? Jotta asiat kotona toimisivat. Mikä on sitten syy ettei tätä ajattelumallia voi laajentaa koko yhteiskuntaan?

Tällä tekstilläni siis haluan osoittaa kuinka rahan ja pääoman pitäminen itsestään selvyytenä. Raha ei lopulta ole kuin tapa kasvattaa eriarvoisuutta. Se ei loppujenlopuksi helpota millään tavalla vaihdantaa. Tai vaikka parantaisikin, se ei oikeuta siihen , että se jakautuu epätasaisesti. Vai onko väärin haluta hyvää elintasoa kaikille ihmisille? Joidenkin mielestä se tietenkin on. Mutta kysymys on siitä asettaako edelle rahan vai ihmisen.