Presidenttiä etsimässä

Ensi viikon sunnuntaina ne sitten ovat eli jo syksystä asti odotetut presidentinvaalit. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna. Sen takia nyt hieman tekstiä siitä, ketä vaaleissa oikein tulisi äänestää.

Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.

Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.

Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.

Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.