Koulutus vain osa tuottavuutta?

Suomalainen ajatus koulutuksesta on retuperällä.Koulutus tuntuu nykyään tähtäävän vain siihen, että jokainen työllistyisi heti opinnot päätettyään. Ja koulutuksensa toki jokaisen pitäisi hoitaa tavoiteajassa. Ensin toiseen asteen koulutus ja siitä suorassa putkessa korkeakouluopintoihin, joista pihalle 4,5 vuoden minimiaikataulussa mielummin vaikka nopeamminkin.

Jo lähtökohtana olettaa, että jokainen nuori valmistuisi tavoiteajassa, on järjetön. Toki on ihmisiä jotka näin tekevät. Joissan tapauksissa joku haluaa kuitenkin opintojensa välissä pitää välivuoden, miehille se on käytännössä pakollista yleisen asevelvollisuuden takia. Lisäksi viime vuonna julkistettu lakiesitys ehdottaa, ettei kahden peräkkäisen toisen asteen oppilaitoksen käyminen olisi enää mahdollista ainakaan opintotuen saannin osalta. Näin ollen siis lukiosta olisi pakko suunnata korkeakouluopintoihin eikä voisi kolmen vuoden miettimisen jälkeen kouluttaa itseään vaikkapa LVI-asentajaksi tai parturikampaajaksi.

Myös ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta tavoiteajassa valmistuminen on osittain utopista ajattelua. Hyvin usealla alalla tavoiteajat ovat opiskelun määrään nähden tiukat. Lisäksi epävarma työnsaanti koulutuksen jälkeen ei ainakaan lisää opiskelumotivaatiota ja nopeaa valmistumista ammattiinsa.

Valtio myös ohjailee nuoria oikeiksi katsomilleen aloille vähentämällä aloituspaikkoja "vähenmmän tuottavilta" aloilta. Yksi näistä tuottamattomista aloista on oma alani eli kulttuuriala. Aloitan muutaman viikon kuluttua opiskelut musiikkipedagogiksi eli valmistuttuani koulusta, ehkä 4,5 vuoden tavoiteajassa, olen ammattitaitoinen pianonsoitonopettaja. Nykyisillä työnäkymillä saan opiskelujeni jälkeen todennäköisesti suunnata muun alan työtehtäväviin tai työttömyyskortistoon.  Sama tilanne koskee myös muita kulttuurialoja ja monia humanistisia aineita yliopistossa joista ei käytännössä saa mitään tiettyä pätevyyyttä ammattiin. Tämän vuoksi valtio katsoo, että näiden alojen vuosittaisia aloituspaikkoja tulee vähentää, koska aloilta valmistuvat nuoret ovat taakka yhteiskunnalle.

Minulla on mielessäni radikaali ehdotus: jospa jokainen ihminen, nuori tai vanha, opiskelisi alalla, joka häntä itseään kiinnostaa. Esimerkiksi lukioiden ammatinvalintaohjauksissa ei kerrota siitä, kuinka kannattaa hakeutua kone- ja tuotantotekniikan opiskelijaksi, kun tältä alalta olisi töitä tiedossa, vaan kannustaa nuoria löytämään se oma kiinnostuksen kohteensa. Tätä periaatetta olen itse monien valtion virkamiesten närkästykseksi yrittänyt noudattaa. Tiedän toki, että musiikkipedagogin tutkinnolla tulevat työt omalla alallani ovat kiven alla. Mutta mielummin opiskelen musiikkia, alaa joka minua henkilökohtaisesti kiinnostaa ja josta en saa töitä, kuin alalla, josta työnsaanti olisi todennäköistä mutta pinna opiskeluihin palaisi parin opiskeluvuoden jälkeen motivaation puutteen johdosta alaani kohtaan.

Tämä toki johtaisi siihen mikä alunperinkin on koulutuksen tarkoituksen ollut, eli ihmisten itsensä sivistäminen. Jospa siis siirrytään pois pelkän tuottavuuden ajattelusta koulutukseen liittyen. Tämä voisi johtaa myös siihen, että meillä on tulevaisuudessa ihmisiä, jotka vielä lähempänä eläkeikääkin jaksavat töissään, koska ovat kouluttautuneet ja mahdollisesti työllistyneet alalle joka heitä itseään on kiinnostanut. Siirrytäisiinkö siis tuottavuuden sijasta sivistyksen kasvuun?

Koska meidän piti valita?

Välillä yleistä julkista keskustelua seuratessa herää mieleen kysymys, että koska oli se päivä jolloin jokaisen suomalaisen tuli valita onko Usa:n vai Venäjä puolella? Itse olen tämän päivän luultavasti missannut totaalisesti. Johtunee toki varmaan siitä, että valinta liittyy 80-luvun vanhoihin juoksuhautoihin ja itse olen syntyny vasta 90-luvun puolella.

Tehdään nyt siis asia selväksi. Ei, minä en kannata Usa:ta, Venäjää, Kiina, Pohjois-Koreaa, Irania. Syyriaa yms. valtioita. Se,että arvostelen Usa:n toimia ei ole automaattinen kannatuspuheenvuoro Usa:ta vastustavia maita kohtaa.

Kaikissa edellämainituissa maissa on ongelmansa. Iran ja Syyria ovat Islaminuskoisia fanaattisia osin diktatuureja. Pohjois-Koreasta ja demokratiasta tai sosialismista jota minä kannatan ei voi puhua samassa lauseessa. Sama koskee myös Kiinaa joka on vuosi vuodelta siirtymässä enemmän kohti markkinatalousjohtoista talousjärjestelmää. Venäjä on yhtä paha kuin Usa. En kuitenkaan monien suomalaisten tavoin näe valtiona meille tällä hetkellä suurena turvallisuusuhkana.Usa:an ongelmat ovat varmaan kaikille selviä: kapitalismi ja maailmanpoliisin asenne ympäri maailmaa.

Nousisimmeko siis jo pois juoksuhaudoista ja näkisimme maailman, ei niinkään idän ja lännen vastakkainasetteluna, vaan kamppailuna työläisten ja omistavan luokan välillä. Luokkaerot ovat maailmassa kasvamassa valtiosta riippumatta. Tätä vastaan tulee taistella eikä pitäytyä vanhoissa homehtuneissa maailmankuvissa.