Ei ole kerta eikä toinen, kun erilaisiin kirjoituksiinii liittyen, joissa olen vastustanut opintotukeen liittyviä leikkauksia, on paikalle eri keskustelupalstoilla ilmestynyt henkilöitä, jotka kertovat siitä, kuinka 70-luvulla opintotuki oli vieläkin alhaisemmalla tasolla, ja että turha nykynuorten on asioista nurista kun edes jotain tukea saavat.
Sitä en kiellä, etteikö opintotuki olisi paremmassa jamassa kuin 40 vuotta sitten. Kuitenkaan se ei tilastollisesti ole tasollisesti noussut yli kahteenkymmeneen vuoteen. Samaan aikaan kuitenkin inflaatio on jyllännyt ja vuokrataso sekä ruoan hinta ovat nykypäivänä korkeampia.
Tällaisiin kommentteihin liittyen aina ihmetyttää, että miten hyvin nykyinen oikestopolitiikkaa ja yksilön vastuuta (lue: rikkaiden etua) ajava politikka on mennyt tavalliseen kansaan läpi. Sen toki tiedostan, että Suomessa tuella elävien asiat ovat sentään kohtuullisella tasolla. Opintotuella kohta viidettä vuotta kikkailevana olen jo oppinut laskeskelemaan viikon ruokamenoihin kulutettua rahaa, ettei kuun lopussa tarvitse elää pelkän makaroonipussin varassa.
Laajemmin kysymys on kuitenkin siitä, että miksi yhteiskunnan yleinen asenne on se, että köyhän elämän täytyy olla köyhää ja kurjaa? Jos opiskelijalla sattuu olemaan kerran vuodessa varaa ostaa uudet kengät tai lentää halpalennolla etelään, keneltä se on pois, työtä tekeviltä keskituloisita?
Se, ettei Suomessa toimeentulolla tai opintotuella näe nälkää, ei tee elämästä kuitenkaan helppoa. Opiskelijana bileissä käydessä saa oikeasti laskea etukäteen, että kuinka monta olutta on baarissa varaa juoda, vai pitääkö pummata kavereilta. Se on vielä yksinkertaista verrattuna yllättäviin menoihin, joita valitettavasti joskus kuukauden aikana ilmaantuu. Esimerkkinä vaikka kevätflunssa jota varten täytyisi ostaa särkylääkettä ja yskäntabletteja, mutta tällainenkin 10-20 euron paukku vie periaatteessa viikon ruokabudjetin nopeasti nolliin. Puhumattakaan mahdollisista terveyskeskusmaksuista tai niistä uusista talvikengistä. Normaalille palkkatuloisellehan tällaiseen on helposti puskuri, mutta tuella elävälle se tekee oikeasti hankalaa.
Se, että Suomessa tuella elää, ei tee elämästä kuitenkaan stressaamatonta ja helppoa. Opiskelijana alussa mainitsemiani kommentteja lukiessa tulee mieleen, että miksi sen onnellisen ja mukavan elämän täytyy alkaa vasta kun pääsee töihin? Miksi opiskelijoilla ei saa olla oikeutta rentoutua vapaa-ajallaan? Miksi, vaikka elämme hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, on hyvivointi vain työtä tekevien oikeus?
torstai 30. heinäkuuta 2015
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Kreikka - esimerkki Euroopalle
Sunnuntaina Kreikka äänesti Troikan lainaohjelman ehtoja vastaan selkein äänin 61 prosenttia vs. 39 prosenttia. Äänestystulos on ymmärrettävästi aiheuttanut mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.
Suomessa ulkoministeri Timo Soini kertoi jo sunnuntai-iltana, että hänen mielestään Kreikka äänesti väärin. ja että kreikkalaiset, Syriza etunenässä, ajattelevat vain Kreikan omaa etua. Paksua tekstiä ministeriltä, joka vielä viime vaalikaudella oli suurin eurolinjan vastustaja suomalaisessa politiikassa. Nyt näyttävät kuitenkin Troikan ehdot Soinillekki kelpaavan.
Soinin kommentit ovat toki asiassa yksi sivujuonne. Poliitikot ja nettimeuhkaajat ovat parin päivän aikana julistaneet ympäri Eurooppaa, että Syrizan politiikka on hallaksi kaikille muille Euromaille jotka Kreikan kriisipaketteja ovat olleet takaamassa. Syylliseksi kriisiin on leimattu ylipäätään ja yksinomaan kreikkalaiet ja heidän korruptoitunut yhteiskuntansa.
Nämä toki ovat vain populistisia yrityksiä syyllistää Syriza ja Kreikka tilanteesta ilman, että edes yritetään nähdä todellisia syitä kriisin taustalla. Syytökset veronkierrosta ja korruptiosta eivät toki ole vääriä, mutta väittämien sitä maan tavaksi on harhaanjohtavaa. Veronkiertoa ovat harrastaneet erityisen suuressa mittakaavassa suuret yritykset ja korruptio on rehottanut korkeammissa yhteiskuntaluokissa. Ateenalainen kauppias tai baarinpitäjä ei varmastikkaan ole syypää satojen miljardien velkaan.
Toisena osapuolena kriisissä ovat olleet myös kansainväliset pankit, jotka ovat vararikonpartaalla olevaa Kreikkaa ovat järjettömillä summilla lahjoittaneet. Nimenomaan näitä velkoja ollaan kansainvälisillä tukipaketeilla maksettu pois, ja rahasta ei ole montaakaan euroa kreikkalaisille jäänyt. Päinvastoin, kreikkalainen sosiaaliturva ja minimipalkka alkavat olla Euroopan alhaisimpia. Syriza on omalla politiikallaan yrittänyt pitää vähäosaisten kreikkalaisten puolia Troikkaa vastaan, jonka takia lähes 2/3 osan tuki äänestyksessä ei ole yllättävää, kun mietti ihmisten arkipäiväistä elämää maasssa.
Toki kyse ei ole pitkään aikaan siiitä, että Kreikkaa autettaisiin saamaan itsensä jaloilleen ja maksaman velkansa. Kyse on silkasta oikeistohegemonisesta politiikasta joka Troikka on yrittänyt juurruttaa Kreikkaan. Neuvottelujen kariutuminen muutama viikko sitten ei johtunut suoranaisesti siitä, että Syriza olisi kieltäytynyt maksamasta velkoja, vaan halusi tehdä erilaista politiikkaa nostamalla sosiaaliturvaa ja lisäämällä yritys- ja pääomaverotusta. Tämä ei EU:n valtiovarainministereille tietenkään käynyt, ja tilanteesta syyllistettiin Syrizan joustamattomuutta.
Syistä huolimatta seuraukset ovat kuitenkin toivoa herättäviä. Syriza on ensimmäinen, joka on noussut Troikan talouskuria ja leikkausvaatimuksia vastaan. Tätä samaa leikkausideologiaa kuitenkin ajetaan tällä hetkellä läpi ympäri Eurooppaa eri verukkeilla, ja Kreikan tilannetta on käytetty meillä Suomessakin pelotteluun, jolla osa kansasta on saatu tukemaan tulevia menolleikkauksia.
Kreikka ei ole mikään yksinäinen saareke leikkauspolitiikkansa osalta, mutta kansan tukeman Syrizan esimerkki on asia, joka voi johtaa muuaallakin Euroopassa muutoksiin. Kuten Ilmarisen talousasiantuntijakin sen eilen osasi tiivistää, Kreikan ero eurosta ei olisi euroalueelle niinkään taloudellinen menetys, mutta se olisi suuri arvovaltatappio Troikan harjoittamalle leikkauspolitiikalle. MTV:n uutisankkurikin kysyi Eurooppatutkijalta sunnuntaina uutisissa: "Voiko tämä tauti levitä". Minun vastaukseni on, että voi, ja toivon että se leviää tulevaisuudessa myös meille Suomeen leikkauspolitiikan vastustamisena ja toisenlaisen talouspolitiikan vaatimuksina.
Suomessa ulkoministeri Timo Soini kertoi jo sunnuntai-iltana, että hänen mielestään Kreikka äänesti väärin. ja että kreikkalaiset, Syriza etunenässä, ajattelevat vain Kreikan omaa etua. Paksua tekstiä ministeriltä, joka vielä viime vaalikaudella oli suurin eurolinjan vastustaja suomalaisessa politiikassa. Nyt näyttävät kuitenkin Troikan ehdot Soinillekki kelpaavan.
Soinin kommentit ovat toki asiassa yksi sivujuonne. Poliitikot ja nettimeuhkaajat ovat parin päivän aikana julistaneet ympäri Eurooppaa, että Syrizan politiikka on hallaksi kaikille muille Euromaille jotka Kreikan kriisipaketteja ovat olleet takaamassa. Syylliseksi kriisiin on leimattu ylipäätään ja yksinomaan kreikkalaiet ja heidän korruptoitunut yhteiskuntansa.
Nämä toki ovat vain populistisia yrityksiä syyllistää Syriza ja Kreikka tilanteesta ilman, että edes yritetään nähdä todellisia syitä kriisin taustalla. Syytökset veronkierrosta ja korruptiosta eivät toki ole vääriä, mutta väittämien sitä maan tavaksi on harhaanjohtavaa. Veronkiertoa ovat harrastaneet erityisen suuressa mittakaavassa suuret yritykset ja korruptio on rehottanut korkeammissa yhteiskuntaluokissa. Ateenalainen kauppias tai baarinpitäjä ei varmastikkaan ole syypää satojen miljardien velkaan.
Toisena osapuolena kriisissä ovat olleet myös kansainväliset pankit, jotka ovat vararikonpartaalla olevaa Kreikkaa ovat järjettömillä summilla lahjoittaneet. Nimenomaan näitä velkoja ollaan kansainvälisillä tukipaketeilla maksettu pois, ja rahasta ei ole montaakaan euroa kreikkalaisille jäänyt. Päinvastoin, kreikkalainen sosiaaliturva ja minimipalkka alkavat olla Euroopan alhaisimpia. Syriza on omalla politiikallaan yrittänyt pitää vähäosaisten kreikkalaisten puolia Troikkaa vastaan, jonka takia lähes 2/3 osan tuki äänestyksessä ei ole yllättävää, kun mietti ihmisten arkipäiväistä elämää maasssa.
Toki kyse ei ole pitkään aikaan siiitä, että Kreikkaa autettaisiin saamaan itsensä jaloilleen ja maksaman velkansa. Kyse on silkasta oikeistohegemonisesta politiikasta joka Troikka on yrittänyt juurruttaa Kreikkaan. Neuvottelujen kariutuminen muutama viikko sitten ei johtunut suoranaisesti siitä, että Syriza olisi kieltäytynyt maksamasta velkoja, vaan halusi tehdä erilaista politiikkaa nostamalla sosiaaliturvaa ja lisäämällä yritys- ja pääomaverotusta. Tämä ei EU:n valtiovarainministereille tietenkään käynyt, ja tilanteesta syyllistettiin Syrizan joustamattomuutta.
Syistä huolimatta seuraukset ovat kuitenkin toivoa herättäviä. Syriza on ensimmäinen, joka on noussut Troikan talouskuria ja leikkausvaatimuksia vastaan. Tätä samaa leikkausideologiaa kuitenkin ajetaan tällä hetkellä läpi ympäri Eurooppaa eri verukkeilla, ja Kreikan tilannetta on käytetty meillä Suomessakin pelotteluun, jolla osa kansasta on saatu tukemaan tulevia menolleikkauksia.
Kreikka ei ole mikään yksinäinen saareke leikkauspolitiikkansa osalta, mutta kansan tukeman Syrizan esimerkki on asia, joka voi johtaa muuaallakin Euroopassa muutoksiin. Kuten Ilmarisen talousasiantuntijakin sen eilen osasi tiivistää, Kreikan ero eurosta ei olisi euroalueelle niinkään taloudellinen menetys, mutta se olisi suuri arvovaltatappio Troikan harjoittamalle leikkauspolitiikalle. MTV:n uutisankkurikin kysyi Eurooppatutkijalta sunnuntaina uutisissa: "Voiko tämä tauti levitä". Minun vastaukseni on, että voi, ja toivon että se leviää tulevaisuudessa myös meille Suomeen leikkauspolitiikan vastustamisena ja toisenlaisen talouspolitiikan vaatimuksina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)