Olen kommunisti

"Olen kommunisti. Olen rakkautta kiireestä kantapähään" lauloi Agit prop 70-luvulla.

Itselleni tulee ensi keväänä täyteen jo 10 vuotta SKP:n jäsenenä ja poliitttisessa toiminnassa. Kommunisen aatteen olin mieltänyt omakseni jo muutamaa vuotta aiemmin. Kuiten kuulen ihmettelyä, kun kerron omasta poliittisesta ajatusmaailmastani. Toki suorat Stalin- ja Neuvostoliitto-kortit ovat vähentyneet, riippuu toki ihmettelijän iästä.
  
Itselleni syy olla kommunisti on yksinkertainen: maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta jonka haluan poistaa. Köyhyyttä näkee valitettavasti meillä Suomessakin.  Ihmisten hyvinvointi ei ole riittävällä tasolla. Ihmisillä on paha olla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja apua on vaikea saada, jos rahaa ei ole kertynyt riittävästi takataskuun.

Maailma ympärillämme ei ole myöskään muuttunut. Yhä edelleen ympäri maailmaa on nälähätä, jota yritetään korjata nälkäpäiväkeräyksillä ja kehitysyhteistyörahoilla. Ongelmien juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä. Afrikan mantere on meille Eurooppalaisille ruokavarasto, Aasiasta taas saamme halpaa teknologiaa ja vaatteita.

Tulevaisuudessa edessämme on myös paljon suurempia haasteita. Ilmastonmuutos tulee entisestään lisäämään ongelmia ruoantuotannossa ympäri maailmaa ja ilmastopakolaisuus lisääntyy.

Nykyisen talousjärjestelmämme perusteet tulee haastaa ja kaataa. Se on ainoa tie hyinvointiin meille ja tulevaisuuden sukupolville. Kapitalismin jatkuvan kasvun periaate on suurin syy sille, miksi ilmastonmuutos uhkaa maapalloamme. Tärkeintä eivät ole ympäristönsuojeleminen tai ihmisten hyvinvointi vaan se mistä saa parhaiten tienestejä. Ei ole sattumaa, että suurimpia yrityksiä maailmassa teknologiayritysten lisäksi ovat öljy-yhtiöt ja lääkefirmat.

Oletko sinä koskaan miettinyt, miten järjetön ajatus koko taloudellinen kasvu on? Otetaan räikeäksi esimerkiksi juurikin lääkeyhtiö. Entä jos ihmiset eivät enää sairaistaisi? Lääkeyhtiöhän tekisi tässä tapauksessa tappiota. Miten taas voiton lisääminen on mahdollista? Niin, että ihmiset sairastaisivat enemmän. Tämä ajatteluketju ei tarvitse foliohattua tai salaliittoteoreetikkoa. Nämä vain ovat talousjärjestelmämme lainalaisuudet.

Miksi sitten en kannata vain pohjoismaista hyvinvointivaltiota, miksi haluan sosialismia ja kommunismia? Koska hyvinvointivaltio, vaikka se tasaakin tuloeroja ja lisää hyvinvointia, ei poista talousjärjestelmän olennaisia valuvikaa, voitontavoittelua hinnalla millä hyvänsä.

Eli miksi minä olen kommunisti? Koska haluan hyvinvointia. Haluan torjua ilmastonmuutoksen. Haluan, että meillä ja myös tulevilla sukupolvilla on maailma jossa elää ja jossa nauttia elämästä. Siksi minä olen kommunisti. Oletko sinä?

Ei ne puheet vaan ne teot

Vaalikausi alkaa olla eduskunnassa lopuillaan ja kevään vaalit ovat odottamassa nurkan takana. Tämän pystyy kalenterin päivämäärän lisäksi päättelemään hallituspuolueiden edustajien ulostuloista .

Elokuun alussa Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen availi vaalipeliä vaatimalla pienituloisille keveämpää verotusta.  Aktiivimallin isä työministeri Jari Lindstrtöm taas esitti ajatuksen, että työkyvyttömiltä ihmisiltä pitäisi poistaa työllisyysvelvoite. Mitä lähemmäksi kevät tulee, sitä enemmän hallitus alkaa omaa politiikkaansa vastustamaan.

Tämä ei varmaan kenellekään tule yllätyksenä. Sama kaava on toistunut vaaleista toiseen niin kauan kuin olen niitä edes välttävästi seurannut. Porvarit puhuvat siitä, kuinka pienten ihmisten asemaa pitää parantaa. Laman jälkeen kuitenkin kaikki hallitukset ovat leikanneet budjettia kerta toisensa jälkeen. Kaksi viime vaalikautta ovat olleet kylmää kyytiä ja tiukkaa budjettikuria.

Lupaukset on petetty kerta toisensa jälkeen. Varmasti kaikki muistavat kuvan viime vaalien alla, jossa kaikki hallituksen puheenjohtajat poseerasivat kylttien kanssa ja lupasivat, että koulutuksesta ei leikata. Koulutusleikkaukset olivat kuitenkin yksi hallituksen ensimmäisistä päätöksistä.

Kauniita sloganeita on keksitty aina vaalien alla hämäämään äänestäjiä. Viime kertoina Kokoomus on puhunut itsestään työväenpuolueena ja lupaillut yhteisiä talkoita. Keskusta puhui viime vaaleissa siitä, kuinka yhdessä pistämme ”Suomen kuntoon”.

Ensi kevättä ajatellen tärkeintä on olla unohtamatta, mitä nykyinen hallitus on Sipilän johdolla saanut aikaan.  Leikattu on lähes kaikesta. Työttömille on tarjottu keppiä aktiivimallin muodossa. Työntekijöille taas työehtosopimuksissa työaikaa lisättiin ja lomarahoja leikattiin. Samaan aikaan veronkiertoon ei olla puututtu, rikkaiden verotusta pääoma ja yhteisöverojen muodossa ei olla kiristetty ja valtio-omaisuuden myyntiä ja yksityistämistä on jatkettu liikenneministeri Bernerin johdolla.

Liian usein samat puolueet ovat politiikastaan huolimatta saaneet jatkaa vallan kahvassa. Perussuomalaisten jytkyt ja jatkojytkytkin jäivät torsoiksi, kun puolueesta tehtiin Kokoomuksen ja Keskustan kumileimaisin maahanmuuttopolitiikan kiristymisen hinnalla.

Ensi kevät voi tuoda muutoksen parempaan. Meiltä kommunisteilta se vaatii omien teemojen esille tuomisen lisäksi, että osoitamme kerta toisensa jälkeen, kuinka porvarit puhuvat toista mutta päätökset eivät ole kaunopuheiden mukaista.  Politiikassa tärkeämpää teot ja tehdyt päätökset. Tämä on viesti vietäväksi vaalikentille ja keskusteluihin. Muutosta parempaan suuntaa tarvitaan, ennen kuin se on myöhäistä.


Julkaistu alunperin Tiedonantaja-lehden elokuun 2018 numerossa

Älä äänestä porvaria

Presidentin vaalit ja niiden ensimmäinen kierros käydään pian. Ennakkäänestys alkaa jo huomenna.

Vaaleista kertoo paljon se, ettei kukaan oikein edes kyseenalaista Niinistön toista kautta. Lähes kaikissa puolueissa Niinistön kannatus on suurempaa kuin puolueen oman ehdokkaan saama tuki. Toissa viikkoisen Ylen gallupin mukaan Niinistön kannatus on 80 prosenttia. Tällaisiin lukuihin ei Venäjää ja maailman diktatuureja lukuunottamatta missään ylletä.

Merja Kyllönen oli itselleni ainoa edes ajatuksen tasolla oleva vaihtoehto äänestämisen suhteen. Pitkällisen odottelun jälkeen Kyllönen on ainoa, joka on ilmaissut kielteisen kantansa niin sanottuun isäntämaa-sopimukseen (lue: kauttakulkusopimukseen). Kuitenkin Kyllösen lopullisetkin pisteet laskivat, kun hän lähti mukaan "kahden ääripään" -retoriikkaan ja tuomitsi tuhansien ihmisten antifasistisen mielenosoituksen itsenäisyyspäivänä Helsingissä.

Muuten ehdokkaista löytyy politiikan kakkosketjua, kun suuret puolueet eivät uskalla laittaa ykkösehdokkaitaan Niinistön kansansuosiota vastaan. Todennäköisesti Haavistokaan ei tule kykenemään suureen kansansuosioon, vaan taistelee Väyrysen, mahdollisesti Huhtasaaren, kanssa kakkossijasta.

Mutta ketä sitten äänestää näissä vaaleissa? Itse aion äänestää Marxia tai Leniniä. Lopullisen päätöksen teen todennäköisesti vasta vaalikopissa.
Tähän mennessä en ole kertaakaan jättänyt tyhjää tai hylättyä lipuketta vaaliuurnaan. Tällä kertaa se kuitenkin tulee tapahtumaan. Kertoo paljon demokratiamme tilasta ja presidentti-instituutiosta.

Vasemiston ja kommunistien piirissä on viime päivinä käyty vilkasta keskustelua Väyrysen äänestämisestä. On toki totta, että Väyrynen on selkeimmin ilmaissut vastustuksensa Naton ja EU:n suhteen (ollen itse toki suuria palkkioita nostava euroedustajamme).  Tästä syystä monet tuntuvat ajattelevan vaaleja vain ulkopoliittisesta näkökulmasta.

Presidentti on kuitenkin aina myös arvojohtaja. Tästä syystä en koe, että vasemmistolainen saatikka kommunisti voisi näissä vaaleissa Väyrystä äänestää. Väyrynen on aina ollut porvari ja on sitä edelleen. Viimeisen vuoden aikana hän on lähtenyt piirileikkiin fasistien kanssa. Kuntavaaleissa Väyrynen otti omalle listalleen "Suomi ensin" -liikkeen edustajia, ja hänen kansalaispuolueensa johdossa ja tukijoukoissa on lista tunnettuja suomalaisia äärioikeistolaisia. Viimeisimpänä viime viikolla Väyrynen poseerasi tunnetun äärioikeistolaisen, Olavi Mäenpään kanssa yhteiskuvassa. Mäenpään meriitteihin kuuluu mm. takavuosina "Suomen Kansan Sinivalkoiset" -fasistiryhmittymän johtajan pesti.

Tästä syystä olen hyvin ihmeissäni siitä, kuinka osa meistä kommunisteista voi edes harkita Väyrysen äänestämistä. Presidentti ei ole pelkästään ulkopoliittinen johtaja, joka pitää meidät erossa Natosta. Hän on ennen kaikkea arvojohtaja. Väyrysen tukijoiden arvot eivät omaan karttaani sovi pätkääkään, enkä heidän kanssaan halua asettua samalle puolelle poliittista keskustelua.

Tämä toki kumpuaa ajattelusta, että täytyisi äänestää taktisesti "pienempää pahaa" ja antaa äänensä Väyryselle. Viime vaaleissa tilanne oli tämä. Nämä vaalit kuitenkin ovat jo käytännössä etukäteen käydyt. Niinistön suosio on niin korkealla, että oikeasti hänen kaatamisensa edes taktikoimalla tulee olemaan mahdotonta.

Tästä syystä aion henkilökohtaisesti protestoida vaaleja ja jättää hylätyn äänen.  Toivon, että myös moni muu lähtee protestiin mukaan, ja osoittaa päättäjillemme, ettei vaihtoehdottomuus politiikassa kelpaa. Ja fasistien tukeman porvariehdokkaan äänestäminen ei tätä todellakaan ole.