Poliittinen apatius on valitettavan yleistä Suomessa. Siitä kertovat niin eri puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen jäsenmäärät ja nukkuvien äänestäjien suuri määrä vaaleista toiseen.
Syitä poliittiseen toimimattomuuteen kuulee lähes päivittäin. Yleisimpiä ovat mm. "ei se kuitenkaan vaikuta mihinkään", "ihan kiva juttu mutta ei tää maailma/järjestelmä kuitenkaan mihinkään muutu" tai "en mä osaa tehdä mitään".
Nämä ovat pelkästään tekosyitä siihen,että voi hyvällä perusteella jättäytyä sohvan pohjalle makaamaan. Kahdessa ensimmäisessä syyssä on kyse vain uskosta tulevaisuuteen. Tottakai tulevaisuus muuttuu kun sitä riittävän moni tahtoo. Esimerkkejä ei tarvitse hirveän kaukaa historiasta kaivella. Ja jälkimmäisin on vain ihan silkka tekosyy. Itsekkään en varmasti ole ensimmäistäkään blogitekstiä osannut kirjoittaa, tapahtumaa järjestää tai torilla feissata ennen kuin olen näitä asioita oikeasti ruvennut tekemään. Ei mitään osaa tehdä jos ei koskaan yritä.
Kaikilla kuitenkin on mielipiteitä useista asioista ja halua muuttaa niitä. Hyvänä esimerkkinä opintotukijärjestelmä. Luultavasti suurinosa opiskelijoista on sitä mieltä, että tuki on aivan liian pieni elämiseen. Kuitenkin harvoin suuret opiskelijajärjestötkään saavat suuria mielenosoituksia aikaan asian suhteen. Myös kuntaliitokset ja mahdollisten sotealueiden perustaminen on varmasti asia, johon kaikilla on jonkinlainen kanta.
Fakta on toki se, minkä itsekkin olen politiikassa toimiessani huomannut, eli mitä lähempää asia koskettaa ihmisen omaa elämää sitä varmemmin hän on muodostanut siitä mielipiteen ja yleensä myös on varmemmin mukana osoittamassa sitä. Taas suuremmat asiat tuntuvat kaukaisilta eivätkä ne kiinnosta. Valitettavasti suuretkin asiat lopulta vaikuttavat meidän jokaisen elämään. Vaikka Eu-politiikka ja Kreikan tukipaketit tuntuvat normaalista suomalaisesta kaduntallaajasta kaukaiselta asiasta, on se kuitenkin nykyiseen sisäpolitiikkaammekin vaikuttava asia, kun kyse on hallituksen esittämästä "kestävyysvajeesta".
Lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistettynä vanha lentävä lause joka kuvaa tätä asiaa harvinaisen hyvin jokaiselle, vapaasti suomennettuna: entäpä jos lopetamme sen kutsumisen politiikaksi, ja rupeamme sitävastoin käyttämään nimitystä ELÄMÄ. Ehkä se sitten alkaisi kiinnostavaan rahtusen verran enemmän... Toivottavasti.
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaOlen itsekin nuorena huomannut saman ilmiön itseni ikäisissä ja eritoten hieman itseäni nuoremmissa: jos vaikuttaa halutaan ollenkaan, se tehdään mieluiten Facebookissa. Ilmastonmuutosta vastustetaan, muttei haluta vähentää yhtään automatkaa jne.
Toivotaan, että yhä useampi alkaisi tarttua megafoniin, kirjoittelemaan ja toimimaan kansalaisjärjestössä konkreettisten muutosten puolesta. Tulevaisuus on nuorten, ja on huolestuttavaa, mikäli heitä ei kiinnosta.