Yrittäjyydestä

Yrittäjyys tuo nykyisen järjestelmämme peruspilari. Sitä ilman (kuulemma) emme tulis edes toimeen. Yrittäjyyttä ja yrityksiä on kuitenkin monissa eri muodoissa. Mutta onko yrittäjyys aina ja vain pelkkää riistoa nykyisessäkään järjestelmässä?

Toki suurissa osakeyhtiöissä se tätä suurimmaksi osaksi on. Rahaa piisaa ja tarvittaessa voidaan pistää satoja työntekijöitä pihalle ilman, että yrityksen johto siitä mitenkään kärsisi. Jos ei muu auta, niin tuotanto siirretään halvemman työvoiman maihin Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerkikkaan.

Usein nämä suuret yritykset työllistävät alihankkijoinaan pienempi yrityksiä. Yleensä nämä yritykset ovat vain muutaman hengen pienyrityksiä. Lisäksi useilla palvelualoilla toimii monia toiminimiyrittäjiä, jotka ovat joskus käytännössä pakotettuja työskentelemään yrityspohjaisesti, koska työpaikkoja ei muuten alalta löydy. Tällaisia aloja ovat muun muassa hieronta- ja kampaamopalvelut.

Mitä sitten yrittäjä tästä toiminimiyrittämisestä hyötyy. Toki sen, ettei ole periaatteessa kenenkään alainen. Käytännössä kuitenkin vaikkapa nimenomaan teollisuudessa pienemmän yritykset juoksevat suurempien yritysten pillin mukaan. Ja palvelualoilla se vasta ongelmallista onkin. Ylipäätään jo byrokratian ja tilojen hankinnan kannalta ei työ ole helppoa, ja lisäksi ongelmana ovat mahdolliset sairaudet. Esimerkiksi jos yrittäjä joutuu jäämään flunssan takiakotiin, menettää hän itse omat tulonsa kyseiseltä päivältä. Normaalisti työntekijä saisi palkkaa kun on poissa töistä; yrittäjällä sairauspäiväraha alkaa pyöriä kuitenkin vasta kolmen päivän jälkeen. Eli käytännössä sairastuessaan yrittäjä menettää kokonaan kahden päivän palkkansa.

Pienyrittäjyyden suuri ongelma on siis se, että sosiaaliturva on paljon heikompi kuin mitä normaalilla palkkatyöläiseltä. Kuitenkin monilla aloilla pienyrittäminen on jokapäiväistä, ja sen pyörittäminen vie rahaa ja voimia. Etenkin kun yrittäjä toki on itse vastuussa siitä, tuottaako yritys rahaa vai ei, eli saako hän työstään rahaa vai ei.

Hyvin usein ihmiset mieltävät, että minä kommunistina automaattisesti olisin kaikkea yrittäjyyttä vastaan. Kuten kuitenkin edellä olen osoittanut, ei asia ole niin yksiselitteinen. Marxin siteeraaminen tuntuu hieman nähdyltä, muttta on totta, että jo hän havaitsi tämän ongelman eläessään 1800-luvun Saksassa. Toki silloin ei ollut samassa mielessä pienyrittäjiä kuin nykyään, mutta Marx puhuu kirjoissaan talonpoikaisluokasta jonka hän sanoo lopulta sulautuvan työväenluokkaan.

Kyse ei siis ole siitä, että yrittäjyys automaattisesti on paha asia. Tässä, kuten kaikessa muussakin yhteiskunnassa, on kyse tuotannollisista suhteista. Pienyrittäjä ei ole sen vapaampi suurten yrityksen päätäntävallasta kuin palkkatyössä käyväkään ihminen. Usein hän tekee käytännössä samaa työtä, vain huonommilla työehdoilla, koska ei kuulu työehtosopimusten piiriin.
Tästä syystä koen kommunistina olevani myös pienyrittäjien asialla.

Kriisitietoisuuden lisäämistä

Välillä minua ärsyttää, etenkin nyt EU-vaalein alla minua ärsyttää, kuinka osa ihmisistä tuntuu olevan täysin tietämättömiä nykyisen kriisin syyllisistä. Joskus tuntuu, että ihmisille ovat menneet läpi puheet siitä, kuinka kriisin ovat aiheuttaneet Etelä-Euroopan ihmiset ja heidän ahneutensa.

Ensimmäisenä tulee toki mieleen, että Perussuomalaisten mielipiteet olisivat menneet läpi. Osittain tämä varmaan on tottakin. Ei puolue vahingossa ole saanut jytkyjään viime vaaleissa. Kuitenkin samalla tavoin porvaripuolueet ajavat tätä samaa mielipidettä kansaan.. Jyrki Katainen on eri tukipakettien osalta kertonut, kuinka meidän pitää ”Eurooppalaisen solidaarisuuden” nimissä tukea Etelä-Euroopassa asuvia ihmsiä. Tämä on lisännyt entisestään ihmisten käsitystä siitä, että Suomen rahat valuvat vain kreikkalaisten ja italialaisten huviksi, ja että sama vastuuton meno siellä jatkuisi.

Fakta kuitenkin on se, mikä monelta suomalaiselta on mennyt ohi, koska siitä ei ole hirveästi valtamediassa huudeltu, että koko potti Troikan antamista tukipaketeista menee ylikansallisten pankkien ja rahoitusyhtiöiden taskuuun. Mitä vaikkapa kreikkalaiset näistä tukipaketeista ovat hyötyneet? Sen, että sosiaaliturva maassa on olematon, palveluita ja tehtaita ajetaan alas, ja että työttömyys on korkea, etenkin nuorisotyöttömyys joka lähentelee jo 60 prosenttia.

Ajoittainen ärsytys asian suhteen oli myös yksi tärkeä syy ehdokkaaksi lähtiessä. Jos minä en ole ehdokkaana ja kerro, missä ongelma oikeasti piilee, niin kuka sitten? Eivät eduskuntapuolueet ainakaan. 

On myös turhaa tuudittautua siihen ajatukseeen, että tämä kriisi olisi vain Etelä-Euroopan maiden ongelma. Samaa politiikkaa. mitä Troikka on ajanut Kreikkaan ja Espanjaan, pyritään laajentamaan ympäri Eurooppaa. Ei ole suinkaan sattumaa, että hallitus kertoo meille, kuinka meidän pitää leikata, jotta saamme valtion velkaamme pienennettyä.

Avoimesti koko leikkaustoimintaa perustellaan sillä, että kansainvälisten sijoituspankkien Suomelle antama korkea luottoluokitus säilyy. Oikeasti emme ole vielä lähelläkään minkäänlaista velkakriisiä, mutta Kreikan esimerkillä kurjistuspolitiikkaa ajetaan myös Suomeen.

Tätä tulee tulevisssa vaaleissa tuoda esiin, ja sanoa nykyiselle menolle EU:ssa ehdoton EI!

Yhtiöittämisen ongelmat

Tänään se sitten nähtiin mihin tämä uusi AMK-uudistus on johtamassa. Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK), joka muutti toimintamuotonsa osakeyhtiöksi vuoden vaiheessa, ilmoitti tänään, että se aloittaa henkilöstöä koskevan yt-neuvottelut.

Tiedotteessaan OAMK toteaa mm. "Hallitusohjelman ja vuosia 2014–2015 koskevan kehyspäätöksen mukaiset menosäästöt/rahoitusleikkaukset ovat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alalla mittavat ja kohdistuvat Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n toimintaan. -- Henkilöstökulujen osalta arvioitu toiminnan sopeuttamistarve vuoden 2013 tasosta on vuonna 2014 noin 2,33 miljoonaa euroa ja vuonna 2015 noin 3 miljoonaa euroa. Nyt käynnistettävät koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut saattavat johtaa määräaikaisten työtehtävien päättymiseen, henkilöiden irtisanomisiin, työtehtävien muuttamisiin, siirtoihin tehtävistä toisiin, työtehtävien yhdistämisiin, muutoksiin työsuhteen ehdoissa ja osa-aikaistamisiin.".

Opiskelijana tästä ei voi missään nimessä olla mielissään. On selvää, että leikkaukset ja mahdolliset lomautukset tulevat vaikuttamaan jokapäiväiseen opiskeluun. Pahimmillaan opetuksen taso saattaa laskea.

Oudointa asiassa on se, ettei opiskelijoita ja henkilökuntaa olla kuultu asiassa millää tavalla. Normaalisti korkeakoulujen hallituksissa istuvat niin henkilökunnan ja opiskelijoidenkin edustajat. Nyt yhtiöittämisen jälkeen opiskelijakunnalla ei ole edustusta OAMK Oy:n hallituksessa, kute OSAKO myös kannanotossaan toteaa. Tämä ilmoitus tuli siis tuli niin opiskelijoille ja luultavasti myös henkilökunnalle melko "puskista".

Valitettavasti tämä ei loppujen lopuksi kuitenkaan ole mitenkään odottamatonta. Jälkiviisaana ajateltu on selvää, että ilmoitukset ja päätökset leikkauksista on tarkoituksella jätetty OAMK Oy:n hallinnoimaan aikaan, kun opiskelijat ja henkilökunta eivät pääse päätöksentekoon vaikuttamaan yhtiön hallituksessa. Asiasta ei ollut mitään tietoa vielä syksyllä.

Nyt alkavat yt-neuvottelut ovat valitettava esimerkki siitä, mitä asioiden ja palveluiden yhtiöittäminen tuo tullessaan. Selvästi tässäkin tapauksessa irtisanomiset on ollut helpompi sysätä osakeyhtiön tulostavoitteiden alaiseksi päätökseksi. Outoa on myös se, millä mittareilla OAMK ylipäätään mittaa tuottavuuttaan? Kuten jo syksyllä blogitekstissäni totesin, täytyisi opiskelun olla panostus sivistykseen, ei vain osana tuottavuutta. Valitettavasti OAMKin päätös on päätös täysin päinvastaiseen suuntaan.

Utopiaa puolustamassa

Ei ole kerta, eikä kaksikaan, kun olen poliittisen toimintani suhteen kuullut kommentin "mutta toihan on ihan utopiaa". Kuulemma mitää ei kannata tehdä, kun ei se kuitenkaan toteudu.

Sanakirjan, tässä tapauksessa Wikipedia, määrittelee sanan utopia seuraavasti:

   "Utopia tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa --           
    Myöhemmin termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun
    henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla."

Tässä mielessä kannatan niin sanotusti "utopiaa". Toki usein termin on tarkoitus olla loukkaava, ja osoittaa, ettei kyseinen ajatus tai yhteiskunnallinen muoto tule koskaan olemaan konktreettinen, joka jollain tavalla nykymielessä tulkitaan konreettisen vastakohdaksi.

Mikä ihme tämä utopia sitten on jota kannatan? Pidemmällä aikavälillä toki, ihanteellinen maailma olisi paikka, jossa markkinat ja näin ollen raha ja vaihtotalous olisi menettänyt merkityksensä, ja ihmiset toimisivat yhdessä yhteisen asian hyväksi. Joku kutsuu näin ajattelevaa ihmistä kommunistiksi, joku taas mieltää itsensä Zeitgeist-teorian kannattajaksi. Tärkeintä ei ole tässä tapauksessa termi vaan päämäärä.

Myönnetään, nykyisenlainen yhteiskunta on täysin päinvastainen kuin oma ihanneyhteiskuntani. Näin ollen onkin helppo lytätä koko ajatus, ja todeta sen olevan vain todellisuudesta irtaantunutta haihattelua. Tälle syynä on se, että ihmiset ovat kasvaneet nimenomaan tähän yhteiskuntaan ja tottuneet, että näin asiat menevät. Useinhan minua utopistiksi haukkuva ihminen toki myöntää ajatuksen olevan kaunis ja kannatettava. Hän ei vain näe sitä realistisena.

Kyse on näkemisestä tämän järjestelmän ulkopuolelle. Jo nykyään erilaisia vaihtoehtoisia toimintatapoja on olemassa. Suomessakin ovat muutaman vuoden toimineet toki vielä pienellä kapasiteetilla, erilaiset aikapankit. Lisäksi mm. Kreikassa ihmiset ovat pakonsanelemana alkaneet tarjota esimerkiksi ilmaista ruokaa ja lääkäripalveluja.

Mitä tämä kannattamani utopia siis on konkreettisesti? Se on niin taloudellinen kuin poliittinen järjestelmä, joka lähtee liikkelle siitä, että jokainen ihminen on tärkeä. Utopinen ajatteluni katsoo, että on väärin, kun toinen ihminen hyötyy toisen tekemästä työstä, ja että korkeammassa asemassa oleva ihminen saa vallan kanssaihmisensä toimeentulosta ja sitäkautta koko elämästä. Minun utopinen ajatteluni on myös sitä mieltä, ettei ihminen saa riistää luontoa, vaan ihmisen täytyy olla osana luonnon kiertokulkua ja näin ollen suojella niin kasvustoa kuin eläimiä ympäri maailmaa.

Olen kyllästynyt nykyiseen menoon. Siksi visioin ja unelmoin paremmasta maailmasta jossa tärkein  on ihminen eikä raha. Jos se on sinun mielestäsi vain utopiaa ja haihattelua, hyvä on. Itse kuitenkin jatkan toimintaani utopiani osoittamalla tiellä, kunnes maailma on parempi elää.