Yrittäjyys tuo nykyisen järjestelmämme peruspilari. Sitä ilman (kuulemma) emme tulis edes toimeen. Yrittäjyyttä ja yrityksiä on kuitenkin monissa eri muodoissa. Mutta onko yrittäjyys aina ja vain pelkkää riistoa nykyisessäkään järjestelmässä?
Toki suurissa osakeyhtiöissä se tätä suurimmaksi osaksi on. Rahaa piisaa ja tarvittaessa voidaan pistää satoja työntekijöitä pihalle ilman, että yrityksen johto siitä mitenkään kärsisi. Jos ei muu auta, niin tuotanto siirretään halvemman työvoiman maihin Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerkikkaan.
Usein nämä suuret yritykset työllistävät alihankkijoinaan pienempi yrityksiä. Yleensä nämä yritykset ovat vain muutaman hengen pienyrityksiä. Lisäksi useilla palvelualoilla toimii monia toiminimiyrittäjiä, jotka ovat joskus käytännössä pakotettuja työskentelemään yrityspohjaisesti, koska työpaikkoja ei muuten alalta löydy. Tällaisia aloja ovat muun muassa hieronta- ja kampaamopalvelut.
Mitä sitten yrittäjä tästä toiminimiyrittämisestä hyötyy. Toki sen, ettei ole periaatteessa kenenkään alainen. Käytännössä kuitenkin vaikkapa nimenomaan teollisuudessa pienemmän yritykset juoksevat suurempien yritysten pillin mukaan. Ja palvelualoilla se vasta ongelmallista onkin. Ylipäätään jo byrokratian ja tilojen hankinnan kannalta ei työ ole helppoa, ja lisäksi ongelmana ovat mahdolliset sairaudet. Esimerkiksi jos yrittäjä joutuu jäämään flunssan takiakotiin, menettää hän itse omat tulonsa kyseiseltä päivältä. Normaalisti työntekijä saisi palkkaa kun on poissa töistä; yrittäjällä sairauspäiväraha alkaa pyöriä kuitenkin vasta kolmen päivän jälkeen. Eli käytännössä sairastuessaan yrittäjä menettää kokonaan kahden päivän palkkansa.
Pienyrittäjyyden suuri ongelma on siis se, että sosiaaliturva on paljon heikompi kuin mitä normaalilla palkkatyöläiseltä. Kuitenkin monilla aloilla pienyrittäminen on jokapäiväistä, ja sen pyörittäminen vie rahaa ja voimia. Etenkin kun yrittäjä toki on itse vastuussa siitä, tuottaako yritys rahaa vai ei, eli saako hän työstään rahaa vai ei.
Hyvin usein ihmiset mieltävät, että minä kommunistina automaattisesti olisin kaikkea yrittäjyyttä vastaan. Kuten kuitenkin edellä olen osoittanut, ei asia ole niin yksiselitteinen. Marxin siteeraaminen tuntuu hieman nähdyltä, muttta on totta, että jo hän havaitsi tämän ongelman eläessään 1800-luvun Saksassa. Toki silloin ei ollut samassa mielessä pienyrittäjiä kuin nykyään, mutta Marx puhuu kirjoissaan talonpoikaisluokasta jonka hän sanoo lopulta sulautuvan työväenluokkaan.
Kyse ei siis ole siitä, että yrittäjyys automaattisesti on paha asia. Tässä, kuten kaikessa muussakin yhteiskunnassa, on kyse tuotannollisista suhteista. Pienyrittäjä ei ole sen vapaampi suurten yrityksen päätäntävallasta kuin palkkatyössä käyväkään ihminen. Usein hän tekee käytännössä samaa työtä, vain huonommilla työehdoilla, koska ei kuulu työehtosopimusten piiriin.
Tästä syystä koen kommunistina olevani myös pienyrittäjien asialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti