Dyykkaus on selvää säästöä

Roskisdyykkaaminen on ollut viime aikoina taas tapetilla mediassa. Jo aikaisemmassa blogitekstissäni mainitsema tapaus, jossa Kuopiossa asuva opiskelija oli dyykannut paikallisen Lidl-kaupan roskista, on johtanut siihen, että kyseinen kauppa on nostanut syytteen varkaudesta.

Dyykkaamisen kriminalisointi on täysin järjetöntä. Siinähän siis käytännössä katsotaan rikokseksi se, että joku ottaa kaatopaikalle menevää tavaraa roskiksesta. Se ei ole missään määrin verrattavissa siihen, että varastaa ruokaa suoraan kaupasta. Kun kauppa pistää tuotteen roskiin, on se sen mielestä myyntikelvotonta, eli kyseinen tuote on hävikkiä riippumatta siitä, meneekö se dyykkarille vai kaatopaikalle.

Kauppaketjut ja viranomaiset perustelevat tätä sillä, että roskiksista dyykattu tavara on pilaantunutta ja päiväykset ylittänyttä. Toki esimerkiksi leipäpussit ovat yleensä käyttökelpoisia useamman päivän viimeisen myyntipäivänsä jälkeen. Todistin itse kuitenkin viime yönä, ettei tämäkään peruste pidä paikkaansa. Kävin niin sanotusti dyykkausreissulla oululaisen pikkukaupan roskiksilla. Kyseessä oli siis 29.-30. päivän välinen yö. Roskiksessa oli valehtelematta noin 15 pussia leipää, jonka viimeinen käyttöpäivä oli tänään, eli 30. päivä. Kyseisissä tuotteissa ei ollut edes normaaleja alennustarroja. Tässä blogitekstiä kirjoittaessa on todettava, että yllättävän tuoreelta  roskiin mennyt leipä maistuu.

Tuntuu siis järjettömältä, että monet kaupat lukitsevat jäteastiansa dyykkareiden pelossa, tai siis toki heitä ajatellen, jotta he eivät joutuisi syömään pilaantunutta ruokaa. Pilaantunut ruoka ja viimeinen myyntipäivä ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. En myöskään usko, että kyseinen oululaiskauppa oli ainoa Suomessa, joka heittää vanhemmat, vielä myyntikelpoiset leivät roskiin tuoreen tukkuerän tieltä.

Miksi siis heittää käyttökelpoista ruokaa roskiin, eikä jakaa sitä esimerkiksi leipäjonoon sitä tarvitseville. Palatakseni edellä mainittuun oululaiskauppaan, olisi käyttökelpoiset leivät aivan hyvin voinut lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, eikä heittää roskikseen.

Valitettava fakta on se, että kaikilla ihmisillä Suomessa ei ole varaa ruokaan. Tämän takia dyykkaus tulee jatkumaan niin pitkään, kuin köyhyys Suomessa vähenee, tai kaupat tekevät oikeasti köyhiä ihmisiä hyödyttäviä toimenpiteitä, kuten alentavat ruoan hintaa kaupassa, tai jäteasioiden sijaan antavat käyttökelpoisen ruoan hyväntekeväisyyteen.

Erään suomalaisen kaupan televisiomainosta mukaillen voikin todeta: "dyykkaus on selvää säästöä!"

Seksuaalisen tasa-arvon puolesta

Katsoin Areenankin kautta näkyvän Stephen Fryn dokumentin homofobiasta ja sen syistä ja seurauksista. Dokumentissä esitetyt mielipiteet olivat toki lähes naurettavia, toisaalta taas järkyttäviä. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei homovastaisuutta tarvitse etsiä meidän kotoista Suomeamme kauempaa.

Toki Suomi on valovuosia edempänä useiden muiden maiden ihmisoikustilaneesta. Suomessa homoutta ei ole pidetty rikosta saatikka sairautena yli 30 vuoteen. Kuitenkin yhteiskunnassa on edelleen tahoja, jotka haluavat horjuttaa tätä. On Päivi Räsänen, jonka mielestä homous sotii hänen uskoaan ja raamattua vastaan, Pentti Oinonen, jonka mielestä homot eivät saa tanssia linnassa ja James Hirvisaari, joka pelkää homosaation johtavan siihen, että lapsia voi ostaa vapaasti kaupasta.

Tänään YLE nosti uutisessaan esiin Facebookissa käydyn keskustelun ay-järjestöjen tuesta ensi viikon lopun Pride-tapahtumaa kohtaan. Eri keskusteluissa ihmiset ovat pitäneet SAK:n, STTK:n ja Akavan osallistumista Pride-tapahtumaan paheksuttavana, ja osa on harkinnut eroamista ammatiliitosta vastalauseena toiminnalle. Kuitenkin, kuten oheisessa uutisessa todetaan, on ammattiliittojen tuki Pridelle ja Setan toiminnalle luonnollista. Suomen laki kieltää syrjinnän työpaikoilla kaikissa tapauksissa, mukaan lukien seksuaalinen suuntautuminen. Tämän takia ammattiliittojen tuki syrjinnän vastaisiin kampanjoihin on tärkeää.

Ihmeellistä on se, miksi tällaisia mielipiteitä löytää vielä tänäkin päivänä länsimaaksi itsensä mieltävästä valtiosta. Raamattuun tai luonnonjärjestykseen vetoaminen on jo vanhentunutta ja monesti kumottua argumentointia.

On outoa, että homoseksuaalisuutta ja heidän adoptio-oikeuttaan pidetään yhä erikoisena asiana. Luultavasti moni homojen oikeuksien vastustaja ei mieti jatkuvasti heteroystäviensä sänkypuuhia. Miksi se sitten kiinnostaa, kun kyseessä on kaksi saman sukupuolen edustajaa? Kyse ei ole pelkästään seksuaalisuudesta. Homo- niinkuin heteroparisuhteissa kyse on kuitenkin ennen kaikkea rakkaudesta. Mielestäni on väärin, että ihminen saisi rakastaa ainoastaan vastakkaista sukupuolta, kun homous kuitenkin on luonnollostia siinä missä heterouskin.

Pridea varmasti marssitaan ja asiaa pidetään esillä myös tulevaisuudessa. Taistelu jatkuu niin kauan kuin ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä seksuaalisuudestaan huolimatta.

Konkreettisen yhteistyön puolesta

Oikeistopuolueet ovat nousussa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Europarlamentissa vaalien jälkeen suurimpana ryhmänä jatkaa oikeistolainen EPP. Suomessa suurin puolueemme on viime vuosina ollut, vaaleista toiseen, Kokoomus. Tämän lisäksi kansallismieliset ja osin äärioikeistolaiset puolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa. Konservatiivien ryhmä, johon Perussuomalaiset myös kuuluvat, nousi vaalien jälkeen kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi europarlamentissa.

Suomessa valtamedia on jo vuosia ollut oikeistohegemonian hurmiossa. Tästä osoituksena viime viikonlopun Kokoomuksen puoluekokous, joka uutisoitiin suorana YLE:n medioissa. Kokoomuksen tuore puheenjohtaja Alexander Stubb on viemässä Suomea suurella innolla kohti Natoa. Tämän lisäksi Stubb on linjannut tavoitteekseen kymmenien miljardien leikkaukset valtion budjettiin ja veroasteen laskemisen, toki näin hyödyttäen eniten rikkaita. Kaiken kukkuraksi Kokoomus päätti lähteä ajamaan ay-liikkeen jäsenmaksujen poistoa.

Tällaisten linjausten jälkeen olettaisi niin kansan kuin median nousevan takajaloilleen. Kokoomus ei enää peittele kovia arvojaan, vaan ajaa niitä avoimesti hymyilevän puheenjohtajansa näyttäessä tietä. Varmasti vielä jokin aika sitten tällaisia mielipiteitä ei olisi voinut avoimesti esittää, mutta ajat ovat selvästi muuttuneet, eikä kukaan enää pahemmin jaksa pistää vastaan politiikalle, joka hyödyttää vain rikkainta väestönosaa.

Vasemmiston yhteistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Tätä on toki viime vuosina toisteltu niin monesti, että se rupeaa olemaan jo lähes kliseen kuuloinen. Kyse onkin siitä, että yhteistyö ei saa jäädä enää pelkän puheen tasolle. Johtoportaassa yhteistyötä on toki helppo julistaa. Yhteisiä linjauksia ja ohjelmia on myös helppo luoda. Se todellinen vasemmistolainen yhteistyö lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta, meistä jokaisesta kommunistista ja vasemmistolaisesta toimijasta. Jos me emme avoimesti hae paikallista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, tulee vasemmiston yhteistyö olemaan sanahelinää myös tulevaisuudessa, ja taas joudumme katsomaan, kuinka tyytymättömien ihmisten kannatus valuu Perussuomalaisille.

Nyt on siis aika aidosti unohtaa vanhat erimielisyydet vasemmiston keskuudessa ja ojennettava yhteistyön kättä. Vain tällä tavoin vasemmistolla voi olla edes mahdollisuus nousta tulevaisuudessa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi oikeistohegemonialle.

Julkaistu alunperin SKP:n Kommunistiblogissa 19.6.2014

"Työväenpuolue" Kokoomus

Viime viikkoina, ja ylipäätään viime vuosina, Perussuomalaiset ovat olleet mediassa ja julkisessa keskustelussa suuri puheenaihe. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mistä meidän Suomessa oikeasti pitäisi olla huolissamme, eli oikeiston ja erityisesti Kokoomuksen tämänhetkisestä kannatuksesta.

Eri gallupeissa, ja viimeisissä viidessä vaalissa, Kokoomus on porskuttanut kärkipaikalla. Vaalisloganeissa on puhuttu niin "työväenpuolueesta" ja "työväen presidentistä" kuin "Toivotalkoista". Kuitenkin. mitä tällä hallituskaudella, ja mahdollisesti tulevaisuudessa, nämä talkoot pitävät sisällään?

Koko menneen hallituskauden ajan Kokoomus, Jyrki Kataisen johdolla, on julistanut, kuinka tärkeää julkisen talouden leikkaukset ovat. Leikattu onkin urakalla. Toinen asia onkin se, ovatko kaikki tasapuoleisesti näihin leikkauksiin osallistuneet.

Toki pääomaverotukseen tehtiin kosmeettinen korotus. Entisen 28 prosentin sijasta pääomatulovero on, tuloista riippuen joko 30 tai 32 prosenttia. Jos kuitenkin mietitään yli 50 000 euron pääomatuloja, joista 32 prosentin veroa joutuu maksamaan, on saman tulon palkkaverotus huomattavasti korkeampaa.
Samaan aikaan Suomessa on yksi Euroopan alhaisimmista yhteisöveroista, kun se vuoden alusta laskettiin 20 prosenttiin entisestä 24,5 prosentista.

Mistä sitten muuten on leikattu? Suurimpia leikkauksia on osoitettu kuntien valtionosuuksiin usemman miljardin edestä. Lisäksi eri arvonlisäveroja on korotettu, esimerkiksi vuoden 2012 alusta alkaen lehdet joutuivat arvonlisäveron piiriin. Tämän vuoden budjettineuvotteluissa odotetttavissa on eri tukien,  kuten opintotuen, indeksikorotusten jäädyttämistä ja lapsilisän leikkaamista.

Tasapuolisilta nämä talkoot eivät minun mielestäni kuulosta. Jostain kumman syystä Kokoomus kuitenkin oli eurovaaleissa yhä Suomen suurin puolue. Valitettavasti tulevaisuus ei näytä yhtään sen valoisammalta. Muutama viiikko sitten Kokoomuksen puoluehallitus teki esityksen puoluekokoukselle, että Suomessa poistettaisiin ay-maksujen verovähennysoikeus. Tämä olisi selvästikkin tapa pienentää ay-liikkeen vaikutusvaltaa kuten Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski Helsingin sanomien haastattelussa totesikin.

Myös eurovaalien ääniharava ja puolueensa puheenjohtajakisan kärkiehdokas Alexander Stubb on viime viikkoina esittänyt hyvin oikeistolaisia mielipiteitään mediassa. Stubb kertoi torstaisessa Helsingin sanomien puheenjohtajatentissä tavoitteekseen "kokonaisveroasteen alentamisen noin 39 prosenttiin ja julkisten menojen alentamisen noin 50 prosenttiin." Stubb on myös yksi Suomen tunnetuimmista Natottajista. Hän on eri tilanteissa esittänyt vievänsä Suomen Kokoomuksen johdolla sotilasliiton jäseneksi, vaikka yli puolet kansasta jäsenyyttä edelleenkin vastustaa.'

Perussuomalaisten rasismi ja maahanmuuttovastaisuus ovat toki uhkia Suomelle.  Kokoomuksen harjoittama politiikasta on tavalliselle työläiselle kuitenkin enemmän haittaa, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Kokoomus ajaa avoimesti Troikan aloittamaa Euroopanlaajuista politiikkaa, jossa palveluita täytyy yksityistää yhä enenevissä määrin, ja julkista taloutta leikata. Tosiasia on se, että heikompiosaiset ovat niitä, jotka tarvitsevat julkisia palveluita. Suurilla tuloilla ei ole mikään ongelma ostaa palveluitaan yksityiseltä.

Niin kauan kuin Kokoomus on suurin puolue Suomessa, ei meno tule muuttumaan toiseen suuntaan. Tämän hetkinen suunta, jossa rikkaat rikastuvat  ja sitä myöten elintasoerot ihmisten välillä kasvavat, on sitä politiikkaa, jota Kokoomus on halunnut jo yli sata vuotta harjoittaa. Sen pukeminen "työväenpuolue" -sloganin alle ei tee siitä yhtään vähemmän oikeistolaisempaa.