Niin sanottu maahamuuttokriittisyys

Maahanmuuttokriittisyys, tuo nykypäivän muoti-ilmiö. Itseään maahanmuuttokriittisiksi kutsuvia löytyy niin Perussuomalaisten äärilaidalta kuin Muutos 2011 puolueesta, ja erityisesti eri netin keskustelupalstat ovat näitä hörhöjä pullollaan.

Viime päivinä ja viikkoina sosiaalisessa mediassa on kuohuntaa herättänyt Tapanilassa tapahtunut joukkoraiskaus. Keskustelu on ollut karun klassinen esimerkki hommaforum-tyyppisestä verkkovouhkaamisesta: ensin linkitetään uutinen tai ihmisten henkilötietoja asiaan liittyen, seuraavana paikalle tulee joukko ihmisiä, joiden mielestä kyseiset "kulttuurinrikastajat" täytyisi kastroida ja lähettää ensitilassa kotimaahansa.

Jossain vaiheessa paikalle toivottavasti tulee allekirjoittaneen tapainen ihminen, joka huomauttaa, ettei ihmisryhmien leimaaminen yhden tapauksen perusteella ole suotavaa. Tämän jälkeen keskustelu jankkaa useamman sata kommenttia sen asian äärellä, että somaleille tällainen toiminta on geneettistä, ja että kyseisten väitteiden terve kyseenalaistaminen on rikollisten puolustamista, ongelmista vaikenemista ja vanhaa kunnon kukkahattuilua.

Edellinen esimerkki on toki siivottu versio aidosti ylilyövistä kommenteista, joiden johdosta jokainen terve ihminen tuntee suurta myötähäpeää kirjoittajan puolesta.

Ensinnäkin huomautettakoon paikalle tulevalle maahanmuuttokriitikolle, että henkilökohtaisesti pidän kaikkia rikoksia yhtä tuomittavina riippumatta siitä, minkä taustainen ihminen rikoksen tekee.

Kyse on usein siitä harhaisesta logiikasta, että kun maahanmuuttaja tekee rikoksen, on kyseisen väestöryhmän leimaaminen hyväksyttävää. Taas suomalainen ihminen, joka tekee samanlaisen rikoksen, on yksittäistapaus. Minun logiikkani mukaan kuitenkin kaikki rikokset ovat yksittäistapauksia. Tilastoilla leikittely on toki asia erikseen, mutta tilastot eivät osoita mitään tiettyä piirrettä tai syytä rikoksille, vain sen karun faktan, että maahanmuutajataustaiset tekevät rikosksia todennäköisemmin.

Mitä taas tulee usein tällaisissa keskusteluissa esille tuleviin vaatimuksiin kaikkien ulkomaalaisten rikollisten karkoittamisesta, niin en ole sellaisen käytännön puolella. Ensinnäkin kaikkia rikollisia pitäisi kohdella yhtä oikeudenmukaisesti lain edessä. Toisaalta taas esimerkiksi YK:n ihmisoikeussopimukset asettavat rajat sille, ettei ihmistä voi lähettää kriisialueelle jossa hänen henkensä tai vapautensa on akuutisti uhattuna.

Yleensä minä en ole ihminen, joka syyttää automaattisesti toisia ihmisiä idiooteiksi. Maahanmuuttokriittiset ovat kuitenkin poikkeus. Niin kauan, kuin Suomessa näitä ihmisiä pesii, niin kauan myös maahanmuuttoasioissamme tulee olemaan ongelmia. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ovat usein juuri siitä johtuvia, että maahanmuuttajat pyörivät omissa porukoissaan, ja heidät yritetään jättää yhteiskunnan toiminnan ulkopuolelle. Tämä nimenomaan on se asia, joka lisää maahanmuuttajien rikollisuutta. Yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen ei tätä tilannetta kuitenkaan tule ratkaisemaan.

Asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat nimenomaan niitä, jotka omalta osaltaan luovat maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Niin kauan kuin tämänkaltainen idiotismi jatkuu, tulevat myös maahanmuuton valitettavat ääri-ilmiöt jatkumaan.

Politiikan suunnanmuutos nyt!

Vaaleihin on aikaa enää kuukauden verran. Siksipä on hyvä hetki pohtia, miksi juuri kommunistit ovat tällä hetkellä politiikassa se varteenotettava vaihtoehto.

Kommunistien vaaliteemat kiteytyvät kolmeen sanaan: työtä, rauhaa ja perusturvaa. Muut puolueet kertovat vaalisloganeissaan erilaisista korjausliikkeistä ja siitä, etttä Suomi tulee saada kuntoon. Me SKP:ssä kuitenkin esitämme jo vaalisloganissamme kolme keskeisintä vaalitavoitettamme.

Ensimmäinen tavoitteista on siis työ. Ihmislle täytyy Suomessa saada työtä ja sitäkautta toimeentuloa. Tämä ei tosin ole helppoa, kun 300 000 ihmistä on virallisesti työttömänä ja 30 000 työpaikkaa on kuukaudessa keskimäärin avoimena. SKP:n teesit ovat kuitenkin yksinkertaiset: työaikaa pitää vähentää  6 tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa, ansiotasoa alentamatta. Näin yhä useammalle ihmiselle riittäisi jatkossa töitä, ja työstä aiheutuvat rasitukset ja niistä johtuvat sairaudet vähenisivät. Toinen keskeinen tavoite on minimipalkan asettaminen 1800 euroon. Tämä kitkisi nykyisten pätkätyöalojen palkkakikkilua ja työnteko olisi aidosti Suomessa kannattavaa.

Keskeisenä tavoitteena työhön liittyen on myös SKP:n ajama perusturvamalli, jossa jokainen, työtön, opiskelija tai eläkeläinen saisi kuukaudessa 1200 euron perusturvan. Tämä lisäisi pienituloisten ihmisten ansiotasoa huomattavasti nykyisestä, parantaisi köyhimmän kansanosan elintasoa ja vähentäisi valtion byrokratiaa, kun yhden tuen saisi samalta luukulta.

Kolmas, mutta ei todellakaan vähäisin tavoite tulevaisuuden kannalta on vaatimus rauhasta. Meille Suomessa toki konkreettisimmin tämä näkyy Ukrainan kriisin kautta. Suomen tulee irroittautua Naton ja EU:n harjoittamasta politiikasta, joka tällä hetkellä tarkoittaa pakotteita Venäjää kohtaan ja Ukrainan nykyisen hallinnon tukemista. Kriisi tulisi ratkaista neuvottelemalla, eikä nykyinen sapellien kalistelu suurvaltojen välillä tuo ratkaisua senttiäkään lähemmäksi. Samalla Nato-jäsenyydelle ja muulle sotilaalliselle yhteistyölle täytyy sanoa EI, nyt ja tulevaisuudessa.

Kaikkein tärkeimpänä syynä sille, miksi SKP:tä tulee äänestää vaaleissa on se, että politiikkamme vaati aitoa suunnanmuutosta - muutosta vasempaan. Menneellä hallituskaudella palveluista on leikattu rankalla kädellä, ja politiikka on suosinut suurituloisia, pienituloisten kustannuksella. Mikä vain neljästä suuresta puolueesta voittaakin vaalit, jatkuu politiikan suunta samanlaisena, eikä pienituloisille ole tulossa helpotusta.

SKP:n vaatimus työstä,rauhasta ja perusturvasta on vaatimus yhteiskunnasta, joka aidosti välittää kansalaisistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Politiikka vaatii muutoksen nyt, ja sitä eivät suuret puolueet tule tekemään. Äänestä siis SKP:n ehdokasta - ihmisen puolesta!

Ylivelkaantumisen harha

Näin vaalien alla tuntuu olevan tällä hetkellä yleinen ilmapiiri se, että säästöjä on ensi vaalikaudella tehtävä jotta velkaantuminen pysäytetään. Luonnollisesti tämän linjan suurin puolesta puhuja on ollut Kokoomus, muut suuret puoleet vanavedessään.

Harva tulee kyseenalaistaneeksi sitä, pitääkö väite ylivelkaantumisesta edes paikkaansa. Onneksi Heikki Ketoharju teki vastineeksi Helsingin sanomien julkaisemalle velkakellolle, oman saatavakellonsa. Tämä kello osoittaa, kuinka oikeasti Suomen varallisuus, huomioiden myös eläkerahatoissa olevat rahat, ovat moninkertaiset verrattuna velan määrään.

Tätä voisi verrata siihen, että sinulla on velkaa 100 000 euroa taloon, jonka reaalinen arvo on nelinkertainen. Ei pankki siinä vaiheessa sinua ole konkurssiin ajamassa, kunhan vain lyhennät korkoja.

 Jostain syystä kuitenkin valtiontasolla velasta ja velkaantumisesta on tullut kirosana. Halutaan välttää Kreikan kaltaista tilannetta, jossa rahavirrat lainoittajlta tyrehtyvät. Kuitenkin jos unohdetaan hetkeksi ylipäätään koko talousjärjestelmämme järjettömyys, jossa yksityiset pankit lainaavat rahaa valtioille, niin Suomessa velan osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on viime vuosina ollut noin 40-50 prosentin luokkaa. Kreikassa tämä luku oli viime vuonna (2013) 180 prosenttia.

Mitä taas tulee Suomessa kohistuun kolmen A:n luottoluokituksen menetykseen ja siitä aiheutuneeseen paniikkiin, unohtaen jälleen sen, kuinka järjetön tämä järjestelmä ylipäätään on, ei kahden A:n luottoluokitus vielä vie Suomea suureen ahdinkoon. Kolmen A:n luottoluokituksen omaavia valtioita on maailmassa ylipäätään vain muutama, eikä yhden A:n menetys vielä nosta lainakorkojamme pilviin.

 Toki pohdinnan aiheen ei tulisi olla siinä, onko Suomi menossa kohti konkurssia, vaan siinä, mikä meille oikeasti on tärkeää. Suomen tulevaisuutta kannalta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän tulee taata hyvät julkiset palvelut kaikille suomalaisille. Itse otan mielummin lisäisin velkaa jotta tämä tavoite täyttyy. Nimenomaan oikeistopuolueet ratsastavat tällä hetkellä hysterialla siitä, että maamme ylivelkaantuu ja perustelevat näin suuret julkisen talouden leikkaukset.

 Päätöksen teossa tulisi aina pitää tärkeänä ihmisten hyvinvointia. Loppu leikkauksille nyt!