Voi hyvää päivää Suomen kansa. Vaalien voittajaksi tuli odotetusti galluppien perusteella Keskusta, mutta kakkoseksi kiilasi jytkyllään Soini johtama Perussuomalaiset.
Kun katsoo vaalitulosta, suurimpina kärsijöinä oli nimenomaan vasemmisto. SDP tippui historiallisen alas kannatuksessaan ja on vasta eduskunnan neljänneksi suurin puolue. Vasemmistoliitto menetti kaksi edustajapaikkaansa vaaleissa ollen vasta Vihreiden jälkeen kuudenneksi suurin.
Kokoomus otti pienoisen torjuntavoiton ja kärsi hallituspolitiikasta vähemmän kuin SDP. Vihreän kannattajat olivat jälleen löytäneet tiensä uurnille ja puolue sai 15 kansanedustajaa, muutaman myös uusista vaalipiireistä.
Lopputulos vaaleista oli siis se, että hallituspuolueet, Vihreitä lukuunottamatta, saivat kansalta palautteen menneestä neljästä vuodesta. Kritiikki kuitenkin kaatui jälleen Perussuomalaisten voitoksi. Myös enemmän kuin yksi neljästä näki vaalit vaihtoehdottomana ja jätti kokonaan äänestämättä.
Olen usempaan kertaan vaalien alla esittänyt kysymyksen, että mitä eroa muka Stubbilla ja Sipilällä on. Jos Keskustan ja Sipilän linjaa katsoo, niin helpotusta nykyiseen konsensuspolitiikkaan ei ole tulossa. Todennäköiseltä hallitusvaihtoehdota näyttäisi tällä hetkellä kolmen suuren eli Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen muodostama hallitus. Tiedossa siis tulevat neljä vuotta on porvaripolitiikkaa maahanmuuttokriitisyydellä höystettynä. Pelottavaa, myönnetään.
SKP jäi puolueena toisissa vaaleissa peräkkäin 0,3 prosentin kannatukseen ja viime eduskuntavaaleihin verrattuna pudotusta tuli 1600 äänen verran. Henkilökohtainen äänisaalis oli 60 ääntä joka oli yhden äänen enemmän kuin mitä kevään eurovaaleissa Oulun vaalipiirin alueelta. Minulle tulos on siedettävä huomioiden viimeisinä viikkoina vaaleihin panostamani ajan. Positiivia asioita vaaleissa olivat myös muutamat hyvin sujuneet vaalipaneelit, ajoittainen läpipääsy myös suurempiin paikallislehtiin kuten Kalevaan ja blogin kävijämäärä, joka on jo tänään (20. päivä) lähellä kuukausittaista kävijäennätystä. Juttujani on siis selvästi luettu, äänimäärään se ei valitettavasti tällä kertaa konkretisoitunut.
Pienenä valonpilkahduksena voi pitää Vasemmistoliiton uusien kansanedustajien Li Anderssonin ja Hanna Sarkkisen läpipääsyä eduskuntaan. Erityisesti Hannan tunnen paikallisesti hyvin, ja toivon kummankin pitävän oman linjansa politiikassaan myös valtakunnan tasolla. Lisäksi Vasenryhmän Markus Mustajärvi uusi paikkansa eduskunnasta Lapin vaalipiirissä.
SKP:ssä on toki käyty ja käydään analyysia vaalituloksesta. Itselleni en kuitenkaan poliittisessa toiminnassani katso yksinomaan äänimääriä ja niiden nousua tai laskua. Parlamentaarinen vaikuttaminen on yksi osa politiikkaa mutta ei minulle kuitenkaan se tärkein. Kunnanvaltuustoissa usemmassa kaupungissa SKP:llä on jo edustajiaan. Lisäksi kansalaisliikkeissä jäsenillämme on suurta roolia, ja ne ovat se paikka, jossa aidosti asioihin voidaan vaikuttaa. Politiikan ja sen suunnan tulisi alhaalta ylöspäin ja ruohonjuuritaso meillä on monia eduskuntapuolueita parmmin hallussa.
Poliittinen kamppailu ei todellakaan jää tähän, eikä vaalitulos lannista mieltä. Tulevalla vaalikaudella tarvitaan yhä vasemmistolaista, aitoa vaihtoehtoa joka SKP:llä on puolueena ja paikallisesti tarjolla. Toiminta jatkuu jatkossakin - ihmisen puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti