Viime viikkojen vaalikeskustelusta ja sen keskiöstä tuntuu uupuneen yksi aihe ylitse muiden nimittäin ympäristö ja ilmastonmuutoksen ehkäisy.
Viime vuosina on pidetty useita isoja ilmastokokouksia, joissa on asetettu myös erilaisia päästötavoitteita. Euroopan unioni , Suomi mukaan luettuna, sitoutui Kööpenhaminan ilmastosopimuksessa vuonna 2009 vähentämään päästöjään 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tuo vuosihan siis tulee vastaan viiden vuoden päästä. Tavoitteeseen pääsy siis vaatii suuria panostuksia tulevalla eduskuntakaudella.
Onneksi näitä panostuksia pitäisi olla luvassa. YLE:n uutiset kertoi viikonloppuna, että vaalikoneeseen vastanneista eduskuntavaalipuolueiden ehdokkaista 58 prosenttia pitää ilmastonmuutoksen ehkäisyä tärkeämpänä asiana kuin teollinen kilpailukyky. Kärkipäässä kysymyksessä luonnollisesti Vihreät ja Vasemmistoliitto. Kriittisintä äänensävy oli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten keskuudessa.
Minulle poliittisessa päätöksenteossa ympäristön ajatteleminen on itsestään selvyys ilman erilaisia ilmastosopimuksiakin. Maailman resurssit ovat rajalliset ja niitä käytetään nykyisellään liikaa luonnon kestokyvyn kannalta. Ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen ehtyminen tulee olemaan tulevaisuudessa aito ongelma, jos pyrimme jatkamaan loputtomiin kasvuun tähtävää talouspolitiikaamme.
Ympäristömme vaatii muutosta myös talousjärjestelmäämme. Resurssien riittävyyttä on ajateltava yhä enemmän, eikä rajaton kasvu saa olla politiikan ykkösprioriteetti luonnonvarojen kustannuksella. Ympräistö ennen taloutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti