Lähes aina, kun jokin uutismedia tekee jutun opintotuesta ja sen riittävyydestä, tulee paikalle vähintään muutama ihminen, joiden mielestä pitäisi tyytyä siihen mitä saa, eikä valittaa, ja kuulemma ennen olivat tuetkin paljon pienemmät ja opiskelijoilla vaikeampaa. Joidenkin mielestä on luksusta vain "lorvia" valtion tukien varassa ja opiskella.
Tehdäämpä pieni ajatteluleikki. Mieti tulevaa kuukautta elämääsi eteenpäin. Nyt tehdään niin, että normi palkkasi sijaan tilillesi kilahtaa 473 euroa Kelan antamaa tukea.
Ja leikki lähtee. Ensimmäisenä varmasti asut jossain asunnossa? Helpotetaan peliä hieman, ja sovitaan, että asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella halvassa opiskelijayksiössä. Rahaa tililtä meni siis heti tuen jälkeisenä päivänä 360 euroa. Tässä vaiheessa peliä sinulla on jäljellä siis loppukuuksi 110 e.
Sen jälkeen budjetoidaan asioita kuukaudelle. Tässä tapauksessa annan taas hieman helpotusta. Saat syödä päivittäin lounaan opiskelijahinnalla. Oulussa tämä onnistuu jopa alle eurolla päivässä, mutta sovitaan, että päivittäiseen ruokailuun sinulta kuluu kaksi euroa. Tämä summa on muuten siis pienempi kuin suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita ympäri Suomea. Eli lounaisiin sinulla kuluu kuukaudessa noin 40 euroa.
Tässä vaiheessa sinulla on siis loppu kuuksi budjetoitavaa varaa 70 euroa. Kuulostaa aika mukavalta, mutta täytyyhän sitä viikonloppuisinkin syödä. Tässä pelissä pärjää paremmin kun suostut syömään viikonloppuisin halpaa kuivaruokaa, ja hyödyntämään halpatuotteita, joita saa kaupan alahyllyltä.Sovitaan, että viikonlopun ruoat teet 20 eurolla kuukaudessa. Mutta sitten on vielä aamupala päivittäin, ja ei opiskelijakaan pelkällä lounaalla koko päivää elä. Budjetoidaan siis leipään, leivän päällisiin ja muihin välipalatarvikkeisiin 10 e viikossa, eli 40 euroa kuussa.
Tässä vaiheessa osasitkin jo varmaan laskea, että parhaallakin laskukaavalla sinulla on rahaa jäljellä muuhun elämiseen 10 euroa viikossa. Paitsi, että ei ollutkaan. Täytyyhän se kämpän sähkölasku ja nettiliittymäkin maksaa. Sähkön maksaa yksiössä tuolla hinnalla, mutta puhelinlaskuun se ei enää riittänytkään. No, jos sitä sitten jättää muutaman leipäpussin ostamatta?
Ja nyt takaisin todellisuuteen. Tämä peli on meille opiskelijoille jokapäiväistä elämää. Kikkailua sen suhteen, miten rahaa käyttää mahdollisimman vähän.
Viisi vuotta opintotuella eläneenä voin kertoa, että kyllä 470 eurolla kikkailee kuun läpi kun osaa. Kuitenkin joskus asiat eivät mene suunnitellusti. Pyörästä voi hajota rengas ja uuden hankkimiseen menee 15 euroa. Tai sitten kesken flunssakauden pitäisi ostaa apteekista särkylääkettä, eli 10-20 euron potti riippuen siitä, ajattelitko selvitä pelkällä buranalla vai halusitko jotain yskänlääkettäkin.
Niin ja sitten kai joskus pitäisi ostaa koulutarvikkeita, kirjoja, uusia vaatteita? Ja joskus ehkä huvittaisi pyörähtää kotipaikkakunnalla tai vaikka istua iltaa kavereiden kanssa?
No mutta onneksi tässä pelissä on mukava takaportti eli valtion takaama opintolaina. Hyvällä lykyllä toki saatat käydä osa-aikatöissä mutta se on nykyään jo aika saavutus.
Valtion takaama laina ei tietenkään tarkoita sitä, ettetkö sinä lainaa joutuisi maksamaan. Jos Kela joutuu maksamaan lainasi, perii se sen sinulta pois 28 prosentin korolla, tarvittaessa vaikka ulosoton kautta.
Toki maksuajat ovat pitkiä ja korot alhaisia. Valitettavasti, kun vertaa 70- ja 80-luvulla ihmisiä, jotka opiskelivat pitkälti lainarahan varassa, oli Suomessa siihen aikaan lähes täystyöllisyys. Tällä hetkellä lainanotto opiskelijana tuntuu melkoiselta riskiltä ja sitä välttelee viimeiseen asti.
Tässä vaiheessa, käy edeltävä peli läpi, mieti oikeasti omalle kohdallesi, kuinka voisit elää tuolla rahamäärällä kuukauden. Sen jälkeen tule kertomaan minulle, mikä siivellä elävä, hyvään tottunut laiskamato minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti