Toteutuuko sananvapaus Suomalaisissa kouluissa?

Huomasin että tänään on blogini virallinen yksi vuotis päivä. Tämän takia ajattelin pistää tänne kirjoittamani yhteiskuntaopin lakitiedon kurssin esseen joka kokoaa ajatukseni hyvin sananvapaudesta:

Sananvapaus on länsimaissa ihmisen perusoikeus. Se tarkoittaa vapautta ilmaista mielensä esmierkiksi internetissä tai järjestää mielenosoituksia.

Suomen perustuslaki 2 luku 12§:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Sanavapautta rajoitetaan esimerkiksi sensuurilla. Sensurointia tehdään tätäkin nykyä eri maailman maissa. Esimerkkeinä Pohjois-Korea ja Kiina. Pohjois-Koreassa ihmisillä on vain yksi Kim Jong Ilin mielipide jota kaikki virallisesti kannattavat. Kiinassa valtio rajoittaa internettiä ja telkkaria hyvin avoimesti. Nämä kummatkin ovat esimerkkejä totalitaarisissa valtioista. Jos ihminen on näissä valtioissa eri mieltä hänet hyvin usein pistetään vankilaan tai teloitetaan.

Sananvapauden rajoitus ei rajoitu kuitenkaan vain totalitaarisiin valtioihin. Venäjällä, joka virallisesti on demokratia, rajoitetaan jatkuvasti sananvapautta ja kokoontumisvapautta hajoittamalla opposition mielenosoituksia. Mutta myös länsimaissa harjoitettiin hyvin mittavaa sananvapauden rajoittamista sota-aikana. Tästä esimerkkinä on myös Suomi jossa sota-aikana toisinajattelijat istuivat vankilassa. Ehkä kuuluisin toisinajattelija oli Arnd Pekurinen joka lopulta teloitettiin hänen kieltäydyttyä vakaumuksensa vuoksi sotimisesta. Yhdysvalloissa 50-luvulla kommunisteja pistettiin vankiloihin pelkästään mielipiteensä takia. Sananvapauden rajoittamista esiintyy siis myös länsimaissa vaikka ne ovat virallisesti oikeusvaltioita.

Nyky-Suomessa on hyvin paljon keskustelua siitä mikä kuuluu sanavapauteen ja mikä ei ole enää sananvapautta. Esimerkkinä syksyllä otsikoissa ollut Jussi Halla-Ahon saama tuomio herätti keskustelua siitä mikä on hyökkäystä ihmisryhmää vastaan ja kunnianloukkausta ja mikä ei. Perusteeksi miksi Halla-Ahon blogiteksti ei enää ollut sananvapautta on perusoikeuksien pykälä jossa kerrotaan oikeudesta omaan elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen. Myös uskonnonvapauden käsitteet olivat kyseisessä tilanteessa kyseenalaisia.

Toisaalta voi kysyä Matti Vanhasen uuniperuna juttuun liittyen loukattu henkilökohtasita vapautta kertomalla pääministerin yksityiselämästä. Vai onko pääministeri niin korkea ja arvovaltainen henkilö, että hänen on kestettävä tälläinen panettelu.

Sananvapaus omasta mielestäni toimii osittain Suomalaisessa koululaitoksessa. Jokaisella lukiolla ja ylä-asteella on oppilaskunnan hallitus jonka kuuluisi ajaa oppilaiden asioita. Oppilaskuntaan taas kuuluu jokainen opiskelija ja koululainen. Heillä on oikeus tehdä aloitteita, ilmaista mielipiteensä ja valittaa saamastaan opetuksestaan tarvittaessa korkeammalle taholle. Nämä oikeudet on turvattu jokaisen koulun sääntökirjassa. Lukioissa etenkin otetaan yleensä hyvin huomioon oppilaiden mielipide. Oppilaathan opiskelevat kouluissa eivät opettajat. Tämän vuoksi siihen on oltava myös täysi oikeus. Lukiolaisten asiaa valtakunnan tasolla ajaa myös Lukiolaisten liitto jota voi pitää Lukiolaisten omana ammattiliittona.

Toisaalta nykyisin lukioissa ei saa harjoittaa poliittista toimintaa. Tämä rajoittaa perinteistä sananvapautta. Sananvapauteen kuuluu myös olennaisena osana kokoontumis ja yhdistymisvapaus. Tähän kuuluisi olla oikeus myös tavallisessa koulussa.

Siis osaksi sananvapaus toimii hyvin Suomalaisissa kouluissa mutta asiassa on myös epäkohtia jotka olis hyvä korjata.

Nykypolitiikan katsaus

Huomasin etten ole sitten syyskuun päivittänyt päivänpolitiikan asioita blogissa. Eli on jo sen aika.

Ensin mieleen tulee viime viikolla aikaan saatu vaaliraha esitys hallituksessa. Tiusasen työryhmän ehdotus oli melko hyvä. Siinä ehdotettiin vaalikamppanjalle kattoa. Tätä tukivat kaikki muut puolueet paitsi Kokoomus ja RKP. Asia meni hallitukseen ja hallituksen esitys oli sitten mitä oli. Kokoomus ja RKP saivat selvästikkin ajettua suurimman hallituspuolueen Keskustan yli ja jättämään pois kulukatto kohdan. Ja iloisena puoluesihteerit hymyilivät rivissä ja kehuivat kuinka hyvä tuleva lakiesitys on. Vihreiden Tuija Brax piti lakiesitystä myös voittona.

Eli mitä siis laki saa aikaan. Ilmoitusraja tippuu 2000 eurosta 1500 euroon. Lisäksi lahjoitukset menevät sähköiseen ilmoitusjärjestelmään jonka pitäisi olla reaaliaikainen. Hyvä idea. Kannatan sitä itsekkin näkyvyyden lisäksi. Mutta vaikuttiko 2000 euron rajakaan Nova Group ja Nuorisosäätiö tukien ilmoittamiseen. Samalla tavalla suuryritykset kiertävät ilmoitusvastuuta kuin ennenkin. Tämä kohta ei sinänsä muuta mitään. Erikoisin kohta oli 30000 euron katto puolueille tulevaan tukeen. Hyvä asia. Mutta tähän kohtaan jätettiin selvä ja vielä näkyvä porsaanreikä. Katto ei koske puolueen lähipiiristä tulevia lahjoituksia. Ja kuka päättää lähipiirin? Puolue itse. Demokratiaa parhaimmillaan. Puolueet siis voivat entistä helpommin perustella saamansa tuen sillä, että kyseinen tuki tulee lähipiiristä. Ja jos ei ole lähipiiriä voi lain kiertää lahjoittamalla suuren summan puolueen lähipiiriin joka siirtää ison summan eteenpäin. Lain hyväksikäyttöäkö?

Oikeastaan loppujen lopuksi näkyvyys kyllä tulee lisääntymään. Mutta alkuperäisenä tarkoituksena oli asettaa kampaniolle, niin puolueen kuin ehdokkaan, kulukattoja. Mutta Kokoomus sai tahtonsa läpi eikä kyseistä kohtaa tule lakiin. Siis loppujen lopuksi puolueet ja ehdokkaat saivat itselleen lain jolla pystyvät perustelemaan suuret lahjoitukset vaaleissa ja sen ulkopuolella. Tämä jos mikä lisää korruptiota. Ja jos ei lisääkkään niin ei paranna ainakaan tilannetta.

Toinen asia on huomenna eduskunnassa päätettävä vähittäiskauppojen aukioloaika-laki. Laissa yritetään tehdä kaupankäynti ympäri vuoden mahdolliseksi myös sunnuntaisin lukuunottamatta juhlapyhiä. Pienemmät kaupat saavat myös olla myöhemmin auki. Jos laki menee läpi se vaikuttaa suoraan esimerkiksi päivähoitoon ja muihin kunnallisiin palveluihin. Jos äiti on sunnuntaina töissä on myös lastenhoidon toimittava sunnuntaisin. Laki myös ajaa pienyrittäjät ahtaalle jotka joutuvat pidentämään aukiolo aikojaan ja vaikuttaa heidän omaan työssä jaksamiseensa. Kuka muka edes tarvitsee kauppaa 24h/7. Jos kaupat ovat jatkuvasti auki tekee se myös ihmisen elämän nopeammaksi. Jo nykyisin esimerkiksi R-kioskit ovat sunnuntaisin auki juhlapyhiä lukuunottamatta. Kuka tekee viikonloppu ostoksia sunnuntaisin? Onko tähän ihan oikeasti tarvetta? Ainoa ketä uusi laki hyödyttää on suurien kauppaketjujen omistajia. Tuttua nykyhallituksen toimintaa. Tehdään mitä vain jotta yritysten kaupankäynti helpottuu.

Pienenä kommenttina esitän myös eilen lukemani uutisen jonka mukaan Kokoomusnuoret ehdottavat "ei-sosialististen puolueiden allianssia" seuraaviin eduskuntavaaleihin. Oikeistokin siis näkee vasemmiston nousun joka lähti liikkeelle tämän syksyn yliopisto vaaleissa joissa vasemmisto voitti monella paikkakunnalla. Nyt on selvästi epätoivoisesti yritettävä jotain. Kokoomusnuorista en tiedä ovatko huomioineet mutta ei-sosialistisiin puolueisiin eduskunnassa kuuluvat hallituksen lisäksi myös Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Tietääkseni Kokoomus ei hirveästi kannata Perussuomalaisten ajamaa politiikkaa. Tai mistä sitä tietää. Kaikki voimat ovat heille tarpeen vasemmiston voimistumista vastaan.

Tätä tänään. Lisää taas kun ajatuksia tai tärkeää asiaa ilmenee.

Aktiivista politiikkaa

Ajattelin liittää Mäntsälän oppilaskunnan hallitukselle tekemän ehdotuksen toimista opettajien mahdollisia lomautuksia vastaan.

Ehdotus oppilaskunnanhallitukselle

Opettajia tullaan lomauttamaan ensi vuonna. Tämä vaikuttaa kaikkien niin lukiolaisten kuin muidenkin koululaisten opiskeluun Mäntsälän kunnassa. Se saattaa olla ongelmallista pahiten jos lomautukset osuvat kriittiseen ajankohtaan kirjoituksen kohdalta.

Siis ehdottaisin, että oppilaskunnan on vastuttettava näitä lomautuksia. Me olemme niitä joihin nämä vaikuttavat opettajien lisäksi. Miten? Mielenosoitus olisi paras ja näkyvin vaihtoehto. Esimerkiksi kunnantalon edessä yms. Emme tietenkään voi sulkea muita pois mielenosoituksesta. Tehdään siitä siis avoin mielenosoitus jossa oppilaat esiintyvät omana ryhmänään. Hyvä olisi tietenkin jos mukaan saataisiin myös yläasteiden oppilaskunnat. Tämä lisäisi näkyvyyttä. Mielenosoitukseen ei tietenkään ole osallistua jos ei halua. Mutta mielenosoitus myös lisäisi opiskelijoiden kansalaisaktiivisuutta jota on tarkoitus meille lukiossa opettaa.

Meidän on vaadittava kunnanpäättäjiä perumaan lomautusaikeensa jotta opiskelumme ei häiriintyisi ensi vuoden aikana! Olisin kiitollinen jos yrittäisitte mahdollisesti organisoida jotain tällaista. Itse olen mielelläni mukana jos väkeä tarvitaa.

Yst.Terv: Tuukka Koirikivi 7b

Miten minusta tuli minä?

Mieleeni juolahti, että olen nyt kirjoittanut kannattamastani aatteista eli kommunismista, pasifismista ja kristinuskosta. Täytynee siis tehdä pieni poliittinen elämänkerta miksi aloin kannattamaan näitä aatteita. Jos jotakin nyt kinnostaa.

Ensimmäisenä voisin selittää hieman kristinuskosta. Olen koko ikäni kuulunut kirkkoon. Pienenä oli kastettaessa paha pistää vastaan. Joskus ala- ja yläasteella olin ehkä hieman agnostikko. Epäilin Jumalan olemassa oloa. En kuitenkaan kieltänyt sitä. Rippikouluun meneminen oli ihan oma päätökseni. Ehkä se aluksi oli se "kun muutkin menee"- peruste. Kuitenkin rippikoulun aikana joku voisi sanoa että tulin uskoon. Itse en sitä kuitenkaan näin koe. Jotkin palaset vain naksahtivat paikoilleen. Rippikoulussa minua ei kuitenkaan aivopesty.

Toisena mielestäni melkein tärkein kannattamistani aatteista eli kommunismi. Olen aina, kun asiaa nyt mietin, ollut hieman vasemmalle päin kallistunut. Ennen kuin edes paljoa politiikasta mitään ymmärsin, eli joskus ala-asteelaisena, pidin kuitenkin outona sitä kuinka joillain menee hyvin ja joillain huonosti. Muistan myös (ehkä huonona esimerkkinä) Itsevaltiaat sarjaa katsoessani pitänyt paljon enemmän SDP:n poliitikoista kuin Niinistöstä ja Ahosta. Kylläkin vuoden 2000 vaaleissa kannatin Ahoa sillä perusteella että hän oli mies. Lapsi ja yksipuoleinen ajattelu.. Vanhempani myös ovat olleet aktiivisia nuorempana politiikan saralla. Äitini kuuluu edelleen Keskustapuolueeseen. Kummatkin kuitenkin ovat olleet aina vasemmalle kallistuneita. Kannattavat kuulemma Keskustan K:linjaa.

Ylä-asteella kahdeksannella muistan vieläkin tunnin jolloin käsiteltiin Marxin teoriaa. Opettaja esitti rautalankamallin siitä kuinka työläiset kaatavat suuret johtajat ja luovat proletariaattisen diktatuurin. Mietin, että tuohan on hieno ajatus. Sitten Keskustalainen historian opettajamme totesi "mutta eihän tämä tietenkään oikeasti mene näin". Ajattelin,että miksiköhän ei? Sen jälkeen noin puolivuotta pyörin wikipediassa lukien tietoa Marxista, Leninistä heidän teorioistaa ja reaalisosialistisista valtioista. Kahdenksannen luokan keväällä voin sanoa että minusta tuli kommunisti. Yhdeksännellä luokalla olin hyvin radikaali vasemmistolainen. Pidin jopa Neuvostoliittoa hienona valtiona ja Stalinin tekoja melkeinpä oikeutettuna. Lisäksi olin sitä mieltä että Suomessa pitäisi tehdä ihan aseellinen vallankumous. Onneksi ihminen viisastuu vanhempana. Lukion ensimmäisenä vuonna aloin jo suunnittelemaan SKP:hen liittymistä. Vaikka ylä-asteella olin pitänyt, ettei se ollut riittävän radikaali puolue. Vaikka teinkin vaalipäivä kirjan eduskuntavaaleihin SKP:stä ja Yrjö Hakasesta.. Lukion ensimmäisen vuoden keväällä sitten selvisi jo vanhemmille että olen kommunisti, enkä Keskustalainen niinkuin he olisivat ehkä halunneet. Melko kova paikka se on heille ollut hyväksyä. Kun kaksi vuotta sitten ehdotin vanhemmille, että liittyisin SKP:hen ilmoitettiin minulle että sitä et tee ennen kuin täytät kahdeksantoista. Kahdeksantoista vuotiaana sitten liityin heti puolueeseen eikä heillä ole enää niin paljoa ole asiaan ollut sanottavaa kuin ennen.

Pasifismi oikeastaan alkoi aatteena nousta jo lukon ensimmäisenä vuonna. Olin sitä mieltä, että aseellinen vallankumous olisi viimeinen vaihtoehto. Myös kysyttäessä yhteiskuntaopin tunnilla että kuka menisi armeijaan vaikka se olisi vapaaehtoista olin ainoa joka ei nostanut kättään. Lukion toisena vuonna eli noin vuosi sitten minusta tuli sitten radikaali pasifisti. Esitin itselleni kysymyksen "miten soda voi hyväksyä". En ole vielä vastausta tähän kysymykseen löytäny. Liityin myös keväällä Suomen Rauhanpuolustajiin.

Nykyään voisin sanoa edustavani 2000-luvun nuorta uutta kommunismia. Kuulun myös tietenkin Kommunistiseen nuorisoliittoon.Natovastaista toimintaa olen ollut käynnistelemässä Natovastaisissa ryhmissä. Viime viikonloppuna sain osallistua ensimmäiseen poliittiseen paneeliini. Olen myös syksyllä marssinut ilmastonmuutosta vastaan ja viime tiistainan maailmanrauhankulkueessa paremman maailman puolesta.

Tämä saattaa selventää jollain tavalla miten kannatan aatteitani ja miten tähän päädyin. Kommentteja ja ajatuksia otan mielelläni vastaaan.