Toteutuuko sananvapaus Suomalaisissa kouluissa?

Huomasin että tänään on blogini virallinen yksi vuotis päivä. Tämän takia ajattelin pistää tänne kirjoittamani yhteiskuntaopin lakitiedon kurssin esseen joka kokoaa ajatukseni hyvin sananvapaudesta:

Sananvapaus on länsimaissa ihmisen perusoikeus. Se tarkoittaa vapautta ilmaista mielensä esmierkiksi internetissä tai järjestää mielenosoituksia.

Suomen perustuslaki 2 luku 12§:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Sanavapautta rajoitetaan esimerkiksi sensuurilla. Sensurointia tehdään tätäkin nykyä eri maailman maissa. Esimerkkeinä Pohjois-Korea ja Kiina. Pohjois-Koreassa ihmisillä on vain yksi Kim Jong Ilin mielipide jota kaikki virallisesti kannattavat. Kiinassa valtio rajoittaa internettiä ja telkkaria hyvin avoimesti. Nämä kummatkin ovat esimerkkejä totalitaarisissa valtioista. Jos ihminen on näissä valtioissa eri mieltä hänet hyvin usein pistetään vankilaan tai teloitetaan.

Sananvapauden rajoitus ei rajoitu kuitenkaan vain totalitaarisiin valtioihin. Venäjällä, joka virallisesti on demokratia, rajoitetaan jatkuvasti sananvapautta ja kokoontumisvapautta hajoittamalla opposition mielenosoituksia. Mutta myös länsimaissa harjoitettiin hyvin mittavaa sananvapauden rajoittamista sota-aikana. Tästä esimerkkinä on myös Suomi jossa sota-aikana toisinajattelijat istuivat vankilassa. Ehkä kuuluisin toisinajattelija oli Arnd Pekurinen joka lopulta teloitettiin hänen kieltäydyttyä vakaumuksensa vuoksi sotimisesta. Yhdysvalloissa 50-luvulla kommunisteja pistettiin vankiloihin pelkästään mielipiteensä takia. Sananvapauden rajoittamista esiintyy siis myös länsimaissa vaikka ne ovat virallisesti oikeusvaltioita.

Nyky-Suomessa on hyvin paljon keskustelua siitä mikä kuuluu sanavapauteen ja mikä ei ole enää sananvapautta. Esimerkkinä syksyllä otsikoissa ollut Jussi Halla-Ahon saama tuomio herätti keskustelua siitä mikä on hyökkäystä ihmisryhmää vastaan ja kunnianloukkausta ja mikä ei. Perusteeksi miksi Halla-Ahon blogiteksti ei enää ollut sananvapautta on perusoikeuksien pykälä jossa kerrotaan oikeudesta omaan elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen. Myös uskonnonvapauden käsitteet olivat kyseisessä tilanteessa kyseenalaisia.

Toisaalta voi kysyä Matti Vanhasen uuniperuna juttuun liittyen loukattu henkilökohtasita vapautta kertomalla pääministerin yksityiselämästä. Vai onko pääministeri niin korkea ja arvovaltainen henkilö, että hänen on kestettävä tälläinen panettelu.

Sananvapaus omasta mielestäni toimii osittain Suomalaisessa koululaitoksessa. Jokaisella lukiolla ja ylä-asteella on oppilaskunnan hallitus jonka kuuluisi ajaa oppilaiden asioita. Oppilaskuntaan taas kuuluu jokainen opiskelija ja koululainen. Heillä on oikeus tehdä aloitteita, ilmaista mielipiteensä ja valittaa saamastaan opetuksestaan tarvittaessa korkeammalle taholle. Nämä oikeudet on turvattu jokaisen koulun sääntökirjassa. Lukioissa etenkin otetaan yleensä hyvin huomioon oppilaiden mielipide. Oppilaathan opiskelevat kouluissa eivät opettajat. Tämän vuoksi siihen on oltava myös täysi oikeus. Lukiolaisten asiaa valtakunnan tasolla ajaa myös Lukiolaisten liitto jota voi pitää Lukiolaisten omana ammattiliittona.

Toisaalta nykyisin lukioissa ei saa harjoittaa poliittista toimintaa. Tämä rajoittaa perinteistä sananvapautta. Sananvapauteen kuuluu myös olennaisena osana kokoontumis ja yhdistymisvapaus. Tähän kuuluisi olla oikeus myös tavallisessa koulussa.

Siis osaksi sananvapaus toimii hyvin Suomalaisissa kouluissa mutta asiassa on myös epäkohtia jotka olis hyvä korjata.