Miten minusta tuli minä?

Mieleeni juolahti, että olen nyt kirjoittanut kannattamastani aatteista eli kommunismista, pasifismista ja kristinuskosta. Täytynee siis tehdä pieni poliittinen elämänkerta miksi aloin kannattamaan näitä aatteita. Jos jotakin nyt kinnostaa.

Ensimmäisenä voisin selittää hieman kristinuskosta. Olen koko ikäni kuulunut kirkkoon. Pienenä oli kastettaessa paha pistää vastaan. Joskus ala- ja yläasteella olin ehkä hieman agnostikko. Epäilin Jumalan olemassa oloa. En kuitenkaan kieltänyt sitä. Rippikouluun meneminen oli ihan oma päätökseni. Ehkä se aluksi oli se "kun muutkin menee"- peruste. Kuitenkin rippikoulun aikana joku voisi sanoa että tulin uskoon. Itse en sitä kuitenkaan näin koe. Jotkin palaset vain naksahtivat paikoilleen. Rippikoulussa minua ei kuitenkaan aivopesty.

Toisena mielestäni melkein tärkein kannattamistani aatteista eli kommunismi. Olen aina, kun asiaa nyt mietin, ollut hieman vasemmalle päin kallistunut. Ennen kuin edes paljoa politiikasta mitään ymmärsin, eli joskus ala-asteelaisena, pidin kuitenkin outona sitä kuinka joillain menee hyvin ja joillain huonosti. Muistan myös (ehkä huonona esimerkkinä) Itsevaltiaat sarjaa katsoessani pitänyt paljon enemmän SDP:n poliitikoista kuin Niinistöstä ja Ahosta. Kylläkin vuoden 2000 vaaleissa kannatin Ahoa sillä perusteella että hän oli mies. Lapsi ja yksipuoleinen ajattelu.. Vanhempani myös ovat olleet aktiivisia nuorempana politiikan saralla. Äitini kuuluu edelleen Keskustapuolueeseen. Kummatkin kuitenkin ovat olleet aina vasemmalle kallistuneita. Kannattavat kuulemma Keskustan K:linjaa.

Ylä-asteella kahdeksannella muistan vieläkin tunnin jolloin käsiteltiin Marxin teoriaa. Opettaja esitti rautalankamallin siitä kuinka työläiset kaatavat suuret johtajat ja luovat proletariaattisen diktatuurin. Mietin, että tuohan on hieno ajatus. Sitten Keskustalainen historian opettajamme totesi "mutta eihän tämä tietenkään oikeasti mene näin". Ajattelin,että miksiköhän ei? Sen jälkeen noin puolivuotta pyörin wikipediassa lukien tietoa Marxista, Leninistä heidän teorioistaa ja reaalisosialistisista valtioista. Kahdenksannen luokan keväällä voin sanoa että minusta tuli kommunisti. Yhdeksännellä luokalla olin hyvin radikaali vasemmistolainen. Pidin jopa Neuvostoliittoa hienona valtiona ja Stalinin tekoja melkeinpä oikeutettuna. Lisäksi olin sitä mieltä että Suomessa pitäisi tehdä ihan aseellinen vallankumous. Onneksi ihminen viisastuu vanhempana. Lukion ensimmäisenä vuonna aloin jo suunnittelemaan SKP:hen liittymistä. Vaikka ylä-asteella olin pitänyt, ettei se ollut riittävän radikaali puolue. Vaikka teinkin vaalipäivä kirjan eduskuntavaaleihin SKP:stä ja Yrjö Hakasesta.. Lukion ensimmäisen vuoden keväällä sitten selvisi jo vanhemmille että olen kommunisti, enkä Keskustalainen niinkuin he olisivat ehkä halunneet. Melko kova paikka se on heille ollut hyväksyä. Kun kaksi vuotta sitten ehdotin vanhemmille, että liittyisin SKP:hen ilmoitettiin minulle että sitä et tee ennen kuin täytät kahdeksantoista. Kahdeksantoista vuotiaana sitten liityin heti puolueeseen eikä heillä ole enää niin paljoa ole asiaan ollut sanottavaa kuin ennen.

Pasifismi oikeastaan alkoi aatteena nousta jo lukon ensimmäisenä vuonna. Olin sitä mieltä, että aseellinen vallankumous olisi viimeinen vaihtoehto. Myös kysyttäessä yhteiskuntaopin tunnilla että kuka menisi armeijaan vaikka se olisi vapaaehtoista olin ainoa joka ei nostanut kättään. Lukion toisena vuonna eli noin vuosi sitten minusta tuli sitten radikaali pasifisti. Esitin itselleni kysymyksen "miten soda voi hyväksyä". En ole vielä vastausta tähän kysymykseen löytäny. Liityin myös keväällä Suomen Rauhanpuolustajiin.

Nykyään voisin sanoa edustavani 2000-luvun nuorta uutta kommunismia. Kuulun myös tietenkin Kommunistiseen nuorisoliittoon.Natovastaista toimintaa olen ollut käynnistelemässä Natovastaisissa ryhmissä. Viime viikonloppuna sain osallistua ensimmäiseen poliittiseen paneeliini. Olen myös syksyllä marssinut ilmastonmuutosta vastaan ja viime tiistainan maailmanrauhankulkueessa paremman maailman puolesta.

Tämä saattaa selventää jollain tavalla miten kannatan aatteitani ja miten tähän päädyin. Kommentteja ja ajatuksia otan mielelläni vastaaan.