Kirkko ja avarakatseisuus

On aivan pakko kirjoittaa aiheesta josta ollaan tehty jo luultavasti satoja blogitekstejä enne tätä. Ja itse olen tapani mukaan pari viikkoa myöhässä. Mutta mikäpä muukaan aiheena olisi kuin pari viikkoa vellonut homokeskustelu. Keskusteluhan lähti toden teolla liikkelle Ylen Ajankohtaisen kakkosen Homoillasta. Keskustelussa olivat osapuolina homojen vihkimis- ja adoptio-oikeuksia puolustaneet ja vastustaneet ihmiset. Vastustajien puolella esimerkiksi Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Kyseisen ohjelman jälkeen jo kymmeniätuhansia ihmisiä on eronnut kirkosta vastalauseena kirkon, tai tässä tapauksessa Päivi Räsäsen ja muiden kirkon konservatiivi siiven edustajien, mielipiteille.

Kyse on siis siitä pitäisikö Suomeen monien muiden Euroopan maiden tapaan luoda sukupuolineutraali avioliittolaki. Tämä tarkoittaisi sitä, että myös samaa sukupuolta olevat ihmiset saavat mennä keskenään naimisiin, ottaa toisen osapuolen sukunimen ja samalla saisivat myös eniten kiistaa ohjelmassa herättäneen adoptio-oikeuden. Eli siis samaa ja eri sukupuolta olevien avioliitot olisivat saman arvoisia. Tämä aiheuttaa kirkon sisällä kysymyksiä pitäisikö mahdollisen lain voimaan astuessa myös evankelisluterilaisen kirkon alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Kirkon sisällä on siis kaksi tai oikeastaan kolme linjaa. Ne jotka haluavat kirkkohäät niin homo kuin heteropareillekkin. Sitten on jo tällä hetkellä joidenkin pappien ajama linja, että homoavioliitot siunataan. Sitten on marginaalissa oleva mutta sitäkin äänekkäämpi linja siitä, ettei homoavioliittoa saa rinnastaa heteroavioliittoon. Tätä perustellaan esimerkiksi luonnon järjestyksellä ja raamatun opeilla.

Kummatkin ovat huonoja kantoja. Luonnon laki siitä, että vain eri sukupuolta olevat eliöt parittelevat keskenään ja muu on luonnotonta on erikoinen. Itsekkin olen nähny kahden uroskoiran harrastavan... no sitä. Luonto ei todellakaan ole täysi heteroseksuaalinen tyyssia. Toinen suurempi argumentti jota esimerkiksi Päivi Räsänen käyttää on raamattu. Raamatussa kielletään homous. Kyllä tämä on totta. Mutta raamattu myös esimerkiksi hyväksyy puolisonsa raiskaamisen, vääräuskoisten kivittämisen yms. nykyiseen oikeusvaltioon kuulumattomat asiat. Itsekkin olen kristitty. Mutta raamattu ei itselleni ole täyttä pyhää sanaa. Raamattu voi myös oikeastaan puolustaa homoseksuaalisuutta. Jeesuskin sanoo "rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi". Ei kyseisessä lauseessa puhuta pitääkö rakastettavan olla samaa vai eri sukupuolta. Ei kai kaikki rakastava Jumala voi määritellä, että vain nainen ja mies saavat rakastaa toisiaan.

Tosiaankin luultavsti eniten eripuraa tulee mahdollisen lain valmistelussa homojen adoptio oikeudessa. Itse en näe tätä kuitenkaan vakavana ongelmana yhteiskunnalle. Joidenkin mielestä homovanhemmat luovat homoja lapsiakin. Vaikka tämä olisikin totta niin voihan heterovanhempienkin lapsista tulla yhtä hyvin homoseksuaaleja. Tutkimuksissa on esitetty, että homoperheiden lapset ovat avarakatseisempia erilaisia ihmisiä kohtaan. Ehkä tämä olisi tervettä meille jokaiselle. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on, että lapsella on rakastavat vanhemmat. Olivat he sitten homoja tai heteroita.

Itse mietin myös pitkään viime viikolla eroanko itsekkin kirkosta nykyisten kirkon linjausten vastustamiseksi. Olen kuitenkin tullut pohdinassani siihen lopputulokseen, että kirkko ei tule muuttumaan mihinkään jos kaikki liberaalimmat kristityt lähtevät pois kirkosta. Kuitenkin jokainen kirkkoon kuuluva ihminen voi vaikuttaa itse kirkon asioihin. Esimerkiksi ensi kuussa olevissa kirkollisvaaleissa. Sen jälkeen nähdään muuttuuko kirkko uudeksi kaikki ihmiset ja suuntautumiset hyväksyväksi kirkoksi vai aikooko se jämähtää paikoilleen.