Hyvät
opiskelijat ja työläiset. On vappu, meidän juhlamme. Ainoa päivä
vuodesta jolloin meillä on oikeus juhlia sitä mitä olemme.
Vappu
on kuitenkin muutakin kuin pelkkä aihe juhlia vapaapäivän
kunniaksi. Se on myös päivä vuodesta, jolloin meidän tulee
marssia, muistuttaa oikeuksistamme ja ajatella tulevaa. Kulunut kevät
ja muutenkin meneillään oleva hallituskausi on ollut yhtä
rikkaiden juhlaa.
Maaliskuinen
kehysriihi oli suuri kädenojennus rikkaille. Yhteisöveroa
alennettiin eikä pääomaveroa vieläkään muuteta
progressiiviseksi. Samaan aikaan välillisiä veroja kuitenkin
nostettiin. Nykyinen istuva hallitus on käänteinen Robin Hood; se
ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Ne joilla ennestään oli jo
vähän, maksavat jälleen Suomen rikkaiden verohelpotukset.
Kuitenkin
opintotuki siirtyyy indeksiin ensi vuoden lopulla. Tämä on
kuitenkin vain kosmeettinen parannus. Indeksikorotukset ehkäisevät
toki vuosittaisen inflaation vaikutuksen. Inflaatio on kuitenkin
ehtinyt laskea opintotuen määrää suhteellisesti jo 20 vuotta.
Pelkkä indeksikorotus ei tee tuen määrästä vielä riittävän
suuruista nykyiseen asumisen- ja ruoan hintatasoon nähden.
Me
katsomme tätä samaa farssia vuodesta toiseen, keväästä
kevääseen. Kataisen johdolla hallitus lupaa parantaa työllisyyttä
ja tehdä kaikenlaisia muita hienoja urotekoja. Mutta lopputulos on
täysinpäinvastainen..
Hallitus
laskee ensi vuoden budjetissaan kuntien valtionosuuksia. Tämä
kurittaa erityisesti pieniä kuntia. Useissa kunnissa Suomessa
joudutaan valitsemaan palvelujen heikentämisen tai
kuntaveroprosentin nostamisen välillä. Kuntavero on tasavero joka
kurittaa enemmän vähävaraisia. Suurista pääomaveroista ei
vieläkään tule senttiäkään kunnalle. Valtion tuista sitävastoin
veroa joutuu maksamaan.
Samaan
aikaan hallitus ajaa läpi mittavaa kuntauudistusta. Toteutuessaan
se kuihduttaisi palvelut reuna-alueita. Palvelut keskittyvät yhä
enemmän ja matkat niiden äärelle kasvavat. Kuitenkin hallitus
nostaa Kelan matkatuen omavastuuosuutta. Monien pienillä tuilla
elävien etenkin vanhusten pääsy terveyskeskuspalvelujen ääreen
vaikeutuu entisestää.
Infaatio
ja välillisten verojen korotukset nostavat ruoan ja muiden
peruselämiseen tarvittavien tuotteiden hinnoja. Välilliset verot
ovat tasaveroja. Ne tuntuvat suhteessa enemmän pienituloisen ihmisen
lompakossa jolla kaikki ansaisaittu raha menee kulutukseen. Kelan
tuilla tai toimeentulotuen varassa elävillä on tukalat oltavat.
Köyhyys lisääntyy. Leipäjonot kasvavat.
Myös
asumisen hinta kallistuu. Etenkin opiskelijan arjessa tämä näkyy
radikaalisti kun pahimmillaan jopa ¾ osaa valtion antamasta
kuukausittaisesta tuesta menee vuokranmaksuun. Luulisi, että
opiskelijoille tarkoitetuissa asunnoissa eläminen olisi halvempaa.
Meillä Kuopiossa tämä ei kuitenkaan toteudu. Kuopas Oy:n
vuokrataso on liian korkea opiskelijoiden tuloihin nähden. Hintoja
pitää saada alas. Niin yksityisillä markkinoilla kuin etenkin
opiskelijoillle tarkoitetuissa yhtiöissä.
Kysymys
kuuluu: kuinka kauan me suomalaiset vielä aiomme tätä katsoa?
Vaalilupaukset on petetty moneen kertaan. Rahaa on. Se on vain
jakautunut epätasaisesti.
Monet
puolueet syyttävät näistä asioista hallitusta. Mutta syyt ovat
oikesti syvemmällä, kauempana Suomesta. Syyllisiä eivät ole
Kreikkalaiset eivätkä Espanjalaiset. He ovat samassa suossa kuin
me Suomessa, uponneena tällä hetkellä vain syvemmälle. Oikeita
syyllisiä ovat ylikansalliset pankit ja niiden harjoittama
lainananto ja välinpitämättömyys muusta kuin omista reiluista
voitoistaan. Näitä voittoja me myös Suomessa maksamme.
Vaikeassa
taloustilanteessa valtiolla näyttää kuitenkin olevan varaa hankkia
armeijalle uutta kalustoa. Kaluston hankinnassa tähdätään
Natoyhteensopuuteen. Tällä tavoin Natoyhteistyötä yritetään
entisestään syventää. Olemme mukana edelleen Afganistanin
sodassa Naton joukkojen puolella. Lisäksi pidämme Naton kanssa
yhteisiä harjoituksia jopa Suomen omalla maaperällä. Ensivuonna
Suomen on tarkoitus osallistua Islannin ilmavalvontaan
harjoitusmielessä aseistamattomilla hävittäjillä. Tämä ei tunnu
oikealta. On tehtävä käännös päinvastaiseen suuntaa.
Lopetettava Natoyhteistyö, vedettävä joukot pois Afganistanista ja
kehitettävä rauhanasiaa kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n
kautta.
Meidän
on tehtävä valintoja. Takaammeko kriisimaiden lainoja näin
kiristäen tavallisen työläisen ahdinkoa näissä valtioissa vai
vastustammeko pankkien sanelupolitiikkaa euroalueella? Kevennämmekö
rikkaiden verotuksia kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, vai lisäämmekö
kuntien valtionosuuksia ja asetamme pääomatulot kunnallisveron
alaisiksi näin turvaten peruspalvelut jokaiselle Suomalaiselle
asuinpaikasta riippumatta? On myös valittava haluammeko syventää
yhteistyötä Naton kanssa ja käyttää satoja miljoonia euroja
vuodessa asehankintoihin vai sitävastoin ohjata rahaa rauhantyöhön
ja kehitysapuun? Pohjimmiltaan kysymys on hyvin yksinkertainen: raha
vai ihminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti