Vappupuhe

Kuopion torilla pitämäni vappupuhe:

Hyvät opiskelijat ja työläiset. On vappu, meidän juhlamme. Ainoa päivä vuodesta jolloin meillä on oikeus juhlia sitä mitä olemme.

Vappu on kuitenkin muutakin kuin pelkkä aihe juhlia vapaapäivän kunniaksi. Se on myös päivä vuodesta, jolloin meidän tulee marssia, muistuttaa oikeuksistamme ja ajatella tulevaa. Kulunut kevät ja muutenkin meneillään oleva hallituskausi on ollut yhtä rikkaiden juhlaa.

Maaliskuinen kehysriihi oli suuri kädenojennus rikkaille. Yhteisöveroa alennettiin eikä pääomaveroa vieläkään muuteta progressiiviseksi. Samaan aikaan välillisiä veroja kuitenkin nostettiin. Nykyinen istuva hallitus on käänteinen Robin Hood; se ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Ne joilla ennestään oli jo vähän, maksavat jälleen Suomen rikkaiden verohelpotukset.

Kuitenkin opintotuki siirtyyy indeksiin ensi vuoden lopulla. Tämä on kuitenkin vain kosmeettinen parannus. Indeksikorotukset ehkäisevät toki vuosittaisen inflaation vaikutuksen. Inflaatio on kuitenkin ehtinyt laskea opintotuen määrää suhteellisesti jo 20 vuotta. Pelkkä indeksikorotus ei tee tuen määrästä vielä riittävän suuruista nykyiseen asumisen- ja ruoan hintatasoon nähden.

Me katsomme tätä samaa farssia vuodesta toiseen, keväästä kevääseen. Kataisen johdolla hallitus lupaa parantaa työllisyyttä ja tehdä kaikenlaisia muita hienoja urotekoja. Mutta lopputulos on täysinpäinvastainen..

Hallitus laskee ensi vuoden budjetissaan kuntien valtionosuuksia. Tämä kurittaa erityisesti pieniä kuntia. Useissa kunnissa Suomessa joudutaan valitsemaan palvelujen heikentämisen tai kuntaveroprosentin nostamisen välillä. Kuntavero on tasavero joka kurittaa enemmän vähävaraisia. Suurista pääomaveroista ei vieläkään tule senttiäkään kunnalle. Valtion tuista sitävastoin veroa joutuu maksamaan.

Samaan aikaan hallitus ajaa läpi mittavaa kuntauudistusta. Toteutuessaan se kuihduttaisi palvelut reuna-alueita. Palvelut keskittyvät yhä enemmän ja matkat niiden äärelle kasvavat. Kuitenkin hallitus nostaa Kelan matkatuen omavastuuosuutta. Monien pienillä tuilla elävien etenkin vanhusten pääsy terveyskeskuspalvelujen ääreen vaikeutuu entisestää.

Infaatio ja välillisten verojen korotukset nostavat ruoan ja muiden peruselämiseen tarvittavien tuotteiden hinnoja. Välilliset verot ovat tasaveroja. Ne tuntuvat suhteessa enemmän pienituloisen ihmisen lompakossa jolla kaikki ansaisaittu raha menee kulutukseen. Kelan tuilla tai toimeentulotuen varassa elävillä on tukalat oltavat. Köyhyys lisääntyy. Leipäjonot kasvavat.

Myös asumisen hinta kallistuu. Etenkin opiskelijan arjessa tämä näkyy radikaalisti kun pahimmillaan jopa ¾ osaa valtion antamasta kuukausittaisesta tuesta menee vuokranmaksuun. Luulisi, että opiskelijoille tarkoitetuissa asunnoissa eläminen olisi halvempaa. Meillä Kuopiossa tämä ei kuitenkaan toteudu. Kuopas Oy:n vuokrataso on liian korkea opiskelijoiden tuloihin nähden. Hintoja pitää saada alas. Niin yksityisillä markkinoilla kuin etenkin opiskelijoillle tarkoitetuissa yhtiöissä.

Kysymys kuuluu: kuinka kauan me suomalaiset vielä aiomme tätä katsoa? Vaalilupaukset on petetty moneen kertaan. Rahaa on. Se on vain jakautunut epätasaisesti.

Monet puolueet syyttävät näistä asioista hallitusta. Mutta syyt ovat oikesti syvemmällä, kauempana Suomesta. Syyllisiä eivät ole Kreikkalaiset eivätkä Espanjalaiset. He ovat samassa suossa kuin me Suomessa, uponneena tällä hetkellä vain syvemmälle. Oikeita syyllisiä ovat ylikansalliset pankit ja niiden harjoittama lainananto ja välinpitämättömyys muusta kuin omista reiluista voitoistaan. Näitä voittoja me myös Suomessa maksamme.

Nykyinen ”tiukempi” Eu-linja on ehkä suomelle itselleen parempi. Se ei kuitenkaan ratkaise ongelmia kriismaissa joissa työttömyys on huipussaan ja kansa on barrikaadeilla Eu:n sanelupolitiikkaa vastaan. Meidän tulisi tukea vaikeuksissa olevia ihmisiä kriisimaissa eikä kurittaa heitä budjettileikkaus vaatimuksilla ja lainanmaksuohjelmilla.

Vaikeassa taloustilanteessa valtiolla näyttää kuitenkin olevan varaa hankkia armeijalle uutta kalustoa. Kaluston hankinnassa tähdätään Natoyhteensopuuteen. Tällä tavoin Natoyhteistyötä yritetään entisestään syventää. Olemme mukana edelleen Afganistanin sodassa Naton joukkojen puolella. Lisäksi pidämme Naton kanssa yhteisiä harjoituksia jopa Suomen omalla maaperällä. Ensivuonna Suomen on tarkoitus osallistua Islannin ilmavalvontaan harjoitusmielessä aseistamattomilla hävittäjillä. Tämä ei tunnu oikealta. On tehtävä käännös päinvastaiseen suuntaa. Lopetettava Natoyhteistyö, vedettävä joukot pois Afganistanista ja kehitettävä rauhanasiaa kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n kautta.

Meidän on tehtävä valintoja. Takaammeko kriisimaiden lainoja näin kiristäen tavallisen työläisen ahdinkoa näissä valtioissa vai vastustammeko pankkien sanelupolitiikkaa euroalueella? Kevennämmekö rikkaiden verotuksia kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, vai lisäämmekö kuntien valtionosuuksia ja asetamme pääomatulot kunnallisveron alaisiksi näin turvaten peruspalvelut jokaiselle Suomalaiselle asuinpaikasta riippumatta? On myös valittava haluammeko syventää yhteistyötä Naton kanssa ja käyttää satoja miljoonia euroja vuodessa asehankintoihin vai sitävastoin ohjata rahaa rauhantyöhön ja kehitysapuun? Pohjimmiltaan kysymys on hyvin yksinkertainen: raha vai ihminen?