Tuoko raha onnea?

Näin vuode viimeisen blogitekstin kunniaksi hieman pohdiskelevampaa ja päivänpolitiikasta poikkeavaa aihetta.

Usein ihmiset mieltävät, että muut asiat kuin raha tuo onnea. Kuitenkin ihmiset sitä haalivat siinä toivossa, että sitte eläkepäivillä voi elellä leveästi ja hankkia asioita joista on aina unelmoinut. Tämä aiheuttaa hyvin helposti harhan, että raha olisi se asia, joka tuo onnen.

Totta on, että monet asiat maailmassa tarvitsevat rahaa. Jos kuitenkin mietti esimerkiksi urheiluauton hankkimista, niin onko onni sitä, että on rahaa hankkia hulppea ökykaara, vai siitä juontuva ajamisen ilo?

Samalla tavalla voi miettiä, onko hulppean kartanon hankkiminen oikeasti onnea tuottava asia vai pikemmikin turva siitä, että on paikka jonne iltaisin palata ja jossa viettää aikaa. Tarvitseeko tällainen onnen tunne kuitenkaan normaalia taloa ihmeellisempää lukaalia?

Itse toki olen sitä mieltä, että rahalla ei saa ostettua onnea. Joitain asioita joista tulee onnelliseksi saa kyllä ostettua rahalla. Tällöinkään raha ei ole itsessään onnen tuoja. Lisäksi tärkeimpiä asioita joista ihminen mielestäni saa eniten onnea ja iloa elämäänsä ei voi mitata rahassa eikä niitä voi ostaa. Tärkeimpänä näistä erilaiset ihmiste väliset tunteet kuten ystävyys ja rakkaus. Rahalla ehkä näitä saa, mutta aidoimmillaa ne eivät rahaa tarvitse.

Vastaus siis on: ei, raha ei tuo onnea vaan muut ihmiset.

Saramolainen tilasto

Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo juhli Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan, kuinka hallitusvasemmiston ansiosta tuloerot ovat pienentyneet ja kuinka äänestämällä Vasemmistoa pystyy vaikuttamaan.

Vale, emävale ja tilasto sanoo nyky-suomalainen sananlaskukin. Tilastoja pystyy aina tulkisemaan haluamallaan tavalla itselleen parhain päin. Totta toki ovat Saramon esittämät pienet veroprosenttien muutokset ja minimaalinen perustulon korotus, mutta sen vaikutus käytännössä tuloerojen pienemiseen on toinen asia.

Fakta on se, ettei Saramon esittämä tilasto automaattisesti kerro, että pienimmän kansanosan reaalitulot olisivat kohonneet. Kyseinen tilasto ilmaisee, että tuloerot ovat pienentyneet. Tähän voi yhtä hyvin vaikuttaa se, että korkeimman väestönosan tulot ovat pienentyneet. Tästä syystä Saramon esittämä fakta vasemmistopolitiikan vaikutuksesta ei välttämmättä kerro asiasta mitään.

Ja siltä varalta, että Saramo itse tai joku muu keksii kertoa toimeentulotuen perusosan kohonneen 25 euroa  kuukautta kohden, niin en toki väitä tässä vastaan. Se on kohonnut. Ongelma on vain siinä, että se on ollut yleistä tulotasoa jäljessä jo vuosia, eikä kyseinen korotus edes korjannut viime vuosien inflaatiota.

Äänestämällä voi kyllä vaikuttaa. Toinen asia onkin, vaikuttaako  Vasemmistoliitto yhtään mihinkään.

Demokratian irvikuva

Viime päivinä mediassa on keskusteltu viikon takaisesta Kiakkovieras-mielenosoituksesa joka järjestettiin varjotapahtumana Tampere-talon itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Poliittisen keskustelun kenties huipentuma eri uutisointien lisäksi oli eilisiltainen Ylen A-talk keskusteluohjelma.

Keskustelijoina studiossa olivat nimettömänä pysynyt mielenosoituksen järjestäjä, Vasemmistoliiton jäsen ja opiskelija Riikka Yrttiaho, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila ja Kokoomuksen kansanedusta Jukka Kopra. Stuodiokeskustelun kaava oli hyvin yksinkertainen: mielenosoituksen järjestäjä ja Yrttiaho puolistivat mielenosoitusta ja arvoselivat hallitsevaa eliittiä, Turkkila ja Kopra pöydän toisella puolella käyttivät aikansa olkinukke-argumenttien viljelyyn ja oikeiston harrastamaan mielenosoittajien mellakoitsijoiksi leimaamiseen. Yrttiahon kyseenalaistaessa poliisin toimintaa eivät Kopra ja Turkkila huomioineet argumenttia millään tavalla vaan pitivät poliisien toimintaa täysin oikeutettuna mellakoivia mielenosoittajia vastaan.

Turkkilan ja Kopran mielipide asiasta tuli selvästi esille: jos haluat osoittaa mieltäsi, tee se joko rauhanomaisesti tai järjestötoiminnan kautta vaikuttamalla. Kuitenkin, jos vasemmistolaiseksi tai kommunistiksi itseään kutsuva henkilö osoittaa mieltään on kyseessä aina kännissä tai pilvessä (kuten Kopra mielenosoitajista sanoi) järjestetty mellakointi.

Valopilkku ohjelmassa toki oli Kommunistisen nuorisoliiton aktiivin Minna Mentulan esiintyminen insertissä jossa toimittaja viittasi myös liitomme kannanottoon. Tämän Turkkila ja Kopra toki ohittivat vanhalla kunnon "kommari ei mistään tiedä" -agumentilla, ja jättivät koko insertin käytännössä huomiotta. Huipentumansa keskustelu sai lopussa Ylen toimittajan väittäessä Mentulan ja liittomme kaipaavan Suomeen lisää mellakointia.  Toivottavaa on, että kyseessä oli pelkkä lipsautus, koska liitto tuomitsee kannanotossa selvästi mellakoinnin ja vahingonaiheutamisen.

Lyhyesti ylipäätään viime päivien keskustelusta voi todeta, että selvästikkään poliittista vastamielenosoitusta ei Suomessa voi järjestää ilman, että poliittinen johto ja media vähättelevät tai tuomitsevat sen järjestämisen. Itse en puolusta kaikkia mielenosoittajien toimia, mutta haluan poliittisena toimijana kuitenkin pitää kiinni perustuslaimme takaamasta mielipiteen- ja kokoontumisen vapaudesta. Henkilökohtaisesti en myös näe syytä sille, miksi poliisi sumutti ja lievästi pahoinpiteli rauhanomaisia mielenosoitajia. Todennäköisesti samanlainen poliisin toiminta jossain muussa valtiossa olisi saanu poliittisen eliittimmekin tuomitsemaan voimakeinot. Tätä olisin myös eilisestä keskustelusta toivonut, kun studiossa sentään oli itseään kansanetujen ajajiksi mieltäviä henkilöitä.

Itse pidän edelleen kiinni liitomme kannanotosta, jossa vaadimme Suomeen lisää mielenosoituksia. Suomessa täytyy olla mahdollisuus osoittaa mieltään ilman leimaantumista mellakoisijaksi. Jos tätä tapahtuu, poljemme Suomessa alas yleisiä ihmisoikeuksia ja maamme omaa perustuslakia. Loppuun voikin todeta useasti vasemmisolaisissa piireissä kuullun vaatimuksen vapaasti suomennettuna: ei sotaa ihmisten välille, vaan sotaa luokkien välille.

Itsenäisyys - kaunis muisto vain

Mikä ihmeen itsenäinen Suomi? Kysymys joka on pakko näin itsenäisyyspäivän iltana esittää.

Mitä itsenäisyys minulle merkitsee? Suoraan sanottuna ensimmäinen mieleyhtymäni asiassa eivät ole veteraanit. Asiat, joihin nimi minulla yhdistyy, eivät välttämätä ole niinkään itsenäisyyttä kuvaavia asioita. Itselläni sanasta tuleva ensimmäisenä mieleeni Suomen luonto, Sibelius ja muut taiteilijat historiassamme sekä ehkä pienenä asiana myös Suomen lippu. Itse en ole kokenut koskaan vahvaksi itselleni mitään suomalaista identiteettiä ja kansallismieltä-

Syytä toki on kysyä, mitä ihmettä me taas tänäänkin juhlimme? Aiheellinen kysymys viitaten alkuun onkin, onko Suomi millään mittareilla itsenäinen?

Periaatteesa meillä on olemassa oma lainsäädäntövalta, maan rajat ja mainitsemani siniristilippu. Naurettava ajatus kuitenkin alkaa jo olemaan, että esimerkiksi hallituksellamme olisi omaa päätäntävaltaa. Lähes kaikki politiikka, etenkin leikkauslistat, ovat suoraa sanelupolitiikkaa Euroopan Unionin tasolla. Fakta on se, ettei meillä nykyisten sopimusen puitteissa ole budjettivaltaa, kuten ei ole millää muullakaan unionin maalla. Budjettivalta on viime kädessä komission alaisuudessa.

Nän ollen voi toki pohtia, mitä ihmettä me puolustamme itsenäisyyspäivänä? Minä vastaisin kysymykseen toteamalla, että jotain kaunista ajatusta joka meillä joskus oli. Kommunistina ajatellen pidän toki kansojen yhtenäisyyttä tärkeänä asiana. Nykyään päätäntävalta on menossa kuitenkin toiseen suuntaan, kauemmas tavallisesta ihmisestä. Lopulta voisin mietelauseenomaisesti todeta: itsenäisyys - kuinka kaunis muisto siitä, kun asiat olivat edes hitusen paremmin.