Uusivuosi 2015

Vuosi 2014 on loppumaisillaan ja uusivuosi alkaa huomenna. Tässä vaiheessa lienee hyvä pohdiskella mennyttä vuotta ja spekuloida tulevaa.

 Henkilökohtaisesti vuodesta jäivät minulle mieleen hallitussotkut pitkin vuotta. Eduskunta ei toki vuoden aikana kaatunut, mutta hallitus joutui järjestäytymään vuoden aikana kolmeen eri otteeseen. Ensin keväällä Vasemmistoliiton puoluevaltuusto vihdoinkin teki päätöksen jättäytyä hallituksesta pois, ja siirtyä oppisitioon ajamaan vasemmistolaisia arvoja. Eurovaalien jälkeen kesäkuussa Kokoomus vaihtoi Lahden puoluekokouksessaa puheenjohtajansa Jyrki Kataisesta Alexander Stubbiin, ja samalla Katainen erosi  pääministerin tehtävistä. Samaan aikaan myös Antti Rinne siirtyi demariden puheenjohtajaksi ja sitä kautta valtiovarainministeriksi Jutta Urpilaisen tilalle. Sykyllä taas Vihreät lähtivät hallituksesta Fennovoiman ydinvoimaluvan menessä läpi. Vihreätkin löysivät vaihteeksi poliittisen selkärankansa.

 Vuoteen mahtui toki muutakin kuin hallitussotkuja. Kevään astalokohu ja itsenäisyyspäivän luokkaretki-mielenosoitus osoittivat viime vuotiseen tapaan, että Suomessakin tietynlaisten mielipiteiden esittäminen ei ole sallittua, tai ne ainakin herkästi leimataan anarkistien mellakoinniksi. Suomessa mielenosoitukset ovat kuitenkin olleet vielä suhteellisen rauhallisia verrattuna vaikkapa Kreikkaan, jossa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poliiseja vastaan hyökätään ja ikkunat rikkoontuvat.

Poliittista tyytymättömyyttä ja siitä kumpuavia ääri-ilmiöitä pitää ymmärtää, eikä Suomalaisen median tavoin leimata kaikkea mellakoinniksi ja anarkistien provokaatioksi. Ihmisillä on perustuslaillinen oikeus ilmaista mielipiteensä, ja se, että ihmiset sitä käyttävät on positiivinen asia etenkin nykyisen kaltaisessa tilanteessa.

Kreikasta puheenollen, Suomen konsensuspolitiikka näyttää olevan nykyään harvinaista herkkua Euroopassa. Naapurimaa Ruotsissakin koko eduskunta uhkasi kaatua budjettikysymyksissä, joka sittemmin peruttiin. Tällä viikolla Kreikan hallitus kaatui ja maassa pidetää ennenaikaiset vaalit, joissa voittajaksi ennustetaan nousevan vasemmistolaisen Syriza puolueen. Pitkin vuotta on Suomessakin hallitus ollut tulilinjalla, ja muutamia välikysymykset ovat olleet täpärällä kaataa hallituksen. Suomessa hallitus ei ole kaatunut välikysymykseen minun elinaikani.

Ukrainan kriisi on ollut myös koko vuoden niin Suomen sisä- kuin ulkopolitiikkaa puhuttanut asia. Siitä olen tehnyt useita blogitekstejä ihan viimekin aikoina, joten en ala sitä enempää ruotimaan. Yhä edelleen kuitenkin haluan korostaa, että niin idän kuin lännen tulisi lopettaa sapellinkalistelunsa asiassa ja hakea aitoa ratkaisua asiaan. Siviilit ovat niitä, jotka pitkittyneestä kriisistä Ukrainassa kärsivät, ei Putin.
Mikä itselleni henkilökohtaisesti tästä vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen, olivat toukokuun eurovaalit. Paneeleita oli kevään mittaan useita, ja reissattua tuli ympäri Suomea, Vaasasta Joensuuhun ja Helsingistä Tornioon. Reissaaminen ja blogikirjoitukset takasivat sen, että henkilökohtaisesti sain ääniä tasaisesti ympäri maata. Yhteensä ääniä kertyi 207 kappaletta joka jälkikäteen tuntuu hyvältä tulokselta jatkaa kohti ensi kevään eduskuntavaaleja. Omasta vaalipiiristäni, eli Oulusta ääniä kertyi 59 kappaletta, ja 35 kappaletta niistä pelkästään Oulun alueella.

Vuoteen toki mahtuu muutakin kuin kevään vaalit. Tänä vuonna aloitettu opiskelijapolitiikassa toimiminen jatkuu ainakin yhtä vahvana, osin aktiivisempana myös ensi vuonna. Opiskelijakunta OSAKOssa jatkan toimintaani Oulun vihveän vasemmiston (OViVa) listalla, ja yhtenä mielenkiintoisimmista haasteista aloitan vuodenvaihteessa vuoden mittaisen pestin kulttuuriopiskelijoiden koulutusalajärjestö Kultti ry:n puheenjohtajana.

 Haluan toivottaa kaikille hyvää, ja toivottavasti edes hitusen parempaa, uuttavuotta. Leijonakuningas-elokuvan Pumbakin sen hienosti toteaa "jätä menneisyys taaksesi".

Poliittinen periaate hukassa

Suomalaista keskustelua, erityisesti oikeistolaisten puolueiden taholta, on vuosia värittänyt kaksinaismoralistinen ote asioihin. Mielipide asioihin tuntuu riippuvan nykyään siitä, kenen etuja kussakin asiassa halutaan ajaa, eikä yleisistä periaatteista.

Tästä osoituksena oli jälleen joulun alla keskusteluun noussut perintövero, kun Onvest-konsernin pääomistajan Maarit Toivanen-Koivisto ilmoitti, että hänen on muutettavana perheineen Portugaliin miljoonien eurojen perintöveromaksuja pakoon, jotta hänen yrityksensä toiminta pystyy jatkumaan.

Asia erikseen on toki sekin, että Helsingin sanomat jälkikäteen oikoi väiteitä ja siitä, kuinka oikeasti isoissa perinnöissä on mahdollista saada verohelpotuksia. Kyseinen kohu on kuitenkin hyvä osoitus erityisesti Elinkeinoelämän keskusliiton ja sen johtajan, entisen Kokoomusministerin, Jyri Häkämiehen kaksinaismoralistisesta asenteesta verotukseen. Toisessa tilanteessa vaaditaan työntekijöiltä palkkamalttia, mutta perintöverojen välttämistä ulkomaille muuttamisella pidetään oikeutettuna, ja asia olisi syytä korjata verotusta keventämällä.

Perintövero toki on kaksipiippuinen asia muutenkin. Toisaalta suurissa tuloissa sitä voi pitää oikeutettuna. Taas pienituloisilla ihmisillä, esimerkiksi työttömillä ja opiskelijoilla, tuhansien eurojen perintöveron maksusta saattaa tulla aidosti ongelmallinen rasite. Tästä syystä miljoonia tienaavan yrittäjän valitusvirsi korkeasta verotuksesta on lähinnä huvittavaa.

Joulun alla käytiin Suomessa myös keskutelua mahdollisesta Fennovoiman ydinvoimalasta ja siitä, onko Venäläinen Rosatom uhka sitä rakennuttamaan. Henkilökohtaisesti ydinvoima ei ole minulle nationalistinen kysymys. Vastustan ydinvoimaa riippumatta siitä, oliko se peräisin Ranskasta vai Venäjältä.

Kaksinaismoralisma asiassa harrasti erityisesti pääministeri Alexander Stubb. Syksyn mittaan Stubb seisoi eturintamassa puolustamassa EU:n Venäjävastaisia pakotteita. Samalla Stubb kuitenkin Rosatom-keskusteluun liittyen totesi, ettei Venäjä-korttia täydy tässä asiassa käyttää. Ukrainan kriisissä ja Natokeskustelussa Stubb itse heittelee Venäjä-korttia minkä ehtii, ja vetoaa kodin, uskonnon ja isänmaan tärkeisiin arvoihin. Kaksinaismoralismia jos mikä.

 Etenkin lähestyvien eduskuntavaalien kannalta reilua äänestäjiä kohtaan olisi, ettei takkia käännellä keskustelusta ja asiasta toiseen. Ei ole mikään ihme, että rivikansalaiselle politiikka näyttää sekavalta ja monimutkaiselta asialta, kun valtapuolueet vaihtelevat periaatteitaan sen mukaan, ajaako se kenen etua. Toisessa tapauksessa verohelpotuksia pidetään hyvinä, toisena päivänä taas korostetaan yhteisiä talkoita valtio velan leikkaamiseksi. Venäjäkorttia heitellään puolustuspoliittiseen keskusteluun, mutta  talousasioissa taas korostetaan vapaata liikkuvuutta ja yritysten omaa päätäntävaltaa.

Tässä asiassa voin ylpeästi todeta olevani nimenomaan kommunisti. Kommunististen valtuutettujen toiminta viime vuosina eri kaupunginvaltuustoissa osoittaa, että linja pysyy samana, eli vähäosaisen etuja puolustavana, oli asia mikä vain. Leikkauksia vastustetaan ja niitä vastutetaan periaatteesta, ei siksi,että sillä kerätään ääniä itselle ja puolueelle.

 Toivottavasti myös muut puolueet ja ehdokkat paljastavat kevääseen mennessä omat periaatteensa missä aikovat pysyä. Tämä on reilua äänestäjää ja sitävasten koko edustuksellista demokratiaa kohtaan. Jätetään kaksinaismoralismi pois politiikasta ja pysytään periaatteissa ja vanhan Kummeli-sarjan sketsin sanoin "ei rampata".

Suomalainen trollijournalismi

Syksyn mittaan uutisten lukeminen on ärsyttänyt. Ärsyttänyt siis vielä normaaliakin enemmän. Syynä kiukkuuni on ollut median selvästi ja avoimesti harjoittama Venäjänvastaisuutta ja -pelkoa lietsova uutisointi.

Viime kuukausina uutisissa ovat olleet milloin Putin, milloin Putinin lähipiiriin kuuluva henkilö, toisinaan taas Itä-Ukrainan rekkasaattueet ja Valion valmistavat Putinjuustot.

Yksi viime päiväisistä keltaisen median mietityttävimmistä uutisista oli Ilta-sanomien uutinen siitä, kuinka lahtelainen 50-vuotias mies oli ostanut itselleen joulun Viipurista vain 200 eurolla. Ylipäätään erityisesti Ilta-sanomien etusivun tuntuvat päivittäin täyttävän eri tutkijoiden analyysit Putinin maailmanvalloitussuunnitelmista.

Ei, minä en yhä edelleenkään ole Ukrainan kriisin suhteen Venäjän puolella, enkä aio tässä siinä puoltani ottaa idän ja lännen väliltä. Vapaalle medialle selvää näyttää kuitenkin olevan, että kriisissä pahis on Venäjä ja Euroopan unioni, Naton ja USAn kanssa, puhdas pulmunen, joka vain yrittää ratkaista kriisiä.

Eivät toki itsenäisyyspäivän mielenosoituksetkaan jääneet huomioimatta valtakunnallisessa mediassa. Erityisesti iltapäivälehdet revittelivät raporteilla ja kuvilla "mellakoista". Uutisointi, josta itsenäisyyspäivän iltana pystyi saamaan kuvan, että Helsingin keskusta oli täyden mellakan vallassa, oli minulle outoa, samalla kun tuttuni mielenosoituksen keskellä kielsivät tällaiset kuvaukset tapahtumista, ja pitivät mielenosoituksen kulkua suurimmaksi osaksi rauhallisena.

Toki valitettava fakta on se, että iltapäivälehdistö myy lehtiään nimenomaan kohulööpeillä ja övereiksi menevillä tilannekuvauksilla. Tähän ovat kuitenkin alkaneet, erityisesti viime vuosina, sortua myös muut mediat YLE mukaan lukien. Esimerkiksi syyskuussa YLE kertoi tiedoista, joiden mukaan Venäjämyönteinen propaganda sosiaalisessa mediassa olisi Pietarissa toimivan trollitehtaan tekosia.

Suomalaisena länsimaisessa demokratiassa asuvana ihmisenä toivoisi, että valtakunnalliset mediamme olisivat puolueettomia ja kertoisivat asioista aidosti objektiiviseksi, eivätkä eri osapuolia kohtaan vihaa lietsovasti. Tältä se ei kuitenkaan ole viime aikoina näyttänyt. Kuitenkin suurin osa ihmisistä hankkii tietonsa nimenomaan suurimpien päivälehtien sivuilta, jotkut myös iltapäivälehdistä.

Jos lehdistö ei ole yhteiskunnassa enää objektiivinen ja puolueeton taho, kuka tai mikä sitten enää on?