Vuosi 2014 on loppumaisillaan ja uusivuosi alkaa huomenna. Tässä vaiheessa lienee hyvä pohdiskella mennyttä vuotta ja spekuloida tulevaa.
Henkilökohtaisesti vuodesta jäivät minulle mieleen hallitussotkut pitkin vuotta. Eduskunta ei toki vuoden aikana kaatunut, mutta hallitus joutui järjestäytymään vuoden aikana kolmeen eri otteeseen. Ensin keväällä Vasemmistoliiton puoluevaltuusto vihdoinkin teki päätöksen jättäytyä hallituksesta pois, ja siirtyä oppisitioon ajamaan vasemmistolaisia arvoja. Eurovaalien jälkeen kesäkuussa Kokoomus vaihtoi Lahden puoluekokouksessaa puheenjohtajansa Jyrki Kataisesta Alexander Stubbiin, ja samalla Katainen erosi pääministerin tehtävistä. Samaan aikaan myös Antti Rinne siirtyi demariden puheenjohtajaksi ja sitä kautta valtiovarainministeriksi Jutta Urpilaisen tilalle. Sykyllä taas Vihreät lähtivät hallituksesta Fennovoiman ydinvoimaluvan menessä läpi. Vihreätkin löysivät vaihteeksi poliittisen selkärankansa.
Vuoteen mahtui toki muutakin kuin hallitussotkuja. Kevään astalokohu ja itsenäisyyspäivän luokkaretki-mielenosoitus osoittivat viime vuotiseen tapaan, että Suomessakin tietynlaisten mielipiteiden esittäminen ei ole sallittua, tai ne ainakin herkästi leimataan anarkistien mellakoinniksi. Suomessa mielenosoitukset ovat kuitenkin olleet vielä suhteellisen rauhallisia verrattuna vaikkapa Kreikkaan, jossa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että poliiseja vastaan hyökätään ja ikkunat rikkoontuvat.
Poliittista tyytymättömyyttä ja siitä kumpuavia ääri-ilmiöitä pitää ymmärtää, eikä Suomalaisen median tavoin leimata kaikkea mellakoinniksi ja anarkistien provokaatioksi. Ihmisillä on perustuslaillinen oikeus ilmaista mielipiteensä, ja se, että ihmiset sitä käyttävät on positiivinen asia etenkin nykyisen kaltaisessa tilanteessa.
Kreikasta puheenollen, Suomen konsensuspolitiikka näyttää olevan nykyään harvinaista herkkua Euroopassa. Naapurimaa Ruotsissakin koko eduskunta uhkasi kaatua budjettikysymyksissä, joka sittemmin peruttiin. Tällä viikolla Kreikan hallitus kaatui ja maassa pidetää ennenaikaiset vaalit, joissa voittajaksi ennustetaan nousevan vasemmistolaisen Syriza puolueen. Pitkin vuotta on Suomessakin hallitus ollut tulilinjalla, ja muutamia välikysymykset ovat olleet täpärällä kaataa hallituksen. Suomessa hallitus ei ole kaatunut välikysymykseen minun elinaikani.
Ukrainan kriisi on ollut myös koko vuoden niin Suomen sisä- kuin ulkopolitiikkaa puhuttanut asia. Siitä olen tehnyt useita blogitekstejä ihan viimekin aikoina, joten en ala sitä enempää ruotimaan. Yhä edelleen kuitenkin haluan korostaa, että niin idän kuin lännen tulisi lopettaa sapellinkalistelunsa asiassa ja hakea aitoa ratkaisua asiaan. Siviilit ovat niitä, jotka pitkittyneestä kriisistä Ukrainassa kärsivät, ei Putin.
Mikä itselleni henkilökohtaisesti tästä vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen, olivat toukokuun eurovaalit. Paneeleita oli kevään mittaan useita, ja reissattua tuli ympäri Suomea, Vaasasta Joensuuhun ja Helsingistä Tornioon. Reissaaminen ja blogikirjoitukset takasivat sen, että henkilökohtaisesti sain ääniä tasaisesti ympäri maata. Yhteensä ääniä kertyi 207 kappaletta joka jälkikäteen tuntuu hyvältä tulokselta jatkaa kohti ensi kevään eduskuntavaaleja. Omasta vaalipiiristäni, eli Oulusta ääniä kertyi 59 kappaletta, ja 35 kappaletta niistä pelkästään Oulun alueella.
Vuoteen toki mahtuu muutakin kuin kevään vaalit. Tänä vuonna aloitettu opiskelijapolitiikassa toimiminen jatkuu ainakin yhtä vahvana, osin aktiivisempana myös ensi vuonna. Opiskelijakunta OSAKOssa jatkan toimintaani Oulun vihveän vasemmiston (OViVa) listalla, ja yhtenä mielenkiintoisimmista haasteista aloitan vuodenvaihteessa vuoden mittaisen pestin kulttuuriopiskelijoiden koulutusalajärjestö Kultti ry:n puheenjohtajana.
Haluan toivottaa kaikille hyvää, ja toivottavasti edes hitusen parempaa, uuttavuotta. Leijonakuningas-elokuvan Pumbakin sen hienosti toteaa "jätä menneisyys taaksesi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti