Sinä myös olet työläinen

Ay-liikkeen perjantainen mielenilmaus on kirvoittanut mielipiteitä mediassa. Osa kesustelua on ollut se, etteivät kaikki ole kokeneet tapahtumapäivää  omakseen ja kokevat, ettei ay-liike ylipäätään aja heidän asiaansa yhteiskunnassa.

Tämä toki liittyy myös viime vuosikymmeninä tapahtuneeseen murrokseen työmarkkinoilla. "Perusduunareita" löytyy suhteessa paljon vähemmän kuin ennen. Suurin osa työllistää itsensä palveluammateissa, pätkätyöläisenä vuokratyöfirmoissa tai pienyrittäjinä toiminimellä.

Tämä kirvoittaa aika ajoin keskustelussa esiin kysymyksen, kuka se nykyajan työläinen onkaan?

Jos miettii Suomea ja maailmaa yli sata vuotta sitten, oli ero paljon selkeämpi. Tehtaanpatruunat johtivat tehtaita joissa duunarit työskentelivät 12 tunnin työpäiviä, maaseudulla taas kartanonherrat pitivät kansaa otteessaan ja torpparit tekivät taksvärkkipäiviä omien palstojensa viljelyn lisäksi.

Tämä ero ei ole enää läheskään yhtä selkeä. Monet pitävät yllä omia yrityksiään, olivat sitten alihankkijoina isommille tai tekivät itsenäisesti töitä parturikampaamoissa tai musiikkikouluissa. Maatiloilla torpparit hävisivät jo esimmäisen maailmansodan jälkeen ja nykyään maatilanomistajat ovat sitä niin sanottua omistavaa luokkaa.

Omistus, siinä se nykyajan hämäävä puoli onkin. Tekeekö talon tai auton omistaminen ihmisestä omistavan luokan jäsentä? Myös yrittäjyys on luokkarajoja hälventävä asia. Tekeekö oman toiminimen perustaminen ihmisestä automaattisesti rahanahneen työväensortajan?

Näistä syistä monen on nykyaikana vaikea kokea samaistumista työväenluokkaan.

Kun mietitään kuka työläinen ja kuka ei, on  kyse siitä, mistä ihminen ansaitsee elantonsa. Lähtökohtaisesti jos sinä itse ansaitset ainakin pääosin omalla työnteollasi tulosi jolla elää, olet työläinen. Osakkeenomistajat ovat nykyajan omistavaa luokkaa, he saavat tulonsa pääosin osakesalkuistaan, joiden arvoa nostavat muiden ihmisten työpanokset. Tästä syystä pienyrittäjät, keskitason johtajat ja maanviljelijät ovat työväenluokkaa siinä missä muutkin. Kun palkka tulee itse tehdystä työstä, ei ole myöskään vapaa järjestelmän asettamista rajoitteista. Omakotitalon omistaminen ei nosta ihmisen statusta yhteiskunnassa, vaan elannon hankkiminen on oikea tapa määritellä työläisen ja työnantajan ero.

Tästä syystä puhuminen siitä, että ay-liike on jäänne entisiltä ajoilta on järjetön. Työn luonne on muuttunut ammattiliittojen perustamisen jälkeen, mutta työtä tekevän väestönosan etujen ajaminen ei ole yhtään sen enempää menettänyt merkitystään.

Varmasti kuukausipalkkalaisten on ollut vaikeaa ymmärtää viime viikkoina, miksi ay-liike ajaa pienipalkkaisten ihmisten etuja. Toki, kenen muunkaan etuja se tällä hetkellä ajaisi?Jos pienpalkkaisten työehtoja ja elantoa heikkennetään, ovat tulilinjalla seuraavaksi pienyrittäjät ja keskituloiset.

Yhden työväenluokan osan etu on pidemmän päälle kaikkien etu. Se on syytä pistää mieleen, ennen kuin kyseenalaistaa ay-liikkeen tarpeellisuutta. Jonain päivänä sinä voit tarvita liittoasi, olethan sinäkin työläinen.

Sopimusyhteiskunnan loppu

Suomessa hallitus ja Elinkeinoelämän keskusliitto on tyrmistyneitä. Ay-liike järjestää ensi viikon perjantaina yhden suurimmista mielenilmauksistaan moniin vuosiin. Lisäksi ainakin AKT ja veturinkuljettajat ovat päivän ajan lakossa, ja muillakin aloilla on suunnitteilla työnseisauksia ja lakkotoimia.

Sosiaalinen media ei vieläkään ole toipunut maahanmuuttokeskustelusta kun Suomen puolueeton keskiluokka on keksinyt uuden kohteen vihalleen: lakkoilevat työntekijät jotka kaatavat toimillaan yhteiskuntaamme. Facebookissa monet ilmoittavat olevansa muita parempia ihmisiä, ja jättävät lakkoilun väliin, koska Sipilän Juha sitä hallituksesta asti pyytää.

Sinä, suomalainen keskituloinen työssäkäyvä ihminen, aseta itsesi hetkeksi pienipalkkaisten ihmisten asemaan. Kaupan kassalla työskentelevältä opiskelijalta viedään satasten edestä tuloja kuukaudessa sunnuntailisien vähennyksessä. Myös pienipalkkaiset hoitoalla työskentelevät ovat paketin häviäjiä, koska heidän palkkansa muodostuu pienen peruspalkan lisäksi lisistä, joita hallitus haluaa nyt kovalla kädellä viedä pois.

Varmasti tuntuu kivalta tienata hyvin rahaa ja olla kuukausipalkalla töissä, jotta ei tarvitse tällaisista lisistä välittää. Helppohan siinä on sitten ammattijärjestöjä syyttää, kun lapsi ei pääse päiväkotiin tai itse joutuu liikkumaan autolla töihin.

Mediassa on käynnissä täysin järjetön keskustelu, jossa kysymys tuntuu kuuluvan, saavatko ihmiset osoittaa mieltään ja olla lakossa? Toinen osapuoli tukee lakkoilijoita, toiset taas vetoavat ihmisten moraaliin, jotta nämä eivät jättäisi perjantaina työpäivää väliin.

Oikea keskustelunaihe olisi kuitenkin  se, miksi ihmiset lakkoilevat ja osoittavat mieltään? Eivät työmarkkinajärjestöt huvikseen lakkoilmoituksiaan tee, tuleehan siitä aidosti ansionmenetystä ihmisille. Syytä mielenilmauksiin tulisi etsiä niiden aiheuttajasta, eli hallituksesta.

Toki paketti on pienituloiselle kuritusta, kuten jo aiemmin kerroin. Kuitenkin moni ay-toimija on oikeutetusti tuohtunut myös siitä, että hallitus päätöksillään kävelee vanhan kolmikannan yli ja kehittää uudet lait, jotka pelaavat suoraan työnantajien rahapussiin. Puolueet, jotka ovat viime vuosina korostaneet nimenomaan paikallisen sopimisen tärkeyttä, jyräävät nyt koko sopimusyhteiskunnan maantasalle. Ennen työlainsäädäntö on määritellyt vähimmäisvaatimukset työehtoihin, nyt hallitus haluaa määritellä lisien ja lomien maksimirajat.

Tämä on hyökkäys sitä demokratiaa ja yhteiskuntaa vastaan, jota Suomeen vuosikymmenien ajan rakennettiin. Hyvinvointivaltiosta siirryttiin sopimusyhteiskuntaan, nyt olemme kulkemassa kohti tietä, jossa hallitus yhdessä EK:n kanssa määrittelee sopimukset. Tämä tie kulkee kohti heikentyviä oikeuksia työntekijälle. Tästä syystä minä ainakin olen perjantaina torilla kertomassa hallitukselle, että nyt riitti!

Arvokysymysten äärellä

Viime viikkojen nettimeuhkaamista on pitänyt yllä pakolaiskeskustelu. Niin sanotut maahanmuuttokriittiset ovat tunkeneet foliohatut syvälle päähänsä ja syyttäneet valtiojohtoa milloin omien kansalaistensa unohtamisesta ja milloin taas rikollisten hyysäämisestä.

Pelkkien netin ammattiloukkaantujien lisäksi on pakolaiskeskusteluun toki otettu osaa myös korkeammalla tasolla, aina kansanedustajia ja puolueiden ylintä johtoa myöden. Erityisesti Perussuomalaiset ovat kunnostautuneet ja kyseenalaistaneet politiikan, jossa heidän mielestään turvapaikanhakijoiden oleskelua rahoitetaan suomalaisten heikko-osaisten kustannuksella.

Kaunista toki, että Perussuomalaiset ottavat kantaa köyhien ja asunnottomien elinolojen parantamisen puolesta. Samaan aikaan puolue kuitenkin istuu hallituksessa, joka on leikkaamassa historiallisen paljon koulutuksesta, perusturvasta ja terveydenhuollosta sekä pidentämässä työaikaa. Perussuomalaiset sanovat yhtä mutta käytännössä tekevät toista. Timo Soinikin yrittää epätoivoisesti pitää kiinni edes osasta vessasta vedettyjä vaalilupauksiaan, ja on julkisesti sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden päivärahoja pitäisi  alentaa.

Niin nettikeskustelijoita kuin poliitikkojenkin on syytä muistuttaa tärkeästä asiasta: turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei ole automaattisesti kantaväestöltä pois. Turvapaikanhakijoiden aiheuttamat kustannukset ovat Suomelle vuositasolla alle 0,5 prosenttia vuosittaisesta budjetista. Tämä on siis jokaista suomalaista kohti ainoastaan noin 15 sentin kustannus vuodessa. Ja ennen kuin maahanmuuttokriitikot repivät pelihousunsa asian suhteen, huomautettakoon, että esimerkiksi puolustusmenoihin kuluu yli 3 euroa vuodessa kansalaista kohti ja niin työttömyys kuin sosiaalikuluihinkin moninkertainen määrä turvapaikanhakijoiden tuomiin kustannuksiin verrattuna. Unohtamatta toki sitä, kuinka helposti Suomi saisi miljardeja euroja lisää verotuloja korottamalla pääomaverotustaan.

Toki itselleni ja toivottavasti monelle muullekkaa ihmiselle turvapaikanhakijoiden vastaanotto ei ole rahakysymys. Monet kyseenalaistavat sen, että miten turvapaikanhakijoilla voi osalla olla merkkipuhelimia ja kenkiä vaikka ovat paenneet Eurooppaan.  Kotoaan pois muuttaminen ei ole kellekkään yksinkertainen ja helppo päätös, etenkin jos perhe, koti ja omaisuus jäävät lähtömaahan. Turvapaikanhakijan ei tarvitse olla köyhä. Hän pakenee maastaan, koska ei ole turvassa. Ylen tv-uutisten jutussa Unkarista toimittaja kysyi Syyriasta tulleelta mieheltä, että miksi hän oli paennut juuri Eurooppaan. Miehen vastaus oli pysäyttävä, ja luultavasti jokaisen maahanmuuttokriitikon pitäisi ajatella sitä hetki: "Luuletko, että meille olisi missään muualla tuvallista paikkaa?" Niin, ihmiset eivät pakene huvikseen, he pakenevat, koska heidän on pakko suojella itseään ja läheisiään.

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto ei ole taloudellinen kysymys, se on arvokysymys. Ja minä arvostan ihmisiä ja ihmisyyttä. Mitkä ovat sinun arvosi?