Ay-liikkeen perjantainen mielenilmaus on kirvoittanut mielipiteitä mediassa. Osa kesustelua on ollut se, etteivät kaikki ole kokeneet tapahtumapäivää omakseen ja kokevat, ettei ay-liike ylipäätään aja heidän asiaansa yhteiskunnassa.
Tämä toki liittyy myös viime vuosikymmeninä tapahtuneeseen murrokseen työmarkkinoilla. "Perusduunareita" löytyy suhteessa paljon vähemmän kuin ennen. Suurin osa työllistää itsensä palveluammateissa, pätkätyöläisenä vuokratyöfirmoissa tai pienyrittäjinä toiminimellä.
Tämä kirvoittaa aika ajoin keskustelussa esiin kysymyksen, kuka se nykyajan työläinen onkaan?
Jos miettii Suomea ja maailmaa yli sata vuotta sitten, oli ero paljon selkeämpi. Tehtaanpatruunat johtivat tehtaita joissa duunarit työskentelivät 12 tunnin työpäiviä, maaseudulla taas kartanonherrat pitivät kansaa otteessaan ja torpparit tekivät taksvärkkipäiviä omien palstojensa viljelyn lisäksi.
Tämä ero ei ole enää läheskään yhtä selkeä. Monet pitävät yllä omia yrityksiään, olivat sitten alihankkijoina isommille tai tekivät itsenäisesti töitä parturikampaamoissa tai musiikkikouluissa. Maatiloilla torpparit hävisivät jo esimmäisen maailmansodan jälkeen ja nykyään maatilanomistajat ovat sitä niin sanottua omistavaa luokkaa.
Omistus, siinä se nykyajan hämäävä puoli onkin. Tekeekö talon tai auton omistaminen ihmisestä omistavan luokan jäsentä? Myös yrittäjyys on luokkarajoja hälventävä asia. Tekeekö oman toiminimen perustaminen ihmisestä automaattisesti rahanahneen työväensortajan?
Näistä syistä monen on nykyaikana vaikea kokea samaistumista työväenluokkaan.
Kun mietitään kuka työläinen ja kuka ei, on kyse siitä, mistä ihminen ansaitsee elantonsa. Lähtökohtaisesti jos sinä itse ansaitset ainakin pääosin omalla työnteollasi tulosi jolla elää, olet työläinen. Osakkeenomistajat ovat nykyajan omistavaa luokkaa, he saavat tulonsa pääosin osakesalkuistaan, joiden arvoa nostavat muiden ihmisten työpanokset. Tästä syystä pienyrittäjät, keskitason johtajat ja maanviljelijät ovat työväenluokkaa siinä missä muutkin. Kun palkka tulee itse tehdystä työstä, ei ole myöskään vapaa järjestelmän asettamista rajoitteista. Omakotitalon omistaminen ei nosta ihmisen statusta yhteiskunnassa, vaan elannon hankkiminen on oikea tapa määritellä työläisen ja työnantajan ero.
Tästä syystä puhuminen siitä, että ay-liike on jäänne entisiltä ajoilta on järjetön. Työn luonne on muuttunut ammattiliittojen perustamisen jälkeen, mutta työtä tekevän väestönosan etujen ajaminen ei ole yhtään sen enempää menettänyt merkitystään.
Varmasti kuukausipalkkalaisten on ollut vaikeaa ymmärtää viime viikkoina, miksi ay-liike ajaa pienipalkkaisten ihmisten etuja. Toki, kenen muunkaan etuja se tällä hetkellä ajaisi?Jos pienpalkkaisten työehtoja ja elantoa heikkennetään, ovat tulilinjalla seuraavaksi pienyrittäjät ja keskituloiset.
Yhden työväenluokan osan etu on pidemmän päälle kaikkien etu. Se on syytä pistää mieleen, ennen kuin kyseenalaistaa ay-liikkeen tarpeellisuutta. Jonain päivänä sinä voit tarvita liittoasi, olethan sinäkin työläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti