Viimein sen sain tehtyä. Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta hieman yli viikko sitten. Tänään huolestunut seurakunta lähetti minulle kirjeen jossa pyysi kertomaan eroamiseen johtaneista syistä. Kerron sen siis niin kirkolle kuin kaikille blogin lukijoilleni.
Kuten moni blogiani seurannut ihminen saattaa jo arvata ei syyni ole millään tavoin uskoon itseensä liittyvä. Kirkosta eroaminen ei minusta ole ateistia tehnyt. Uskoni siis säilyy samanlaisena kuin ennenkin. Syyt uskooni ovat henkilökohtaiset joita en tässä tekstissä ala sen enempää avaamaan.
Kirkosta eroaminen oli minun tapauksessani pitkä prosessi. Olen jo muutaman vuoden asiaa pohtinut. Etenkin ns. "homokeskustelu" sai minut miettimään mitä minunlaiseni kristitty nykyisessä kirkossa oikein tekee. Lopulllinen päätökseni muodostui kevään ja kesän mittaan. Syynä pohjimmiltaan on se, ettei minulla muutenkaan ole tapana kuulua järjestöihin joiden arvoja tai aatemaailmaa en hyväksy, miksi siis kirkko olisi tässä tapauksessa poikkeus?
Pitkälti kyse on siis kirkon suhtautumisesta homoavioliittoon ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin joita itse kannatan. Toki ymmärrän, että kirkon piirissä kyse on vähemmistöstä joka vastustaa homoseksuaalisuutta. Tämä vähemmistö on kuitenkin valitettavan äänekäs ja vaikutusvaltainen. Olen toki kuullut kommentteja, joiden mukaan kirkko ei koskaan muutukkaan jos me liberaalimmat kristityt siitä eroamme.
Itse olen kuitenkin tällä hetkellä ristiriidassa kirkon arvomaailman kanssa. Ja kuten jo mainitsin, en tällöin voi kokea olevani sen jäsen. Pidän toki mahdollisena,että kun kirkko uudistuu (minkä se toivottavasti joskus tekee) ja hyväksyy homoparien vihkimisen, voi liittyä takaisin kirkon jäseneksi. Asia ei kuitenkaan tee itselleni suurta moraalista kysymystä. Uskoni ei muutu koska en koe, että kukaan muu uskoani voisi määritellä kuin minä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti