Hyvä elinympäristö ei ole rahakysymys

Päädyin tänään kuuntelemaan Vihreiden nuorten ja Perussuomalaisnuorten välistä keskustelua uusiutuvista energiamuodoista ja niiden hyödyntämisestä ja mahdollisuudesta, että valtio tukisi niitä esimerkiksi  verohelpotuksilla. Perussuomalaisnuorten argumentti asiaa vastaan oli, että jos valtio tukisi uusiutuvia energiamuotoja nykyistä enemmän, niin joutuisimme leikkaamaan peruspalveluista.

Hienoa toki, että Perussuomalaiset ovat huolissaan peruspalveluista ja niiden säilymisestä. Kuitenkin on täysin järjetön argumentti asettaa peruspalvelut ja ympäristöarvot vastakkain. Tosiasia kuitenkin on se, että kun valtio budjettiaan tekee, ovat peruspalvelut ja muut asiat omissa erillisissä kokonaisuuksissaan. Uusiutuviin luonnonvaroihin panostaminen ei siis vie suoraan senttiäkään sairaanhoidosta tai muista hyvinvointipalveluista.

Mistä me aidosti saisimme lisää rahaa olisi energiabudjetin muuttaminen toisenlaiseksi. Tämä ei vaadi mitään muuta kuin poliittista päätöstä. Kuten KEPA:n uutinen jo parin vuoden takaa osoittaa, kyse ei ole rahasta vaan arvovalinnoista.

Ympäristö ja ilmastonmuutoksesta puhuminen ei valitettavasti ole utopiaa, vaan tätä päivää. Meidän on tehtävä asialle jotain nyt, eikä vasta tulevaisuudessa. Emme voi odottaa, että talous korjaantuu, vaan toimiin on ryhdyttävä tässä ja nyt.

Polittinen päätöksenteko ei ole ikäkysymys

Viikolla YLE:n vaalitentissä toimittaja esitti kysymyksen "koetko olevasi riittävän kokenut ja pätevä europarlamenttiin?" Kysymys liittyi siis siihen, että olen pienen puolueen ehdokas vasta 23 vuotias, eli yksi nuorimmista meppiehdokkaista koko maassa.

Kysymyshän on kaikella tavalla täysin käsittämätön. Ylipäätään, haluammeko me, että politiikka on pelkkien vanhojen ja kokeneiden edustajien temmellyskenttä, jotka ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ehtineet tottua asemaansa, eikä heitä voi missään määrin pitää uutena tuulahduksena politiikassa?

Luultavasti nykyisiltäkään valtakuntamme poliitikoilta ei ensimmäisissä vaaleissaan haastatteluissa kysytty, että oletko pätevä tähän tehtävään. Ei poliittisen pätevyyden pitäisi katsoa ikää tai kokemusta poliittisessa toiminnassa vuosina saatikka puolueen jäsenmäärää.

Omasta mielestäni niin valtakunnan tasolle kuin europarlamenttiin olisi tärkeää saada myös nuoria edustajia. Jos nuoret eivät pääse päättämään asioista, niin kuka heidän asioitaan ajaisi? Työhönsä leipiintyneet keski-ikäiset miehet?

Demokratian yksi tärkein piirre on se, ettei aiemmalla poliittisella kokemuksella ole merkitystä. Tärkeämpää vaaleissa kuin vaaleissa on se, mitä henkilö itse ajaa. Nuoret ehdokkaat ovat tärkeitä jotta myös nuorilla on äänitorvi unionissa, vaikka ehdokas ei olisikaan poliittiselta kokemukseltaa yhtä kokenut kuin vanhemmat edustajat.

Katson siis itse, että olen aivan yhtä pätevä toimimaan europarlamentissa kuin kaikki muutkin kansanedustajat. Ja nuori ikä ei omasta mielestäni ole vaaleissa esteenä, pikemminkin se on positiivinen vastine vanhoja meppejä vastaan.

Nuoria kaivataan päätöksen tekoon. Sitä kautta se kokemuskin karttuu.

Nuorissa on tulevaisuus

Nuorisotyöttömyys on vakava Euroopan laajuinen ongelma, joka on yksi tärkeimmistä esille nostettavista aiheista tulevien vaalien suhteen. Työttömyys on Euroopan unionin alueella muutenkin vakava ongelma, mutta suhteessa korkeampi se on nuorilla alle 25-vuotiailla.  Yleinen työttömyysaste EU-alueella pyörii noin 13 prosentissa, nuorisotyöttömyys on lähes kaksinkertainen. Pahin tilanne on Etelä-Euroopassa, erityisesti Kreikassa ja Espanjassa jossa nuorisotyöttömyys on jo lähes 60 prosenttia.

Suomessakaan nuorisotyöttömyys ei valitettavasti  ole omituinen ilmiö. Työttömyysaste nuorten kohdalla on meillä noin EU-alueen keskiluokkaa. Meillä hallitus patistaa nuoria töihin keinolla millä hyvänsä: lyhentämällä opintotuen tukikuukausia ja leikkaamalla tukia nuorilta, jotka eivät ole aktiivisen työhaun piirissä.

Suomessa on myös nuorisotakuun edistämisen takia alettu luoda ns. tukityöpaikkoja  Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että nuori on palkattomassa harjoittelussa, josta Kela maksaa hänelle tukea. Lisäksi työpaikka saa valtiolta avustuksia työllistääkseen nuoren yritykseensä. Lain kauniina tarkoituksena olisi se, että tukityöllisyyskauden jälkeen yritys palkkaisi työntekijän vakituisesti yrityksensä töihin. Ajatuksena kaunis, valitettavasti käytännössä yritykset käyttävät tätä hyväkseen kiertääkseen työehtosopimuksia. Jos täytyy valita, ottaako työntekijän joka vaatii 8 euron tuntipalkkaa, vai Kelan tukeman ilmaisen työharjoittelijan tekemään samaa työtä, on valinta yritykselle selvä. Harjoittelun jälkeen ilmoitetaan, ettei vakituisia töitä valitettavasti ole tarjolla ja otetaan seuraava ilmainen harjoittelija tilalle.

Usein monet poliitikot puhuvat Euroopan laajuisesta nuorisotakuusta. Jos se tarkoittaa Suomen mallia, jossa nuoret ovat pelkkää ilmaista työvoimaa, ja jossa opiskelu on rangaistava teko, en voi sitä kannattaa. Haluaisi henkilökohtaisesti Euroopan, jossa aidosti otetaan nuorten työttömyysongelma todesta, eikä syyllistetä asiasta nuoria itseään vaan vaaditaan erilaisia toimenpiteitä, jossa työnantajat ottava työntekiöitä palkkalistoilleen. Kliseinen totuus on se, että meissä nuorissa on tulevaisuus. Aletaan siis oikeasti tekemään jotain sen eteen.

Ongelma nimeltä Euroopan unioni

Missä EU siellä ongelma on todennut eräs valtakuntamme poliitikoistakin. Vaikka olen henkilön kanssa eri mieltä syistä, niin täytyy todeta, että lause pitää valitettavasti paikkansa.

Mikä Euroopan unionissa mättää? Lyhyesti sanottuna kaikki. Unioni on luotu perusperiaatteiltaan nimenomaan talouden sekä rahan ja työvoiman vapaan liikkuvuuden varaan. EU:n ei ole tarkoituskaan toimia Suomen, Kreikan tai unionin kansalaisten hyväksi. Sen tarkoitus on vain ja ainoastaan hyödyttää suuromistajia ja heidän etujaan.

Yksi Euroopan unionin aikaansaama asia meillä Suomessakin on kilpailutuslainsäädäntö. Nykyään kaikki julkisen sektorin suuremmat hankinnat tulee kilpailuttaa ja ottaa halvin tarjous vastaan. Valitettavasti tässä asiassa joskus hinta- laatusuhde on hyvin ilmeinen. Laadun kannalta useammin pieni paikallinen yritys olisi parempi, mutta koska suurkansallinen firma hoitaa homman halvemmallla on kunnan tai kaupungin pakko valita heikompi laatu säästöjen saamiseksi. Toki usein alkuperäinen hinta sitten kohoaakin kustannusten yllättäen noustessa, mutta sopimus on jo tehty ja lopputulos saattaa olla kalliimpi.

EU:n aiheuttaman vapaan taloudellisen liikkuvuuden myötä myös ihmiset ja työvoima liikkuvat vapaasti. Sinänsä en henkilökohtaisesti vastusta vapaata liikkuvuutta. EU:n alueella sillä kuitenkin on myös varjopuolensa. Työvoiman vapaa liikkuvuus on heikentänyt huomattavasti työehtoja ympäri Eurooppaa. Jokunen vuosi sitten keskusteltiin siitä, kuinka työpaikat viedään Suomesta halpatuotantomaihin. Nykyään myös Suomessa olevat työt teetetään halvemman työvoiman maista tulevilla työntekijöillä. Eurolla töitä tekevät raksaduunarit ovat arkipäiväinen näky ympäri Suomea. Vika tässä tapauksessa ole työntekijöiden, eikä heitä pidäkkään tästä syyllistää, vaan yritysten, jotka tällä tavoin kiertävät törkeästi suomalaisia työehtosopimuksia.

EU:n ongelma on sama kuin ylipäätään koko nykyisen talousjärjestelmämme. Se on jo lähtökohdiltaan täysin mätä ja epäinhimillinen. Tämän takia minun mielestäni on turhaa puhuakkaan siitä, kuinka EU:ta täytyy ”parantaa”. Fakta on se, että niin EU kuin kapitalismi tulee kaataa joko sisältä tai ulkoapäin ja luoda uudet yhteistyömahdollisuudet, jotka huomioivat ensisijaisesti ihmisen eivätkä rahaa. Rahan valtaa vastaan, paremman, ihmisläheisen Euroopan puolesta.