Viikolla YLE:n vaalitentissä toimittaja esitti kysymyksen "koetko olevasi riittävän kokenut ja pätevä europarlamenttiin?" Kysymys liittyi siis siihen, että olen pienen puolueen ehdokas vasta 23 vuotias, eli yksi nuorimmista meppiehdokkaista koko maassa.
Kysymyshän on kaikella tavalla täysin käsittämätön. Ylipäätään, haluammeko me, että politiikka on pelkkien vanhojen ja kokeneiden edustajien temmellyskenttä, jotka ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ehtineet tottua asemaansa, eikä heitä voi missään määrin pitää uutena tuulahduksena politiikassa?
Luultavasti nykyisiltäkään valtakuntamme poliitikoilta ei ensimmäisissä vaaleissaan haastatteluissa kysytty, että oletko pätevä tähän tehtävään. Ei poliittisen pätevyyden pitäisi katsoa ikää tai kokemusta poliittisessa toiminnassa vuosina saatikka puolueen jäsenmäärää.
Omasta mielestäni niin valtakunnan tasolle kuin europarlamenttiin olisi tärkeää saada myös nuoria edustajia. Jos nuoret eivät pääse päättämään asioista, niin kuka heidän asioitaan ajaisi? Työhönsä leipiintyneet keski-ikäiset miehet?
Demokratian yksi tärkein piirre on se, ettei aiemmalla poliittisella kokemuksella ole merkitystä. Tärkeämpää vaaleissa kuin vaaleissa on se, mitä henkilö itse ajaa. Nuoret ehdokkaat ovat tärkeitä jotta myös nuorilla on äänitorvi unionissa, vaikka ehdokas ei olisikaan poliittiselta kokemukseltaa yhtä kokenut kuin vanhemmat edustajat.
Katson siis itse, että olen aivan yhtä pätevä toimimaan europarlamentissa kuin kaikki muutkin kansanedustajat. Ja nuori ikä ei omasta mielestäni ole vaaleissa esteenä, pikemminkin se on positiivinen vastine vanhoja meppejä vastaan.
Nuoria kaivataan päätöksen tekoon. Sitä kautta se kokemuskin karttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti