Viimein sen sain tehtyä. Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta hieman yli viikko sitten. Tänään huolestunut seurakunta lähetti minulle kirjeen jossa pyysi kertomaan eroamiseen johtaneista syistä. Kerron sen siis niin kirkolle kuin kaikille blogin lukijoilleni.
Kuten moni blogiani seurannut ihminen saattaa jo arvata ei syyni ole millään tavoin uskoon itseensä liittyvä. Kirkosta eroaminen ei minusta ole ateistia tehnyt. Uskoni siis säilyy samanlaisena kuin ennenkin. Syyt uskooni ovat henkilökohtaiset joita en tässä tekstissä ala sen enempää avaamaan.
Kirkosta eroaminen oli minun tapauksessani pitkä prosessi. Olen jo muutaman vuoden asiaa pohtinut. Etenkin ns. "homokeskustelu" sai minut miettimään mitä minunlaiseni kristitty nykyisessä kirkossa oikein tekee. Lopulllinen päätökseni muodostui kevään ja kesän mittaan. Syynä pohjimmiltaan on se, ettei minulla muutenkaan ole tapana kuulua järjestöihin joiden arvoja tai aatemaailmaa en hyväksy, miksi siis kirkko olisi tässä tapauksessa poikkeus?
Pitkälti kyse on siis kirkon suhtautumisesta homoavioliittoon ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin joita itse kannatan. Toki ymmärrän, että kirkon piirissä kyse on vähemmistöstä joka vastustaa homoseksuaalisuutta. Tämä vähemmistö on kuitenkin valitettavan äänekäs ja vaikutusvaltainen. Olen toki kuullut kommentteja, joiden mukaan kirkko ei koskaan muutukkaan jos me liberaalimmat kristityt siitä eroamme.
Itse olen kuitenkin tällä hetkellä ristiriidassa kirkon arvomaailman kanssa. Ja kuten jo mainitsin, en tällöin voi kokea olevani sen jäsen. Pidän toki mahdollisena,että kun kirkko uudistuu (minkä se toivottavasti joskus tekee) ja hyväksyy homoparien vihkimisen, voi liittyä takaisin kirkon jäseneksi. Asia ei kuitenkaan tee itselleni suurta moraalista kysymystä. Uskoni ei muutu koska en koe, että kukaan muu uskoani voisi määritellä kuin minä itse.
tiistai 11. syyskuuta 2012
torstai 6. syyskuuta 2012
Mikä ihmeen "korkeakulttuuri"?
Viime kuukausina ja viikkoina mediassa on pyörinyt kohu kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen jättäytymisestä pois 100-vuotta tänä vuonna täyttäneiltä Savonlinnan oopperajuhlilta. Oopperaväki syyttää Arhinmäkeä vääriin asioihin keskittymisest Arhinmäen puolustajat taas pitävät tekoa oikeutettuna ja tekona underground-kulttuureja kohtaan.
Itse toki kannatan kaikenlaisen kulttuurin tukemista ja huomioimista tasapuoleisesti. Kuitenkin Arhinmäen tai etenkin Arhinmäen kannattajien asenne on mielestäni täysin törkeää ja oopperaväen kommenteista on tehty härksejä olkinukke-argumentteja. On ymmärrettävää, ettei kiireinen kulttuuri- ja urheiluministeri ehdi joka paikkaan. Ja toki Arhinmäen poisjääntiä oopperajuhlilta perusteltiin ministerin kesälomalla. Syy on toki ymmärretävää, mutta epäilen, etteivät kesälomat olisi Arhinmäkeä estäneet jos jalkapalloväki olisi pyytänyt ministeriä seuraamaan aitiopaikalta Suomen Em-karsintaottelua jalkapallosta. Tämä huomattiin jo viime syksynä kun ministerimme valitsi Suomen koripallo-ottelun ohi uuden musiikkitalon avajaisten.
Kyse on siis vain ja ainoastaan arvovalinnoista. Ja valinnoillaan ministerimme selvästi osoittaa kuinka välinpitämätön hän on "korkeakulttuureja" kohtaan. Käytän sanan "korkeakulttuuri" yhteydessä lainausmerkkejä koska itse en edes käsitä,että miten nämä "kulttuuriväen" suosimat taidemuodot oiken erottuvat muusta taiteesta? Itse en joka päivä klassista musiikkia kuuntelevana ja sitä opiskelevana konservatorion toisella asteella Kuopiossa pidä itseäni millään tavalla "kultturellina" ihmisenä. Klassinen musiikki on taidetta ja kulttuuria siinä missä populaari- ja underground-kulttuuritkin. Ja kulttuuriministerinä Arhinmäen tulisi huomioida KAIKKIA kulttuurimuotoja. Siis muitakin kuin jalkapallo.
Itse toki kannatan kaikenlaisen kulttuurin tukemista ja huomioimista tasapuoleisesti. Kuitenkin Arhinmäen tai etenkin Arhinmäen kannattajien asenne on mielestäni täysin törkeää ja oopperaväen kommenteista on tehty härksejä olkinukke-argumentteja. On ymmärrettävää, ettei kiireinen kulttuuri- ja urheiluministeri ehdi joka paikkaan. Ja toki Arhinmäen poisjääntiä oopperajuhlilta perusteltiin ministerin kesälomalla. Syy on toki ymmärretävää, mutta epäilen, etteivät kesälomat olisi Arhinmäkeä estäneet jos jalkapalloväki olisi pyytänyt ministeriä seuraamaan aitiopaikalta Suomen Em-karsintaottelua jalkapallosta. Tämä huomattiin jo viime syksynä kun ministerimme valitsi Suomen koripallo-ottelun ohi uuden musiikkitalon avajaisten.
Kyse on siis vain ja ainoastaan arvovalinnoista. Ja valinnoillaan ministerimme selvästi osoittaa kuinka välinpitämätön hän on "korkeakulttuureja" kohtaan. Käytän sanan "korkeakulttuuri" yhteydessä lainausmerkkejä koska itse en edes käsitä,että miten nämä "kulttuuriväen" suosimat taidemuodot oiken erottuvat muusta taiteesta? Itse en joka päivä klassista musiikkia kuuntelevana ja sitä opiskelevana konservatorion toisella asteella Kuopiossa pidä itseäni millään tavalla "kultturellina" ihmisenä. Klassinen musiikki on taidetta ja kulttuuria siinä missä populaari- ja underground-kulttuuritkin. Ja kulttuuriministerinä Arhinmäen tulisi huomioida KAIKKIA kulttuurimuotoja. Siis muitakin kuin jalkapallo.
maanantai 27. elokuuta 2012
Toimivan joukkoliikenteen puolesta!
Yksi kaupunkien tärkeä tehtävä on joukkoliikenteen organisointi. Usein se on tärkeä liikkumismuoto vähävaraisille, opiskelijoille ja vanhuksille tai ylipäätään niille joilla ei omaa autoa ole käytössä ja välimatkat ovat pitkiä.
Valittettavasti omasta kotikaupungistani Kuopiosta ei voi tämän asian suhteen olla liiemmin ylpeä. Itselleni asiasta on tullut käytäntöä kun muutin Särkiniemeen noin 4 kilometrin päähän keskustasta. Hankin itselleni viime viikolla 20 matkan kortti pahempien syysmyrskyjen ja paukkupakkasten varalta. Kuopion paikallisliikennettä hoitava Koiviston Auto-yhtymään kuuluva Kuopion liikenne pitää huolen siitä, ettei julkisten käyttäminen opiskelijahinnallakaan ole päivittäistä huvia. Itseni hankkima 20 matkan kortti maksaa sekin jo 25 euroa opiskelijalle. Niin sanottu 30 päivän näyttölippu eli kuukausikortti maksaa opiskelijallekkin 45 euroa muille 59 euroa kuussa. Opiskelijatukien määrä pitää huole sitä, että vielä tällä etäisyydellä ottaa sadekelilläkin allensa mielummin pyörän kuin paikallisliikenteen bussi.Etenkin kun kertalipun hinta on 3,20 euroa.
Tässä kieltämättä tuntee Kuopiolaisena opiskelijana Helsinkiläiset etuoikeutetuiksi. Helsingissä opiskelija reissaa rajattomasti kuussa puolella hinnalla Kuopiolaiseen verratuna.Huomaten myös sen,että Helsingissä bussien vuorovälit ovat lyhyempiä ja hintaan sisältyy toki myös mahdollisuus ottaa metro, juna tai raitiovaunu kulkuvälineeksi.
Miksi Kuopiossa paikallisliikenne sitten on niin kallista esimerkiksi juuri Helsinkiin verrattuna? Siksi,että Kuopio on yksityistänyt ja monopolisoinut liikenteensä Kuopion liikenteelle joka päättää hinnoista. Helsingissä hinnat pysyvät alempana ja palvelut parempina koska siellä liikennettä hoitava HSL-yhtymä on julkisen päätöksenteon alaisuudessa ja palvelee näin paljon paremmin käyttötarkoitustaan. Kuopiossa hinnat eivät pahemmin yksityisautoilusta luopumiseen kannusta.
Viime viikolla Helsingin sanomat kertoi jutussaan kuinka eteläisessä rajanaapurissamme Virossa ollaan pääkaupunkiin puuhamassa ilmaista joukkoliikennettä (http://www.hs.fi/ulkomaat/Tallinna+puuhaa+joukkoliikenteest%C3%A4+maksutonta/a1305594628364). Jutussa Tallinnan apulaiskaupunginjohtaja Taavi Aas arvioi kaupungin menettävän lipputuloja noin 12 miljoonan euron verran. Pyrkimyksenä Tallinnassa on julkisen liikenteen käyttöön kannustaminen. Miksi tämä ei onnistuisi myös meillä Suomessa esimerkiksi Kuopiossa? Se toki vaatisi ensin kaupungin liikenteen yksityistämisen lakkauttamista. Tässä olisi kannatettava vaihtoehto ajettavaksi seuraavaksi kaudeksi kaupunginvaltuustoon. Toimivan ja ilmaisen joukkoliikenteen puolesta!
Valittettavasti omasta kotikaupungistani Kuopiosta ei voi tämän asian suhteen olla liiemmin ylpeä. Itselleni asiasta on tullut käytäntöä kun muutin Särkiniemeen noin 4 kilometrin päähän keskustasta. Hankin itselleni viime viikolla 20 matkan kortti pahempien syysmyrskyjen ja paukkupakkasten varalta. Kuopion paikallisliikennettä hoitava Koiviston Auto-yhtymään kuuluva Kuopion liikenne pitää huolen siitä, ettei julkisten käyttäminen opiskelijahinnallakaan ole päivittäistä huvia. Itseni hankkima 20 matkan kortti maksaa sekin jo 25 euroa opiskelijalle. Niin sanottu 30 päivän näyttölippu eli kuukausikortti maksaa opiskelijallekkin 45 euroa muille 59 euroa kuussa. Opiskelijatukien määrä pitää huole sitä, että vielä tällä etäisyydellä ottaa sadekelilläkin allensa mielummin pyörän kuin paikallisliikenteen bussi.Etenkin kun kertalipun hinta on 3,20 euroa.
Tässä kieltämättä tuntee Kuopiolaisena opiskelijana Helsinkiläiset etuoikeutetuiksi. Helsingissä opiskelija reissaa rajattomasti kuussa puolella hinnalla Kuopiolaiseen verratuna.Huomaten myös sen,että Helsingissä bussien vuorovälit ovat lyhyempiä ja hintaan sisältyy toki myös mahdollisuus ottaa metro, juna tai raitiovaunu kulkuvälineeksi.
Miksi Kuopiossa paikallisliikenne sitten on niin kallista esimerkiksi juuri Helsinkiin verrattuna? Siksi,että Kuopio on yksityistänyt ja monopolisoinut liikenteensä Kuopion liikenteelle joka päättää hinnoista. Helsingissä hinnat pysyvät alempana ja palvelut parempina koska siellä liikennettä hoitava HSL-yhtymä on julkisen päätöksenteon alaisuudessa ja palvelee näin paljon paremmin käyttötarkoitustaan. Kuopiossa hinnat eivät pahemmin yksityisautoilusta luopumiseen kannusta.
Viime viikolla Helsingin sanomat kertoi jutussaan kuinka eteläisessä rajanaapurissamme Virossa ollaan pääkaupunkiin puuhamassa ilmaista joukkoliikennettä (http://www.hs.fi/ulkomaat/Tallinna+puuhaa+joukkoliikenteest%C3%A4+maksutonta/a1305594628364). Jutussa Tallinnan apulaiskaupunginjohtaja Taavi Aas arvioi kaupungin menettävän lipputuloja noin 12 miljoonan euron verran. Pyrkimyksenä Tallinnassa on julkisen liikenteen käyttöön kannustaminen. Miksi tämä ei onnistuisi myös meillä Suomessa esimerkiksi Kuopiossa? Se toki vaatisi ensin kaupungin liikenteen yksityistämisen lakkauttamista. Tässä olisi kannatettava vaihtoehto ajettavaksi seuraavaksi kaudeksi kaupunginvaltuustoon. Toimivan ja ilmaisen joukkoliikenteen puolesta!
perjantai 29. kesäkuuta 2012
Ideologista alasajoa
Vaikka näin keskellä kesää olemmekin, alkavat lokakuun lopussa olevat kuntavaalit lähestyä kovaa vauhtia. Itse lupauduin keväällä Kuopioon Suomen Kommunistisen puolueen ehdokkaaksi. Tämän vuoksi on hyvä jo hieman tarkastella tärkeitä ja puhuttavia teemoja kuntavaaleissa.
Talven ja kevään mittaan paljon julkista keskustelua herättänyt asia oli hallituksen kaavailema kuntaliitos. Hallituksen suunnitelmissa on supistaa Suomen kuntakarttaa pahimmillaan jopa 336:sta kunnasta vain 70:een eli käytännössä nykyisten isojen kaupunkikeskusten ympärille. Hallitus on perustellut esitystä byrokratian vähentämisellä kunnista ja palveluiden tehokkaammalla tuottamisella. Varmasti palveluiden tuottaminen olisi näin "tehokkaampaa". Eettisyys on hallitukselle toki toissijainen asia. Pahimmillaan liitokset saattavat aiheuttaa läpimitoiltaan monen sadan kilometrin kokoisia kuntia joiden alueella palvelujen saatavuus varmasti vaikeutuu ja valuu suuriin keskuksiin kauas haja-asutusalueista.
Valitettavaa on, että joissain osin Suomea tämä on jo nykyään arkipäivää. Hyvänä esimerkkinä Suomussalmi. Kunta on vielä suhteellisen suuri kunta asukasluvultaan (noin 8000 asukasta) mutta on pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista joka tekee palvelujen saannista syrjäseudulla haastavaa. Käytännössä kunnassa on vielä oma terveyskeskus, josta toki normaalia pahemmat tapaukset lähetetään suoraan Kajaaniin. Koulut ovat siirtyneet melko pitkälti kokonaan keskustaan joka aiheuttaa arkipäivänä kunnan reuna-alueila 100 kilometrin taksikyydin kouluun. Tälläkin hetkellä kunta hakee kolmea psykologia kunnalle töihin.
Valitettavasti ei ole ainoa esimerkki Suomessa. Tämä on kuienkin aivan tietoista politiikkaa. Piemennistä kunnista väki valuu suurempiin keskuksiin jolloin pienet kunnat tyhjenevät tyhjenemistään. Tätä kautta myös palvelut heikkenevät koska kunnan verovarat hupenevat ja palveluja on täten leikattava. Tämä johtaa oravanpyörään jossa pienillä kunnilla ei ole varaa tuottaa omia palveluitaan ja ne joutuvat ostamaan yhä enemmän palveluita muilta kunnilta tai yksityiseltä puolelta. Tilannetta ei varmasti helpota se, että hallitus leikkaa yli 600 miljoonalla kuntien valtionosuuksia mitkä ovat pienille kunnille henkireikä palvelujen ylläpidon suhteen. Tämä johtaa kuntaliitoksiin ja jos ei johda liittää hallitus kunnat yhteen pakkokeinoin.
Tilanteelle pystyttäisiin tekemään paljon jos haluttaisiin. Ensimmäisenä tietenkin ei hallituksen harjoittamaa ideologista leikkauspolitiikkaa jota se pystyy perustelemaan velkojen leikkaamisella. Suomi ei kuitenkaan ole läheskään velkakriisin partaalla jonka takia meidän ei pitäisi leikata. Tai jos leikataan niin viimeisenä pitäisi leikata kunnilta. Nämä rahat kuitenkin ovat nyt ensimmäisenä budjettileikkureissa menossa. Syksyn kuntavaalit näyttävät jatkuuko sama politiikka. Jos Kokoomus voittaa vaalit siirtyy hallituspolitiikka pitkälti myös kuntatasolle missä sitä on vielä tähän mennessä saatu jarrutettua. Tätä siis estämään kohti kuntavaaleja. Ja eduskuntavaalikampanjan sloganini sanoin: "Ihmisen puolesta!"
Talven ja kevään mittaan paljon julkista keskustelua herättänyt asia oli hallituksen kaavailema kuntaliitos. Hallituksen suunnitelmissa on supistaa Suomen kuntakarttaa pahimmillaan jopa 336:sta kunnasta vain 70:een eli käytännössä nykyisten isojen kaupunkikeskusten ympärille. Hallitus on perustellut esitystä byrokratian vähentämisellä kunnista ja palveluiden tehokkaammalla tuottamisella. Varmasti palveluiden tuottaminen olisi näin "tehokkaampaa". Eettisyys on hallitukselle toki toissijainen asia. Pahimmillaan liitokset saattavat aiheuttaa läpimitoiltaan monen sadan kilometrin kokoisia kuntia joiden alueella palvelujen saatavuus varmasti vaikeutuu ja valuu suuriin keskuksiin kauas haja-asutusalueista.
Valitettavaa on, että joissain osin Suomea tämä on jo nykyään arkipäivää. Hyvänä esimerkkinä Suomussalmi. Kunta on vielä suhteellisen suuri kunta asukasluvultaan (noin 8000 asukasta) mutta on pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista joka tekee palvelujen saannista syrjäseudulla haastavaa. Käytännössä kunnassa on vielä oma terveyskeskus, josta toki normaalia pahemmat tapaukset lähetetään suoraan Kajaaniin. Koulut ovat siirtyneet melko pitkälti kokonaan keskustaan joka aiheuttaa arkipäivänä kunnan reuna-alueila 100 kilometrin taksikyydin kouluun. Tälläkin hetkellä kunta hakee kolmea psykologia kunnalle töihin.
Valitettavasti ei ole ainoa esimerkki Suomessa. Tämä on kuienkin aivan tietoista politiikkaa. Piemennistä kunnista väki valuu suurempiin keskuksiin jolloin pienet kunnat tyhjenevät tyhjenemistään. Tätä kautta myös palvelut heikkenevät koska kunnan verovarat hupenevat ja palveluja on täten leikattava. Tämä johtaa oravanpyörään jossa pienillä kunnilla ei ole varaa tuottaa omia palveluitaan ja ne joutuvat ostamaan yhä enemmän palveluita muilta kunnilta tai yksityiseltä puolelta. Tilannetta ei varmasti helpota se, että hallitus leikkaa yli 600 miljoonalla kuntien valtionosuuksia mitkä ovat pienille kunnille henkireikä palvelujen ylläpidon suhteen. Tämä johtaa kuntaliitoksiin ja jos ei johda liittää hallitus kunnat yhteen pakkokeinoin.
Tilanteelle pystyttäisiin tekemään paljon jos haluttaisiin. Ensimmäisenä tietenkin ei hallituksen harjoittamaa ideologista leikkauspolitiikkaa jota se pystyy perustelemaan velkojen leikkaamisella. Suomi ei kuitenkaan ole läheskään velkakriisin partaalla jonka takia meidän ei pitäisi leikata. Tai jos leikataan niin viimeisenä pitäisi leikata kunnilta. Nämä rahat kuitenkin ovat nyt ensimmäisenä budjettileikkureissa menossa. Syksyn kuntavaalit näyttävät jatkuuko sama politiikka. Jos Kokoomus voittaa vaalit siirtyy hallituspolitiikka pitkälti myös kuntatasolle missä sitä on vielä tähän mennessä saatu jarrutettua. Tätä siis estämään kohti kuntavaaleja. Ja eduskuntavaalikampanjan sloganini sanoin: "Ihmisen puolesta!"
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Pelottava laitavasemmisto
Pitkästä aikaa uutta blogitekstiä. Edellinen onkin tammikuun lopulta. Koulu ja muut kiireet ovat vieneet kevään mittaan aikaa jonka takia blogi on jäänyt jalkoihin. Politiikan seuraaminen ei toki ole vähentynyt.
Viime viikot ovat olleet Euroopan laajuisesti jännittävää aikaa. Ranskassa järjestettiin presidentin vaalit viime sunnuntaina joissa istuva presidentti Nicolas Sarkozy hävisi sosialistiehdokas Francois Hollandelle. Samaan aikaan Kreikan parlamenttivaaleissa vasemmistoblokki otti selvän vaalivoiton hallituksessa istuvista konservatiivi ja sosialistipuolueista. Hyvään suuntaan ollaan siis yleisesti Euroopassa menossa. Kummatkin vaalitulokset olivat kansan selvä mielipide tukipaketteja ja leikkauspolitiikkaa vastaan.
En kuitenkaan aio käsitellä sinänsä vaalituloksia vaan kommentteja joita Suomessa vaalituloksista on esitetty. Sauli Niinistö kommentoi Kreikan vaalitulosta ja vasemmiston voittoa eilen Helsingin Sanomille toteamalla, että "luottamus perinteisiin demokratioihin alkaa horjua." (http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Kreikan+vaaleista+Luottamus+horjuu/a1305561581965?ref=fb-share) Jonkin takia asiasta ei ole syntynyt mediassa minkäänlaista julkista arvostelua tai keskustelua. Siihen olisi omasta mielestäni hyvinkin paljon syytä. Ymmärrettävää toki, että Niinistö oikeiston kannattajana ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta sen esittäminen "demokratian horjumisena" on melkoisen erikoinen kommentti. Kuitenkin Niinistökin valittiin presidentiksi suorilla kansanvaaleilla. Demokratiassa kuitenkin kansalla on oikeus päättää kuka parlamentissa milloinkin istuu, ja tätä täytyy kunnioittaa poliittisesta kannasta riippumatta, etenkin jos sattuu olemaan istuva presidentti.
Toisen ehkä jopa järkyttävämmän möläytyksen teki tänään Eurooppaministeri Alexander Stubb joka totesi YLE:n sivuilla, että hänen mielestään "äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa. He ovat populisteja, he eivät hae ratkaisuja. He kritisoivat, ovat negatiivisia, ovat pessimistisiä maailman kehityksestä." (http://yle.fi/uutiset/stubb_euroopan_aarioikeisto_ja_aarivasemmisto_nurkkakuntaisia/6088391)
Ei luultavasti ole ensimmäinen kerta maailman tai Suomenkaan historiassa kun joku tällaisen jaottelun tekee. Tällä kertaa sen vain teki korkeasti arvostettu kouluja käynyt ministeri. Kyseisen uutisen ainoa hyvä puoli oli se, että sain vihdoinkin inspiraation blogitekstin kirjoittamiseen... No leikki leikkinä.
Voin äärivasemmistoon kuuluvana, sen toimintaa tuntevana ihmisenä kuitenkin todeta ministeri Stubbille ja niille jotka pitävät hänen kommenttiaan pätevänä,että enempää metsässä hän ei pahemmin voisi olla. Nykytilanteen suhteen Stubb on toki sinänsä oikeassa, että tukipakettien suhteen äärioikeisto ja vasemmisto ovat samoilla linjoilla. Tosin eri syistä mikä jää Stubbilta huomiotta. Äärioikeisto vastustaa tukipaketteja kansalaisten rahojen viemisenä Kreikalle ja sen kansalle, vasemmisto taas siksi,että tukipaketit menevät suurkansallisille pankeille ja huonontavat kreikkalaisten ihmisten oloja. Yleensäkkin esimerkiksi Suomessa vaikka joissain asioissa huomaa olevansa samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa on siinä kuitenkin selvä ero: Perussuomalaiset ovat populisteja, he menevät sen mukaan mistä kansa pitää ja mikä kuulostaa hyvältä, Vasemmisto taas tekee analyysiä niin eri asioista kuin jatkuvasti myös omasta toiminnastaan jolloin sen toimintaa ei voi pitää populistisena. Ihan sanakirjan mukaankin asioiden kritisointi ja populismi eivät ole samoja asioita. Vasemmistolla on kritiikkinsä aina tarkasti mietitty ja keskusteltu ja mahdollisesti tutkittukin taustansa.
Sinänsä Niinistön ja Stubbin kommentit osoittavat sen, että vasemmiston kannatus on selvästikkin nousussa. Ja oikeistolle toki vanhaan tapaan sen merkitystä vähätellään ja pidetään epädemokraattisena toimintana. Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun tällaista tapahtuu. Pelottavaa on kieltämättä se, ettei Suomen mediakentt tätä kyseenalaista tai nosta asiaa jalustalle. Kyseiset kommentit ovat vähintään yhtä räikeitä politiikassa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestikohutkin joita saadaan paisuteltua viikko kausia. Ehkä kommentteja voi kuitenkin optimistina pitää merkkinä sitä,että vasemmisto alkaa Euroopan laajuisesti jo oikeasti olemaan uhka jota tätyy demonisoida. On hyvä kun vasemmisto pelottaa valtaa pitäviä silloin mennään aina oikeaan suuntaan: kohti vasemmiston tapaa ajatella, ehkä jopa askel kohti kommunismia.
Viime viikot ovat olleet Euroopan laajuisesti jännittävää aikaa. Ranskassa järjestettiin presidentin vaalit viime sunnuntaina joissa istuva presidentti Nicolas Sarkozy hävisi sosialistiehdokas Francois Hollandelle. Samaan aikaan Kreikan parlamenttivaaleissa vasemmistoblokki otti selvän vaalivoiton hallituksessa istuvista konservatiivi ja sosialistipuolueista. Hyvään suuntaan ollaan siis yleisesti Euroopassa menossa. Kummatkin vaalitulokset olivat kansan selvä mielipide tukipaketteja ja leikkauspolitiikkaa vastaan.
En kuitenkaan aio käsitellä sinänsä vaalituloksia vaan kommentteja joita Suomessa vaalituloksista on esitetty. Sauli Niinistö kommentoi Kreikan vaalitulosta ja vasemmiston voittoa eilen Helsingin Sanomille toteamalla, että "luottamus perinteisiin demokratioihin alkaa horjua." (http://www.hs.fi/politiikka/Niinist%C3%B6+Kreikan+vaaleista+Luottamus+horjuu/a1305561581965?ref=fb-share) Jonkin takia asiasta ei ole syntynyt mediassa minkäänlaista julkista arvostelua tai keskustelua. Siihen olisi omasta mielestäni hyvinkin paljon syytä. Ymmärrettävää toki, että Niinistö oikeiston kannattajana ei ole tyytyväinen vaalitulokseen, mutta sen esittäminen "demokratian horjumisena" on melkoisen erikoinen kommentti. Kuitenkin Niinistökin valittiin presidentiksi suorilla kansanvaaleilla. Demokratiassa kuitenkin kansalla on oikeus päättää kuka parlamentissa milloinkin istuu, ja tätä täytyy kunnioittaa poliittisesta kannasta riippumatta, etenkin jos sattuu olemaan istuva presidentti.
Toisen ehkä jopa järkyttävämmän möläytyksen teki tänään Eurooppaministeri Alexander Stubb joka totesi YLE:n sivuilla, että hänen mielestään "äärioikeistoa ja äärivasemmistoa erottaa toisistaan vain suhtautuminen maahanmuuttoon.Muutoin he ovat erittäin samoilla linjoissa eri asioissa. He ovat populisteja, he eivät hae ratkaisuja. He kritisoivat, ovat negatiivisia, ovat pessimistisiä maailman kehityksestä." (http://yle.fi/uutiset/stubb_euroopan_aarioikeisto_ja_aarivasemmisto_nurkkakuntaisia/6088391)
Ei luultavasti ole ensimmäinen kerta maailman tai Suomenkaan historiassa kun joku tällaisen jaottelun tekee. Tällä kertaa sen vain teki korkeasti arvostettu kouluja käynyt ministeri. Kyseisen uutisen ainoa hyvä puoli oli se, että sain vihdoinkin inspiraation blogitekstin kirjoittamiseen... No leikki leikkinä.
Voin äärivasemmistoon kuuluvana, sen toimintaa tuntevana ihmisenä kuitenkin todeta ministeri Stubbille ja niille jotka pitävät hänen kommenttiaan pätevänä,että enempää metsässä hän ei pahemmin voisi olla. Nykytilanteen suhteen Stubb on toki sinänsä oikeassa, että tukipakettien suhteen äärioikeisto ja vasemmisto ovat samoilla linjoilla. Tosin eri syistä mikä jää Stubbilta huomiotta. Äärioikeisto vastustaa tukipaketteja kansalaisten rahojen viemisenä Kreikalle ja sen kansalle, vasemmisto taas siksi,että tukipaketit menevät suurkansallisille pankeille ja huonontavat kreikkalaisten ihmisten oloja. Yleensäkkin esimerkiksi Suomessa vaikka joissain asioissa huomaa olevansa samoilla linjoilla Perussuomalaisten kanssa on siinä kuitenkin selvä ero: Perussuomalaiset ovat populisteja, he menevät sen mukaan mistä kansa pitää ja mikä kuulostaa hyvältä, Vasemmisto taas tekee analyysiä niin eri asioista kuin jatkuvasti myös omasta toiminnastaan jolloin sen toimintaa ei voi pitää populistisena. Ihan sanakirjan mukaankin asioiden kritisointi ja populismi eivät ole samoja asioita. Vasemmistolla on kritiikkinsä aina tarkasti mietitty ja keskusteltu ja mahdollisesti tutkittukin taustansa.
Sinänsä Niinistön ja Stubbin kommentit osoittavat sen, että vasemmiston kannatus on selvästikkin nousussa. Ja oikeistolle toki vanhaan tapaan sen merkitystä vähätellään ja pidetään epädemokraattisena toimintana. Ei ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa kun tällaista tapahtuu. Pelottavaa on kieltämättä se, ettei Suomen mediakentt tätä kyseenalaista tai nosta asiaa jalustalle. Kyseiset kommentit ovat vähintään yhtä räikeitä politiikassa kuin Ilkka Kanervan tekstiviestikohutkin joita saadaan paisuteltua viikko kausia. Ehkä kommentteja voi kuitenkin optimistina pitää merkkinä sitä,että vasemmisto alkaa Euroopan laajuisesti jo oikeasti olemaan uhka jota tätyy demonisoida. On hyvä kun vasemmisto pelottaa valtaa pitäviä silloin mennään aina oikeaan suuntaan: kohti vasemmiston tapaa ajatella, ehkä jopa askel kohti kommunismia.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Kohti toista kierrosta
Ensimmäinen kierros presidentinvaaleissa pidettiin eilen. Tulos oli melko odotettu ja galluppien mukainen.Kokoomuksen Sauli Niinistö voitti selvällä erolla. Toiseksi tuli reilun prosentin marginaalilla Vihreiden Pekka Haavisto joka näin ollen on Niinistöä vastassa toisella kierroksella. Kolmanneksi tuli oma ehdokkaani Paavo Väyrynen. Odotetusti vasemmistopuolueet Paavo Lipposen johdolla tekivät täydellisen mahalaskun. Lipposen kannatus oli 6,7 prosenttia ja Paavo Arhinmäen 5,5. Historiallisen huono tulos siis vasemmistolle. Mikä positiivista myös Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kannatus jäi alle 10 prosentin. Sari Essayahn äänisaalis oli 2,4 prosenttia ja Eva Biaudet'n 2,7 prosenttia.
Tulosta voi osin pitää katastrofaalisena. Natovastainen kansa äänesti toiselle kierrokselle ehdokkaat joista kumpikaan ei ole Natovastainen. Omat kriteerini ulkopolitiikan suhteen siis täytyy heittää nyt romukoppaan ja tutkailla kumpi Niinistöstä ja Haavistosta olisi parempi presidentti.
Itselläni ei kyllä mennyt oikeastaan sekunttiakaan toisen kierroksen äänestyspäätöksen luomiseen. Vaihtoehto on ehdottomasti Pekka Haavisto. Kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin on Haavisto lähimpänä omaa arvopolitiikkaani. Lisäksi vaikka Haavisto onkin jollain tasolla Natomyönteinen pistän häneen kuitenkin enemmän luottoa sen suhteen, ettei Suomi hänen kaudellaan hae Natojäsenyyttä. Lisäksi hän vaikuttaa politiikassaan ehkä piirun verran vasemmistolaisemmalta kuin Niinistö. Eikä Suomen ensimmäine homoseksuaalipresidenttikään ole huono vaihtoehto. Ennemminkin plussaa arvojohtajuuden kannalta.
Teille jotka vielä pohditte ketä äänestää toisella kierroksella vai äänestääkkö ollenkaan kerron tärkeimmän argumentin Haaviston puolesta: hän on Vihreä eikä Kokoomuslainen. Jos ei siis äänestä Haaviston puolesta niin on hyvä äänestää Haavistoa ainakin sen perusteella,että oma ääni on Niinistöä vastaan. Kuten eilen totesin facebook tilapäivityksessäni vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Mielummin Vihreä natottaja kuin Kokoomuslainen natottaja". Kaikki siis joukolla ruksaamaan äänestyslipukkeeseen numeroa 2 jotta Niinistö ei nouse presidentiksi!
Tulosta voi osin pitää katastrofaalisena. Natovastainen kansa äänesti toiselle kierrokselle ehdokkaat joista kumpikaan ei ole Natovastainen. Omat kriteerini ulkopolitiikan suhteen siis täytyy heittää nyt romukoppaan ja tutkailla kumpi Niinistöstä ja Haavistosta olisi parempi presidentti.
Itselläni ei kyllä mennyt oikeastaan sekunttiakaan toisen kierroksen äänestyspäätöksen luomiseen. Vaihtoehto on ehdottomasti Pekka Haavisto. Kuten jo edellisessä tekstissäni kerroin on Haavisto lähimpänä omaa arvopolitiikkaani. Lisäksi vaikka Haavisto onkin jollain tasolla Natomyönteinen pistän häneen kuitenkin enemmän luottoa sen suhteen, ettei Suomi hänen kaudellaan hae Natojäsenyyttä. Lisäksi hän vaikuttaa politiikassaan ehkä piirun verran vasemmistolaisemmalta kuin Niinistö. Eikä Suomen ensimmäine homoseksuaalipresidenttikään ole huono vaihtoehto. Ennemminkin plussaa arvojohtajuuden kannalta.
Teille jotka vielä pohditte ketä äänestää toisella kierroksella vai äänestääkkö ollenkaan kerron tärkeimmän argumentin Haaviston puolesta: hän on Vihreä eikä Kokoomuslainen. Jos ei siis äänestä Haaviston puolesta niin on hyvä äänestää Haavistoa ainakin sen perusteella,että oma ääni on Niinistöä vastaan. Kuten eilen totesin facebook tilapäivityksessäni vaalituloksen julkistamisen jälkeen: "Mielummin Vihreä natottaja kuin Kokoomuslainen natottaja". Kaikki siis joukolla ruksaamaan äänestyslipukkeeseen numeroa 2 jotta Niinistö ei nouse presidentiksi!
tiistai 10. tammikuuta 2012
Presidenttiä etsimässä
Ensi viikon sunnuntaina ne sitten ovat eli jo syksystä asti odotetut presidentinvaalit. Ennakkoäänestys alkaa jo huomenna. Sen takia nyt hieman tekstiä siitä, ketä vaaleissa oikein tulisi äänestää.
Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.
Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.
Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.
Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.
Itse tiputin jo aikaa sitten ehdokasvaihtoehdoista pois Sauli Niinistön, Paavo Lipposen, Timo Soinin, Eva Biaudet'n ja Sari Essayahn. Kaikki ehdokkaat tippuivat pois toisaalta erilaisista mutta osin samoista syistä: Lipposen ja Niinistön kohdalla talouspolitiikka jota he pääministerinä ja valtiovarainministerinä ajoivat ja Natokannat, Soinin ja Essayahn arvokysymykset ja Soinin kohdalla populismi, Biaudet'n taas Eu- ja Natokannat. Näitä ehdokkaita en edes vaivaudu tämän enempää käsittelemään.
Pekka Haavisto on ollut itselleni hyvin kiinnostava ehdokas. Alunperin Haavisto oli itselleni paras ehdokas. Äänestäisin häntä ehdottomasti jos valitsisin presidentin pelkän arvopolitiikan perusteella. Ongelma tulee siinä, että itselleni tärkein kriteeri ehdokkaan valinnassa on ollut ehdokkaan Natokanta ja se, että kanta on Natoa vastaan. Tämän vuoksi Haavisto tippuu pois. Haavisto ei nykytilanteessa kannata Suomen Natoon liittymistä (kuten ei kukaan muukaan ehdokkaista) mutta kannattaa Suomen syvempää rauhankumppanuus yhteistyötä Naton kanssa. Lisäksi hän on sanonut vuonna 2007: ”Kun maanpuolustuksesta tulee yhä teknisempää ja kalliimpaa, kannattaa katsoa, olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja” (http://www.vihrealanka.fi/node/723 ). Tästä syystä en voi äänestää Haavistoa.
Natokannaltaan ainoat ehdottoman Natovastaiset ehdokkaat ovat Paavo Arhinmäki ja Paavo Väyrynen. Näistä kahdesta ehdokkaasta arvoiltaan ja ajatuksiltaa ainakin vaalikoneiden mukaan minua lähempänä on Arhinmäki. Äänestäisin Arhinmäkeä ehdottomasti mutta viime kesän hallitusneuvottelut ja se kuinka Arhinmäki johdatti puolueensa Kokoomusjohtoiseen hallitukseen on vielä liian hyvin mielessä. En voi mennä ollenkaan takuuseen siitä, että Arhinmäki ajaisi presidentinvaalien jälkeen samoja arvoja ja asioita kuin ennen vaaleja kun ei eduskuntavaalien jälkeenkään sitä tehnyt.
Näin ollaan siis päädytty itsellenikin erikoisesti siihen tilanteeseen, että minä itseäni kommunistina ja vasemmistolaisena pitävä ihminen aion äänestää presidentinvaaleissa Keskustan ehdokasta eli Paavo Väyrystä. Väyrysen hyviä puolia ovat johdonmukainen Natovastaisuus ja Eu-kriittisyys, hallituksen kuntapolitiikan vastustaminen, pitkä ulkopoliittinen kokemus eri tehtävistä ja ennen kaikkea Arhinmäkeä vastaan oppositiopuolueen jäsenyys. Kieltämättä on tullut monet kerrat pohdittua itsekseen ja ääneenkin sitä, että miten ihmeessä nykymeno voi olla näin pielessä, että olen äänestämässä Paavo Väyrystä. Väyrynenkään ei ole täydellinen vaihtoehto itselleni. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen, että näistä kahdeksasta huonosta ehdokkaasta on valittava se vähiten huono. Ja tuo ehdokas itselleni on Väyrynen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)